Sitä, tätä ja tuota

Heissan, täällä taas!

Blogille ei näköjään meinaa millään irrota aikaa ja pakko myöntää, että olen kyllä miettinyt, että mitä sille oikein tekisin. Blogille siis. Instassa sen sijaan jaan kuvia lähes päivittäin, joten sinne kannattaa suunnata, jos haluaa vähän tiuhempaa päivitystä meidän puuhiin. Blogi yksinkertaisesti vie todella paljon aikaa ja olen jotenkin kummallisesti onnistunut laittamaan aikaani aika moneen muuhun juttuun. En kuitenkaan ajanpuutteesta huolimatta ajatellut lopettaa blogia, kun tänne on ihan eri tavalla mahdollista kirjoittaa suurempia kokonaisuuksia, esim. remontista.

Viimeksi kirjoittelin mitä kaikkea voisi puuhailla niin sisällä, kuin ulkonakin ja mehän todella ollaan puuhailtu. Lumet ovat jo kokonaan sulaneet ja olemme yrittäneet saada nurkkia siistittyä. Studiossa on sen remontin jälkeen ollut muutamia pikkujuttuja vielä vaiheessa ja ne ollaan saatu jo osaksi vedettyä listalta yli. Jatkoimme myös "julkisen" eteisemme remonttia. Peitimme kaksi vuosikymmeniä sitten tehtyä oviaukkoa ja eteinen on huomattavasti yhtenäisempi. Vielä tarvitaan paljon maalia mutta en kyllä malttaisi millään odottaa, että saadaan eteinen valmiiksi ja voin laittaa tänne nähtäväksi kuvia ennen ja jälkeen pintaremontin.

Eteisen pintarempan jatkaminen on tarkoittanut käytännössä myös muutoksia meidän makuuhuoneessa. Eteisestä nimittäin tuli kaksi ovea makkariin (entiseen opettajanhuoneeseen ja alkuperäiseen opettajan makuuhuoneeseen) ja nyt, kun ne peitettiin, niin saimme ovien tilalle kokonaisen seinän! Ajatuksena on ollut, että tiloille tehtäisiin aina yksi kerrallaan perusteellinen remontti aina alapohjasta katon paneeliin asti mutta ollaan ehkä tajuttu, etten minä tule kestämään todennäköisesti vuosia niin, ettei omassa kodissamme ole yhtään siistiä tilaa. Ollaan siis suunniteltu makuuhuoneen pinkopahvittamista ja tapetoimista. Voisin alkaa vaikka tältä istumalta tuohon hommaan, jos ei olisi listalla useampi juttu ennen sitä!


Sitten muutama kuva viimeisen kuukauden ajalta ja viimeisenä tunnelmakuva makuuhuoneesta, suunnitelmana on tehdä huoneesta hyvin tummasävyinen. Täytyykin muuten muistaa ottaa makkarista laajat kuvat vielä ennen hommaan ryhtymistä, niin muistaa sitten mistä lähdettiin!

Kiitos, kun luette <3 Palataan <3

Meille kuuluu hyvää

Voi hyvä ihme miten tämä aika rientää, edellisestä postauksesta on lähes kuukausi!

Mitään sen kummallisempaa syytä ei blogihiljaisuudelle ole, kuin ihan tavallinen elämä. Päivät kuluvat työjuttujen ja kaiken maailman projektien kimpussa. Mies käynnistää omaa yritystään päivätyön lisäksi ja minä olen hurahtanut uuteen harrastukseen, joka onkin instassa näkynyt moneen kertaan. Olen jo vuosia haaveillut oman keramiikan tekemisestä ja hups vaan, nyt voin sanoa tekeväni sitä! Jälleen yksi toteen käynyt haave <3

Aurinko on antanut parastaan jo monta päivää ja tekisi mieli upottaa sormet multaan tai siivota pihaa.

Mullan sijaan olen upottanut kädet saveen ja siivouksen sijaan rymsteerannut. Ja hiukan turhautunut tuon rymsteerauksen kanssa, kun ei kalusteiden paikan vaihtaminen juurikaan meidän yleisnäkymää muuta...olisi siis ihana saada joku huone tästä omasta kodista edes seinien suhteen kauniimmaksi (lattioille kun ei asbestin vuoksi pystytä tekemään juuri nyt mitään). Vaikka meillä onkin iso talo, niin meidän koti on käytännössä 4 huonetta ja keittiö ja ne kolme huonetta, joissa vietän eniten aikaa, on todellisuudessa aika karun näköisiä (repaleisia pinkopahveja, vanhoja likaisia tapetteja, putkia ja lastulevyjä). Seinien pinkopahvitus vaikka yhdestä huoneesta ei sinänsä olisi iso juttu mutta, kun huoneisiin liittyy myös oviaukkojen muutoksia ja hormien uudelleen rakentamisia niin kyse on kuitenkin muustakin, kuin pelkästä pinkopahvituksesta. 

Mutta ei tässä auta, kuin katsella näitä pintoja siihen asti, kunnes jotain saadaan etenemään! Ollaan niin alkutaipaleella vielä tämän keskeneräisyyden kanssa, että parempi vaan suunnata katse aina siihen kivoimman näköiseen kohtaan ja ihailla ja päivitellä ihan ajan kanssa pieniäkin onnistumisia :)

Ehkä myös palaan takaisin tapettiunelmointiin ja -suunnitelmiin, jos se vähän antaisi potkua keskeneräisyyden sietämiseen!

Aurinkoa <3


Ja sitä piti vielä sanoa, että meille kuuluu hyvää :)

Eka vuosi koulussa

Pitkästä aikaa taas blogissa!

Viime viikolla tuli vuosi täyteen siitä, kun saimme avaimet tähän kouluun, nykyiseen kotiimme ja ajattelin tehdä pienen vuosikoosteen mitä täällä on vuodessa ennätetty saada aikaan. Ajattelin keskittyä asioihin jotka liittyvät remontointiin tai muuhun koulun kodiksi taikomiseen.

Kun saimme avaimet kouluumme, tartuimme sorkkarautaan heti ensimmäisenä viikonloppuna. Poistimme lastulevyt niillä vuoratuista huoneista ja poistimme muutamasta huoneesta päällimäiset muovimatot sekä kattojen haltexit. Kohtuullinen sisäilma muuttui saman tien paremmaksi.

Aloitimme pian nykyisen studion lattian avaamisen ja pelkäsimme pommia. Muovin, paksun vanerin ja vesivuotokohdan avaaminen paljasti onneksi tilanteen odotettua paremmaksi, joten jatkettiin ihan toisilla jutuilla.

Keväällä keskityttiin villiintyneen tontin raivaamiseen.

Uudistettiin alunperin leirikoulukäyttöön suunniteltu grillikatos kesäkeittiöksi ja kärrättiin kiviä ihan urakalla.

Kesäkeittiö sai raikasta väriä pintaan ja yrtti- ja daaliapenkin ikkunoiden alle.

Kesällä kaivettiin myös salaojat koulun pohjoispuolelle (kuva seuraavana) ja samalla madallettiin hiekkapihaa niin paljon, että saatiin kaikki ulkoportaat näkyviin ja myös peitetyt alapohjan tuuletusluukut. Samassa yhteydessä pääsimme myös ensimmäistä kertaa näkemään 1920-luvulla laajennetun osan alapohjaan. Alapohjasta löytyi vesivahinko, joka määrittelee meidän seuraavan isomman remonttikohteen  tuonne uudemmalle puolelle. Eteisen yhden käsienpesualtaan putki ei mennytkään kokonaan viemäriin vaan osittain ohi. Onneksi altaat eivät näytä ole olleet suurella käytöllä, sillä ne sijaitsivat kuvaamataitoluokan vieressä.

Kesäkuussa vaihdoimme kouluun lämmitysjärjestelmän. Aikaisemman öljyn rinnalle otettiin käyttöön ilma-vesi-lämpöpumppu. Uusi järjestelmä lämmittää vesikiertoiset patterit ja öljy lämmittää käyttöveden.

Heinäkuun nurkilla palattiin studion lattian kimppuun. Kaikki lankut nostettiin ja kannettiin ulkovarastoon talteen. Rossipohjan hiekka- ja turve-eriste poistettiin ja alta paljastui umpilahot rossipohjan alalaudat.

Keittiötäkin kaunistettiin jossain vaiheessa kantamalla iso määrä kaappeja pois ja tehtiin keittiöstä edes osaksi meidän näköinen kokonaisuus.

Studioon saatiin  korjattua koko rossipohja sekä tehtyä pieniä hirsipaikkauksia. Vanha lattia kannettiin paikoilleen, se putsattiin vanhasta maalista kutterilla ja hiottiin puhtaaksi.

Saatiin pinkopahvit seiniin (jossain vaiheessa siis purettiin myös ne vanhat paneelit ja laitettiin ne säästöön viereistä eteistilaa varten).

Studioon saatiin takaisin lämmitys. Vanhat valurautaiset patterit löytyivät purkutavarakirppikseltä ja ne hiekkapuhallettiin puhtaaksi.

Studion viereisestä eteisestä vedettiin alas väliseinä, jota ei olisi meidän tai museoviraston mukaan pitänyt alunperin rakentaakaan. Rakennuksen isoin ikkuna saatiin jälleen valaisemaan tilaa, miten se suunniteltiin 1898. Studiosta puretut paneelit kiinnitettiin eteisen seinään. Tämä eteinen tosin on edelleen kesken, kuvassa oleva puoli on valmis ja toinen puoli odottaa sopivaa hetkeä sekä muutamia lupa-asioita.

Studio saatiin valmiiksi niin, että siellä voi työskennellä. Tekemättä on edelleen sähköt ja muutamat listat.

Ollaan myös käyty läpi lähes kaikki koulun jäämistöstä ja sitä oli paljon. Kaikkea mahdollista lasipurkeissa olevista käärmeistä aina piirtoheitintelineisiin. Paljon on löytynyt aarteita ja sitäkin enemmän kaikkea muuta. Muun muassa muovitaskut meiltä ei varmaan koskaan tule loppumaan eikä myöskään välineet vanhanaikaiseen monistukseen.

Tänään aloimme tyhjentää toisessa piharakennuksessamme olevaa vanhaa navettaa. Opettajan palkkaan on 1800-luvun lopulla kuulunut monia tänä päivänä omituiselta tuntuvia asioita mm. lehmä ja tietty määrä viljelymaata, joten ilman muuta täällä on myös pieni kahden lehmän navetta. Navetta oli täynnä koulun ja leirikoulujen tavaroita, suksista retkisänkyihin. Tarkastelun alle pääsi myös neljä huussia ja niiden takana/alla olevat tilat, joissa oli monenlaista jätettä aina vanhoista lehdistä, tyhjiin viinipulloihin ja muurahaispesästä huussin reiästä tipahtaneeseen lähes täyteen vessapaperirullaan.

Tästä vanhasta pienestä navetasta olen nyt aivan innoissani, sillä sieltä löytyi paksun turvalasin takaa aivan ihana vanha ikkuna! Vanha ikkuna <3 Navetta tulee saamaan uuden käyttötarkoituksen, jotain aivan huikean siistiä!

Tämän verran sitä ehtii vuodessa saada aikaan 540 neliöisessä talossa, kun projektia on aikalailla joka nurkalla ja on myös ne tavalliset työt ja arki. Mutta aivan huikean hieno vuosi! Seuraava vuosi koululla ei näillä näkymin sisällä ainakaan yhtään lattian avaamista maahan asti, vaan keskitytään enemmän meidän työhön ja yrittämiseen täällä koululla. En malta odottaa <3

Pää pyörällä

Olen vähän hämmentynyt, menikö se joulu tosiaan jo!? Meidän pienempi tyttö sairastui aaton vastaisena yönä ja joulu on vierähtänyt pääasiassa pikkuisen potilaan vierellä sohvalla tai vuoteella. Tyttö on kyllä erinomaisen tehokas sairastaja, kun näin lomalla sairastaa ihan ajan kanssa, niin ei tarvitse sitten olla hoidosta pois. Ja varsinainen konkari jouluna sairastelulle, ikää on neljä vuotta ja tämä on kolmas joulu peräkkäin, kun hän sairastaa. Tällä kertaa saatiin vierailulle vanha kunnon vesirokko ja onneksi viimein alkaa tyttö olla jo oma iloinen itsensä.

Jouluna on siis toden totta levätty ja huilattu. Sen verran tylsistyin välillä, että pyöräytin makuuhuoneeseen uuden järjestyksen. Se on ihana tai siis se näyttää ihanalta! Nukkuminen sen sijaan on ollut aika haasteellista, vieläkin tuntuu, että pää osoittaa maatessa väärään suuntaan...kauankohan tuohon kestää tottua, vai kääntäisikö sitä vuoteen ihan suosiolla takaisin paikoilleen? Tällaisia ongelmia herkkä ihminen kehittelee, kun päivät huilaa ja yöt valvoo kutisevan ja itkevän lapsen kanssa. Ehkä siis odotan laadukkaampaa unta ja mietin sitten vuoteen kääntämistä, jos pää vielä menee pyörälle :D  

Sen verran alkaa jo tytön vointi parantua, että eilen päästiin happihyppelylle ja laitettiin multaan iso kasa tulppaaneita, narsisseja ja laukkoja. Enpä muista milloinkaan ennen istuttaneeni sipuleita joulun välipäivinä. Eikä tarvinnut kaivaa sipuleita pitkälti lumen alle, nimittäin meillä ei ole lunta lainkaan, vain ohut jäätynyt multakerros muhevan mullan yllä. Nyt vain odotellaan kevään saapumista (tai sitä lunta) ja toivon mukaan saamme ihastella kauniita kukkia heti keväällä!

Mieli alkaa jotenkin automaattisesti hiipiä uuteen vuoteen ja uuteen, joulun jälkeiseen aikaan. Tekisi mieli heittää jo kuusi pihalle ja tehdä kotiin kunnon raikastuskuuri. Ehkä maltan mieleni vielä hetken, sillä pienempi tyttö on sitä mieltä, että kuusi pysyy salissa aina seuraavaan  jouluun asti :D Saa nähdä kumpi taipuu, tyttö vai minä ;)

Oikein kaunista viikonloppua teille kaikille ja säkenöivää uutta vuotta! Kuullaan viimeistään ensi vuoden puolella :)

Joulu nyt (ja vuosi sitten)

Vuosi sitten elimme jännittäviä hetkiä, kun odotimme, pääsisimmekö jouluksi uuteen kotiin. Tai saisimmeko mahdollisuuden edes tuoda kyntteliköt ikkunoille tai pienen kuusen saliin. Silloin piti malttaa vielä ja ajatella sen ajan tulevan myöhemmin, sillä saimme vasta tammikuun lopussa tänne kouluun avaimet.

Nyt sitten jännitetäänkin sitä, että miltä ensimmäinen joulu täällä tuntuu! Viimeiset työrutistukset on saatettu kunnialla loppuun ja meillä tytöillä alkoi kauan odotettu joululoma. Kuusi on jo vajaa viikko sitten kannettu sisään ja hidastelu ja nauttiminen on jo aloitettu. Meillä on edessä kiireetön joulu, rauhoittumista rankan syksyn jälkeen ja aikaa toisillemme.

Toivotan teille kaikille kaunista ja rauhaisaa joulun aikaa <3 Pysähtykää, hidastakaa, nauttikaa ja antakaa onnellisten hetkien tulla <3

Valmis studio, remonttikertomus jatkuu

Viimein pääsen jatkamaan studion remonttipostausta sanomalla, että studio on valmis! Okei, pari kattolistaa puuttuu vielä ja yksi lista lattiasta mutta valmis sillä tavoin, että täällä voi erinomaisesti työskennellä.

Heinäkuun lopulla kirjoitin remontin alkupuoliskosta, kannattaa lukea se heti alkuun ja virkistellä muistia. Postaus löytyy täältä. Heinäkuussa jäimme siihen vaiheeseen, että saimme rossipohjan alalaudoituksen valmiiksi. Sen jälkeen laudoitus paperoitiin, laitettiin yläjuoksut paikoilleen (niistä jouduttiin uusimaan suurin osa) ja puhallettiin Hunton puukuitueristettä lämmöneristeeksi, sen jälkeen paperoitiin jälleen. Kannoimme vanhat lankut takaisin omille paikoilleen ja vaikka ne oli numeroitu, oli palapeli varsin haastava. Myös lankkujen kiinnitys tuotti ongelmia sillä 7 cm paksut lankut oli muotoiltu/muotoutuneet vanhojen yläjouksujen muotoihin ja nyt suurin osa yläjuoksuista oli uutta suoraa ja sileää puuta.

Runsaan rehkimisen kanssa saimme lankut paikoilleen ja paikallinen lattiamestari veti pinnan ensin kutterilla ja sen jälkeen hioi lankut. Lankkuihin jäi (onneksi) jonkun verran korkeuseroja ja lankkujen reunoihin jääneet maalikerrokset hioimme itse puhtaaksi. Moni sanoi tämän lattiaurakan aikana, että kannattaisi harkita uutta lankkua. Se olisi ollut varmasti sata kertaa helppompaa eikä lopullisessa lattian hinnassakaan olisi varmaan ihan hullua eroa ollut mutta olen tyytyväinen, että kannoimme 120 vuotta vanhat lankut takaisin paikoilleen. Se oli kaiken sen vaivan arvoista!

Lattia kuurattiin (äitini toimesta!) lattiasuovalla. Lattiaa ei siis lipeöity sillä halusin pitää siinä lämpimän puun sävyn.

Seuraavaksi pääsimmekin pinkopahvittamaan ja miettimään seinän sävyjä. Tässä kohtaa myös Domus Classica osallistui remonttiin pinkopahvin ja Domus Natura-savimaalin osalta*! Pahvitettiin miehen kanssa kahdestaan tuo ensimmäinen seinä ja se meni yllättävän helposti. Ehkä liiankin helposti, sillä seuraavana oleva ikkunaseinä olikin aivan järkyttävän hidasta pahvitettavaa. Tämä siis johtui siitä, että ikkunoita on viisi ja jokaisessa välissä on följari (näkyy ylemmässä kuvassa). Ikkunaseinällä siis tehtiin käytännössä viiden seinän verran säätöä ja naulaamista. Onneksi vanhempani olivat apuna, niin saimme samalla tehtyä useampaa asiaa. Mieheni ja isäni pahvittivat, äitini esiliisteröi seinät maalia varten ja minä aloin säätää sävyjen kanssa.

Tein jo aikaisemmin testisävytyksiä pinkopahville ja siirtelin sävytettyjä liuskoja eri seinille eri vuorokauden aikoina ja tarkastelin niitä eri kulmista. Sävytys itsessään ei ollut haastavaa, lisäsin valkoiseen pohjamaaliin tippa kerrallaan punaista, okraa ja mustaa sävytetahnaa ja kokeilin eri variaatioita. Haasteellisinta oli sävyn valinta sillä maalattavaa seinäpintaa studiossa on noin 100 neliötä ja halusin olla sävystä varma. Suuri maalattava pinta-ala oli myös sillä tavoin haastava, että olisi ollut hyvä tehdä koko maalisatsi kerralla. Tein kuitenkin maalia pienemmissä erissä sillä en tarkkaan tiennyt kuinka paljon maalia kuluisi ja uudelleen sävytys onnistui yllättävän hyvin. Punnitsin maalin ja laitoin aina saman määrän sävytettä.

Sinertävä pinkopahvi tuntui silmään sen verran hämäävältä, että rakensin pari settiä koesävytysten eteen ja oikeastaan totesin sen, että mikä tahansa koesävyistä tulisi näyttämään hyvältä!

Mutta vielä muutama sana itse pinkopahvittamisesta. Pinkopahvit mitataan valmiiksi ja kostutetaan etukäteen. Pahvien kiinnitys aloitetaan ylhäältä ja alhaalta naulaamalla. Myös nurkat naulataan ja pystyreuna seuraavaan pahviin kiinnitetään liisterin ja liiman seoksella. Nurkkiin liisteröidään sitten erikseen nurkkapalat, jotka peittävät naularivit. Pahvit ovat kiinnitysvaiheessa jonkun verran kuprulla mutta kuivuessaan ne pingottuvat tasaiseksi pinnaksi.

Onneksi saimme ystäviltämme lainaan korkeat remonttitelineet ja ilman niitä emme olisi millään selvinneet näin korkeassa tilassa.

Pinkopahvin naulattaviin reunoihin käytetään tukinauhaa, jotta pahvi ei kiristyessään repeäisi. Nauhaa saa valmiina mutta sitä voi leikata suoraan myös pinkopahvirullasta. Naulaus tehdään perinteisesti pienillä nupinauloilla mutta me käytimme huopanauloja.

Savimaali oli itselleni aivan uusi tuttavuus ja pidin ensisijaisesti tietysti sen muovittomuudesta ja myrkyttömyydestä! Myös maalauspinta on todella kauniin mattainen ja eläväinen.

Maali peittää erinomaisesti jo yhdellä kerroksella, ainoastaan pinkopahvien ruskeisiin saumoihin sai laittaa maalia paksummin. Pidin maalin tunnusta ja valumia ei todellakaan tarvinnut miettiä. Mitä kuivemmaksi sudin suti, sen eläväisempi pinnasta tuli. Myöskään mitään rajoja maalin levityksestä ei tullut...ainoastaan niissä kohdin, kun jouduin tekemään uuden maalierän kesken seinän. Vinkkinä siis voisi sanoa, että sen verran pitäisi olla maalia purkissa, että yhden seinän saa samalla erällä tehtyä!

Maali vaalenee kuivuessaan ja pinkopahvi kupruilee maalin kosteudesta.

Savimaali on siitä erikoinen, että se näyttää vähän eri sävyiseltä erilaisessa valossa. Se on erilainen aamulla, kuin iltapäivällä ja erilainen kirkkaana päivänä, kuin pilvisenä. 

Seinän alaosasta jätettiin noin puoli metriä maalaamatta, sillä halusin tilaan matalan "paneloinnin" ja se maalattiin vaalealla sävyllä (näette seuraavasta kuvasta tarkemmin). Myös ikkunaseinä jätettiin vaaleaksi, sillä siinä on listaa listan perään ikkunoiden takia enkä halunnut seinästä raidallista. Seinän maalin sävytin vihreällä umbralla savimaaliin.

Nyt täällä näyttääkin jo tältä! Savimaalin alaosaan laitettiin kapea lista ja sen ja lattialistan väliin jäänyt pinkopahvi maalattiin listamaalilla. Vaihdoimme tilaan myös patterit. Löysin kesällä Purkutavarakirppikseltä vanhat valurautaiset patterit ja niitä sattui olemaan juuri viisi kappaletta, suht saman kokoisia. Patterit puhallettiin puhtaaksi hiekkapuhalluksella ja ne on tarkoitus vielä maalata samalla sävyllä, kuin listat. Kattolistojen lisäksi tilasta puuttuu vielä sähköt ja myös ovet on vielä tarkoitus maalata.

Tila on tarkoitus pitää melko tyhjänä ja stailata aina kuvauksiin sopivaksi.

Pääsin jo alkuviikosta tekemään ensimmäisiä kuvauksia ja ikkunoista tulviva valo on aivan ihana! Samoin seinän sävy toimii kuvien taustana juuri siten, kuin olin ajatellutkin!

Ja onhan se lopuksi kiva vielä katsoa mistä aloitettiin! Tämä kuva on kesältä 2016, jolloin kävimme koulua ensimmäistä kertaa katsomassa. Hullu urakka alkoi jo lähes yhdeksän kuukautta sitten, silloin aloitimme muovimaton poistamisen.

Kiitos kaikille tähän projektiin osallistuneille, olette olleet korvaamaton apu <3

Teen vielä erikseen postauksen runsaammilla kuvilla valmiista tilasta, nyt oli aika saada remppakertomus päätökseen :)

*Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.