31. lokakuuta 2011

Tiedättekö, kun pää on niin täynnä ajatuksia, että niillä on tukalat oltavat? Ajatuksia on niin paljon, että ne takertuvat toisiinsa yrittäessään liikkua. Kun yhden päästä saa hiukan otetta, se lipsuu käsistä kuin pieni liukas saippuapala. Jossain vaiheessa ajatuksia on siinä määrin, että pää tuntuu täysin tyhjältä. Tiedättekö?

Ei muuta nyt.

28. lokakuuta 2011

Perjantaifiilis

Tänään oli mahdollisuus käydä kampaajalla ilman kiirettä ja minähän menin ihan uudelle tyypille, ihan ilman ajanvarausta. Tulos oli ehkä paras mitä kukaan on koskaan aikaisemmin saanut aikaan mun hiukan hankalille hiuksille! Nyt sitten kuuluu kaksi kysymystä: Miltä hiukset näyttävät pesun jälkeisenä aamuna, jos niille ei tee mitään? Miltä ne näyttävät, jos teen niille jotain? Jännityksellä ja innolla odotan, mitä tuleman pitää:) Joka tapauksessa taisin löytää itselleni luottokampaajan, eikö se ole yksi naisen elämän merkittävimmistä asioista?!


Nyt olisi tarkoitus (näiden uusien hiusten kanssa;)) rentoutua sohvalla löhöten (ja mieskin liittynee seuraamme) ja uskoisin sen sujuvan ihan kivasti olkkarin uuden järjestyksen vuoksi!


Pikku-neidin leluilla on oma paikka olkkarissa. Lelulaatikko, Kivisten talo ja Paavo-nuken sänky nojatuolin alla.

Terassin ovella on laatikko kenkiä varten ja naulakossa roikkuu neidin saunatakki, saunahan on pihalla.


Hauskaa perjantaita!

26. lokakuuta 2011

Valoa ja väriä

Nyt on tainnut käydä niin, että olen ehkä vähäsen vain hurahtanut retroiluun (onneksi ihan vähäsen vain;)). Eilen piipahdin lähikirpparilla ja rahanmenoa se taas tiesi. Löysin vanhan punaisen lampun 3 eurolla ja iloisena kannoin sen kainalossa kotiin. Se halvatun lamppu ei sitten toiminut! No ilta sujuikin vikkelään purkamalla lamppu atomeiksi ja säätämällä sisälle uudempi TOIMIVA lamppusysteemi. 
Nyt lamppu valaisee keittiön tiskipöytää. Jos joku nyt kiinnitti huomionsa takaseinän halkeamaan, niin selityksenä sille on muurin ja seinän liitoskohta.

Kiinnitin lampun ruuvaamalla sen hyllyssä olevaan pystylevyyn. Isäntä taas repii täällä hiuksiaan, kun otin hyllyssä olevan puisen lokerikon verstaasta keittiöön. Verstaassa siinä säilyi kuulemma niin näppärästi pienet ruuvit ja muut vastaavat. Mun mielestä niitä voi hyvin säilyttää ihan missä vaan muuallakin!

Puulokerikko ei ollut ainoa verstaan kokema menetys, sillä iso puulaatikko on ihan täydellisen kokoinen tiskikaapin päälle!  Tässäkin säilytettiin jotain turhaa sälää, niitä jotain juttuja, joita verstaassa säilytetään;)
Se siitä lamppuasiasta. Pikku-neiti on kaivanut lelulaatikosta uudeksi lemppariksi viime jouluna lahjaksi saadun puisen junan. Kyydissä on poni ja perää pitää muumipeikko. Juna kolisee kivasti lautalattialla.
Kivaa telkkari-iltaa! Tänään tulee Greyn anatomia, jes jes. 

24. lokakuuta 2011

Hyvä päivä

Tänään on jotenkin harvinaisen hyvä päivä.

Ruokana jauhelihasoppaa tuorejuustolla maustettuna.
Pikku-neiti on soppapäivän kunniaksi pukeutunut ruudulliseen essuun.
Keittiössä on sellainen fiilis, kuin joku katselisi olan yli. Ylimääräiset silmät kuuluvat kaakaojauhe-tyypille.

Kirjoituskone on löytänyt paikkansa ruokailuhuoneesta.
Viime talvena ostettu jouluruusu puskee hennon vihreää uutta lehteä.

Neidillä on ompelukoneen korjausoperaatio työn alla.

Minulla on työn alla iltakahvi sohvalla laiskasti istuen.
Ihan mahdottoman hyvä päivä.

23. lokakuuta 2011

Keittiössä tapahtuu taas...

Meidän keittiössä oli aikaisemmin hellan molemmilla puolilla valkoisilla ovilla varustetut kaapit.
Olen yrittänyt sulkea silmät aina kaappien kohdalla, koska en ole niistä juuri pitänyt.
Nyt sain päähäni poistaa kaappien ovet ja maalata kaappien reunat ja sisukset. Tämä on meidän mielestä tosi paljon parempi. Näin jaksaa ainakin siihen -joskus tässä elämässä- tapahtuvaan remonttiin. Ja kaapinovet saa toki takaisinkin, jos ei näitä jaksa katsella.
Vanhat Fazerin laatikotkin saivat ihan oikean tehtävän, niissä säilytetään säilyketölkkejä.

Samalla tuli järkättyä kuiva-aineetkin uuteen järjestykseen hellan yläpuolelle.

Tässäkin muutoksessa parasta on se, ettei mitään tarvinnut ostaa, maalikin oli jälleen jämämaalia. Keittiöstä menee kapea käytävä olkkariin, joka sekin laitettiin viikonloppuna ihan ylös alaisin!
Sitten viikonlopun muihin tunnelmiin: Pikku-neiti rakastaa satsumia! Meillä on ehdoton raja 1 per päivä, joka sekin on neidin herkälle massulle hiukan liikaa:( Niin, joskus viikonloppuisin välipalan saa syödä sohvalla;)

Pikku-neiti nautiskelee satsumaherkkuja:)


Tyhjä on satsumakulho ja isännän kahvimuki!


Iltasella vanhempien herkut on jo tipotiessään.
Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille!

21. lokakuuta 2011

Painon mukaan

Käyn säännöllisesti meidän lähikirpparilla ja nyt useampana viimeisenä käyntinä olen tehnyt omasta mielestäni huippu hienoja löytöjä!


Ihan ekana löysin jotain olkkariin. Mikähän tää vois olla?

Se on vanha ja jykevä kirjoituskone. Se on olkkarissa, koska satuin vain laskemaan sen ikkunan alla olevalle tasolle. Se siis ehkä vielä hakee paikkaansa.

Sitten löytyi pitkään hakusessa ollut kapistus...

...eli valurautainen lettupannu. Joulupukille terkkuja, etten tarvitsekaan tällaista enää! Eilen paistettiin tällä ekat letut:)
Viimeisempänä saaliina mahdottoman painava vaaka. Sitä nyt ei ehkä punnitsemisessa käytetä, koska keittiössä on jo kaksi vaakaa ennestään.
Vaaka kannattelee tukevasti kuitenkin huushollin hedelmätarjonnan.

Kuivuudesta kärsivä rosmariini ja kynttilä ovat myös päässyt kyytiin. Pitääkin muistaa antaa rosmariinille välillä vähän vettä!

Vaaka sai paikkansa keittiön työtasolta ikkunan edestä.
Kaikki ostokset onneksi löytyivät eri reissuilla, koska painoa niillä on kaikilla ihan riittävästi!


Kivaa viikonloppua!

19. lokakuuta 2011

Katsomisen arvoista

Meillä leikitään tällä hetkellä roolileikkejä. Erilaisia hahmoja tähän mennessä on ollut supersankari, kuningatar ja hirviö. Leikkiin ei tarvitse muuta kuin tämän Paavo-nuken peiton viitaksi.
Peitto on siitä kätevä, että sen saa myös mekoksi ja kuningatar tietysti pukeutuu siihen.
Supersankari pysähtyy välillä katsomaan lastenohjelmia.

Pysähtyessä voi vähän hengähtää ja ehkä korjailla viitan kiinnitystä ja hiuksia pois silmiltä.

Ja jos isi on hirviö, niin silloin juostaan äitin luokse turvaan:) Neiti on niin vikkelä, että hirviö on vielä matkalla...keittiössä kulman takana;) Myös äidille kävi kutsu leikkiin "olisitko äiti niin kiltti hirviö?" En ollut ihan varma oliko pyyntö siis "olisitko äiti niin kiltti, että olisit hirviö?" vai "olisitko äiti kiltti hirviö?". Oli miten oli hirviön rooli sujui kai ihan mallikkaasti;)
Tänään on muuten se päivä, mistä lähtien meillä ei keskiviikkoiltaisin maisemia katsella. Tänään alkaa mun ehdoton lempparisarja taas telkkarista, nimittäin Greyn anatomia! Tämä on se ohjelma, jonka aikana istutaan hipihiljaa ja jos jotakin akuuttia tapahtuu, niin pausetetaan ja ihan hätätapauksessa tallennetaan. Mutta missäs muualla me keskiviikkoiltaisin muka oltaisiin, kuin kotona:)

Kivaa keskiviikkoa!

17. lokakuuta 2011

Pitäis, pitäis, pitäis...

Onko kukaan huomannut, että nykyajan ihmisten arjesta on tullut aikamoista suorittamista? Pitäis käydä töissä ja kaupassa ja hoitaa arjen askareet...ja telkkarista tulis kiva ohjelma mikä pitäis katsoa ja pitäis harrastaa jotakin hyödyllistä. Siis mitä, eikö nämä ole niitä juttuja mitä SAA tehdä? Mua ottaa jotenkin hirveästi päähän tämä ajattelutapa mitä nykypäivänä viljellään ihan joka paikassa! 

Tiedän kyllä, että töissä tosiaan pitää käydä ja monia muitakin asioita pitää tehdä...mutta entä sitten ne asiat, joita HALUAA tehdä (jep jep, olen ehkä hieman lapsellinen!)? Olen huomannut, että lähipiirissäkin moni ihminen on tässä hullun myllyssä unohtanut nauttia asioista ja tekemisestä. Jos aina vain ajatellaan, että "hoidan tämän nyt alta pois ja tallennan digiboksille sen kivan ohjelman, jota oikeasti haluaisin katsoa" ja viikon päästä muistaa, että "voihan himputti, se ohjelmakin on siellä digiboksilla ja se pitäisi katsoa", niin sen katsominen ei ehkä olekaan enää sitä mitä haluaisi tehdä. 

Tämä saattaa johtaa aika mielenkiintoisiin aikataulutusjärjestelyihin. Työviikko aikataulutetaan totta kai, jotta oikeasti pakolliset asiat tulee tehtyä. Mutta myös vapaat aikataulutetaan, jotta ehtii tehdä kaikki ne asiat, joita oikeasti haluaisi tehdä. Sitten, kun arki tai vapaat eivät onnistukaan suunnitellusti, niin iskeekin kauhea harmitus, kun ei ollutkaan niin hauskaa, kun oli suunnitellut. Ja eiköhän se surullisen kuuluisa lomastressikin kuulu tähän sarjaan?


Olen huomannut myös toisen asian, joka mielestäni liittyy samaiseen ilmiöön. Ihmiset eivät osaa enää toimia hetkessä, vaan eletään joko aikaisemmin tapahtuneissa hetkissä "kyllä silloin aikaisemmin vain..." tai jossain mahdollisessa tulevaisuudessa "kyllä minä sitten kun...". Mitenkäs sitten käy sen hetken, jossa olet juuri nyt? No...se taitaa salakavalasti livahtaa ohi ilman, että huomaatkaan.


Ai niin ja vielä se on pakko sanoa, että kavereita on ihan mahdotonta tavata, saati saada kaikkia koolle saman katon alle. Melkein puoli vuotta etukäteen pitää lyödä päivä lukkoon, jotta kaikille onnistuu. No se on taas meille vähän hankalaa, kun yritetään elää hetki, päivä tai viikko kerrallaan. Meille sopisi niin paljon paremmin "onko teillä jotakin tulevana viikonloppuna"-systeemi. Onko muilla vastaavia ongelmia? 

Jokohan tuli purettua tätä riittävästi? No joka tapauksessa, meidän perheessä on sääntö, että jokainen saa tehdä joka päivä jotakin mitä HALUAA!

Lauantai-iltana hieman ennen kymmentä halusin lähteä kellariin penkomaan vanhoja kannettomia lasipurnukoita...

...ja järjestellä niihin kaikkea tarpeellista,

kuten puulastat!

Ja tänään halusin ottaa niistä kuvia!
Ja saa mun kanssa olla eri mieltä:) Nyt meen kysymään, mitä isäntä haluaa tehdä!

15. lokakuuta 2011

Lauantaiaamulla kävelyllä

Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelylle läheiseen puistoon.

Heti kodin nurkalla on korkeassa orapihlajassa komeat marjat.
Puiston läheisyydessä on paljon eri puita...

...ja eri värejä.

Puistossa kukkiikin vielä.

Tätä polkua pitkin pääsee takaisin kotiin.
Siellä oma koti häämöttääkin jo.
Tämän viikonlopun aikana olisi tarkoitus tiivistää loput ikkunat villalla ja liimapaperilla. Kirpsakkaa viikonvaihdetta!