Tuunausta portaikkoon osa 2

Nyt on portaikon tuunausprojekti edennyt. Maalasin lattialistan samalla jäänsinisellä maalilla kuin eteisen seinätkin ovat eikä tämäkään projekti edennyt ilman rautakaupassa vierailua. Koukkujen kannat eivät mahtuneetkaan listan kahden uran väliin, joten jouduin vähän naputtelemaan niille lisää tilaa. Menin siis rautakauppaan ostamaan itselleni kourutalttaa...no nyt mulla on sitten sellainenkin...varmasti sille tulee lisääkin käyttöä:) Olen kourujen naputtelun jälkeen ihan tyytyväinen, en onnistunut ainakaan kovin näkyvästi pilaamaan upeaa listaa;) Naulakon takana olevaa seinää en vielä maalannut...ihan niin toimelias en sentään ole:) Kiinnitin naulakon kuitenkin jo paikoilleen, koska en vain malttanut odottaa, että saan seinänkin maalattua.

Maalausapuna oli pikku-neiti...me maalattiin yläkerran ompeluhuoneessa...tein meille molemmille omat maalaustyöpisteet. Itselläni oli tietysti sanomalehti alla, maalipurkki ja suti. Neidille laitoin myös lehden alle, laudan pätkän "maalattavaksi", yhden hänen lelupurkeistaan maalipurkiksi (se oli siis tyhjä) ja oman pikkuisen pensselin. Tämä meni ihan täydestä...neiti suti omaa lautaansa pensselin kanssa ja silmä tarkkana samalla tarkkaili äitin touhuja. Myöhemmin, kun luettiin Tikkurilan Vanhan ajan maalit-opasta, neiti osoitti oppaasta kuvaa, jossa näkyi käsi upottamassa sutia maalipurkkiin ja sanoi "äitin kuva". Aika hauska juttu:)

Näkymä eteisestä portaikkoon. Eteisen seinissä on sama sinisen sävy kuin naulakossakin. Eteisen maalaus oli ensimmäinen projekti uudessa kodissa, aikaisemmin se oli viininpunainen ja aika hämyinen.

Kuva portaiden puolelta. Seinän olen kertaalleen maalannut valkoisella ja se kaipaisi ainakin yhden maalikerroksen lisää.

Tässä näkyvät nyt ne kourut, niistä tuli aika huomaamattomat. Eteisen lattialle on kulkeutunut puuvillamatto, jossa on valkoista, jäänsinistä ja harmahtavan ruskeaa.

Luottotavaraa

Olen tennareiden suurkuluttaja! Joka kevät on ostettava uudet sen takia, että edellisen kevään, kesän ja syksynkin (ja talvesta riippuen talvenkin) käytössä olleet tennarit ovat aika kurjassa kunnossa. Vanhat tennarit käy kyllä ihan hyvin piha- ja remppahommissa, mutta ovat niin karsean näköiset, ettei niillä kehtaa töihin mennä. En siis ihan välttämättä haluaisi joka kevät uusiin tennareihin upottaa rahaa, mutta en ole vielä löytänyt sellaisia jotka hyvälläkään huolenpidolla pysyisivät siisteinä.


Nyt olen mahdollisesti löytänyt ratkaisun tähän pulmaan...olen aina pitänyt Vagabondin nahkaisista kävelykengistä ja niitä löytyykin kaapista muutama pari. Ne istuvat ja mukautuvat hyvin jalkaan ja pysyvät kovasta käytöstä huolimatta vuodesta toiseen hyvän näköisinä. Vihdoinkin tajusin etsiä Vagabondilta tennari-mallista kenkää!!!!!! Toivon, että ne ovat yhtä laadukkaat kuin muut samaa leimaa kantavat kenkäni:)

Kerrankin löytyi ihan tavallisen malliset tennarit, joissa on mustan pintamateriaalin lisäksi myös musta pohja...valkoinen pohjahan on se kaikista huonoin vaihtoehto, jos haluaa tennareiden pysyvän siistin näköisinä.

Tilasin tennarit netistä www.vagabond.com.

Toivottavasti näillä on kevyt kulkea:)

Tuunausta portaikkoon

Meidän portaikossa on yksi vähän epäsiisti kohta, joka olisi kiva saada peittoon. Siinä kohdassa näkyy todella selvästi kahden seinälevyn vaihtumiskohta. Olen yrittänyt laittaa siihen tasoitetta ja hionutkin olen, mutta aina vaan se näyttää epäsiistiltä. 

Seinän maalauskin on vähän kesken, pohjalla oli kaksivärinen seinä, persikkaa ja jäänsinistä...jep,ei kuullosta hirmu harmoniselta, eikä se sitä ollutkaan. Syksyllä maalasin seinän kertaalleen valkoisella maalilla ja sitten pakkanen yllätti. Meidän eteisessä ja portaikossa on siis niin kylmä,että jos ulkona on pakkasta niin sisälläkään ei voi maalata. Mittaria ei olla uskallettu tilaan tuoda koska se olisi näyttänyt varmasti alle kymmentä astetta. 


No joka tapauksessa yksi kohta kaipaisi peittämistä ja ajattelin laittaa siihen naulakon huiveja, laukkuja ja muita kauniita asioita varten. Naulakon pohjalaudaksi löysin vanhan lattialistan. Rapsutin siitä jo maalit pois ja kittasin vanhat naulan jäljet. Prismasta ostin siihen koukut. Lattialista on vielä tarkoitus maalata...ja myös seinä pitäisi ainakin kertaalleen vielä maalata. Saa nähdä millainen lopputulos syntyy:)

Portaikon oikealla seinällä näkyy kahden seinälevyn välinen sauma...saattaa olla, että joudut suurentamaan kuvaa nähdäksesi sauman...mutta trust me, sauma ei ole huomaamaton sen vieressä seistessä!

Tässä lattialista vielä vanhassa maalissaan...

...tässä maalista rapsutettuna ja hiottuna.

Tällaiset koukut löytyi Prismasta.

Eteisen kuramatto

Viikonloppuna kävi jotain kertakaikkisen harvinaista...pikku-neiti nukkui 2,5 h päikkärit. Yleensä ne kestävät tunnista puoleentoista, jo kaksi tuntia on todella harvinaista. Tälläkin kertaa, niin kuin aina muulloinkin neitonen heräsi reilun tunnin jälkeen, mutta sitten kävikin niin hassusti, että hän nukahti saman tien olohuoneen sohvalle ja jatkoi unia vielä toisen reilun tunnin pätkän.


Mieheni kanssa oltiinkin sitten ihan ihmeissämme, että mitä nyt kuuluu tehdä. Jotain hiljaista tekemistä pitäisi keksiä jatkounien ajaksi. Mieheni alkoi lukea hesaria syvästi keskittyneenä ja minä tartuin virkkuukoukkuun ja niihin jämämatonkuteisiin, joita jäi wc:n matosta yli. Virkkasin eteiseen saappaiden alle matonsuikaleen, johon toivon mukaan hiekat ja pikkukivet varisevat.

Tässä tulos:)

Kuusen juurella

Aamun ulkoilun aikana lapioitiin lunta verstaan terassilta ja lumen alta löytyi paljon neidin ulkoleluja, jotka olivat joutuneet syksyllä ensilumen yllättämiksi. Pikku-neiti otti verstaasta jakkaran, piti sitä pöytänä ja keitteli meille vanhemmille kahvia ja teki kakkua. Aika kiva kesäkeittiö fiilis tuli:) Aurinkokin paistoi!


Neiti auttoi isiä pihan hiekottamisessa ja minä sain keskittyä kuistin siistimiseen. Saatiin taas paljon ideoita tulevaisuuden ajanviettoon...verstaan terassia voisi kunnostuksen yhteydessä vähän laajentaa, jotta siihen saisi vaikka pienen penkin kesän aamukahvitteluun. Talon terassille nimittäin paistaa aurinko vasta puolen päivän jälkeen ilta-aurinkoon saakka. Myös kuistin kunnostus tulee joskus ajankohtaiseksi ja siinä yhteydessä voisi kuistin väritystäkin vähän vaihtaa...päässä raksuttaa suunnitelmat taukoamatta:) Ulkoilun päätteeksi käytiin vielä etupihan kuusen alla ihmettelemässä ja ihastelemassa sen oksistoa.



Nähtiin pihalla jänis, aamulenkillä taisi olla...jonkun rundin se oli aikaisemminkin vetänyt jäljistä päätelleen:)



Meidän etupihalla on järjettömän iso kuusi. Se näkyy jopa talon harjan yli pihalle.

Kuusen oksisto on todella tiheä ja ollaan käyty usein kuusen alla sitä ihmettelemässä. Kaikista kiehtovin se on silloin kun tuulee...oksat heiluvat tuulen tahtiin niin, kuin niillä olisi oma tahto. 

Tässä vielä kuva näistä viikon takaisista tulppaaneista...ne ovat vielä viimeisimmilläänkin herkän kauniita.

Lauantaiaamulla makkarissa

Miltähän teidän muiden makkarissa näyttää lauantaiaamuisin? Meillä on peitto ja tyynyt sikin sokin ja usein myös pikku-neidin unilelu pupuliini pötköttää pitkin pituuttaan keskellä sänkyä. 


Viikonloppuisin, kun ei ole kiirettä mihinkään ja saa heräillä rauhassa, usein makoillaan sängyssä vähän pidempään. Neiti heräilee todennäköisesti kuuden jälkeen, pilvisinä aamuina ehkä hiukan myöhemmin. Neidin huoneesta kuuluu heleällä lapsen äänellä joko "äitii" tai "isii". Silloin haetaan neiti meidän väliin makoilemaan, jolloin myös pupuliini ilmaantuu paikalle. 


Minä ja mieheni pidämme vielä silmiä kiinni siinä toivossa, että neitikin vielä lepäisi. Kenenkään lepäämisestä harvemmin tulee enää mitään, koska neiti huutaa silmiään kiinni pitävän vanhemman korvan juuressa "HÄTYYS" eli herätys. Mikäli tähän ei havahdu, niin neiti osaa myös pienillä sormillaan raottaa silmäluomia "HÄTYYS"-huudon säestämänä. Jep jep, ei väsytä enää:) Aikaisista herätyksistä huolimatta viikonloppuaamut ovat ihan parhaita...mihinkään ei ole kiirettä ja näin ollen aamulla pystyy ottamaan esimerkiksi valokuvia:)

Tässä kuvassa näkyy elämä! Jotain niin maagisen hienoa tässä näkymässä on, että on pakko jakaa se muillekin. Varoituksen sanana valokuvausharrastusta aloittaville, että sitä sekoaa ihan täysin...huomaa kaunista (ja ottaa kuvan, jonka laittaa blogiin) asioissa ja hetkissä, joita ei ole aiemmin juuri huomannut olevankaan.

Samalla otin kuvan makuuhuoneen muista kalusteista (aikaisemmin jo esittelin lakanahyllyä). Tämä pieni penkki ja lipasto ovat samalla seinustalla kyseisen lakanahyllyn kanssa. Lipasto on isäni kunnostama kirpparilöytö.

Näkymä koko seinustalle. Lattialaudoilla näkyy kiehtovasti lattian eri vaiheet. Puulevyn ja muovimaton poistosta on jäänyt jälkeen säännöllisin välein näkyvät kiinnitysnaulojen kohdat.

Kevään PÄÄasuste

Sain jostain päähäni, että tarvitsen tänä keväänä uudet aurinkolasit. Vanhat, jotka siis vielä ihan hyvin toimivat, on hankittu noin viisi vuotta sitten. Vanhat on aika sporttiset ja kaipasinkin jotain vähän klassisempaa. Sovitin kahden optikkoliikkeen melko pienet aurinkolasivalikoimat läpi ja yhdet vain olivat ylitse muiden. Diorit nyt sitten tarttuivat mukaan...ei ehkä halvimmasta päästä, mutta laadukkaat aurinkolasit kestävät oikeasti vuosia. 

Lasit ja kotelo on pakattu kauniiseen harmaaseen pahvirasiaan. 

Laseissa on hauska väritys...mikähän väri tämä nyt olisi...oliskohan joku purppuran sävy?

Lasit ovat kaksiväriset...muitakin väriyhdistelmiä oli tarjolla, mutta tämä oli mielestäni paras.

Lasit omistajansa päässä. Koko on vähän pienempi, mitä tämän vuoden trendi ymmärtääkseni on.

Kevään merkkejä

Todella ihmeellistä...alkuviikko on ollut jotenkin väsyttävä...töissä on ollut kiirettä ja kalenteri täyttyy ääriään myöten. Oikeastaan tilanne alkaa olla aika normaali, se vaan tuntuu raskaalta, koska kevään on saanut ottaa vähän rennommin. Päälle pukkaa myös yrittäjyyden inhotus tilinpäätös ja muut vastaavat paperityöt, joista olen ihan pihalla. No, nopeasti sitä taas tottuu kiireisempään työrytmiin ja paperisodankin varmasti oppii, kun vaan harjoittelee. En vaan oikein tykkää jutuista, joita en osaa hyvin. 


Piristystäkin on kyllä ollut tarjolla...aurinko on paistanut, lumi sulaa nopeasti ja ensimmäinen leppäkerttukin on jo nähty! Varmoja merkkejä keväästä on myös se, että kumisaappaille on tullut käyttöä lumen sulamisen myötä. Kevättakinkin jo kaivoin kaapista ja kevään uudet tennarit on surffattu netistä...Vagabondia olisi näillä näkymin luvassa.

Keltaisia saappaita oli hankala saada...viime keväänä kärkyin niitä joka kauppareissulla ja viimein odotus palkittiin. Jos haluaa keltaiset, niin sitten on saatava KELTAISET!

Töiden jälkeen kävin haukkaamassa raitista ilmaa terassilla piristävän kahvikupposen kanssa. Yritin imeä auringosta virtaa:)

Kahvea, kiviä ja kameroita

Pikku-neiti on nyt siinä iässä, että kaikessa pitää matkia äitiä ja isiä...tai ihan ketä tahansa. Pitää siis olla koko ajan varuillaan, mitä tekee tai sanoo...neiti panee merkille KAIKEN! Tämä ilmenee leikeissä päivittäin ja sitä huomaa, että mielikuvituskin alkaa laukata aika tavalla. Ollaan huomattu myös se, että neiti voi keksiä leikin ihan mistä tahansa...meillähän asuu esimerkiksi Kivisten perhe neidin nukkekodissa (siis kuusi parin sentin kokoista kiveä). 

Meillä ollaan kovia juomaan kahvia tai siis KAHVEA, niin kuin neiti asian ilmaisee. Välillä leikkikahvea litkii neiti itse, välillä legolehmä ja -lammas ihan kylpevät kahvessa.

Legot ovat nyt kova sana ja tietysti myös Pipa-koira:)

Nämä pyöreät palikat kuuluvat nalletorniin, jossa palikat kasataan tornina nallen vartaloksi. Näitä on kasattu ja vieritetty ja pyöritetty. Ne voi laittaa myös hyrränä pöyrimään pitkin keittiön lattiaa, niin kuin kuvassa. Parhaat lelut ovatkin sellaisia, joista on moneksi.

Paavo-vauva kylpee olohuoneen pöydälle kuuluvassa puuvadissa.

Niin ja meillähän harrastetaan myös valokuvausta, ylemmässä kuvassa legot on asetettu riviin. Neiti osaa myös sanoa kuvattaville "paikka, pysy siinä, älä liiku", mistä lie sellaisenkin oppinut;). Alemmassa kuvassa kuvaan pääsee äiti kameransa kanssa. Kamera on siis jo aikoja sitten rikki mennyt digikamera, jolla neiti räpsii kuvia milloin mistäkin:)

Tässä näitä Kivisen perheen jäseniä...neiti siis leikkii KIVILLÄ ja pilttipurkin KANSILLA.

Omenapuiden leikkaus

Meidän puutarhassa on parikymmentä omenapuuta ja nyt on kuulemma täydellinen aika niiden leikkuuseen. Ollaan tässä alkukeväällä luettu pari kirjaa omenapuiden hoidosta ja kirjat saavat asian kuullostamaan hirmu monimutkaiselta. Pitäisi leikata tietyllä tavalla ja tietyillä kriteereillä ja turhaa leikkuuta pitää välttää, vanhaa puuta pitäisi nuorennusleikata mikäli sen sato on heikkoa...ja vaikka mitä muita sääntöjä on olemassa. Me ollaankin nyt ihan kysymysmerkkinä, koska meillähän ei ole esimerkiksi siitä sadosta tai kukinnan runsaudesta mitään tietoa, kun ei olla niitä vielä tässä puutarhassa nähty. 


Osa puista näyttää selvästi siltä, että niitä ei olla leikattu vuosiin ja osa näyttää siltä, että ehkä viime keväänä olisi leikkaus tehty. Oli miten oli, kaikki puut ovat taatusti vanhoja, yhtään nuorta yksilöä ei joukossa ole. Tähän sitten meidän havainnot ja tietämys asiasta loppuukin. Kirjoissa kerrotaan kukkasilmuista, hedelmäkannuksista, hedelmätyynyistä ja generatiivisista versoista. Tekstin lisäksi kirjoissa on myös piirrettyjä esimerkkikuvia, jotka kirjan sivuilla näyttää jossain määrin ehkä eroavankin toisistaan...mutta kun omenapuun viereen käy oksasakset kädessä seisomaan, voin vannoa, että kaikki silmien edessä oleva näyttää ihan samalta...varsinkin, kun ensimmäistä kertaa ihan oikeasti KATSOO omenapuuta pelkän ihailun sijaan.


Heiluin aamupäivän ulkoilun aikana ihan eksyksissä tuolla omenapuiden ympärillä ja mietin mitä pitäisi tehdä. Päädyin siihen tulokseen, että poistan toisiaan hankaavat oksat, vaurioituneet oksat ja mielestäni selvät vesiversot. Päätin myös, että leikkaan monella eri tavalla, niin joku menisi mahdollisesti oikeinkin. Parempi varmaan leikata liian vähän kuin liian paljon...kesällä, syksyllä ja ensi keväänä sitten ehkä huomaa mitä tuli tehtyä. 

Eilen satoi puuterilunta ihan kunnolla ja rusakot ehtivät käydä piipahtamassa pihalla ennen lumitöitä. 

Myös mieheni jätti jälkensä terassin lautoihin, siis luminen painauma kengän pohjasta.

Tätä omenapuuta ei olla leikattu varmaan vuosiin, eikä se kai tänäkään vuonna leikkausta kaipaa. Ainoastaan yksi oksa poistetaan, sillä se jää ikävästi kulkureitille ja osuu yli 130 senttistä kulkijaa päähän.

Tämä puu kaipaisi leikkausta eniten, sillä osa latvuksesta roikkuu pahasti verstaan katon päällä. Tämä puu on muutenkin omenapuuksi järjettömän iso. Rajusti sitä on ennenkin leikattu ja nyt tänä keväänä on tarkoitus leikata katolle osuvasta oksasta noin puolet pois sopivasti sivulle suuntautuvan pikkuoksan yläpuolelta.

Tämän ja muutaman muunkin puun ympärillä kävin jo oksasaksien kanssa ihmettelemässä ja leikkasin pari hassua oksaa sieltä täältä.

Tässä kirjoitellessani join kupposen kahvia ja söin palan suklaakakkua kermavaahdon kera. Kakku oli jotenkin maukkaampaa, kuin eilen...en tiedä johtuiko se kermavaahdosta vai pääsivätkö maut jotenkin muuten paremmin oikeuksiinsa. Nyt tekisi vielä hieman lisääkin mieli:)

Suklaakakku

Leivoin eilen uuden yleiskoneeni avustuksella suklaakakkua ja kone antoi todella hyvän ensivaikutelman. En ole mikään mestari keittiössä, niitäkin kyllä tunnen, terveisiä vain siskolle. Mestari tai ei, niin kakusta tuli ihan hyvää...ei tosin varmasti ihan yhtä hyvää kuin siskoni tekemänä:) Tai tämä on vähän hankala asia...maku siis oli kohdillaan mutta arvostan kakuissa myös sitä ominaisuutta, että sitä tekee mieli ottaa lisää. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska kakku oli aika tuhdin suklaista...ja otin alkuun siis ihan sivistyneen PIENEN annoksen. Enkä pystynyt enää ottamaan lisää! Hyvää kakku oli, mutta ettäkö parasta mitä olen koskaan saanut??? Riippuu kai sitten kriteereistä. Kakun syömisestä on nyt noin neljä tuntia eikä oikeastaan vieläkään tee mieli lisää kakkua...kai siinä oli pakko olla jotain vikaa;) Joka tapauksessa, tässä kuva tekeleestä.

Palasta ei tullut ihan täydellistä, joten peitin haljenneen kohdan vaniljakastikkeella;)

Tulppaani on ehdottomasti yksi lempikukistani, pidän erityisesti vaaleista versioista. Iso kimppu kaunisti tänään kahvipöytää.

Keittiön kaunotar

Pyysin joulupukilta jo joulukuun alussa (mielestäni siis hyvissä ajoin) joululahjaksi yleiskonetta. Niin oli tehnyt kai moni muukin, koska juuri se kone mitä toivoin, oli koko maailmasta loppu! No nyt monen kuukauden odottelun jälkeen se on vihdoin täällä!!!! Kitchen aidin Englannin punainen yleiskone. Se on IHANA! Tässä nyt jokunen kuva keittiön kaunottaresta...ja, kun kerran kamera kädessä keittiössä häärin, niin muutama muukin kuva keittiöstä.

Kone painaa noin 11 kiloa, runko on siis melko jämerä. Eiköhän tällä vaivata muutama taikina.

Koneen mukana tuli vispilä ja kaksi erilaista taikinakoukkua. Lisävarusteitakin on joka lähtöön, vähän tekisi mieli sellaista jäätelökulhoa...

Kone sai paikan keittiön hyllykön päältä, jossa säilytetään myös tehosekoitinta, keittiövaakaa jne.

Kaappitilaa meidän keittiössä on todella vähän. Siitä syystä kaikkea, mitä kehtaa pitää esillä, säilytetään muutamalla avohyllyllä. Esimerkkinä tee, kahvi, suodatinpussit, pastat...

Suurin osa keittiön kuiva-aineistakin säilytetään avohyllyillä, ainakin niitä, joita käytetään lähes päivittäin.

Mausteetkin ovat omissa purkeissaan jääkaapin ovessa. Kiinnitin kontaktimuovilla nimet purkkeihin, koska muuten voisi tulla ihmeellisen makuista ruokaa:)  

Pakko laittaa kuva vielä herneenversoista, jotka olen nyt siirtänyt keittiön varjoisalle ikkunalla runsaan kasvun vuoksi. En saa millään niitä kulumaan samaa vauhtia, kuin ne kasvavat. Yksi ruukku olisikin nyt lähdössä uuteen kotiin, jos vaan jollekin kelpaisi (olisikohan Kristan keittiössä herneenversoille tarvetta?)

Tässä valtaisa kuvatulva tältä päivältä. Nyt olisikin suunnitelmissa leipoa suklaakakkua uuden yleiskoneen avustuksella. Mummu on huomenna tulossa kylään ja saa toimia koemaistajana kakulle, joka on kuulemma parasta suklaakakkua ikinä (siskoni sanoja lainatakseni)...saa nähdä miltä maistuu:)

Kevätlook

Kauppareissulta tarttui mukaan pikku-neidille muutama uusi vaate. Neitihän kasvaa sellaista vauhtia, ettei vaatteetkaan pysy perässä ja näihin heräteostoksiin ollaan todella tyytyväisiä:) 

Uusi mekko ja paita. Mekko tietysti heti puettiin päälle ja kesää odotellessa myös kevätpipo painettiin kutreille.

Uusi lemppari

Niin kuin kaikissa muissakin perheissä, myös meillä yritetään hyödyntää viikoittain ns. pikaruokaa. Meidän perheessä pikaruuaksi lasketaan ruoka, jonka valmistus kokonaisuudessaan kestää korkeintaan tunnin ja lemppariruokien listalle pääsevät ne, jotka valmistuvat vielä nopeammin. No, meillä on nyt uusi lemppari ruoka-aine, josta on väännetty jo yhtä sun toista. Nimittäin Pajuniemen luomunakit, joissa on oikeasti lihaa. Ne on myös oikeasti luomua ja niissä on vain kolmea E-ainetta. Myös proteiini-hiilihydraatti-rasva suhde on kohdallaan meidän ruokavalioon: 16-0-14g/100g. Yllätys yllätys, nakit maistuvat myös pikku-neidille. 

Luomunakkikeitto sisältää nakkien lisäksi porkkanaa, lanttua ja perunaa, kaikkia samassa suhteessa. Vettä, kasvislientä, purjoa, timjamia, rouhittua mustapippuria, herneenversoja ja sulatejuustoa. Yleensä sulatejuusto on sulatettu koko keittosatsiin, mutta pikku-neiti syö tällä hetkellä kokeellisesti maidotonta ruokaa, jonka vuoksi kuvassa sulatejuusto on palana keiton keskellä. Samaa ohjetta pystyy varioimaan miten tahansa...kanttarellikeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa...kaikki toimii.

Luomunakkikastike on muutaman minuutin kastike, jonka resepti syntyi tuossa pari päivää sitten, kun piti säveltää perheelle jotain syötävää töiden jälkeen. ..ei siis sinänsä mikään uusi tilanne, mutta suunnittelu oli jäänyt aavistuksen puolitiehen. Kastikkeeseen tulee nakkien lisäksi ruoka*piip*(100% kasviskerma????), luomu vehnäjauhoja suurustamiseen, rouhittua mustapippuria, soijakastiketta ja yllättäen herneenversoja. Kastikkeen kanssa voi syödä esim. kasviksia monella eri tapaa. Meidän tämän hetken suosikki on lanttu-peruna-pyre, NAM.

Ja itse nakeista en sitten laittanut kuvaa...ne eivät olleet sellaisenaan kovinkaan kuvauksellisia.

Kunnostusprojekti osa II

Nyt on kaappi saanut pari kerrosta maalia pintaan ja kannettu makuuhuoneeseen lakanahyllyksi. Projekti sujui ihan mukavasti, vaikka se ei ollutkaan yhden illan projekti. Tässä muutama kuva ja vielä vertailun vuoksi myös ennen tuunausta kuva.

Tässä kaappi lohkeilevasta maalista puhtaana ja hiottuna.

Kaappi uudella paikallaan makuuhuoneessa. Aikamoinen muutos verstaan maalihyllystä lakanahyllyksi. Alahyllylle on rullattu päiväpeite, jota en jaksa IKINÄ laittaa sänkyyn.

Saattaa olla, että minusta tulee pidempienkin projektien ystävä. Maalin rapsutus, kaapin hiominen ja maalaus olivat kaikki tosi mukavia ja leppoisia työvaiheita. 

Kaapin vieressä oleva lyhtykin on verstaan kätköistä kaivettu. Lasit olivat kaikki rikki, mutta ei lyhty niitä mielestäni kaipaakaan. Jouluksi istutin lyhdyn sisään pari hyasinttia ruukussa.