Loppuviikko kuvina

Syytä juhlaan

Tänään sain sen maanantaina kaipaamani auringon ja ensimmäiset päiväkahvit pihalla. Suljin hetkeksi silmäni ja kuuntelin. Oli pakko soittaa siskolle, että sain jakaa hyvän hetken jonkun kanssa. Aurinko lämmitti, linnut lauloivat ja puuskittainen tuuli sai männyt narisemaan.

Kierros aurinkoisessa pihassa antoi lisää syitä hymyyn.

Mustikan varvut.

Kallio, sammal ja tammenterhojen hatut.

Jykevät männyt.

Ihan uudet, mutta niin kotoisat kivenkolot.

Kukkiva puutarhani on jo vapaa lumesta. Vielä puuttuu suunnitelma ja kasvit mutta siitä tulee niin ihana.

Myös muutaman vuoden villinä kasvanut heinikko kaipaa taltuttajaa. Sen jälkeen ehkä voisi päästä tarkemmin suunnittelun pariin!

Pihakahvien lisäksi tänään juotiin myös juhlakahvit meidän Viktoria-kissalle. Vikke oli aamulla niin reipas, että pyydysti ensimmäisen hiirensä täällä koulussa. Hän oli jo parina päivänä päivystänyt telkkarihuoneen seinän nurkassa ja tänään viimein onnisti, kun hiiri lykkäsi nenänsä seinän ja lattian raosta kissan valvovan silmän alla. Hurraa Vikke!

Huominen saakin tuoda tullessaan yhtä ihanaa keväistä ilmaa ja hyviä hetkiä. Hiiriä en välttämättä kaipaa joka päivä, joten siitä voidaan pitää vaikka vähän taukoakin :D

Viikonlopun kuvapäiväkirja

Joulun pähkinä

Mulla on pienoinen jouluongelma meneillään! Tai no, ei se varsinainen ongelma ole, jouluinen pähkinä pureskeltavaksi ennemminkin. En nimittäin tiedä yhtään miltä meidän joulu tulee tänä vuonna näyttämään tai tuoksumaan.

Joulut menevät meillä perinteisesti hyvin maltillisilla koristeluilla. Jouluumme kuuluu koristeltu kuusi, paljon kynttilöitä sekä runsaasti joulukukkia. Hyvin pitkälle siis mennään tuoksujen ja kynttilänvalon tunnelmassa. Ja se pähkinä muodostuu sellaisesta asiasta, kuin kaksi puolivuotiasta kissaa.

Kuusi on todellinen kysymysmerkki. Laitetaanko se suosiolla kuistille minne kissat eivät pääse vai kiinnitetäänkö latvastaan kattoon (kuten sain vinkkiä kommentissa joskus aikaisemmin) ja keräillään taukoamatta koristeita lattialta koko kissojen hereillä olo ajan?

Kynttilät ovat seuraava kysymysmerkki. Toinen kissa on jo käräyttänyt yhden pitkän kulmakarvan verran itsestään, vaikka kissat ja kynttilät ovat koko ajan valvovan silmän alla.

Kolmas kysymysmerkki on joulukukat, joista monet ovat kissoille myrkyllisiä. Nämä meidän kaverit haluavat ainakin vähäsen haukata kaikesta heille uudesta asiasta.

Pähkinä on oikeasti jo osittain pureskeltu. Kynttilöitä tullaan polttamaan edelleen, ainakin kissojen unien aikana. Pari hyasinttiä mahtuu vielä telkkarikaapin päälle tuoksua antamaan ja amaryllis mahtuu kauniisti kaakeliuunin hyllyn päälle. Näihin paikkoihin eivät kissat pääse. Mutta kuusen tilanne on vielä ratkaisematta. Näen sen jo silmissäni tässä ruokapöydän oikealla puolella pöydän ja vihreän samettisohvan välissä. Vai pitääköhän alkaa näkemään se siellä kuistilla kuitenkin...

Miten teillä muilla kissaihmisillä nämä samaiset asiat ratkaistaan?

Kuvat ovat tältä päivältä pieneltä kranssipajalta olohuoneen ruokapöydän ääreltä :)

Viikonlopun kuvapäiväkirja

Toisena päivänä

Loman toisena päivänä mulla on sellainen fiilis, että tarvitsisin jonkun projektin. Siis sellaisen vapaa-ajan projektin, työprojekteja nimittäin riittääkin.

Kovinkaan isoja projekteja meillä ei juuri nyt päästä aloittamaan mutta jos vaikka maalaisin telkkarikaapin loppuun, siinä kun on ollut pohjamaali pinnassa jo monta kuukautta. Maalin väri vaan pitäisi päättää! Tai sitten haluaisin putsata keittiön pienen ruokapöydän epätasaisesta maalista ja katsoa miltä puupinta siinä näyttäisi.

Tai sitten on vielä sekin vaihtoehto, etten tee mitään. Kääriydyn vain täkin alle, silittelen kissoja, otan tytöt kainaloon ja hörpin teetä. Ei yhtään hullumpi vaihtoehto sekään. Ja kissoista puheenollen, he pääsivät tänään ensimmäiseen lääkärintarkastukseensa ja siellä varmistui asia, jota olimme jo vähän ehtineet miettimäänkin. Meillä onkin kahden poikakissan sijaan tyttö- ja poikakissa, Felix ja Victoria :)

Nyt sohvalle pohtimaan tekisikö sitä jotain vai eikö sitten kuitenkaan :D

Meidän pojat

Meillä vallitsee ihana hiljaisuus juuri nyt. Isompi tyttö on vielä koulussa ja pienempi nukahti päikkäreille. Ja meidän uudet pikkuisetkin vetelevät sikeitä tuolla olohuoneen sängyllä. Meille nimittäin muutti kaksi pikkuista kissaa! Saanen esitellä, Vincent ja Felix!

He ovat meillä nyt kolmatta päivää ja on kyllä oikein ihmeteltävä miten hyvin kaikki on sujunut. Pojat ovat sopeutuneet uuteen kotiinsa hienosti ja me aikaisemmat asukkaat olemme aivan haltioissamme näistä noin 3 kuukauden ikäisistä kissoista. Olemme kesyttäneet näitä puolivillejä kaveruksia kesän ajan tutulla maatilalla ja nyt kun he ovat meillä kolmatta päivää, voisi melkein kuvitella, että olisivat olleet meillä jo ihan alusta asti.

Kamera ja läppäri tosin ovat pysyneet visusti kaapissa, etteivät pikkuiset keksi niille mitään omaa käyttöä mutta nyt, jos tämä hiljaisuus vielä hetken jatkuu, niin vastailen myös noihin edellisiin kommentteihin! Ja heti sen jälkeen menen paijaamaan noita pikkuisia <3

Kissamaista keskiviikkoa teillekin!