Vaikein on takana

Huh, työpäivän vaikein osuus on takana. Piti nimittäin ottaa itsestä kuva yhtä juttua varten ja voin kertoa ettei ole ihan helppoa kuvata sokkona ihmistä, joka ei viihdy kameran edessä :D Onneksi sain tämän yhden kelpo kuvan ja nyt voin jatkaa muiden hommien kanssa. Luvassa olisi vähän kirjoitusjuttuja ennen kuin tytöt tulevat taas kotiin.

Ja mainostetaanpa tässä samalla paria lähellä olevaa yritystä (tämä ei ole yhteistyö)!

Pellavamekko, Josefiinan aitta
Kaulakoru, Nouseva Myrsky
Kahvimuki, Tuias

Hyvää viikon jatkoa teillekin, mä annan nyt näppiksen laulaa :)

Perjantain parhaat

Iloiset ja piristävät ihmiset, tänään erityisesti tämä pikkuinen sekä ystäväni, joka aamulla ilahdutti meitä visiitillään <3

100% Villamekko, joka voisikin olla viikon paras. Päällä  sunnuntaista asti. Lämmin ja pehmeä <3

Ruokana maukas kasvissosekeitto <3

Inspiroiva ja huikean kaunis neulekirja <3

Aurinkoinen syyssää <3

Pikkuinen joka tsemppasi äitiään kaupan kassalla. "Äiti, se on setä!" "Joo, niin on, se on setä." "Äiti sanoo sitten reippaasti moi sedälle!" "Joo joo, sanon reippaasti moi." :D

Minä kuvassa

Tiedän, mun pitäisi joskus vähän miettiä ennen, kuin kirjoitan. Sillä usein, kun sanon/kirjoitan etten jotain tee, niin varmasti päädyn sen tekemään. Jotenkin kierosti haastan itseni sillä tavoin. Näin kävi jälleen :D Ja vaikka tiedän, että taas pari lukijaa tippuu matkasta tämän (asu)postauksen myötä, niin ei se haittaa...ne jää, jotka haluavat <3

Kirjoitin siis eilen ihanasta kirppislöydöstä, 50-luvun villaneuleesta ja ihan tosissaan ajattelin etten siitä sen kummempaa asupostausta tee. Tässä sitä nyt ollaan, ei ehkä varsinaisen asupostauksen kanssa mutta minäkuvan kanssa kuitenkin.

Aloin miettimään miksi koen kameran edessä olemisen niin suurena haasteena. Ehkä siksi, että en kuulu niihin fotogeenisiin tyyppeihin, joista kuvat onnistuvat aina. Päin vastoin, sellaista kuvaa, jossa näytän itseltäni on yleensä aika haastava saada ja tämän vuoksi varmaan olen kameran edessä yhtä sulava, kuin rautakanki. Päätin siis haastaa itseni ja opetella pikkuhiljaa hyväksymään kuvan henkilön ulkokuorineen päivineen ja näyttää sille pahuksen kameralle (itselleni myös)!

Aloitin 5 minuutin minäkuvatreenin vahvalla ja päättäväisellä asenteella.

Ei ollut ihan helppoa mutta JEE, mä tein sen!

Ihan mun näköisiä kuvia, sellaisia joissa näytän itseltäni (enkä joutunut käyttämään photoshoppia!!!). Ja neule on tietty supersöpö myös ;)

Tämä oli oikeasti aika hyvä treeni, matkalla kokonaisvaltaiseen itsensä hyväksymiseen. Suosittelen kokeilemaan!

Helmi neule

Ja taas se eksyi kirppikselle. Minä nimittäin. Viimeksi tunnustin kirppissyntini täällä mutta tänään ei tarvitse tunnustaa yhtään mitään, sillä olin liikkeellä ihan listan kanssa. Tämä neule ei kyllä ollut listalla mutta suoraan sanottuna en ajatellut listaa, kun huomasin tämän käsintehdyn villaneuleen 50-luvulta <3 Tulee ihan mamma mieleen...sellaisella tosi hyvällä tavalla, sydämenkuvat silmissä, tiedättehän <3

Näyttää muuten niin paljon paremmalta päällä, että melkein pitää harkita asupostauksen tekemistä! Tai sitten ei :D

Viikko on alkanut taas hurjan kivasti :) Jatkukoon se yhtä kivoissa fiiliksissä! Teillä myös!

Ostohalut

On aika vastata ensimmäiseen Kysymyksiä- postauksen kysymykseen. Hellen esitti aivan loistavan kysymyksen:

"Hei

Olisin halunut kysyä siitä kun olet kertonut että jos liikaa tavaraa kotona niin rupeaa ahdistamaan.

Millä pystyt pitämään ostohalun kurissa, kun kaunista tavaraa kuitenkin on niiiin paljon.

Itselleni pitäisi löytää siihen sopiva keskitie tuon tavaran suhteen, mutta millä sen osto halun saa hillittyä.

En tiedä onko tämä oikeanlainen kysymys , mutta tätä mietin.

Ihana viikkoa sinulle.

t.Hellen"

Olen kirjoittanut samasta aiheesta joskus aikaisemminkin ja muistan sen herättäneen paljon keskustelua asian tiimoilta. Aloitetaan siitä, että meillä on noin 5-6 vuotta tietoisesti keskitytty ostamattomuuteen ja kulutustottumusten pienentämiseen. Ensimmäiset vuodet rajoitin vain uuden ostamista ja huitelin menemään kirppiksillä suht usein. Lähes yhtä usein "saaliinani" oli jotakin tosi ihanaa käytettyä varsin kohtuulliseen hintaan. Mutta nyt ehkä viimeisen 3 vuoden aikana olen yrittänyt rajoittaa myös tuota kirppikseltä ostamista, sillä hyvin usein sieltä tarttui matkaan jotakin mitä emme todellisuudessa olisi tarvinneet. 

Kaksi meille tärkeintä tapaa saada kuluttamista kuriin ovat olleet kaupassa käynnin harventaminen ja kauppalistan käyttö. Käymme ruokakaupassa yhden kerran viikossa ja muissa kaupoissa käymme vain jonkun tarpeen vuoksi. Kaupoissa hengailu ja muuten vaan katselu saa ainakin itsessäni aina jonkun haluamisen aikaan. Toinen tärkeä juttu on kauppaan meneminen vain kauppalistan kanssa. Silloin ensinnäkin muistaa ostaa kaiken, mitä todella tarvitsee eikä listalta poikkea yhtä helposti, kuin ilman listaa.

Lisäksi aloitin ostamisen rajoittamisen tietyllä muistilistalla, jonka kävin aina läpi jonkun ihanan "pakko saada" jutun tullessa vastaan. Se on täydentynyt ajan mittaan ja nykyään sitä ei tarvitse enää käydä listamaisesti läpi, siitä on tullut enemmänkin automaattinen tapa toimia. Ja yleensä, jos toimin listan vastaisesti, poden siitä huonoa omaatuntoa ja mikä sen parempi tapa vältellä asioita, kuin siitä aiheutuva huono omatunto :) Ajattelin, että tämä lista voisi auttaa Helleniä ja muita, jotka yrittävät vähentää kuluttamista, joten tässä se tulee. 

1. Tarvitsemmeko todella tätä vai onko kyse enemmän haluamisesta?

Suurin osa omista haluamisistani tyssää jo tähän. Todellisuudessa emme tarvitse juuri mitään.

2. Löytyykö kotoa jo vastaava tai lähes samanlainen tuote?

Jos kaapissa on jo 4 hyvälaatuista pellavaista t-paitaa, ei viidennelle ole tarvetta, vaikka se olisikin laadukas ja hyvässä alennuksessa (ellet sitten käytä vain ja ainoastaan valkoisia pellavaisia t-paitoja. Silloinhan hankinta olisi ehkä ihan perusteltu.)

3. Onko tuote täydellinen vai ihan kiva?

Ihan kivaa ei kannata ostaa ikinä, sillä täydellisiäkin on varmasti olemassa.

4. Onko hankinta pitkäikäinen tai mahdollisesti hyvällä tavalla ikuinen?

Itse panostan mielelläni laatuun ja siihen, että tuote mahdollisesti palvelee vuosia tai vuosikymmeniä.

5. Sopiiko tuote jo olemassa olevaan sisustukseen/vaatekokoelmaan?

Vaatteiden/kenkien kohdalla yritän miettiä, minkälaisiin asukokonaisuuksiin vaate sopisi ja onko se monikäyttöinen. Sisustusesineen kohdalla käyn läpi useita eri käyttökohteita eri huoneissa.

6. Mikä on tuotteen käytettävyysaste?

Vaatteiden kohdalla mietin, voiko vaatetta käyttää vuoden ympäri ja monenlaisissa tilaisuuksissa vai onko se puolet vuodesta käyttämättömänä tai sopiiko se vain erityistilaisuuksiin, joissa käyn ehkä kerran kahdessa vuodessa. Sisustusesineen kohdalla (oikeastaan puhtaasti sisustusesineitä meillä ei hankita lainkaan, esineellä on oltava joku käyttötarkoitus) mietin, voiko sitä käyttää ympäri vuoden ja sopiiko se useaan eri tarkoitukseen/huoneeseen.

7. Onko tuotteelle olemassa säilytyspaikka?

Meillä ollaan tehty varsin radikaaleja ratkaisuja ja tietoisesti vähennetty säilytystilan määrää. Olemme tulleet siihen tulokseen, ettei mikään säilytystila ole riittävä ja sen vuoksi on parempi, jos sitä on vähän. Silloin tavaran määräkin pysyy aisoissa.

8. Voiko tuotetta saada käytettynä vai onko se hankittava uutena?

Jos tuotteen voi saada hyväkuntoisena käytettynä, valitsen aina käytetyn uuden sijaan.

9. Jos tuote on hankittava uutena, voiko sen saada kotimaassa valmistettuna?

Harvaa tuotetta tänäpäivänä valmistetaan Suomessa mutta silloin, kun sellaisen tuotteen hankinta on edessä, hankin sen mieluiten Suomessa valmistettuna. Ja vaikka tuotteen tuotanto ei Suomessa olisikaan, ostan mieluiten edes Suomessa suunniteltuja tuotteita.

Että sellainen lista. Tämän kun ottaa kirjaimellisesti, niin ruokaa kummempaa ei tarvitse ainakaan vuoteen hankkia. Mainitsinkin jo alussa tuon huonon omantunnon ostamisesta. Hyvin harvoin sitä joudun kokemaan verrattuna siihen, miten paljon onnistumisen riemua saan ostamattomuudesta.

Ja se on vielä sanottava, että aina löytyy joku hankinta, joka ei läpäisisi tätä listaa. Kuten tiistaina ostamani uusi objektiivi. 1. En tarvitse sitä, vaan halusin sen. 2. Ei löydy jo vastaavaa tai lähimaillakaan olevaa objektiivia entuudestaan. 3. Tuote on täydellinen. 4. Hankinta on ikuinen. 5. Sopii jo olemassa olevaan kamerarunkoon. 6. Tuotteen käytettävyysaste on erinomainen. 7. Säilytyspaikka on olemassa. 8. Tuote oli hankittava uutena. 9. Ei voi saada kotimaassa valmistettuna. Niin...heti ensimmäisen kysymyksen kohdalla olisi siis voinut perääntyä mutta vuosien haaveilu vei pidemmän korren tällä kertaa.

Täältä löytyy yksi ajatuspainini hattaran värisiä ihania housuja vastaan. Ja niitä en muuten ikinä hankkinut.

Kuvissa pieni pätkä makuuhuoneen seinää, missä sijaitsee mun kirjoituspiste, hahhah :D

Ajatuksia?

Keltaisella polulla ja loppuviikon menovinkki

Heti meidän tontin rajan toisella puolen kulkee pieni polku. En olisi uskonut, että ne vaahterat pudottavat lehtiä polun tällekin puolelle! Luulin kaikkien lehtien tulevan meidän puolelle, ihan vaan siitä haravointimäärästä ja ja vanhan jännetuppivaivan ärhentelystä päätellen ;) No ei, oikeasti tykkään kyllä haravoimisesta. Tai olen juuri päättänyt, että alan pitämään siitä. En ole ihan varma pidinkö vielä viime syksynä, kun lehdet jäivät suurelta osin maahan :D

No mutta, tänä syksynä ollaan saatu melkoisen hyvin hiki pintaan, kun  ollaan otettu pientä kisaa isännän kanssa kahden lehtikompostin täytössä. Tytöt ovat olleet ihan täysillä hommassa mukana ja muistaneet jokaisen kärryn kohdalla pyytää päästä kyytiin :) Isosiskossa onkin aika kova kilpailijaluonne ja olen joutunut vähän himmailemaan, jotta välillä voittaisivat isukin kanssa ;) Meillä on pikkusiskon kanssa varaa vähän löysäilläkin, kun ollaan muuten aika vedossa :D

Ja löytyy meistä muistakin sitä kilpailijaluonnetta, ihan selvästi. Mutta nyt siihen loppuviikon menovinkkiin. Messukeskuksessa pidetään pe-la I love me -messut, jossa myös ihana Lumoan on uuden malliston kanssa. Kävin viime viikonloppuna Lumoan tiimin tapaamisessa ja hypistelin kaikki uutuudet läpi. Mulla oli kolme selkeää lempparia joista lopulta valitsin itselleni Saaga-mekon luumun värisenä. Seuraavaan kertaan jäi odottamaan mustikan värinen Säde sekä luumu Tarina.

Melko voimakkaita ja rohkeita värejä onkin nyt tarjolla, toki myös niitä turvallisia ja hillitympiä. Mutta tämä luumu...ah, se on kyllä makee!

Ja tiedoksi niille, jotka eivät messuille ennätä, että uudet mekot tulevat Lumoan verkkokauppaan heti messujen jälkeen :) 

Mekko saatu.

Instagram ja alekoodimuistutus

Anteeksi, muistutus tulee hieman myöhään, mutta ehkä joku ennättää toteuttaa Lumoan-unelmansa vielä tämän illan aikana. Lumoan alekoodi "Omenatarha" on voimassa vielä tänään sunnuntaina. Koodilla saa 20% alennusta naisten ja lasten vaatteista ja ostoksille pääsee sivupalkin kuvakkeesta.

Ja hei sitten piti kertomani, että mut/meidät löytää myös Instagramista nimellä @aamuomenatarhassa. Sieltä löytyy pikakuulumisia ja muun muassa uuden tiskiallaskaappini kuva! Puuseppä teki ihan mieletöntä duunia, että saatiin kaappi valmiiksi ennen hänen lomaansa. Tiistaina tulee putkimies laittamaan vesiputket kuntoon ja sitten...arvatkaa mitä...taidan päästä ihan sisätiloihin tiskaamaan <3

Round two

Näitä tyttöjen mekkokuvia tuli otettua paljon, 294 kuvaa jos tarkkoja ollaan. Ja kun näitä tuli editoituakin aikamoinen läjä, niin katselkaahan nämäkin vielä :) Ensimmäiseen postaukseen valikoituivat kuvat, joissa mekot olivat eniten edukseen, toisin sanoen näkyivät hyvin. Nämä kuvat ovat mun mielestä myös kivoja, vaikka mekot eivät niin pääosaa esitäkään. Ideoita kuviin olisi ollut vielä paljon lisää mutta tytöt eivät ehkä olisi jaksaneet kauempaa, vaikka touhua täynnä olivatkin ja hauskaa oli. Se siinä ehkä olikin... oli niin hauskaa, että meinasi mennä jo hiukan levottoman puolelle :) 

Mekot siis Lumoan <3

Kuvissa parasta on tuo tyttöjen yhteinen oleminen <3 Saatiin samalla aika suloisia sisaruskuvia <3

Mekot saatu blogin/Lumoanstories-tiimiläisyyden kautta.

Taimi ja Varpu

Sain Lumoan Suvilta tytöille uudet mekot kuvattavaksi. Taimi ja Varpu, oih miten ihanat <3 Ja isosisko ja pikkusisko malleina <3 Luvassa siis poikkeuksellisen paljon kuvia tytöistä ja mekoista!

Olen ihan rakastunut näihin kuviin. Johtunee ehkä noista omista muruistakin :)

Mitä te tykkäätte? Mikä on lempparikuva?

Mekot on saatu blogin/Lumoanstories-tiimiläisyyden kautta.

Hyvän mielen vaatteita

Kirjoitin Lumoalle jutun ekologisuudesta. Käykäähän lukaisemassa juttu Lumoan Stories -blogissa. Sieltä löytyy myös yksi kirjavinkki hyvän mielen vaatteisiin liittyen :)

Ei mulla muuta :) Nyt päivällistä pöytään ja sitten pidetään perhepalaveri, missä rempan kanssa mennään ja mitä illalla tehdään.

Vaatekutsuilla

Kävin iltasella äitikaverin kanssa vaatekutsuilla ja tajusin, etten ole hetkeen tainnut käydä kotipihan ulkopuolella, tai sitten olen kulkenut näiden valkovuokkojen kohdalla silmät suljettuina. Taidan kallistua kyllä ensin mainitun puolelle, sillä olin kaksi tuntia kotoa pois ja mulla oli jo hirveä ikävä tyttöjä <3 Vedän tästä nyt sen johtopäätöksen, että taidan poistua huomennakin kotipihalta ja sellaiseen aikaan, että valkovuokot ovat vielä auki...ja voisin joskus ehkä olla tytöistäkin pidempään erossa...

Mutta siis niihin vaatekutsuihin! Nosh Organics on mulle entuudestaan aivan vieras merkki, oletteko te kuulleet siitä? Täyttää kaikki mun kriteerit: kotimaista, eettistä, ekologista ja kivan näköistäkin vielä. Erityisesti lastenvaatteissa pidin siitä, että vaatteet on suunniteltu niin, että käyttöikä on aika pitkä (hihansuiden, lahkeensuiden ja bodyn haaraneppari toteutuksessa). Tilasin isosiskolle tarpeeseen kahdet housut ja itselle vähemmän kovaan tarpeeseen mekon ja huivin. Kaikilla on heikot hetkensä! Mun kaveri kyllä sanoi, että olen ne ansainnut, olisi pitänyt kysyä "millä perusteella?" :D

No mutta toivotaan, että ovat yhtä laadukkaita ja pitkäikäisiä, miltä vaikuttivat. Ja uskon, että ovat!

P.S. Ei ole maksettu mainos.

Who made your clothes?

Tänään 24.4.2014 vietetään vaatevallankumousta, sillä tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Plaza Rana -tehdasrakennus romahti Bangladeshissa. Romahduksessa kuoli 1133 ihmistä ja monet loukkaantuivat. 

Vaatevallankumouksen facebook-sivuilla kerrotaan seuraavasti: Vaatevallankumous haluaa muuttaa vaateteollisuutta niin, että vastaavia katastrofeja ei voi enää koskaan tapahtua. Se haluaa näyttää, että me kuluttajat haluamme vaatteita, jotka on tehty turvallisissa ja reiluissa oloissa ja joista työntekijä on saanut elämiseen riittävää palkkaa. Se haluaa näyttää myös, että me haluamme tietää enemmän siitä, missä, miten ja kuka meidän vaatteemme on tehnyt. 

Mun mekon suunnitteli Lumoan Suvi ja ompeli suomalaisen perheyrityksen aikuinen työntekijä valvotuissa olosuhteissa asianmukaisella palkalla Portugalissa sijaitsevassa ompelimossa.


Who made your clothes?

Haastan mun lukijat katsomaan päällään olevien vaatteidensa lappumerkintöjä, mitä tietoa niistä löytyy!?

Ja haastan vaatevalmistajat, isot ja pienet, kiinnittämään entistä enemmän huomiota tuotteiden alkuperän läpinäkyvyyteen myös meille kuluttajille.