Makuuhuoneen kasvojenkohotus

Instagramin seuraajat tietävätkin jo, että mulla on täällä makuuhuoneen pienimuotoinen facelift menossa :) Purin makuuhuoneessa olleen vaatehuoneen jo kolme vuotta sitten ja sen jälkeen näkymä on ollut aikalailla tämä. Vaatehuoneessa olleen muovimaton alta löytyi vanha puulattia sekä tulisijan paikka.

Maalasin lattian valkoiseksi. Jälleen värieroa tuohon muuhun valkeaan lattiaan mutta ei ehkä yhtä räikeästi kuitenkaan, kuin maalaamattoman ja vanhan maalin välillä. Katsotaan, miten sävyero tasoittuu ja vaatiiko muukin lattia maalausta. Kovin mielelläni en moiseen ryhdy, sillä lattiassa on joku aika huonolaatuiselta vaikuttava maali ja se pitäisi ensin poistaa. Vanha maali lohkeilee ikävästi, joten ehkä se on jotain muoviakin sisältää. Lohkeilutaipumus tuskin häviäisi päällemaalauksen myötä.

Myös vaatehuoneen seinä ja katto vaativat maalausta. Siihen valitsin puolikkaiden maalipurkkien joukosta jonkun vanhan vaalean sävyn, joka osoittautui ehkä liian tummaksi ainakin yhdellä kerroksella (kuva alla). Pitänee siis kuitenkin harkita uuden maalin ostamista mutta siinäkin on se sävyeroriski vanhaan maaliin eikä kaikkien seinien maalaus ollut mielessä.

Tässä näkymää yhden maalikerroksen jälkeen. Katsotaan mihin tilanne kehittyy :)

Noita vaatteita tangolta siirtäessä muuten mietin, että olisi aika karsia noita mun henkarivaatteita rankalla kädellä. Mustia vaatteita en käytä ikinä ja oli tuossa nyt varmaan 3-5 mustaa vaatetta. Lisäksi osa vaatteista on sellaisia, joita en ole tammikuun jälkeen käyttänyt, vaikka silloin kaikki vaatteet läpikäytyäni annoin niille vielä mahdollisuuden. Ja sitten vielä muutamia lempivaatteita, jotka ovat ikävä kyllä jääneet suuriksi. Muutama lempimekko. Niiden kohdalla joudun kyllä miettimään vaatteen pienennystä, sillä olisivat sopivan kokoisina varmasti jatkuvassa käytössä.

Tällaista tänään :) Olen tosi innoissani, että viimein saan aikaiseksi laittaa tämän kolme vuotta roikkuneen asian eteen päin...oikeastihan haaveissa olisi tapetoida makkari mutta se onkin sitten vähän suurempi juttu. Seinissä on ehkä 60-luvulla laitettu säkkikangasmainen pinta ja se pitäisi tietysti poistaa. Saattaisi olla, että homma menisi uusiksi pinkopahveja myöten. No katsotaan, tehdäänkö sellaista joskus vai ei :) Toinen haave makkarin suhteen olisi palauttaa tulisija paikoilleen. Olisiko aika ihanaa, jos makkarissa olisi kaunis vanha pönttöuuni!?

Ja se on ainakin ihanaa, että pian voin ottaa makkarista kuvia ihan joka suuntaan ilman, että tuo maalaamaton hirvitys pomppaa pahasti silmään :)

Ei ja kyllä

Osalla näköjään meni vähän ohi edellisen postauksen pointti. Tai siis se pointti, jonka olin siihen kirjoittaessani ajatellut pointiksi :) No mutta, ei se mitään. Hyvähän se on muistaa, ettei mun kirjoittama näy lukijalle aina samana, kuin itselleni ja yksittäiset sanat tai lauseet antavat leiman koko tekstille :)

Mistä mun oikeasti piti nyt kirjoittaa oli ein sanomisesta. En tiedä onko muilla ongelmia tuon sanan kanssa!? Allekirjoittaneella ainakin on.

Olen jotenkin harvinaisen lahjakas haalimaan itselleni tekemistä. Siis sellaista kivaa tekemistä, jota haluankin tehdä mutta kun haluan tehdä niin montaa juttua, paljon, koko ajan. Tälläkin hetkellä olen aika buukattu jouluun asti kahden työni ja yhden "ylimääräisen" aikaavievän jutun vuoksi. 

Sen lisäksi, että haluan tehdä monenlaista ja mun on vaikea sanoa ei, välillä tuntuu, etten myöskään tunnista omia rajojani. Ja sen huomaan taas tässä joulukuun kynnyksellä, kun olen lupautunut aika moneen...olisi varmaan harjoittelun paikka. Mutta vitsit, että on tyhmää kieltäytyä, kun kuitenkin haluaa...Vai olisiko sittenkin sekä harjoittelun, että hyväksymisen paikka? Luulen, että mun taipumus poukkoilla erilaisten juttujen parissa lähtee mun luonteessa. Ei kai sitä voi muokata? Ainakaan paljoa.

Kohtalotovereita, anyone?

Ja kun saan tästä kaikesta niin paljon! Tänäänkin olin pitkästä aikaa Helsingissä takomassa Lumoan koruja ja mun hyvä ystävä oli tilannut niin kauniin korun siskolleen <3 Meinasi tulla itku, kun ajattelin korun merkitystä sen antajalle ja saajalle. Kotiin ajaessa saatoin sitten pari kyyneltä tirauttaakin. Sen korun vuoksi. Ja sen vuoksi, että saan ja voin tehdä näitä asioita, joista pidän. Tytötkin olivat niin iloisina takapenkillä, kun olivat taas saaneet päivän mummun kanssa. Ja samalla Samuli Edelmann alkoi laulaa (radiossa ei autossa :D) mun yhtä tämän hetken lempparibiisiä "Mahdollisuus".

Niin, ehkä mun pitääkin treenata vain tasapainoa! 

Tänään kyllä kellahdan sohvalle miehen kainaloon. Nautitaan kynttilänvalosta ja leivinuunipitsasta <3



Ihanaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia jokaiselle <3

Nyt leluasiaa ja pari sanaa lahjoista

Luonnonvalo kysyi Kysymyksiä-postauksessa mun ajatuksia leluista:

"Hei! Minäkin ahdistun liiasta tavarasta ja jaan saman kokemuksen kanssasi, että kotona pitää olla tilaa hengittää. Kannatan myös ekologisia ja eettisiä ostoksia. Omat tavarani pystyn vielä pitämään kurissa, mutta minusta olisi todella mielenkiintoista tietää, miten lelumäärä pysyy järkevänä? Meillä on 1,5 v. ja 3,5 v. lapset (tyttö ja poika) ja olen alusta asti sanonut itselleni (ja muille siinä sivussa) että mielellään kestäviä ja järkeviä leluja EIKÄ LIIKAA! Meillä ei ole läheskään kaikkia leluja, joita lehdissä ja kaupoissa on, mutta omaan mittapuuhuni nähden meilläkin on liikaa leluja. Ja taas "pitäisi" ostaa lisää, kun on joulu tulossa. Tykkään kyllä oikeasti ostaa joululahjat ja tiedän hyviä leluja, joille meillä on innokkaat leikkijät, mutta liikaa en halua ostaa. Mikä on sitten liikaa ja kuinka paljon on riittävästi? Olen ostanut tällä hetkellä kummallekin lapselle kaksi lelua ja mielestäni se on ihan hyvä määrä. Lisäksi kumpikin lapsi saa paketin kahdesta mummolasta ja yhdeltä tädiltä eli yhteensä tulee jo viisi pakettia per lapsi! Minkälaisia määriä sinä ja myös te muut pidätte hyvänä? Olisin iloinen, jos jakaisit joskus joitakin ajatuksia leluista, kun ne ovat teilläkin ajankohtainen aihe. Mukavaa alkanutta viikkoa ja hyviä kuvia olitte saaneet!"

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Tämä asia puhututtaa meitä todella paljon enkä oikein tiedä miten sitä lähtisin purkamaan. Aloitetaan vaikka siitä, että meillä ei ole sellaista määrää leluja, joka olisi mun mielestä sopiva. Leluja on ehkä viisi kertaa enemmän. Olen tullut tässä asiassa siihen tulokseen, etten voi vaikuttaa lelujen määrään, sillä emme osta niitä itse juuri lainkaan, vaan niitä ilmestyy (ostamattomuustoiveista ja -pyynnöistä huolimatta) muutamasta paikasta, joita en ehkä tässä lähde määrittelemään sen tarkemmin.

Voisin ensin muutamalla sanalla perustella miksi leluja ei tarvitsisi niin paljoa. Nämä ovat siis omia mielipiteitäni. Meidän tytöt, 1- ja 5-vuotiaat, eivät oikeastaan melkein koskaan leiki leluilla. Pienempi tykkää muun muassa siirrellä tavaroita paikasta toiseen, lotrata tiskialtaassa vedellä ja tanssia, hyppiä ja heilua. Isompi tykkää kaikesta luovasta, piirtämisestä, maalaamisesta, askartelusta, laulamisesta, tanssimisesta, erilaisten esitysten tekemisestä. Lisäksi hän on juuri oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ja lukee mielellään ja pitää tarinoiden kirjoittamisesta. Joskus silloin tällöin hän leikkii barbeilla tai nukeilla mutta ei missään nimessä joka päivä, ehkä kerran viikossa oikeasti. 

Luulen, että meillä on kaksi ongelmaa lelujen kanssa, siis miksi niillä ei leikitä. Niitä on A) liikaa ja B) ne ovat liian "rajoitteisia" meidän luoville lapsille. Leluja on niin paljon, ettei isosisko edes muista mitä kaikkea hänellä on ja valinnanvaikeus on myös suuri. Hän ei pysty päättämään millä leikkisi ja sen vuoksi usein päätyy johonkin omaan luovaan juttuunsa. Lisäksi lelut ovat "niin pitkälle pureskeltuja" ettei niissä ole juuri variaation mahdollisuutta eikä mielikuvistustakaan tarvitse paljoa käyttää.

Olen tehnyt jonkun verran sellaista, että laitan lelun joka päivä pois lasten tietämättä ja otan kyseisen lelun esiin vasta, kun sitä kaivataan. Vaikuttaisi siltä, että kaivattuja leluja ei juuri ole... No joka tapauksessa leluja on paljon syrjässä sen vuoksi, että olisi helpompi päättää millä leikkii. Ja vaihtelua saa sillä kun nakkaa laatikollisen leluja varastoon ja tuo sieltä toisen tilalle.

Hyvät lelut ovat mun mielestä pitkäikäisiä, monikäyttöisiä, toiminnallisia ja yhteen sopivia. Ne puiset palikat ovat hyvä esimerkki, joita on jo mun lapsuudessa 80-luvulla ollut. Palikoissa on kirjaimia, numeroita, lintujen ja kalojen kuvia...kaikki tietää mistä palikoista puhun. Niitä on meillä järjestetty kaikilla mahdollisilla tavoilla, niistä on rakennettu tunneli junarataan, niillä on kirjoiteltu nimiä ja harjoiteltu numeroita, värejä ja laskemista. Ja ne kestävät äidiltä tyttärelle. Oikeastaan mitään niitä parempia leluja en edes keksi. 

Me ollaan ehkä ensimmäisenä jouluna ostettu isosiskolle joku lahja itsekin mutta sen jälkeen todettu, ettei edes yhden lahjan ostaminen kannata, sillä lahjoja tulee muutenkin niin paljon. Muutama tosi kovin toivottu lelu riittää mun mielestä oikein hyvin ja niitä voi sitten toivoa niiltä tahoilta, jotka haluavat lahjan hankkia.

Isosisko on saanut nyt muutamana vuonna synttärilahjaksi kummeiltaan "lahjakortin" yhteiselle retkelle ja siitä tyttö on tykännyt tosi kovin. Jouluna tällaisen toteuttaminen voi olla vähän haastavampaa, kun se on se pukki, joka lahjat tuo, eikä kummit :D Mutta en tiedä, voisiko sitäkin jotenkin muokata jouluun sopivaksi vaikka tähän tyyliin: "Kummitätisi on toivonut kovasti joululahjaksi yhteistä hetkeä kanssasi paikkaan X ja koska sinä ja kummitätisi olette molemmat olleet kilttejä, niin annan tämän lahjakortin teille molemmille" :D Mitä sanotte toimisiko tämä? Mun mielestä voisi toimia oikein hyvinkin.

Tämä oli todella haastava aihe, kiitos luonnonvalo, että pyysit sitä pohtimaan. Ja sen haluan vielä lopuksi sanoa, että te kaikki, jotka juuri nyt mietitte, mitä meidän lapsille pitäisi hankkia jouluksi, niin sanon vain "Älkää ottako tästä paineita!" Ajatuksella annettu lahja on varmasti mieluinen, on se sitten tavara, halaus, kortti tai mitä muuta tahansa :)

Talon tarinaa meidän ajalta

Kysymyksiä postauksessa Anonyymi kysyi:

Ihana koti ja piha teillä! Oliko talossanne asukkaita juuri ennen teitä vai oliko se ollut autiona? Jos asukkaita ei ollut, oliko talo "asumakunnossa" vai jouduitteko tekemään paljon remppaa ennen muuttoa? Itselläkin on haaveissa muuttaa joskus tuollaiseen vanhaan puutaloon, nämä uudet hienoudet kun eivät ole ihan mun makuun :)

Villis kysyi samaan aiheeseen liittyen:

Vanhan talon asukkaana olisin minäkin kiinnostunut talostanne, kuten edellä joku muukin lukija. Olisi kiva nähdä siitä myös enemmän kuvia, mutta ymmärrän jos se menee liikaa yksityisyyden puolelle. Blogisi on mukava, tykkään siitä niin että halkeen!

Kiitos molemmille kysyjille! Laitetaanpa sitten vähän (paljon) talon historiaa kehiin, meidän ajalta :)

Kuva Krista Keltanen.

Me rakastuttiin tähän taloon kesällä 2010. Kesäloma oli juuri loppunut ja palasimme silloiseen rivarikotiin koko kesän mökkeilyn jälkeen. Yllättäen multa (:D) alkoi vähän kaatua seinät päälle. Muistan sen päivän kun eilisen...olin juuri saanut isosiskon (silloin reilu 1v.) päikkäreille. Meidän refluksiarjessa ei pidemmistä kuin 30 minuutin päikkäreistä nautittu ja kun sain kahvin napsaistua päälle, alkoi seinänaapuri poraamaan juuri sitä seinää, mitä vasten isosisko nukkui. Eli ne oletetut 30 minuutin päikkärit jäivät noin 5 minuuttiin ja silloin napsahti vähän muutakin, kuin se kahvinkeitin. Olin silloin tosi väsynyt kesälomasta huolimatta. Olin saanut juuri erikoistumisopinnot suoritettua (en suosittele refluksivauvan kanssa opiskelua) ja koko perheen jaksamisen kanssa mentiin ihan äärirajoilla. Vähemmästäkin napsahtaa, eikö!?

Oltiin miehen kanssa puhuttu, että joskus tässä elämässä omakotitalo voisi olla meidän juttu. Ja sinä porauspäivänä aloitin talosurffailut. Ihan kivoja taloja olikin myynnissä, harmikseni ei HETI yhtään sellaista, joka olisi tuntunut muulta, kuin kivalta. Sitten yhtenä viikonloppuna (saattoi olla jo seuraava :D) oltiin mun vanhempien luona yökylässä ja etuovessa surffaillessa aloin haukkomaan henkeäni, kun näin tämän talon (siis vieläkin menee kylmät väreet ihastuksesta). Heti seuraavalla viikolla soitin välittäjälle ja sanoin, että me tullaan katsomaan taloa. Vielä rivarin pihassa sanoin miehelle autossa "Käydään nyt katsomassa vain, niin tiedetään sitten millaisia vanhat talot oikeasti on." Muistelisin, että taloon pääseminen ei tuntunut kovinkaan ihmeellistä. Ihmekös tuo, kun olin katsonut talon kuvat netissä joku 250 kertaa ja niiden perusteella jo tiesin, missä mikäkin huone on jne. Kävimme katsomassa taloa toiseenkin kertaan ja sitten aloimme puhumaan välittäjän kanssa jo tarjouksen tekemisestäkin. Ainut ongelma oli vain se, ettei meidän rivarinpätkä ollut edes myytävänä, koska ei meidän vielä pitänyt taloa ostaakkaan. Sama välittäjä otti meidän silloisen kodin myyntiin ja se myytiin alle viikossa. Samoin meidän tarjous hyväksyttiin. Eli hupsista vaan, me ostettiin talo. Toki kaikki kuntokartotukset tehtiin mutta sanoisin, että aikamoisessa rakkauden huumassa talo ostettiin. Mitään realistista käsitystä meillä ei ollut, minkä verran talon ylläpitokorjaukset vaatisivat aikaa ja rahaa. Myöskään siitä ei ollut MITÄÄN käsitystä, miten paljon 25 omenapuuta teettää töitä!

Kuva Krista Keltanen.

Talossa asui ennen meitä nelihenkinen lapsiperhe ja talo on ollut koko ajan asuttu 90 vuotisen historiansa aikana. Se on siis koko ajan ollut asuttu ja siitä on pidetty huolta. Hyvinkin asumiskelpoinen kaikin puolin. Mitään remonttia ei tehty ennen muuttoa ja hyvin pienellä remppaamisella ollaan tähän kesään asti pärjätty. Tähänastiset korjaustoimenpiteet ovat olleet säännöllistä ikkunoiden kunnostusta ja joitakin ulkoverhouksen lautoja mies on uusinut. 

Kuva Krista Keltanen.

Tänä kesänä sitten repäistiin ja tehtiin keittiö- ja suihkuremontti, joka on ollut suunnitteilla jo muutosta asti. Tässä kuvassa vasemmassa alakulmassa näkyy vanha tiskipöydän kulma. Sen takana, kuvaajaan päin, oli vielä suihkuhuone. Kyllä luit oikein, meillä oli ennen suihkuhuone keittiön nurkassa. Remontin pointti oli palauttaa keittiöön 60-luvulla purettu puuhella ja siirtää suihku toiseen tilaan. Nykyään tuossa ikkunan oikealla puolella on tiskipiste kaappeineen ja ikkunan edessä on ruokapöytä.



Tällainen viritys meillä oli vielä ennen remppaa ikkunan alla :)

Keittiössä rempan aikana. Lattiassa oleva betonilaatta on vanhan uunin valua, joka oli myös entisen suihkuhuoneen pohjana. Vaaleana näkyvän lautalattian kohdalla oli ennen tiskipöytä suihkun seinää vasten.

Nyt tilalla on palautettu hella ja sähköuuni/kaasuliesi. Nykyisellään lattian paikkapala on jo maalattu ja lattiassa on kaunis messinkinen kipinäsuoja. Olisi kai uusien kuvien aika :) Ja tosiaan suihkuhuone (sauna meillä on pihalla) rakennettiin ihan toiseen sijaintiin.

Remontin aikana meillä oli olohuoneessa muoveilla eristettyä elämää. Keittiö, olohuone ja leikkihuone samassa (meinasin tulla hulluksi). Tiskit hoidettiin pihasaunassa joka ilta tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen.

Täytyisi oikein ottaa asiakseen kuvata keittiö vielä kokonaisuudessaan rempan jälkeen, sillä oli se sen kaiken arvoista.

No mutta, ettei lähde juttu ihan keittiöremppaasiaksi, niin palataanpa näihin yleisiin juttuihin. Siinä ne suurimmat jutut, joita ollaan tehty neljän vuoden aikana. Pienempiä juttuja ollaan tehty hiukan enemmän mutta lähinnä esteettisistä syistä. Yläkerran muovimattojen poistoa ja vanhan lautalattian maalaamista, makuuhuoneen vaatehuoneen purkamista, vessan ja eteisen maalausta, verstaan terassin korjaamista jne.

Kuva Krista Keltanen.

Tulevia korjausjuttuja tulevat olemaan peltikaton kunnostus, todennäköisesti vain pesu ja paikkamaalaus tai tarvittaessa koko katon maalaus. Myös ulkoverhouksen maali alkaa olla paikoitelleen siinä kunnossa, että sitäkin maalaushommaa olisi luvassa. Talon terassi kaipaisi kunnostusta. Piharakennuksen punamultapinta uutta maalia...

Ja nuo Villiksen toivomat laajemmat kuvat...ne olisivat ihan mahdollisia ja haluaisin itsekin niitä ottaa mutta mun objektiivit ovat niin ahtaita, ettei niihin mahdu enempää. Sen vuoksi lainasin tähän juttuun myös Krista Keltasen ottamia vanhempia kuvia, jotta saisitte vähän laajempaa kokonaiskuvaa :)

Kiitos vielä kysymyksistä! Toivottavasti saitte tässä oikeanlaista tietoa :)

Viikonloppuajatuksia

Eilen illalla mut täytti harvinaisen voimakas tunne siitä, että kaikki on mahdollista. 

Taustalla ei ollut mitään normaalia lauantaita kummempaa tapahtumaa mutta se tunne, kyllä te varmaan tiedätte, kun joku voimakas tunne iskee. 

Tuli vain sellainen olo, että mitä vain voi tapahtua ja mikä tahansa on mahdollista. 

Mulla on aika paljon haaveita ja unelmia. 

Työhön liittyviä, perheeseen liittyviä, blogiin liittyviä...mitä näitä nyt on. 

Aika suuriakin haaveita, joista osan olen sanonut ääneen vain miehelleni. 

Eilen se sitten iski, se tunne, että ne voivat vaikka kaikki vielä joskus tapahtua. 

Ja mikä ehkä tärkeintä, tajusin myös, että vaikka yksikään ei tapahtuisi, se ei haittaisi mitään. 

Mulla on kaikki se mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen.

  Tällaista tänään. Hyvä päivä <3

Mitä bloggaaminen on opettanut + lisää objektiivin testailua

Tuija kysyi Kysymyksiä-postauksessa: 

"Mitä olet oppinut bloggaamalla? Oletko opiskellut jossakin blogin pitoon liittyviä asioita? Mikä antoisinta? Millaisia neuvoja antaisit aloittelijoille? Syysillan tervehdys! Tuija"

Hyviä kysymyksiä, näitä on hyvä aina välillä pohtia, niin jaksaa jatkaa bloggaamista :)

Olen kirjoittanut blogia neljä vuotta. En meinaa uskoa tätä itsekään, siis jo NELJÄ vuotta. Aloitin blogin, kun olimme vastikään muuttaneet nykyiseen kotiimme ja halusin blogin kautta jakaa kuulumisia sukulaisille ja tuttaville. Motiivit blogin pitämiseen ovat muuttuneet matkan varrella aika tavalla.

Olen oppinut bloggaamalla todella paljon! En varmasti osaa kaikkea oppimaani edes eritellä. Aloitetaan niistä konkreettisimmista asioista. Olen oppinut ihan mielettömästi valokuvaamisesta. Toki aina on varaa kehittyä lisää mutta vitsit mikä matka kuvaamisen kanssa on jo kuljettu! Olen oppinut paljon myös kirjoitetun tekstin tuottamisesta ja kieliopistakin, vaikka se ei vahvin osa-alueeni olekaan. Tavallaan blogin kautta olen ajautunut myös molempiin töihini, joita tällä hetkellä teen. Tai sanotaanko, että ilman bloggaamista ne eivät varmasti olisi ikinä tulleet vastaan!

Olen oppinut näkemään kaunista ympärilläni olevissa asioissa ja ajattelemaan positiivisemmin hankalissakin tilanteissa. Olen oppinut myös tuntemaan itseni paremmin ja blogin kautta olen löytänyt tavan ilmaista itseäni. Ei siis mitään pikku juttuja ollenkaan, vaan blogilla on ollut todella suuri positiivinen vaikutus elämääni.

Blogin pitoon liittyviä asioita en ole oikeastaan opiskellut missään, vaan oma tapa tehdä on muodostunut tekemällä ja kuuntelemalla itseäni. Valokuvaukseen liittyvän päivän kurssin olen käynyt noin kaksi vuotta sitten. Krista Keltasen luotsaama kurssi on yksi parhaimmista valokuvaukseen liittyvistä kokemuksistani.

Kaikista antoisinta bloggaamisessa on oman tekemisen kehittymisen huomaaminen ja se, että blogin kautta voi jälkikäteen myös seurata oman elämänsä kulkua. Tietyt postaukset muistuttavat elämän eri käännekohdista. Muistan hyvin esimerkiksi kolmen vuoden takaiset ajat, jolloin kamppailin oman terveyteni kanssa ja koko elämä oli vaakalaudalla. Antoisaa on myös huomata, miten vaikeistakin hetkistä on selvitty ja miten paljon ne ovat opettaneet. 

Antoisaa bloggaamisessa on tietysti myös vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Olen varma, että blogillani on ihanimmat lukijat blogien historiassa <3

Aloittelevalle bloggaajalle antaisin neuvoksi (jos nyt olen oikea henkilö neuvoja antamaan) kuunnella itseään. Omalla kohdalla tärkeimmäksi asiaksi olen kokenut sen, että bloggaan itselleni. Se on ihana bonus, jos lukijatkin saavat blogista itselleen jotain. Itseäsi kuuntelemalla pidät ainakin itsesi tyytyväisenä, sillä mitä tahansa bloggaatkin, kumarrus toiselle on pyllistys jollekin muulle :) Eli ole tilivelvollinen vain itsellesi ja kuuntele sydämesi ääntä <3

Kiitos Tuija hyvistä kysymyksistä, niihin oli ilo vastata!  

Puolusteluna järkyttävälle kuvaähkylle: uuden objektiivin testailua :)

Kivaa lauantain jatkoa <3

Luontopolulla ja objektiivin testailua

Lähdettiin aamulla tyttöjen kanssa Lohjansaaren Paavolan luontopolulle. Kävin siellä jo aiemmin sunnuntaikävelyllä ystäväni kanssa ja nyt ajattelin, että pakkaan tytöt autoon eväiden kanssa ja mennään ihmettelemään luontopolulta löytyvää Paavolan tammea. Otin myös uuden objektiivini mukaan, jotta tultaisiin vähän tutuiksi :)

Eväänä (tärkein asia tietenkin) meillä oli lämmintä omenamehua termarissa, banskut, pehmeää eilen illalla leivottua leipää ja mulperinmarjoja. Parhaat mahdolliset retkieväät siis näillä maidottomilla ja viljattomilla (ei kotimaisia viljoja) kriteereillä :)

Uusi objektiivini on Canonin 100mm f2,8 L Macro (tämä ei ole blogiyhteistyö, ihan omilla rahoilla hankittu putki :D). Se on vielä aikaisempaa 50mm ahtaampi, joten sisäkuvia sillä ei juuri oteta. Macrolinssi on tarkoitettu lähikuvien ottamiseen mutta kyseinen putki sopii hyvin myös henkilökuvaukseen, kun tilaa on riittävästi kuvattavan ja kameran välissä.

Macrokuvaukseen en vielä tällä kertaa päässyt, tyttöjen puuhia oli niin kiva kuvata :)

Kuvat ovat käsivaralta otettuja, jalustalla olisi tietysti saanut vakaamman alustan myötä vielä skarpimpia kuvia.

Pikkusisko etsii tammenterhoja :)

Paavolan tammi on todella vaikuttava!

Ihan vertailun vuoksi otin kuvan samasta kohtaa tällä 100 mm objektiivilla, mistä otin aikaisemmalla reissulla 50mm objektiivilla (kuva alla).

Niin, onhan siinä aika suuri ero, mitä putkeen mahtuu. Mutta eipä se mitään, ihan eri käyttötarkoitukseen putket ovatkin :)

Hyvä muuten kirjoittaa tänään uudesta objektiivista, kun juuri eilen kirjoitin ostamattomuudesta. Niiiiin, asiat eivät ole niin mustavalkoisia...jokainen tehköön omat valintansa mihin harkittua kuluttamistaan ohjaa...

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua :) Kuullaan taas pian!

Ostohalut

On aika vastata ensimmäiseen Kysymyksiä- postauksen kysymykseen. Hellen esitti aivan loistavan kysymyksen:

"Hei

Olisin halunut kysyä siitä kun olet kertonut että jos liikaa tavaraa kotona niin rupeaa ahdistamaan.

Millä pystyt pitämään ostohalun kurissa, kun kaunista tavaraa kuitenkin on niiiin paljon.

Itselleni pitäisi löytää siihen sopiva keskitie tuon tavaran suhteen, mutta millä sen osto halun saa hillittyä.

En tiedä onko tämä oikeanlainen kysymys , mutta tätä mietin.

Ihana viikkoa sinulle.

t.Hellen"

Olen kirjoittanut samasta aiheesta joskus aikaisemminkin ja muistan sen herättäneen paljon keskustelua asian tiimoilta. Aloitetaan siitä, että meillä on noin 5-6 vuotta tietoisesti keskitytty ostamattomuuteen ja kulutustottumusten pienentämiseen. Ensimmäiset vuodet rajoitin vain uuden ostamista ja huitelin menemään kirppiksillä suht usein. Lähes yhtä usein "saaliinani" oli jotakin tosi ihanaa käytettyä varsin kohtuulliseen hintaan. Mutta nyt ehkä viimeisen 3 vuoden aikana olen yrittänyt rajoittaa myös tuota kirppikseltä ostamista, sillä hyvin usein sieltä tarttui matkaan jotakin mitä emme todellisuudessa olisi tarvinneet. 

Kaksi meille tärkeintä tapaa saada kuluttamista kuriin ovat olleet kaupassa käynnin harventaminen ja kauppalistan käyttö. Käymme ruokakaupassa yhden kerran viikossa ja muissa kaupoissa käymme vain jonkun tarpeen vuoksi. Kaupoissa hengailu ja muuten vaan katselu saa ainakin itsessäni aina jonkun haluamisen aikaan. Toinen tärkeä juttu on kauppaan meneminen vain kauppalistan kanssa. Silloin ensinnäkin muistaa ostaa kaiken, mitä todella tarvitsee eikä listalta poikkea yhtä helposti, kuin ilman listaa.

Lisäksi aloitin ostamisen rajoittamisen tietyllä muistilistalla, jonka kävin aina läpi jonkun ihanan "pakko saada" jutun tullessa vastaan. Se on täydentynyt ajan mittaan ja nykyään sitä ei tarvitse enää käydä listamaisesti läpi, siitä on tullut enemmänkin automaattinen tapa toimia. Ja yleensä, jos toimin listan vastaisesti, poden siitä huonoa omaatuntoa ja mikä sen parempi tapa vältellä asioita, kuin siitä aiheutuva huono omatunto :) Ajattelin, että tämä lista voisi auttaa Helleniä ja muita, jotka yrittävät vähentää kuluttamista, joten tässä se tulee. 

1. Tarvitsemmeko todella tätä vai onko kyse enemmän haluamisesta?

Suurin osa omista haluamisistani tyssää jo tähän. Todellisuudessa emme tarvitse juuri mitään.

2. Löytyykö kotoa jo vastaava tai lähes samanlainen tuote?

Jos kaapissa on jo 4 hyvälaatuista pellavaista t-paitaa, ei viidennelle ole tarvetta, vaikka se olisikin laadukas ja hyvässä alennuksessa (ellet sitten käytä vain ja ainoastaan valkoisia pellavaisia t-paitoja. Silloinhan hankinta olisi ehkä ihan perusteltu.)

3. Onko tuote täydellinen vai ihan kiva?

Ihan kivaa ei kannata ostaa ikinä, sillä täydellisiäkin on varmasti olemassa.

4. Onko hankinta pitkäikäinen tai mahdollisesti hyvällä tavalla ikuinen?

Itse panostan mielelläni laatuun ja siihen, että tuote mahdollisesti palvelee vuosia tai vuosikymmeniä.

5. Sopiiko tuote jo olemassa olevaan sisustukseen/vaatekokoelmaan?

Vaatteiden/kenkien kohdalla yritän miettiä, minkälaisiin asukokonaisuuksiin vaate sopisi ja onko se monikäyttöinen. Sisustusesineen kohdalla käyn läpi useita eri käyttökohteita eri huoneissa.

6. Mikä on tuotteen käytettävyysaste?

Vaatteiden kohdalla mietin, voiko vaatetta käyttää vuoden ympäri ja monenlaisissa tilaisuuksissa vai onko se puolet vuodesta käyttämättömänä tai sopiiko se vain erityistilaisuuksiin, joissa käyn ehkä kerran kahdessa vuodessa. Sisustusesineen kohdalla (oikeastaan puhtaasti sisustusesineitä meillä ei hankita lainkaan, esineellä on oltava joku käyttötarkoitus) mietin, voiko sitä käyttää ympäri vuoden ja sopiiko se useaan eri tarkoitukseen/huoneeseen.

7. Onko tuotteelle olemassa säilytyspaikka?

Meillä ollaan tehty varsin radikaaleja ratkaisuja ja tietoisesti vähennetty säilytystilan määrää. Olemme tulleet siihen tulokseen, ettei mikään säilytystila ole riittävä ja sen vuoksi on parempi, jos sitä on vähän. Silloin tavaran määräkin pysyy aisoissa.

8. Voiko tuotetta saada käytettynä vai onko se hankittava uutena?

Jos tuotteen voi saada hyväkuntoisena käytettynä, valitsen aina käytetyn uuden sijaan.

9. Jos tuote on hankittava uutena, voiko sen saada kotimaassa valmistettuna?

Harvaa tuotetta tänäpäivänä valmistetaan Suomessa mutta silloin, kun sellaisen tuotteen hankinta on edessä, hankin sen mieluiten Suomessa valmistettuna. Ja vaikka tuotteen tuotanto ei Suomessa olisikaan, ostan mieluiten edes Suomessa suunniteltuja tuotteita.

Että sellainen lista. Tämän kun ottaa kirjaimellisesti, niin ruokaa kummempaa ei tarvitse ainakaan vuoteen hankkia. Mainitsinkin jo alussa tuon huonon omantunnon ostamisesta. Hyvin harvoin sitä joudun kokemaan verrattuna siihen, miten paljon onnistumisen riemua saan ostamattomuudesta.

Ja se on vielä sanottava, että aina löytyy joku hankinta, joka ei läpäisisi tätä listaa. Kuten tiistaina ostamani uusi objektiivi. 1. En tarvitse sitä, vaan halusin sen. 2. Ei löydy jo vastaavaa tai lähimaillakaan olevaa objektiivia entuudestaan. 3. Tuote on täydellinen. 4. Hankinta on ikuinen. 5. Sopii jo olemassa olevaan kamerarunkoon. 6. Tuotteen käytettävyysaste on erinomainen. 7. Säilytyspaikka on olemassa. 8. Tuote oli hankittava uutena. 9. Ei voi saada kotimaassa valmistettuna. Niin...heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla olisi siis voinut perääntyä mutta vuosien haaveilu vei pidemmän korren tällä kertaa.

Täältä löytyy yksi ajatuspainini hattaran värisiä ihania housuja vastaan. Ja niitä en muuten ikinä hankkinut.

Kuvissa pieni pätkä makuuhuoneen seinää, missä sijaitsee mun kirjoituspiste, hahhah :D

Ajatuksia?