Muutos suunnitelmiin

Tänään piti olla opiskelupäivä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että tunnukset, joilla pääsen opintoja verkkoympäristössä tekemään, onkin suljettu! No, selvittelevät kummallista ongelmaa jossain kampuksen helpparissa. Taidankin siis tehdä suursiivouksen, kun neitikin on hoidossa.

Ruokailuhuone, jossa ei muuten ole enää ruokailupöytää (ei siis taida olla enää ruokailuhuone), kerää kummasti mun vaatteita, kun henkarivaatteille ei ole omaa paikkaa:/ Kello on käsittääkseni isäni äidin isän tekemä. En ole saanut sitä toimimaan, mutta kaunis se on vaikkei tikitäkään :)

Nro 1 lempparipaita ja sata henkaria roikkuvat sulassa sovussa kellossa.

Ja kori, jossa säilytän käytössä olevia laukkuja on kerännyt kasan käytössä olleita vaatteita päälleen.

Ei siinä mitään. Nyt alkaa siivous ja samalla voin pitää huushollin läpimänä (lue keittiössä juuri nyt 15 astetta!) Kivaa pakkaspäivää :)

Sisäkatto ja pienet naulat

Vuoden vaihteessa ruokailuhuoneen katosta paljastettiin alkuperäinen paneelikatto. Se oli verhottu ehkä joskus 50-luvulla (?) kuvassa näkyvällä puukuitulevyllä (tällä on joku ihan oikea nimikin, mutta ei nyt muistu mieleen). Jokainen levy oli kulmistaan kiinni pienillä nauloilla...neljä naulaa per levy...ja levyjä oli paljon. Ehjät levyt varmaan kiikutetaan Billnäsin Rakennusapteekin varaosapankkiin.

Ensimmäinen kuva ei juuri imartele paneelin väriä, mutta tässä kuvassa se pääsee oikeuksiinsa...paikan päällä tietysti kauneimmillaan. Maalipinta on erinomaisessa kunnossa, eikä miljoona naulanreikää meitä haittaa. Me pidetään väristä kovasti, joten ei tarvetta uudelle maalille :)

Keittiön seinäkello on muuten paikkaa vailla, se joutui siirtymään uuden vanhan piirongin tieltä.

Nyt sitten mietinnässä on olohuoneen katto, jossa on vähän vastaavaa puukuitulevyä. Taloa on laajennettu (Ajankohdasta ei ole muuta tietoa, kuin ennen 1967, jolloin edellistä edellinen perhe muutti taloon. Silloin laajennus oli jo olemassa) ja olohuone on laajennusosaa. Näiden levyjen alla ei ole paneelia, joten nyt sitten mietitään halutaanko kunnioittaa sitä, että taloa on laajennettu vuosina, jolloin levyjä käytettiin...vai halutaanko tehdä olohuoneesta 20-luvun näköinen? Mielipiteitä otetaan vastaan :) 

Nro 22.

Kirkkaus yllätti tänään. Kevyt valkoinen peite.

Linnuille jouluiloa.

Kotikadulle pudonnut männynoksa täydentämään tulppaanikimppua.

Sattui olemaan todella hieno oksa.

Ensimmäiset jouluvieraat saapuvat.

Tyynyjä ja peittoja kaupunkilaisten lämmittämiseen ;)

Ihanaa aatonaatonaattoa :)

Nro 15. Kattaus

Vaikka menu onkin vielä kesken, niin kattausta voi kai silti miettiä.

Suunnitelmissa taas mahdottoman yksinkertaista.

En laita ehkä edes liinaa pöydälle.

Kynttilöitä kuitenkin laitetaan ja joku kimppu tuoksuvia kukkia olisi ihana.

Ei sen ole väliä, että tuolit ovat eri paria.

Kokonaisuudessaan meidän ruokailuhuone näyttää tältä.

Tämä emäntä sai hirmuisen määrän "uusia" vaatteita vaatekaapin inventaarion jäljiltä. Kaapissa oli paljon valkoisia tai vaaleita vaatteita, jotka ovat roikkuneet kaapissa käyttämättöminä (koska valkoinen ei sovi mulle). Värjäsin ne siniseksi ja nyt tämäkin tunika pääsee välillä päälle :)

Nro 9. Punaista ja vanhaa

Jotain punaista on (näköjään) pakko laittaa esille, kun joulu kohta jo kolkuttaa. Ruokailuhuoneen sohvalla on punainen täkki, jonka olen saanut lapsena isäni äidin äidiltä. Paras ja rakkain täkki ikinä!

Täkki on toiselta puolelta kiiltävä ja vilpoinen ja toiselta puolelta pehmeä ja lämpöinen :) Rautasänky kaiketi kuuluu talon alkuperäiskalusteisiin.

Lisää punaista tuovat tietysti talviomenat, joita vielä piisaa muutama korillinen. Omenat ovat vanhassa lasikulhossa, joka on minulle kulkeutunut isäni lapsuudenkodista. Tietääkö joku sukulainen tarkemmin kulhon tarinaa?

Sydäntä lämmittää vanhat esineet, joilla on tarina ja historia. Mahtavaa ajatella, että jo edesmenneet isovanhemmat ovat käyttäneet samoja esineitä <3 

Tunnelmallista alkavaa viikonloppua kaikille! Meillä pyryttää lunta :)

Täällä ollaan taas

Piiiiiiitkästä aikaa, täällä ollaan...minä ja ruokailuhuoneen lipaston päällä oleva orkidea.

Se kukkii näin kauniisti, koska en ole vielä ehtinyt sitä tuhota hoidollani. Kyseessä siis ihan uusi tulokas;)

Saa nähdä kuinka sen kanssa käy. Aikaisemmassa kodissa yritin pitää muutamaakin eri yksilöä hengissä mutta aika heikoin tuloksin. Nyt luin netistä, että kasvuolosuhteet ovat tosi tärkeät...jospa se olisi ollut aikaisemmin niistä kiinni? Oli miten oli, nyt joka tapauksessa eka yritys tässä kodissa alkakoon.

Ruokailuhuoneen olosuhteet olisivat kai suotuisimmat. Pikku-neiti on lainannut äitin korkokenkiä, sen vuoksi ne lojuvat lattialla;)