Toivepostaus -vanhan omenapuun leikkaus

No niin. Toivepostaus omppupuiden leikkauksesta on kuultu ja tässä tulisi meidän tapa hoitaa homma. Kerrottakoon nyt ihan alkuun, että me ei siis olla oikeasti mitään omenanviljelijöitä eikä mitenkään erityisesti olla hakeuduttu pienen omenatarhan vaalijoiksi...ne nyt vain sattuvat olemaan meidän pihalla. Pihallamme on 25 omenapuuta, jotka ovat kaikki vuosikymmeniä vanhoja. Talo on rakennettu 20-luvulla ja varmaan aika pian sen jälkeen omenapuut on istutettu. Kolmatta vuotta treenaillaan omenapuiden hoitoa, johon tuntuu löytyvän paljon erilaisia ohjeita ja sääntöjä. Me ollaan sovellettu kaikista niistä meidän mielestä parhaat ohjeet ja niillä mennään. Homman voi varmasti hoitaa monella muullakin tavalla. 

Omenapuita pitäisi leikata säännöllisesti aina kevättalvella (kun on jo vähän leudompaa), jotta puu voisi hyvin ja tuottaisi tasaisesti tervettä satoa. Oksista suositellaan leikattavaksi maksimissaan viidesosa, jotta puu ei kärsi liian rajusta leikkauksesta. Suurempaa operaatiota kannattaakin siis jakaa useammalle vuodelle. Tietyt jutut yritetään kuitenkin tehdä joka kevät, eli poistetaan selvästi vaurioituneet oksat ja vesiversot sekä toisiaan hankaavat oksat. 

Tältä näyttää meidän yksi parhaiten muotoutunut puu. Latvuksen pitäisi olla väljä ja ulospäin leviävä. Latvus saisi olla niin ilmava, että tuuli ja aurinko pääsevät esteettömästi koko latvuksen läpi myös kesällä. Ilmavuus helpottaa sadonkorjuuta ja lisäksi erilaiset tuholaisongelmat ja taudit pysyvät paremmin poissa. Oksakulmat saisivat olla mahdollisimman loivia, sillä jyrkät oksakulmat repeävät helposti sadon tai lumen painosta. 

Ilmavaa latvusta ajatellen sisäänpäin kasvavia oksia on viisasta karsia. Tätä leikkausta en suoraan sanottuna ymmärrä lainkaan, muuta kuin oksan paikan vuoksi. Oksa on lähes keskellä puuta ja on ahtauttanut latvusta huomattavasti mutta aivan liian suuri tynkä oksasta on jätetty. Tässä kuvassa näkyy hyvin myös millaisia nuo vesiversot/latvaversot ovat, eli tuollaiset hoikat suoraan taivasta kohti kurottavat oksat kannattaa leikata.

Samainen kohta leikkauksen jälkeen. Oksaan pitää jättää oksankaulus, eli pieni pätkä oksaa jäljelle. Liian läheltä oksan tyveä ei siis kannata leikata mutta ei myöskään jättää tuollaista edellisessä kuvassa ollutta tynkää. Jos oksa leikataan keskeltä eikä tyvestä, niin oksa leikataan ulos ja sivulle suuntaavan silmun yläpuolelta, joka ohjaa tulevaa kasvua oikeaan suuntaan.

Toisiaan hankaavat oksat olisi hyvä poistaa. Tässäkin on tehty hiukan erikoinen ratkaisu. Leikatusta oksasta on poistettu alimmainen kolmesta samaan suuntaan kasvavasta haarasta ja lisäksi jätetty liian iso tynkä leikatusta oksasta jäljelle. Itse olisin leikannut varmaan tuon keskimmäisen noista kolmesta oksasta.

Tässä taas ehkä yksi heikoimpia tapauksia, vaikka on tässä hyvääkin. Oikealle kasvava pitkä oksa (ihan kuvan reunalle asti) on meidän mielestä aika ihanteellinen levittäen latvuksen laajalle. Huonoa taas on rungon alaosasta keskeltä katkotut paksut oksat. Ne ovat varmaan entisissä mitoissaan tukkineet latvusta mutta meidän tarkoituksena on muutaman tulevan vuoden aikana poistaa tyngät kokonaan (edelleen tukkivat latvusta ja ovat lisäksi aika rumia). Toistaiseksi ollaan kuitenkin tämän puun kohdalla keskitytty todella tiheän latvuksen karsimiseen, eli vesiversoja on ollut aivan hirmuinen määrä tähän kuvaan verrattuna.

Puiden kanssa on hyvä tehdä vähän suunnitelmaa ja jakaa sitä useammalle vuodelle, niin puut voivat hyvin ja tuottavat runsasta satoa :)

Keväisessä kuvassa molemmat esimerkkipuut, edempänä valioyksilö ja taaempana useamman vuoden leikkausta vaativa tapaus :) Satoisuuteen vaikuttaa tietysti aika moni muukin asia, kuin leikkaus. Meidän tontti on oikeasti aika täydellinen omenalle, lämmin ja suojaisa hiekkapohjainen rinnetontti. Sato on ollut molempina syksyinä aika ylivoimainen, mutta puiden väliset erot ovat aika huimia ja lisäksi samakin puu on kahtena peräkkäisenä vuonna antanut aivan erilaiset sadot. Puut ovat välillä tuottoisampia ja välillä huilaavat hiukan mutta meidän lyhyen kokemuksen perusteella voisi sanoa kukinta-ajan olevan kaikista merkityksellisintä. Tuuli, kylmyys ja sateisuus voivat pilata sadon jo heti kukinnan alkaessa. Onneksi puut kukkivat hiukan porrastetusti,  jolloin viikonkaan huonot olosuhteet eivät välttämättä pilaa koko satoa.

Lyhykäisyydessään näin homma meillä hoidetaan :) Toivottavasti tästä oli jollekin apua! Mukavia pyhien jatkoja oksasakset kädessä tai ilman :)

Ompelupöytä

Nyt on ompelupöytäkin järkätty uuteen uskoon! Pöytätasona vanha peiliovi, joka kuuluu oikeasti keittiön pieneen käytävään mutta, joka paikassaan hiukan hankaloittaa kulkua keittiöstä olohuoneeseen. Peiliovessa on se hyvä puoli, ettei neulat putoile lattialle, vaan ne valuvat kaikki peilin syvennykseen :)

Pöydän jalkoina pukkijalat, joiden korkeutta voi säätää. Ovat muuten koko pöytähässäkässä ainut uutena hankittu asia! Muut jutut ovat kulkeutuneet meille pikku hiljaa tavalla tai toisella :)

Lamppu on ehkä parasta mitä kirppikseltä yhdellä eurolla saa <3

Ompeluhuoneesta (välihuoneesta) kuljetaan olohuoneeseen. Tuoleja pitää muuten ehdottomasti olla kaksi! Neiti melkein aina istuu toiselle tekemään omia käsityöjuttuja (toisin sanoen leikkaamaan kangastilkkuja ja kiinnittämään niitä nuppineuloilla toisiinsa :)) tai vahtimaan, että äiti ompelee suoraan ;)

Keittiön oven vieressä on vanha matka-arkku, jossa on mun saumuri ja uudempi ompelukone. Täytyy kyllä sanoa, ettei uudempaa konetta ole tarvinnut ottaa kertaakaan esiin Automaticin saapumisen jälkeen! Matka-arkku on kulkenut mun matkassa jo kymmenen vuoden ajan, jolloin muutin pois lapsuudenkodista.

Pienet aina hukassa olevat jutut, kuten mittanauha ja ratkoja, pysyvät paremmin tallessa puisessa lokerikossa.

Kyllä nyt taas kelpaa ommella, kun on systeemit järkässä :)

Eiköhän täälläkin hiljennytä hiljalleen pääsiäisen viettoon!

Oikein aurinkoista ja leppoisaa pääsiäistä kaikille <3

Ompeluhuoneen uusi järjestys

Niin se vaan on, että kevät laittaa järjestelemään huoneita uuteen uskoon. Vai oliko se nyt kevät vai sittenkin emäntä? Noh, oli miten oli, isäntä pyöräytti lipaston ja ompelupöydän päittäin ja taas saatiin uutta ilmettä ompeluhuoneeseen :)

Lipasto ikkunan alle, missä se on aikaisemminkin tainnut olla. Pelargonit viihtyvät aurinkoisella ikkunalla varmaan aika pitkään, sen verran vilpoista kuistilla vielä on. Ovat muuten saaneet viikonloppuna uutta multaa ja hiukan vielä odottelen lisää uutta kasvua, niin sitten laitetaan leikaten pistokkaita :)

Keväiset kirppiskankaat odottavat korissa emännän inspiraatiota...

Järjestelyä olisi vielä luvassa jonkun verran...korin takana on huoneen ainut pistorasia, eikä siis mitenkään lattian rajassa vaan ihan tuossa korin yläreunan tasolla heti tuon mustan puhelinpistokkeen alla, toisin sanoen vähän häiritsevästi keskellä seinää ;) Pitäisi keksiä joku hyvä naamiointisysteemi! 

Lipaston viereiselle seinustalle siirtyi ompelupöytä...sekin vaatinee vielä vähän järjestelyä, että saan taas homman toimimaan...

Se ois kuulkaa pitkä pääsiäisviikonloppu ihan kohta täällä. Meillä ei kummempia suunnitelmia ole...hengaillaan, nautitaan auringosta, leikataan lisää omenapuita...tai sitten keksitään jotain muuta ponnistelua vaativaa hommaa ;) Mutta sen verran taikauskoisia ollaan, ettei tällä kertaa olla kutsuttu vieraita :D

Kaunista keskiviikon jatkoa kaikille uusille ja pidempäänkin mukana viihtyneille lukijoille <3

Kasvihuoneunelmia

Yhdessä mun lempiblogeista Kanelia ja kardemummaa oli postaus kasvihuoneen rakentamisesta ja se tietysti laittoi hiukan tämän emännän päätä sekaisin. Kasvihuone nimittäin olisi aivan ihana! Eikä mikä tahansa kasvihuone, vaan sellainen ihan iso kasvihuone, johon mahtuisi myös kahvittelemaan ainakin omassa ja kasvien seurassa.

Kasvihuoneajatuksia on ollut liikkeellä jo muutaman kesän ja isännän kanssa ollaan päädytty siihen tulokseen, että ainut järkevä paikka sellaiselle olisi verstaan alapäädyssä. Olisiko aika ihanaa, jos pihasta saisi muutakin satoa, kuin sitä omenaa!?

Meidän piha on loivasti viettävä rinne niin, kuin viime kesänä otetusta kuvasta näkyy. Kuva on otettu toukokuussa, jolloin verstaan terassia ei oltu vielä kunnostettu ja samalla laajennettu. Nyt terassi yltää reippaasti vasemmalla olevan ikkunan ohi. Ja verstaan vasemmassa päädyssä olisi tuo mahdollinen sopiva paikka kasvihuoneelle.

Verstaan pääty on aamulla varjossa mutta kesällä ennen puolta päivää aurinko siirtyy paistamaan viistosti päätyyn ja paistaakin auringonlaskuun asti. Tuulisella tontilla tuo päätyseinusta on aika suojaisa ja lisäksi verstaan katolta ei talvella tipahda painavia lumimassoja.

Verstaan vintillä olisi vanhoja ikkunoita, niitä samanlaisia kuin meidän talossa on, sellainen määrä, että kasvihuoneen seiniin käytettynä seinämallisesta kasvihuoneesta saisi 7-8 neliön kokoisen.

Tiedän, että kahdella tyypillä ruudun toisella puolella nyt verenpaine nousee ja hiki puskee pintaan. Isäntä ja pappa, ottakaa vaan vielä rauhallisesti, mä vähän vaan suunnittelen :D Ihan ongelmatonta tuollaisen rakentaminen kyseiseen paikkaan ei varmasti ole, se vaatisi ainakin loivasti viettävän maan korottamista/tasoittamista ja tosiasia on myös se, että jonkun (lue isännän) pitäisi jo talossa olevien kunnostettavien ikkunoiden lisäksi kunnostaa kymmenisen ikkunaa myös kasvihuoneesta.

Osaatteko kuvitella tuohon päätyyn vanhoista ikkunoista tehdyn kasvihuoneen? Mitähän mun puutarha- ja kasvihuoneasiantuntijalukijat ovat mieltä paikasta?

Pakko saada

Jos joku sai sen käsityksen edellisestä postauksesta, ettei mun eteen tule ikinä "pakko saada" -kiusauksia, niin kumotaanpa tuo käsitys saman tien :)

Olen aivan heikkona pelargoneihin! Ne ovat nyt vallanneet ompeluhuoneen pöydän siihen saakka, kunnes kuistilla on riittävän lämmintä. Pitäähän vanhoissa taloissa pelargoneja olla, eikö!? Keräilen vanhoja ruusunnuppupelargoneja ja viime keväänä kokoelmaa täydensi myös kolme tuoksupelargonia <3

Jo kaksi talvea olen talvettanut pelargonit ylimääräisessä makuuhuoneessa, jossa lämpötila laskee mukavaan noin 10 asteeseen talven aikana.

Iloisena yllätyksenä tänäkin talvena, selviytyjiä on huomattavasti enemmän, kuin menetettyjä. Jo toisen talven peräkkäin ruusunnuppupelargoni Denice otti talven liian raskaasti. Denice on kuulemma jostain syystä haastavampi talvettaa, kuin monet muut ruusunnuppupelargonit. Lisäksi tuoksupelargoni Dr. Westerlunds blomma menehtyi, kun taas kaksi muuta tuoksupelargonia ovat elämänsä kunnossa.

Pelargoneja olen tilannut kahtena keväänä Pukin puutarhalta ja viime keväänä löysin Mårbackan ja tuoksupelargoni Queen of lemonin Billnäsin puutarhamessuilta. Sinne muuten suunnataan sata varmasti myös tämän vuoden toukokuussa!

Viime keväänä kasvatin myös siemenestä kolme erilaista pelargonia "Appleblossom Orbit", "Dancer white" ja "Horizon blueberry ribble". Niistä en osaakaan sanoa, miten ovat selvinneet, kun nimilapuista on pyyhkiytyneet nimet pois! Sitä pitääkin jännittää kukintaan asti :)

Uutta raikkaan vihreää kasvua on jo aika paljon mutta mullanvaihdon kyllä nuo ansaitsisivat. Muutamia pistokkaita ajattelin ottaa vasta, kun uusi kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin. Viime vuonna taisin olla liian raju ja sekä emokasvit, että pistokkaat tuntuivat koko kesän keräävän voimia.

Mutta arvatkaas mitä!? Pelargonit saattavat saada uuden mullan viikonvaihteessa! Nimittäin tämän viikon jälkeen ollaan jo siinä maagisessa hetkessä, että saadaan synnyttää omassa sairaalassa! Ja mun vointi on ollut (uskallanko sanoa) aika hyvä. Eli ihan täydessä vuodelevossa en ole enää tällä viikolla ollut, vaan olen varovasti tehnyt pieniä arjen askareita, kuten pessyt pyykkiä. Ja kaikki kunnia isännälle, joka on pyörittänyt meidän arjen lähes sata prosenttisesti...isännän uurastuksesta huolimatta uskallan ehkä sanoa, että tämä huusholli kaipaa emäntänsä kosketusta ja kyllä emäntäkin huusholleerausta kaipaa <3 Olen täällä unelmoinut esimerkiksi tiskaamisesta ja imuroinnista ja vähän veikkaan, että isäntäkin on unelmoinut siitä, että muun muassa noita arkisia askareita taas pystyisin tekemään :)

Pelargonien kuvat silmissä, kaunista viikon jatkoa!
Rv 35+2.

2nd hand sisustus

Lupasin jo siskolle, että seuraavaksi en bloggaa mitään, mikä voisi herättää ajatuksia, mutta tässä sitä taas mennään! Varoituksena siis, että postaus saattaa herättää ajatuksia ja sitä oikeastaan toivonkin. 

Pupulandian Jenni kirjoitti maltillisesta kuluttamisesta muodin näkökulmasta ja koska olen miettinyt paljon samoja juttuja sisustuspuolella, niin enpä voinut olla tarttumatta itsekin aiheeseen. Käykää ihmeessä lukemassa Jennin mahtava teksti aiheesta! Sen voi mielestäni suoraan siirtää myös tänne sisustusrintamalle. Kuten Jennikin oli tehnyt, ajattelin listata tänne ne muutamat asiat, joita meidän hankinnoissa yritetään pohtia ennen ostopäätöstä ja siten välttää ns. turhaa kulutusta.

Lähdetään oletuksesta, että joku tietty juttu olisi kiva ostaa...

Tarvitsemmeko todella tätä? Aika harva hankinta sisustuksessa (varsinkin piensisustuksessa) on sellainen, jonka todella tarvitsee, joten suurin osa hankinnoista tyssää jo tähän. 

Sitten on olemassa ne hankinnat, joita ei varsinaisesti tarvitse mutta, jotka haluaisi esim. estetiikan nimissä hankkia. 

Onko hankinta sellainen, jonka voisi tehdä käytettynä vai onko se saatava uutena? Jos tuote on saatava uutena, voiko sitä saada kotimaassa valmistettuna? Hirveästi ei tule sellaista tavaraa mieleen, joka olisi pakko saada uutena. Kirpputorit ovat oivallinen paikka löytää hyväkuntoista tai jopa lähes käyttämätöntä tavaraa ihan sopivaan hintaan. 

Mietintään menee myös: Missä esinettä voisi pitää ja onko sillä useita sijoituskohteita tai käyttötarkoituksia kodissa? Onko esine sellainen, jota voi käyttää suurimman osan vuotta tai jopa koko vuoden ympäri? Voimmeko kuvitella pitävämme samasta esineestä vielä vuosienkin päästä? Voimmeko luopua jostain jo kotonamme olevasta tarpeettomasta esineestä ja laittaa se kiertoon sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee?

Jos joku siis miettii, missä ovat tämän blogin sisustuspostaukset, niin ihan hirveästi ainakaan uutta kuvattavaa ei listan käytön jälkeen jää :) Toisaalta, kunhan olen taas tavaroiden siirtelykunnossa, niin vanhat jutut kyllä siirtyvät paikasta toiseen, sen voin luvata :)

Ja sitten vielä tähän olohuoneemme yhteen osaseen, josta kuvat ovat...

Sellaisia, joita ihan oikeasti tarvitaan on lipasto (työpapereiden ja askartelutarvikkeiden säilyttämiseen), ensimmäisen kuvan reunassa oleva arkku (arkussa on meidän kirjasto), arkun päällä olevat täkit (lämmittämään) ja kello (näyttämään aikaa).

Loput kuuluvat "estetiikan nimissä" kategoriaan :) (Toisaalta naulakon voi sijoittaa järkevämpäänkin tarkoitukseen tarvittaessa ja tarjottimia voi käyttää niiden alkuperäisessä tarkoituksessa.) Mutta tyytyväisenä voin todeta kaiken olevan second handia!

Tuleeko teillä mieleen lisää hyviä kysymyksiä "hankintalistaan"?

Aurinkoisena viikonloppuna

Voi mikä onnellisuus mun sydämen onkaan
tänä viikonloppuna täyttänyt!

Aurinko paistaa sisällä ja ulkona <3 Koko perhe on
yhdessä. Neiti leikkii mun vanhalla nukella, jonka
nimi on (tällä hetkellä) Elina.

Olen istunut ja makoillut verstaan terassin penkillä
auringon hellittävänä ja hengittänyt raikasta
kevätilmaa syvin huokauksin. Seurannut, kun isäntä
ja neiti palaavat aamuiselta luistelureissulta energiaa
pursuten. Kuunnellut iloisia kiljahduksia pihan
pienessä mutta vauhdikkaassa mäessä...vuoroin
laskevat pulkalla, sitten taas liukurilla ja välillä
rattikelkalla :)

Päässyt penkiltä osalliseksi omenapuiden leikkaamiseen.
Ihmetellyt miten nopeasti isäntä saa puun takaisin
kuosiinsa. Iloinnut vanhan rouvan, pihan suurimman
omenapuun, kevyemmästä ilmeestä. Katsellut, kun
neiti pääsee mahtavaan flow-tilaan leikkiessään
omenapuiden leikattujen oksien kanssa <3 Ja vauvakin
potkii vielä masun puolella. Juuri nyt en voi kuvitella
mitään ihanampaa <3

Kehu nainen päivässä (tai kuka vaan)

Mulla on täällä nyt aikaa miettiä monenlaisia asioita. Tänään (ja monena muunakin päivänä) olen miettinyt tällaista sanontaa "Kehu nainen päivässä". 

Miten paljon me muistetaan kehua ja kiitellä meidän lähellä olevia ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia mutta ennen kaikkea niitä tuttuja? Ihan siitä arkipäivän pyörityksestä ja olemassa olemisesta? 

Miksi monelle tuntuu helpommalta avata suunsa, kun on jotain naputettavaa? Miksi joillekin on huomattavasti vaikeampaa (tai jopa mahdotonta) avata suunsa silloin, kun olisi jotain hyvää sanottavaa? Miksi jotkut onnistuvat asettamaan sanansa niin, ettei positiivinenkaan kommentti tule ulos positiivisena?

Ja miten hyvä mieli kehumisesta ja kiittämisestä tulisikaan!? Sekä antajalle että vastaanottajalle. Ja miten paljon nuo hyvät ja kauniit sanat rakentavat pienelle (ja isommallekin) ihmiselle itseensä uskomista ja sitä, että on hyväksytty juuri sellaisena, kuin on? Ja vielä siinä hetkessä (toki parempi myöhään, kuin ei milloinkaan) kun hyvä ajatus on tuoreeltaan mielessä.

Ja sitten vielä se itsensä kehuminen, mitä pahaa siinä on? "Itsekehu haisee" muistan kuulleeni joskus ala- ja yläasteen pihalla. Miten niin haisee? Jos itseensä, olemiseensa tai tekemiseensä on tyytyväinen, niin miksei sitä saisi sanoa itselleen ja jopa muillekin? 

Lakkasin pari viikkoa sitten varpaankynnet, kun ajattelin, että tämä on viimeinen hetki, kun siihen vielä taivun. Neiti näki nuo kynnet muutama ilta sitten ja ihastuneena huudahti "äiti, sulla on niiiiiin kauniit varpaat". Kehu tuli suoraan sydämestä, lapsilta se luonnistuu niin upeasti. Lakkasin samalla keväisellä pinkillä sormienkin kynnet ja ihan itse (ilman, että omakehu haisee) täytyy sanoa, että kylläpä ovat hirmuisen nätit :) Toki kuulen sen myöhemmin vielä neidin ja isännänkin suusta <3

Kiitos ihanille lukijoille, että luette mun jutut postauksesta toiseen <3

Muistakaa kehua ja kiitellä itseänne ja toisianne!

Lähes neljä vuotta sitten

Mietin pitkään kirjoitako tätä postausta vai en, näköjään päätin kirjoittaa. Tänään on tärkeä päivä. Päivä jollainen oli myös lähes neljä vuotta sitten. Tämä päivä oli tuolloin perjantai, pitkäperjantai ja elettiin raskausviikkoa 34+3. Meille oli tulossa miehen sukulaisia pääsiäisen viettoon ja muutama minuutti ennen vieraiden tuloa päättikin meidän pikku-neiti, että tänään on se päivä. 

Silloin meillä ei ollut näitä tietoja, joita meillä nyt on mun tilanteesta ja raskauksista. Olin kyllä ollut sairaslomalla jokusen kuukauden supistusten vuoksi mutta sitä emme tienneet, ettei neidillä ole mitään mahdollisuuksia viettää odotusaikaa loppuun turvallisessa pienessä pesässään. Aavistelimme kyllä tilanteen olevan aika lähellä, sillä silloinkin meillä oli neidillä jo lakanat sängyssä ja monet muutkin jutut valmiina. Silti synnytyksen käynnistyminen tuli aika puun takaa ja ennen kaikkea siihen juurikaan varautumatta, emme olleet käyneet vielä edes perhevalmennuksessa. Olo sinä päivänä oli ihan samalainen, kuin kaikkina muinakin sitä edeltävinä päivinä, ei mitään sen kummempaa (paitsi sitä jatkuvaa epämääräistä supistelua). Ainut ero muihin päiviin oli se, että yht`äkkiä lapsivedet menivät ja heti sen perään toivotettiin vieraat tervetulleiksi. Ohjattiin vieraat omatoimiseen herkkujen nauttimiseen ja lähdettiin ajamaan Naistenklinikalle. Edes matkan aikana mielessäni ei missään vaiheessa käynyt se asia, että me synnytetään tänään. Ajattelin, että käydään vain näytillä ja päästään kotiin huilailemaan. Kuitenkin noin kahdeksan tuntia vieraiden vastaanottamisen jälkeen, pikku-neiti oli jo päässyt ahtaasta pesästään väljemmille vesille. Seuraavat kaksi viikkoa kului vastasyntyneiden valvontaosastolla ja lastenosastolla katsellen ja silitellen pientä suloista ihanuutta.

Tänään on tuo sama päivä 34+3. Jokainen päivä tästä eteen päin tekee mut entistä huojentuneemmaksi, jokainen päivä antaa vauvalle vieläkin parempia valmiuksia tulevaan, jokainen päivä mahdollisesti lyhentää tuota lastenosastolla vietettyä aikaa ja jokainen päivä tuo lähemmäksi sen, että voimme koko perhe olla yhdessä kotona <3

Ja nyt lähes neljä vuotta myöhemmin sama
heiveröinen neitokainen potkii isukin kanssa palloa
olohuoneen lattian poikki (kyllä, annan heidän
potkia sisällä) ja hihkuu pallon ohittaessa isukin
"helppo nakki". Ja sitten me kaikki nauramme.
Neiti sanoo "Nyt meillä on kaikilla hymy huulilla
ja nauru suussa" <3

Kuvankäsittelyn treenausta

Olen tässä muutaman päivän treenaillut Lightroomin käyttöä. Paino sanalla TÄSSÄ. Olen majoittautunut välillä sohvalle. Ergonomia ei ole ihan kohdillaan mutta tämän parempaa viritystä tähän sohvalla lepäämiseen ei vain saa :)

Näihin kuviin olen muokannut kuvan rajausta ja
suoristusta, whites- ja blacks- sekä hihglights- ja
shadows-säätöjä. Muihin säätöihin en ole päässyt
lainkaan sisälle.

Onneksi netissä on aika paljon ohjeita videomuodossa,
kuinka säätöjä tehdään. Ilman niitä hommasta ei olisi
varmasti tullut mitään. Eikä siinä mitään, Lightroom
tuntuu kyllä aika helpolta mutta...mun oma loogisuus
ei vaan ole samalla aaltopituudella, kuin tällaiset
ohjelmat yleensä ovat...enkä myöskään ole
tekniikan kanssa millään muotoa lahjakas :D

Muutama juttu ohjelmassa tuntuu kuitenkin hiukan
hankalalta. En ole vielä päässyt sinuiksi kuvan
suoristuksen kanssa enkä ole vielä oppinut säätämään
tuota kuvissa olevaa vesileimaa joka kuvaan erikseen
(en tiedä pitäisikö kuvat tehdä yksitellen, nämä tein
kaikki samalla enkä saanut logoja siirrettyä joka
kuvaan sopivaan paikkaan).

Tärkeimpänä ehkä kuitenkin se, että kuvan esikatselu
on hyvin pieni. Sitä saa toki zoomattua mutta koen sen
jotenkin työläänä, kun mielelläni katsoisin tarkkaan
jokaista kuvaa. Mitkä kuvista ovat skarppeja ja missä
on tarkennus mun silmää miellyttävässä kohtaa.
Ratkaisuna olisi varmaan se, että osaisi ottaa
tasalaatuisia hyviä kuvia...mutta, kun osa kuvista
tärähtää jalustasta huolimatta ja usein kuvatessa
kokeilen tarkennuksen keskittämistä näkymän
eri osiin.

Näitä viittä kuvaa varten otin 31 kuvaa, joita en vain
jaksanut jokaista zoomailla erikseen. Saattaa olla, että
parempiakin kuvia oli joukossa...

Vaatinee lisää harjoittelua...mutta joo, myönnän...
tykkään näistä muutoksista! Olitte oikeassa, kyllä
se kuvankäsittely viimeistelee kuvan :)

Mulla olis muuten hirmuinen into vähän selkeyttää
ja karsia kodin sisustusta selkeämmäksi! Olenkin
tässä toteuttanut pienimuotoista "vie mennessäs,
tuo tullessas" systeemiä. Tasaisin väliajoin kuitenkin
joudun tästä sohvalta nousemaan, niin mietin jo
valmiiksi minkä täkin kiikutan pyykkiin tai minkä
vaasin siirrän paikasta toiseen samalla, kun joka
tapauksessa joudun nousemaan :) Katsotaan,
saanko tällä systeemillä vähän himmailtua tätä
järjestelypuuskaa ja saisiko näin jotain ihan aikaankin,
vaikka parin viikon aikajanalla ;)

Mitä teidän tiistaihin kuuluu? :)

Kuvankäsittelystä

Olen tässä jo pidempään miettinyt kuvankäsittelyasioita.
Tällä hetkellä en tee kuvilleni muuta, kuin suorista
ja rajaa niitä tarvittaessa. Eli kuvat ovat blogissa aikalailla
suoraan kamerasta tulleita.

Mietin, että minkälaisen lisän joku
kuvanmuokkausohjelma antaisi mulle?

Vai saisinkohan sitä "lisää" paremmin laajemmalla objektiivivalikoimalla tai kenties laadukkaammalla rungolla? Molemmat ovat kuitenkin aika pitkäkestoisia hankintoja, hyvät objektiivit jopa äidiltä tyttärille :)

Valokuvaus on kuitenkin mulle harrastus, johon
olen valmis satsaamaan...sekä ajallisesti että
 rahallisesti...

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on
valokuvauksesta innostuneita ja perehtyneitä
lukijoita ja bloggaajia.

Onko teillä kokemusta kuvankäsittelyohjelmista? Tai panostaisitteko te ennemmin parempaan kamerarunkoon tai laajempaan objektiivivalikoimaan? Mullahan on nyt käytössä Canonin 550D runko ja Canonin 50mm 1.4f objektiivi.

Valokuvaus- ja itsensäkehittämismietteissä KAUNISTA VIIKONLOPPUA! :)