Terapian tarpeessa

Viikko sitten saimme tiedon, joka veti jalat alta ja pusersi ilmat pihalle. Tieto toi tullessaan tarpeen purkaa, pureksia ja käsitellä se jollain tavalla. Itselleni parhaana terapiana toimii joku hullu projekti, joka ei tulisi ikinä mieleenkään ilman vakavasti otettavaa sekoamispistettä. Sellaiset projektit toimivat mulla, joissa ei tarvitse juuri päätä vaivata...samalla, kun suorittaa fyysisesti jonkun sortin järjestelyä, pystyy saamaan myös päänsä ja ajatuksensa edes jollain tapaa kursittua kasaan. Terapiana toimi noin minuutissa kyhätty suunnitelma keittiön päivittämiseksi. Tai oikeastaan en ole ollenkaan varma, että oliko mulla jotakin suunnitelmaa. 

Projekti alkoi niin nopeasti, etten muistanut ajatellakaan ennen-kuvaa, joten kaivoin kyseisen kuvan vuoden ensimmäisiltä kuukausilta, jossa nyt näkyy edes hiukan mitä ennen oli. Kohteeksi joutui siis keittiön "ei niin mairittelevan"-näköinen jääkaappi- ja astiakaappinurkkaus. 

Edellisessä kuvassa olevan astiakaapin päällä oli lasiovinen pikkuvitriini. Astiakaappi oli iso ja kolho ja ehkä 70-luvulta olevaa ihan perus lastulevyä. Eli ei ehkä juuri se mun unelmien täyttymys astioiden säilytyspaikaksi. Iso hylly sai siis lähteä.

Jääkaappi siirtyi nurkkaan ison kaapin paikalle ja ison kaapin tilalle tuotiin Pikku-neidin huoneesta anastettu vaatelipasto, jonka päälle laitettiin ison kaapin päällä ollut pikkuvitriini ja kolme avohyllyä.

Hyllyillä säilytetään päivittäisessä käytössä olevia astioita se määrä mitä muutamassa päivässä käytetään.

Hylly, joka pitelee kahvikuppeja on tietysti kaikkein tärkein.

Keittiöjakkara sopii sutjakasti lipaston viereen. Jakkaran takana on kori, johon kerätään paperinkeräykseen menevät lehdet suoraan lukemisen jälkeen. Aikaisemmin meillä oli vastaavaan tarkoitukseen kannellinen kori, mutta se ei toiminut kovinkaan hyvin, sillä lehdet kasaantuivat aina kannen päälle.

Mikä sitten on tuo härpäke, joka roikkuu hyllyjen vieressä? No se on vanhan talon "ilmastointijärjestelmä"! Jos ruoka alkaa käryttää uunissa, niin ei tarvitse muuta kuin rytkäistä kanaverkosta tehdystä sydämestä luukku auki.

Pikkuvitriinissä säilytetään astioita, joita ei tarvita päivittäisessä käytössä.

Mitään muuta ei tarvinnut hankkia, kuin hyllyt ja niiden kannattimet. Maalasin hyllyt jämämaalilla.

Projektin aikana keittiöstä tuli aika lailla mieluisampi ja pää on taas jollain lailla kasassa. Nyt vain toivotaan, että selvitään hengissä ja keskikokoisella säikähdyksellä! Eikä tarvitse hätääntyä, Pikku-neidin vaatteet saivat sijaislipaston ompeluhuoneesta:)

Kivisillä kuumat oltavat

Meidän olkkarissa asuu Kivisen perhe pienessä kolmikerroksisessa talossa. Kiviset ovat kovia lisääntymään ja muuttamaan pois...välillä niitä on enemmän ja sitten taas vähemmän. Pikku-neiti siis kerää kiviä ja ne asuvat punakattoisessa talossa.

Kivisten talo muuntautuu milloin miksikin, monesti se on neidin leikeissä ollut grilli tai uuni, tiskikone tai pyykkikone. Tänään kesken muiden touhujen neiti sanoi "menen katsomaan takkaa" ja käveli Kivisten talon luokse. "Tule isi auttamaan, savua tulee sisään" hän sanoi seuraavaksi. Isi tietysti meni auttamaan ja, kun savuongelma oli ratkaistu, neiti heitti ovet kiinni samalla tokaisten "ja sitten pellit kiinni".

Jotenkin kummasti olen tullut siihen tulokseen, että lapset kuulevat KAIKEN...siis kaiken senkin, mitä ei edes sanota ääneen! Pitäähän olla tarkkana mitä sanoo ja AJATTELEE;) Senkin olen huomannut, että lapset ovat mahdottoman fiksuja. Tänään, kun tehtiin neidin kanssa yhdessä ruokaa, hän rutisti kasvoni käsiensä väliin ja sanoi "sinä olet maailman paras äiti"! 


Siis ihan tolkuttoman fiksuja ovat;) Voiko tästä tulla, kuin hyvälle tuulelle?


Kivaa viikon jatkoa!

Yläkerran käytävä

Meillä maalattiin jo kesäloman lopulla yläkerrassa lattioita. Toki ensin poistettiin lukuisat muovimatto- ja muut vastaavat kerrokset. Tämä on siis "ennen, kuin mitään tehtiin" kuva!

Ihanan pirteän punaisen muovimaton alta paljastui mielenkiintoinen lautalattiaväkerrys. Keskellä käytävää on aikanaan ollut pieni keittonurkkaus, eli tässä on toisin sanoen tulisijavalmius!

Tästä suunnasta kuvattuna erottuu hyvin vanha välipohjan lattia. Taloa on siis laajennettu melko pian rakentamisen jälkeen, ehkä 20- tai 30-luvulla.

Me maalattiin lattia valkoisella Uulan lattiamaalilla, joka vaati kevyet kolme kerrosta. HUH, vieläkin muistan, kuinka selkää kolotti maalausrupeaman jälkeen! Käytävällä on vanha matala hyllykkö, joka toimittaa pyyhesäilytyksen virkaa.

Hyllykön päälle pääsi kehystettynä 60-luvun Viikko-sanomat.

Seinällä roikkuu muutama mustavalkoinen valokuva.

Kaikki nurkat alkavat muuten kerätä kaiken maailman kynttiläsälää näin iltojen pimetessä!

Nämä keräävät pölyä olkkarin nurkassa:)

Ai niin, allekirjoittanut sai järkyttävän hullun päähänpiston viime viikon lopulla. Uhriksi joutui keittiö, mutta siitä lisää myöhemmin;)