Huilin aika

Edessä on pikkuinen huilitauko töistä, sillä seuraavat kuvaukset ovat vasta 1.7. Siihen asti ajattelin olla kuvaamatta ja editoimatta keskeneräisiä töitä (paitsi yhdet yo-kuvat teen vielä valmiiksi) ja olla bloggaamatta. Nämä kaikki monestakin syystä.

Kevään ja alkukesän kiire tuntuu pitkittyneenä tulehdustilana yläraajoissa ja kaikkea muuta on jo kokeiltu paitsi lepoa. Annetaan sillekin siis mahdollisuus. Ajattelin myös ottaa etäisyyttä tähän koneella istumiseen ja keskittyä enemmän kesän fiilistelyyn.

On aika huilata vähän enemmän ja antaa kesätuulen hulmuta helmoissa.

Ihanaa juhannusta teille kaikille blogin lukijoille ja kuullaan pian taas <3

Muissa maisemissa

Ensimmäisenä iltana seisoin laiturin päässä ja kuuntelin hiljaa virtaavan veden ääntä. Näin telkkäpesueen kiiruhtavan rannan kaislikkoon suojaan. Kuulin hiljaisuuden ilta-auringon pilkistäessä pilven takaa ja huomasin kevyen tuulenvireen.

Toisena iltana istuin laiturin päähän ja kuuntelin sateen aikaansaamaa tasaista ääntä veden pinnassa. Annoin sateen vilvoittaa rantasaunan löylyt iholta. Hengitin ja annoin ajatusten keventyä.

Otin vain yhden kuvan, enempää en tarvinnut.

Viikon varrella

Viikon varrella oivallettua / mieleen muistunutta / todettua asiaa.

Meiltä ajaa Hankoon vain tunnin.

Lapset tarvitsevat "ei mitään".

Lapset eivät koskaan palele, jos vaan on vettä ja aurinko paistaa.

Hiekka hieroo kivasti liian yksipuolisiin aistikokemuksiin tottuneita jalkapohjia.

Tutkittavaa riittää ilman ainuttakaan järjestettyä, tutkittavaksi tarkoitettua asiaa.

Meren rannalla tuulee aina.

Auton takapenkillä käydään jatkuvaa keskustelua ja aihe vaihtuu nopeaan tempoon. Jos isompi ilmoittaa alkavansa isona kampaajaksi tai poliisiksi, niin pienemmän ei auta muu, kuin kertoa alkavansa rosvoksi.

<3