Välihuoneessa tänään

Eilen kerroin, että laitoin huushollin hyrskyn myrskyn kun välihuone ja olohuone saivat kyytiä. Vielä en ole ihan varma, oliko rymsteeraus yhtään hyvä päätös mutta ajan kanssa sen näkee, toimiiko homma näin.

Keittiön ovelta välihuoneeseen.

Eli jälleen (noin sadennen kerran) näette kuvia mun työpisteestä, tällä kertaa vain välihuoneessa. Aikaisemmin se oli olohuoneessa mutta olen jo pidempään kaipaillut töille ihan omaa huonetta. Välihuone on eteisen, keittiön ja olohuoneen välissä, joten töitä ei kyllä pakoon pääse mutta kuvittelisin työpisteen toimivan silti kivasti omassa huoneessaan. 

Olohuoneesta välihuoneeseen päin. Suljetun oven takana on eteinen ja portaat vintille.

Ikkunaa vasten oleva työpöytä tuntuu tilavammalta, kuin aikaisemmin olohuoneessa ollessaan, jolloin sen edessä ja takana oli vapaata tilaa.

Vanha ovi on mielestäni kaunis työpöytänä mutta sen syvennykset ovat hiukan epäkäytännölliset ja olenkin jo tovin tiiraillut Torista sopivan kokoista lasilevyä pöydän päälle.

Laatikoista ja koreista löytyy monenlaista työhön ja valokuvaukseen liittyvää.

Esittelenpä tässä samalla uuden logoni, joka on todella lahjakkaan Petran suunnittelema. Annoin hänelle aika vapaat kädet toteutukseen. Toivoin kalligrafiaa, jotain vesivärillä maalattua sekä raikkaita värejä. Ja sain jotain aivan täydellisesti itselleni sopivaa, nimittäin omenankukkia <3 Samainen kalligrafia löytyy muuten myös valokuvaussivustoltani sekä valokuvaus fb-sivuilta.

Petran Willow Visuals-yritys tekee erilaisia grafiikoita muun muassa logoja sekä kutsu- ja kiitoskortteja. Ne tehdään käsityönä, yksilöllisesti jokaisen asiakkaan toiveiden mukaan. Grafiikoiden lisäksi Petra myös valokuvaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan (linkki sivuille)! Todella, todella lahjakas nainen!

Poikettiin muuten pikkusiskon kanssa pikaisesti kukkakaupassa hakemassa viikonloppukukkia piristämään flunssan ja kuumeen täyttämää arkea. Ja saatiin kyllä mitä ihaninta palvelua. Se on uskomatonta miten pienellä palvelusta saa ihan ykkösluokkaista. Hymy ja tervehdys suoraan ovelta, mitä seurasi vielä kysymys "kuinka voisin auttaa?". Kukkakaupan täti pakkasi pikkusiskollekin muutaman oman neilikan oksan samaan pakettiin oman kimppuni kanssa ja samalla jutteli tytölle mukavia <3 Lopuksi vielä huikkasi tytölle "nähdään taas!" Pikkuinen ihan loisti onnesta ja äiti myös. Pikkusisko vielä päikkäreiden jälkeenkin kertasi kukkakaupan tädin puheita ja isosiskokin sai kuulla eskarin jälkeen, mitä täti oli jutellut :)

Nyt toivottelen teille mukavaa viikonloppua <3

Heitteillä

Pakko se on myöntää, että tämä blogi aivan heitteillä.

Vitsit, kun vuorokaudessa olisi enemmän tunteja!

Olen kuluttanut tuntini viikon varrella moneen tärkeään juttuun, moneen arkiseen ja moneen todella vähäpätöiseen juttuun. Ehkä kaikista älyttömin asia oli ryhtyä rymsteeraamaan, kun jonkinlainen kaaos (ainakin aikataulullinen) on kuitenkin koko ajan menossa. Ja rymsteeraus ei tiettävästi yleensä jää ihan pieneksi hommaksi, vaan se leviää käsiin, kuin huomaamatta. Tämä rymsteeraus ei kyllä levinnyt huomaamatta...tiesin sen heti alusta asti, kuinka laaja se on. Käytännössä koko olohuone ja välihuone heittivät volttia. Mieskin meinasi tiputtaa leukansa lattiaan, kun tuli eilen töistä kotiin. Hän tiesi, että fiksailen paikkoja mutta tällaista ei sitten kai koskaan aikaisemmin ollut tapahtunut. Enkä tiedä oliko edes viisas ratkaisu, aika näyttää.

Tänäpäinen taas on ollut kaikin tavoin täysin toimeton. Pikkusisko oli jotenkin outo aamusta asti ja roikkui vaan koko ajan sylissäni. Oli väsynyt eikä jaksanut puuhata, muttei myöskään saanut nukuttua. Jossain kohtaa iltapäivää tajusin kokeilla tytöltä kuumetta. Meillä ei juuri sairasteta, joten olin aivan ihmeissäni, kun mittarin lukema vaan nousi ja nousi.

Sain viime viikonloppuna kehittettyä itse ensimmäisen filmini ja tässä on kaksi kuvaa kyseisestä setistä. Rakastan tuota filmin rakeisuutta ja utua. Pidän myös siitä, että lapset ovat aivan erilaisia filmikameran edessä, kuin digikameran edessä. En tiedä olenko vaan niin hidas säätöjen ja tarkennuksen kanssa, että tytöt unohtavat läsnäoloni ja puuhaavat omia juttujaan kaikessa rauhassa. Tarkoitus on jatkaa filmikuvausta säännöllisesti ja ikuistaa pieniä hetkiä lasten maailmasta mustavalkofilmille.

Olikohan mulla muuta...heitteillä ollaan, katsotaan milloin saan taas narusta kiinni...vaikka sitten väli- tai olohuoneen merkeissä.

Palataan!

Huh mikä viikko

Yhteistyössä Lambi. Kuvissa näkyvät pehmopaperittuotteet saatu Lambilta.

Voi hyvänen aika mikä viikko on jälleen takana. Noin sata kivaa juttua meneillään ja niitä tulee vain lisää ja lisää. Olen super innoissani (kirjoitanko näin oikeasti jokaiseen postaukseen!?Yrittäkää kestää) :)

On taas kuvattu, editoitu, tavattu työpalaverin merkeissä, suunniteltu... Ja vitsit, mistä olen kaikista eniten innoissani? Kehitin viikonloppuna ensimmäisen mustavalkofilmini ihan itse, ihan omassa pienessä pimiössäni...ja se onnistui!!! Siis sanoinko jo, että olen to-del-la innoissani :)

Kaikki viikosta liienneet minuutit on käytetty työhön, ihan jokainen. Ja vaikka olenkin innoissani ja vaikka tämä on juuri sitä mitä haluan 100% prosenttisesti, niin huomaan, että tässä alkaa tulla raja vastaan. Jo monta päivää on ollut ollut vähän flunssainen olo ja tuntuu, ettei aika vaan millään riitä...tiedän, pitäisi nauttia enemmän inkivääriä ja muita sen kaltaisia supereita...ja hiukan vähemmän kahvia (ja töitä).

Asiaan on onneksi tulossa iso helpotus, sillä olen saanut pikkusiskolle ihanan, tutun ja joustavan hoitopaikan. Tähän asti hän on siis ollut kanssani kotona. Nyt saan ainakin jonkun verran viikkoon ihan oikeasti työlle pyhittettyä aikaa ja toivon sen kautta aikaa vapautuvan selkeämmin myös lapsille, parisuhteelle ja ihan vaikka itsellenikin (vaikka 10 minuuttia päivässä).

Mulla on jo monta vuotta ollut käytössä tapa, että teen joka päivä jotain mitä haluan tehdä. Olen nyt joutunut miettimään tämän homman ihan alusta uudelleen, sillä kaikki mitä teen on sellaista, mitä haluan tehdä. Olenkin kehittelemässä itselleni uutta metodia, jonka mukaan jokaisena päivänä pitäisi tehdä jotain mitä haluaa tehdä ilman aikataulua. Olkoon se sitten vaikka 10 minuuttia aikaa, jolloin minulta ei odoteta mitään...voin tehdä mitä haluan...soittaa siskolle, tarttua kutimiin, tarttua kameraan oman projektini kautta...ihan mitä vain, mikä sillä hetkellä huvittaa.

Ensi viikkokin vaikuttaa kiireiseltä ja sitä seuraava. Ihanaa, aivan älyttömän ihanaa! Olen myös niin helpottunut, että saan maanantaista lähtien ihan pelkästään työlle pyhitettyjä tunteja viikkooni. Ja pikkusisko saa itselleen oman ikäisensä tutun kaverin <3

Voi olla, että tänään mun oma juttu on istua 10 minuuttia paikallaan, upottaa jalat pehmeään vanhaan taljaan, katsoa takkatulen räiskettä ja juoda hiukan kuumaa inkivääriteetä :)

Hyvää marraskuuta (!!!!) teille ja ihania hetkiä pian alkavaan viikkoon <3