Syksyn värit

Keltainen! Välipalana keltaisia luumuja ja kahvia. Luumukausi alkaa olla meillä kohtapuoliin ohi.

Punainen ja oranssi! Muutama daalia kukkii oranssin punaisilla kukilla. Punertavat omput (mitä lie lajia ovat) kypsyvät vähitellen.

Sadesäällä

Neidillä on kujeileva fiilis heti aamulla:)

Aamulenkissä riittää vauhtia, reittinä keittiö, olkkari ja ruokailuhuone!

Meillä päin on ollut tänään aika hämärä ja sateinen ilma.

Sadesäällä voikin lisätä pelargonin pistokkaasta! Saviruukun pohjalle sanomalehteä, ettei kukkamulta pääse karkuun.

Pistokas leikataan terällä veitsellä. Alimmat lehdet ja kukkavarret poistetaan ja pistokas istutetaan kosteaan multaan. Ruukku laitetaan valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan heti suoraan auringon paahteeseen.

Isukin päivä vierähti verstaalla ikkunoita kunnostaessa. Tämä onkin ihan oma taiteen lajinsa! Me tytöt katsottiin vieressä ja annettiin hyviä vinkkejä;)

Syksyssä parasta...

...vilpoisat aamut töihin mennessä, (ja totta kai lämpimät iltapäivät kotiin tullessa) koska lempparivaatteille, kuten farkuille, tulee käyttöä!

...erilaiset huivit ja neuleet. Nämä ovat tämän syksyn lemppareita, vaikka sitä olivat keväälläkin:) puuvillahuivi ja hassu harmaa neuleliivi. Näihin on aina kiva pukeutua:)

Hauskaa viikonloppua:)

Luottoa löytyy

Tiedättekö miten 2-vuotias ajattelee vanhempiensa pystyvän melkein mihin tahansa? Ainakin meidän Pikku-neiti hokee jatkuvasti lausetta "kyllä isi / äiti VARMASTI...".


Kesän aikana ollaan kuultu noin miljoona kertaa "kyllä isi VARMASTI korjaa ilmalämpöpumpun / seinän / ikkunan / leikkimökin oven (tai ihan minkä tahansa)". Äitiin luotetaan hoidollisissa jutuissa, kuten "kyllä äiti VARMASTI saa tikun pois isin kädestä" ja niin edelleen.

Väritysjutut ja piirtäminen on meillä nyt kaikista kivoin juttu...neiti värittää jopa potalla istuessa. Sehän ei paljoa vaadi, että potalla istuessa pieni kynä tipahtaa pottaan, eihän?! Ei se mitään "Kyllä isi varmasti pesee minun kynän!" Pokkani ei todellakaan pitänyt tässä kohtaa, vaan repesin nauramaan ihan hulluna ja sanoin "kyllä se nyt ehkä joudutaan heittämään pois". Neiti tähän sitten tiukkaan sävyyn, otsa kurtussa "siinä on varmasti vain vähän pissaa, kyllä isi sen varmasti pesee".

Luoton lisäksi tästä perheestä löytyy taas yksi opiskelija! Tämä rouva aloittaa puolipäiväisen opiskelun puolipäiväisen työn rinnalla! JEEE, jännää!

Pariisista ja pihalta

Mummu piipahti Pariisissa ja toi tuliaisina ihanan sinisen laukun! Sinne mahtuu kaikki tarvittava, kalenteri tosin koki kevyen muodonmuutoksen, jotta sain senkin sopimaan laukkuun:)

Laukku on ollut viikon verran ihan käytössäkin, ei ainoastaan kodin koristuksena. Pikku-neidille vielä baskeri päähän ja patonki kainaloon, niin raitapaitoineen sopisi Pariisin katukuvaan aivan mainiosti;)

Oman pihan antimet tältä päivältä...omppuja ja daalioita. Daaliat ovat osoittautuneet tosi kestäviksi ja helpoiksi, kunhan vaan muistan kaivaa ne ylös ja laittaa kellariin ennen pakkasia!

Daaliat pääsivät portaikon pienelle ikkunalle. Ne pysyvät viikon verran maljakossa kauniina:)

Luumuja

Pari päivää sitten ollessani pihalla iltakävelyllä astuin vahingossa luumun päälle,jonka katsoin olevan vielä ihan vihreä ja raaka. Mutta näin ei ollutkaan asian laita! Luumu olikin vihertävän keltainen ja täysin kypsä, makea ja mehukas! Sillä hetkellä tajusin, että meillähän on ihania keltaisia luumuja tavallisten punertavien luumujen lisäksi.


Luumut valitettavasti maistuvat myös luumupistiäisen toukille, jotka ovat nakertamassa jokaisen kypsän punaluumun sisustaa. Toukat syövät luumun kiviä ja maahan podotessaan koteloituvat maahan ja ovat vielä suurempana riesana seuraavana vuonna. Huonot luumut pitää poimia puusta ja maasta ja tuhota esimerkiksi lämpökompostorissa.


Lyhyen kokemukseni mukaan toukat hakeutuvat vasta lähes kypsiin hedelmiin, sen vuoksi ollaankin nyt poimittu luumut syötäväksi hieman aikaisemmin. Keltaisiin luumuihin toukat eivät ole onneksi vielä löytäneet:)

Aamupalajogurtti on saanut nyt makunsa luumuista ja ajattelin kokeilla myös luumupaistosta uunissa. Luumut on pakko halkaista biojäteastian vierellä, sillä toukkia on TODELLA paljon.

Luumulajikkeet ovat todennäköisesti "Yleinen punaluumu" ja "Opal". Yleisen punaluumun hedelmä on keskikokoinen, kypsänä punainen, mehukas, makea ja mausteinen. Sato kypsyy elo-syyskuussa. Opal on ruotsalainen lajike 1940-luvulta, jonka keltaiset hedelmät kypsyvät elokuun lopulla. Hedelmä on mehukas, makea ja aromikas.

Selviytyjiä

Olen kesän aikana työstänyt ison pihakuusen ympärille kukkapenkkiä pikku hiljaa. Alkuun kuusen alla ei ollut mitään muutamaa rikkaruohoa lukuun ottamatta ja kuusen vierellä oli huonokuntoinen nurmikkosuikale. Sunnitelmana oli tehdä kuusen alle kukkapenkki, joka kattaisi koko suuren alueen ja toisi vähän kauneutta karuun sisään käyntiin pihan etuosassa. 


Paikka on todella tuulinen ja kuusen alla todella kuiva ja hapan. Kuusen vierellä oleva alue taas saa kosteutta mutta on harvinaisen paahteinen. Melkoisesti siis haasteita! Lisäksi tien varteen istutin orapihlaja-aidan tilalle seka-aitaa. 


Jonkun verran olen penkkiin istuttanut taimia ja periaatteenani on ollut mahdollisimman vähäinen kastelu muuten kuin luonnon toimesta. Istutuksen yhteydessä olen toki taimia kastellut ja ihan hurjilla helteillä antanut joka taimelle kaksi ämpärillistä vettä kerralla kahden viikon välein. Muuten ovat olleet kyllä oman onnensa nojassa. Ajattelin, että jos kastelen taimia jatkuvasti, joudun tekemään sitä niiden lopun elämää...ja olen siis ollut myös aika laiska kastelun suhteen! Osa kasveista ei selvästi viihdy, mutta jotkut ovat ihan hyvässäkin voinnissa.

Auringon puolen aitakasvina on japanin hortensia, jonka valkeat kukinnot puhkeavat elokuussa ja pysyvät kauniina koko syksyn hieman punastuen syksyn edetessä. Kuivemman ja varjoisamman puolen aitakasvina on loistoangervo, joka sekin voi ihan hyvin.

Auringon puolelle olen tietysti valinnut erilaisia maksaruohoja ja muita paahteessa viihtyviä kasveja. Ne ovat levinneet ihan kohtalaisen hyvin.

Näkymä kadun suuntaan näyttää jo lähes kukkapenkkimäiseltä:) Aukkoja toki on vielä hirmuisesti ja osa kasveista ei ole yksinkertaisesti pärjännyt haastavissa oloissa, mutta jatkan aukkojen täyttöä taas keväällä uusilla toivon mukaan paremmin valituilla taimilla. 

Myös kaksi alppiruusua varjossa kuusen alla voivat ihan hyvin, toivottavasti asia on näin vielä ensi keväänäkin:) Tänä syksynä aion kunnostaa perusteellisesti sisäänkäynnin toisen puolen penkin, joka on pahasti villiintynyt. Siinä viihtyvät muutamat pihan pionit ja pionipenkki siitä saakin tulla. Nyt se on niin tupaten täynnä lupiinia, että taidan kaivaa lähes koko penkin ylös ja perustaa uudestaan. Tai näin olen suunnitellut...toteutus riippuu vähän puutarhan kokonaistilanteesta eli kypsyvien omenien säilömisestä. Juuri kannettiin sisälle taas kolmisen kiloa kypsiä omppuja, joita ei EHKÄ jakseta kaikkia syödä sellaisenaan;)

Omppuhilloa

Nyt on ensimmäiset omenahillot ja soseet tehty Valkea kuulaasta ja aika herkkua tuli!

Tein ihan perushilloa:

1 kg omenaa
1 dl vettä
3 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1/2 sitruunan mehu

Kuori ja paloittele omenat. Kiehauta vesi ja sokeri. Lisää omenat ja mausteet. Keitä kunnen omenat alkavat soseutua. Poista kanelitanko. Purkita kuuma hillo puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Tein myös vaniljaomenasosetta:

1,5 kg omenaa
4 dl vettä
5 dl sokeria
1 vaniljatanko
1/2 tl askorbiinihappoa
säilöntäainetta

Keitä veden ja sokerin kanssa halkaistu vaniljatanko noin 5 minuutin ajan. Poista tanko ja kaavi sen siemenet kattilaan. Lohko pestyt omenat kuorineen kattilaan. Keitä kunnes omenat ovat pehmeitä (10 minuuttia). Soseuta sauvasekoittimella ja lisää askorbiinihappo pieneen vesitilkkaan liuenneena. Purkita kuumana tai jäähdytä ja pakasta. Sose ei säily jääkaapissa kuten hillo, joten säilyvyyttä voi parantaa säilöntäaineella.

Aika herkkuja tuli. Pikku-neiti juoksi juuri iltapuurolle kädet kattoon kohotettuna huutaen "jee, herkkuomppupuuroa!" Neiti saa pienen hillosilmän puuroon:)


Ekasta hillosetistä lähtien olen haaveillut letuista omppuhillon kera...ehkä viikonloppuna:)

Sunnuntaiaamut on parhaita!

Pikku-neiti saa kaikessa rauhassa paneutua lastenohjelmiin, isukki saa lukea hesaria ajan kanssa ja minä saan inspiroitua aamun valoisuudesta ja pyöriä ympäriinsä kameran kanssa. Meillä muuten alkaa aamuisin olla vähän vilpoisempaa ja silloin on kiva pukea aamutakki ja pörrösukat ylle:)

Neiti tietysti kysyi "Mitä äiti kuvaa?" Vastasin "Sinun hienoja sukkiasi." Neiti riisui sukat ja pyysi kuvaamaan myös varpaita:)

Meillähän maalattiin jokunen viikko sitten yläkerran lattioita ja tässä on porrastasanne ennen maalausta.

Tänään se näyttää tältä.

Tasanteella on vanha matka-arkku, jonka löysin talvella verstaan vintiltä. Siinä on kannessa vuosiluku 1899 ja nimikirjaimet S.K.

Sain perheeltä synttärilahjaksi vanhat matalat kaapit naapurin antiikkiliikkeestä! Olen käynyt ihailemassa niitä jo aika pitkään aina liikkeen ollessa auki. Nyt voin ihailla niitä kotona niin paljon, kuin haluan! Käytävällä on myös yövalo talven pilkkopimeitä öitä varten.

Maalausrupeamassa jätettiin tarkoituksella kynnys entiselleen. Siinä näkyy ihanasti askelten kuluttamat jäljet ja vanha alkuperäinen väri. Listoja ei myöskään meinata laittaa kynnyksen reunaan, sillä meistä on hauskaa, että noin 90 vuotta sitten sahatut laudanpäät ovat näkyvissä!

Aamupalan jälkeen lähdettiin pihalle. Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta, linnut lauloivat ja ilmassa tuoksui omput.

Jalkaan vedettiin kumpparit, koska nurmikko oli kasteesta vielä kostea.

Tarvitseeko tätä nyt enempää selitellä? Sunnuntaiaamut vaan on niin parhaita!

Lausahduksia

Eilen oli mun synttärit ja Pikku-neiti osasi jotenkin kummasti valita eilen sanansa niin täydellisesti! Tässä kaksi esimerkkiä:  Heti aamulla neiti istui hetken ennen aamutoimia mun kainalossa sohvalla ja sanoi "Äiti on mun ystävä!" Myöhemmin illalla autoin neitiä jossakin ihan arkisessa askareessa ja hän tokaisi "Kiitos äiti!" Kysyin häneltä "Mistä sinä kiität?" ja neitihän vastasi "Minä kiitän äitistä!":)

Tänään on ollut hurja vauhti päällä. Minä ja mieheni (suurimmaksi osaksi mieheni) ollaan korjattu talon yhtä ulkoseinää. Neiti on pyörinyt jaloissa ja touhunnut omiaan. Hän leikki kaiketi taikuria, koska heitteli ilmaan pieniä puutikkuja ja sanoi tekevänsä temppuja:)

Vauhti on ollut niin kova, että päikkäreille ja yöunille neiti nukahti välittömästi!

Valkea kuulas

Yksi meidän omenapuista on Valkea kuulas ja sen hedelmät alkavat olla pikku hiljaa kypsiä! Valkea kuulas kypsyy elokuun alusta lähtien ja maistuu ihanalta tietysti sellaisenaan mutta sopii hyvin myös hillo-omenaksi. Nyt kun yksi laji on tunnistettu, niin jäljellä olisikin enää noin 24 tapausta! Muiden puiden sato ei ole kyllä lähelläkään valmista, joten Valkea kuulas saattaa olla meidän ainut niin sanottu kesäomena.


Yhteistä lähes kaikissa puissa on omenakääriäisen toukan tekemät käytävät suureen osaan hedelmiä. Ne onneksi tekevät vain yhden käytävän ja loppu omenasta on ihan käytettävissä.

Valkea kuulas muuttuu kypsyessään kellertäväksi tai jopa vähän valkeaksi. Sen pinta viottuu helposti, jos se putoaa puusta. Sen vuoksi se olisi hyvä saada poimittua suoraan puusta. Tämän aamun aamupalajogurtissa oli muuten mausteena Valkeaa kuulasta pilkottuna ja vielä omasta pihasta! Aika JEES!

Silmä ei ole vielä harjaantunut erottamaan eri lajikkeita. Mielestäni kaikki näyttää samalta, vihertävä pohja ja punaisia viirumaisia laikkuja;) Tämän perusteella ei tunnisteta ehkä ainuttakaan lajiketta!

Muutamissa puissa omenat on tosi pieniä ja nyt jo tosi punaisia.

Viime vuonna meillä jäi sato aika lailla näkemättä, koska talon näytöissä käydessä ei kyllä katsottu omenapuita! Ja edelliset asukkaat keräsivät lähes koko sadon ennen muuttoa.

Niin...tällä emännällä olisi huomenna synttärit! Huomaakohan kukaan, jos jätän iän muuttamatta profiiliin;)?

Kun ulkona sataa...

...meillä heitetään istuintyynyt olohuoneen lattialle ja keksitään Pikku-neidin leluille uusia tarkoituksia.


...katsotaan ikkunasta ulos ja mietitään onko koskaan satanut näin kovasti?


...noustaan portaat yläkertaan kuuntelemaan miltä sade tällä kertaa kuullostaa peltikattoa vasten?


...alakertaan tullessa pysähdytään istumaan keskellä portaita olevan pienen ikkunan ääreen ja seurataan luumupuun lehtien päälle putoavia pisaroita.

Sunnuntai-ihmettelyä

Koko päivä ollaan vietetty tänään pihalla ja ihmetelty yhtä ja toista. Poimittiin kypsät punaherukat pensaasta koko perheen voimin. Neidin tyylinä oli: kaksi suuhun ja yksi ämpäriin...eikun...väärin meni otan yhden ämpäristä vielä suuhun;) Isukki puolella sanalla mainitsi, että kyykyssä poimiminen kipeyttää jalkoja. Johan oli Pikku-neidillä vinkki tähänkin pulmaan " poimi isi näin seisten kuin minäkin". Neidillä oli helppoa, kun marjat oli justiinsa silmien korkeudella:)

Kriikunat alkavat sinertyä, mutta ovat vielä kivikovia!

Omput kasvavat silmissä ja valkeakuulasta on jo päästy maistelemaankin. Naapurin rouvalla oli hyvä vinkki kypsyyden havaitsemiseen: "Heti, kun yksi maahan pudonnut omppu on kypsä, niin sitten voi alkaa pikku hiljaa katselemaan latvoihinkin." Suurin osa puista on vielä ihan raakoja mutta muutamasta voisi viikon päästä saada oikeasti kypsiäkin omppuja:)

Puut ovat päässeet aika korkeiksi, joten näillä tikkailla ei kurotella kuin alimpiin oksiin.

Syysleimu on juuri avannut ensimmäiset kukkansa saunan päädyssä. Tämä on ehdottomasti yksi mun lemppareista!

Saunan toiselle seinustalla kohoaa villiviini ja joku korkealla huiteleva kasvi, johon muistaakseni puhkeaa keltaiset kukat syksymmällä.

Talvi tulossa?

Merkkejä lähestyvästä talvesta?

No ei onneksi! Verstaan vintiltä alas raahattu potkukelkka sai tärkeän tehtävän... pysyä aloillaan syreenipensaan alla pidellen ensimmäisiä syyskukkia, syklaameja.

Tasan vuosi sitten tähän aikaan...

...istuimme mieheni kanssa autoon ja sanoin "Mennään nyt vain katsomaan millaisia vanhat talot ovat, ehkä se onkin tosi ankea." Ja tarkoitus oli OIKEASTI mennä vain katsomaan, mutta täällä me nyt sitten ollaan edelleen katsomassa:)


Hommahan meni näin: Meidän haaveissa vielä vuosi sitten oli, että ostetaan omakotitalo jostain kivasta paikasta sitten, kun Pikku-neiti lähestyy kouluikää. No neiti oli vast ikään täyttänyt vuoden ja kesä oli parhaimmillaan. Palasimme pitkältä mökkirundilta omaan rivarinpätkään ja kas kummaa, alettiin kovasti kaipaamaan mökille takaisin...tai ainakin se oma rauha olisi ollut kiva juttu. Netin ihmeellinen maailma tarjosi meille mahdollisuuksia haaveilla tuosta rauhasta ja yhtenä iltana, kun oltiin mamman ja pappan luona kylässä henkeä haukkoen kutsuin mieheni katsomaan ihanan näköisiä kuvia vanhasta talosta...mistäs muualta kuin etuovesta. Mies tiesi silloin jo, että se on menoa nyt mutta yritin pitää pääni kylmänä, koska eihän tämä ollut vielä suunnitelmissa.


Tarina jatkuu niin, että jotenkin ihmeellisesti tosiaan päädyimme vuosi sitten katsomaan vanhaa taloa ja olimme aika mennyttä välittömästi. Toisen käynnin jälkeen teimme tarjouksen ja laitoimme rivariasunnon myyntiin. Onneksi kaikki sujui kuin elokuvissa ja täällä ollaan, koska se yksi ilta siellä netissä ja kaksi käyntiä talossa muuttivat meidän perheen elämän:)

No mitä me täällä sitten tehdään? Makoillaan koko porukka vierekkäin keittiön lattialla tietysti:)

Pikku-neiti ja äiti pihan perällä keräämässä pudonneita muurahaisten syömiä omppuja pois maasta mätänemästä. Pikku-neiti alkoikin kiinnostua isukin ruuanlaiton avustamisesta ja äiti jäi yksin kykkimään. Ennen poistumistaan neiti kuitenkin tokaisi ihmettelevään sävyyn "muurahaiset syö mun kaikki pomput!"

Ai niin, tehtiin me viime viikolla sitä remppaakin! Tässä nyt niitä kuvia:)

Tässä on Pikku-neidin huone viime viikon alussa. Päällimmäisenä lattialla oli ruskea muovimatto, sitä seurasivat vihertävä korkkimatto, sinertävä puukuitulevy ja ohut villatäkki, joka ei tässä nyt näy. Kaiken sen alta paljastui punaruskea lautalattia. Lattian ja seinän väliset raot oli tilkitty vuoden -62 sanomalehdillä, joten lähes 50 vuoteen ei ole puulattia päivänvaloa nähnyt.

Nyt näkymä on hieman tyttömäisempi. Sänkynä Ikean jatkettava metallinen vuode ja mattona tädin virkkaama supersöpö vaaleanpunainen matto:)

Tuunasin 2004 ostetun aika heikossa kunnossa olleen Ikean Mysinge sohvan uuteen uskoon. Selkänoja ja käsinoja pois ja siitä tuli mukava divaani. Tässä joutuvat vanhemmat aika ajoin nukkumaan huonon yön sattuessa kohdalle.

Vaatekaappeja ei todellakaan ole tämän ikäisissä taloissa, joten neidin vaatteet säilytetään talon alkuperäisessä lipastossa. Kauneimmat vaatteista (tädin tekemiä nämäkin) pääsevät ihasteltaviksi naulakkoon:)

Puukuitulevy oli kiinnitetty noin miljoonalla naulalla. Jos joku joskus jaksaa, niin saa laskea lattiasta naulareiät;)

Ja parasta huoneessa on tietysti näkymä omaan leikkimökkiin.

Ai vitsi, että tuli ihana, vaikka itse sanonkin;)