Vähän joulua jo?

Ihana seurata somessa leijuvaa joulun fiilistelyä! Itse en ole kovinkaan syvällisesti siihen vielä ennättänyt, olen nimittäin paiskinut töitä aamusta iltaan aina siitä asti, kun sain studioon patterit paikoilleen. Useammat kuvaukset ovat jo takana sekä todella paljon kuvausten suunnittelua sekä sopivan valaistuksen testausta. Vaikka ollaankin luonnonvalostudiossa, niin kaikenlaisia hommia ei pysty luonnonvalolla tekemään vuoden pimeimpään aikaan.

Nyt on vielä vähän suunnittelua jäljellä ja kaksi kuvauspäivää ennen joululomaa. Ja kuvien editointia niin paljon, ettei mitään rajaa. Tarkoitus olisi kuitenkin saada hommat hienosti valmiiksi siihen mennessä, kun koululaiselta loppuu koulu perjantaina 22. päivä ja sitten alkaakin kunnon joululoma!

Tein asiakkaalle kuvia joulukukista ja siinä hetkessä, kun hain hyasintit (jotka eivät päässeet tähän kuvaan) kukkakaupasta tajusin, etten tarvitse jouluuni kauheasti enempää, kuin hyasintin tuoksua, tarpeeksi mandariineja, kynttilöitä ja läheiset ympärilleni. Ja mistäs sitä tietää, kuinka paljon sitä taas ennättää, kun työläimmät kuvaukset olivat jo maanantaina ja sen jälkeen töiden tekoon on riittänyt ihan tavallinen työaika, ei ole tarvinnut iltaan asti järkkäillä asioita.

Ja ollaanhan me tietysti mietitty lasten kanssa jo kuusen paikkaa ja mielessä on käynyt muutaman havukranssin tekeminen ulko-oviin. Niiden lisäksi mennään varmasti tunnelma edellä eli paljon kukkia ja kynttilöitä.

Ja samalla, kun tein kuvaa joulupöydän kukista, taisin samalla valita meille joulupöydän kattauksen ja mietin myös pitäisikö joulupöytä kattaa tänne sudioon, missä on aika paljon juhlavammat puitteet, kuin salissamme vanhojen repaleisten pinkopahvien keskellä.  Ei siis ihan joulumoodissa vielä mutta ehkä kuitenkin ihan hitusen.

Ihanaa fiilistelyä teille kaikille ja kaunista viikonloppua <3

Valmis studio, remonttikertomus jatkuu

Viimein pääsen jatkamaan studion remonttipostausta sanomalla, että studio on valmis! Okei, pari kattolistaa puuttuu vielä ja yksi lista lattiasta mutta valmis sillä tavoin, että täällä voi erinomaisesti työskennellä.

Heinäkuun lopulla kirjoitin remontin alkupuoliskosta, kannattaa lukea se heti alkuun ja virkistellä muistia. Postaus löytyy täältä. Heinäkuussa jäimme siihen vaiheeseen, että saimme rossipohjan alalaudoituksen valmiiksi. Sen jälkeen laudoitus paperoitiin, laitettiin yläjuoksut paikoilleen (niistä jouduttiin uusimaan suurin osa) ja puhallettiin Hunton puukuitueristettä lämmöneristeeksi, sen jälkeen paperoitiin jälleen. Kannoimme vanhat lankut takaisin omille paikoilleen ja vaikka ne oli numeroitu, oli palapeli varsin haastava. Myös lankkujen kiinnitys tuotti ongelmia sillä 7 cm paksut lankut oli muotoiltu/muotoutuneet vanhojen yläjouksujen muotoihin ja nyt suurin osa yläjuoksuista oli uutta suoraa ja sileää puuta.

Runsaan rehkimisen kanssa saimme lankut paikoilleen ja paikallinen lattiamestari veti pinnan ensin kutterilla ja sen jälkeen hioi lankut. Lankkuihin jäi (onneksi) jonkun verran korkeuseroja ja lankkujen reunoihin jääneet maalikerrokset hioimme itse puhtaaksi. Moni sanoi tämän lattiaurakan aikana, että kannattaisi harkita uutta lankkua. Se olisi ollut varmasti sata kertaa helppompaa eikä lopullisessa lattian hinnassakaan olisi varmaan ihan hullua eroa ollut mutta olen tyytyväinen, että kannoimme 120 vuotta vanhat lankut takaisin paikoilleen. Se oli kaiken sen vaivan arvoista!

Lattia kuurattiin (äitini toimesta!) lattiasuovalla. Lattiaa ei siis lipeöity sillä halusin pitää siinä lämpimän puun sävyn.

Seuraavaksi pääsimmekin pinkopahvittamaan ja miettimään seinän sävyjä. Tässä kohtaa myös Domus Classica osallistui remonttiin pinkopahvin ja Domus Natura-savimaalin osalta*! Pahvitettiin miehen kanssa kahdestaan tuo ensimmäinen seinä ja se meni yllättävän helposti. Ehkä liiankin helposti, sillä seuraavana oleva ikkunaseinä olikin aivan järkyttävän hidasta pahvitettavaa. Tämä siis johtui siitä, että ikkunoita on viisi ja jokaisessa välissä on följari (näkyy ylemmässä kuvassa). Ikkunaseinällä siis tehtiin käytännössä viiden seinän verran säätöä ja naulaamista. Onneksi vanhempani olivat apuna, niin saimme samalla tehtyä useampaa asiaa. Mieheni ja isäni pahvittivat, äitini esiliisteröi seinät maalia varten ja minä aloin säätää sävyjen kanssa.

Tein jo aikaisemmin testisävytyksiä pinkopahville ja siirtelin sävytettyjä liuskoja eri seinille eri vuorokauden aikoina ja tarkastelin niitä eri kulmista. Sävytys itsessään ei ollut haastavaa, lisäsin valkoiseen pohjamaaliin tippa kerrallaan punaista, okraa ja mustaa sävytetahnaa ja kokeilin eri variaatioita. Haasteellisinta oli sävyn valinta sillä maalattavaa seinäpintaa studiossa on noin 100 neliötä ja halusin olla sävystä varma. Suuri maalattava pinta-ala oli myös sillä tavoin haastava, että olisi ollut hyvä tehdä koko maalisatsi kerralla. Tein kuitenkin maalia pienemmissä erissä sillä en tarkkaan tiennyt kuinka paljon maalia kuluisi ja uudelleen sävytys onnistui yllättävän hyvin. Punnitsin maalin ja laitoin aina saman määrän sävytettä.

Sinertävä pinkopahvi tuntui silmään sen verran hämäävältä, että rakensin pari settiä koesävytysten eteen ja oikeastaan totesin sen, että mikä tahansa koesävyistä tulisi näyttämään hyvältä!

Mutta vielä muutama sana itse pinkopahvittamisesta. Pinkopahvit mitataan valmiiksi ja kostutetaan etukäteen. Pahvien kiinnitys aloitetaan ylhäältä ja alhaalta naulaamalla. Myös nurkat naulataan ja pystyreuna seuraavaan pahviin kiinnitetään liisterin ja liiman seoksella. Nurkkiin liisteröidään sitten erikseen nurkkapalat, jotka peittävät naularivit. Pahvit ovat kiinnitysvaiheessa jonkun verran kuprulla mutta kuivuessaan ne pingottuvat tasaiseksi pinnaksi.

Onneksi saimme ystäviltämme lainaan korkeat remonttitelineet ja ilman niitä emme olisi millään selvinneet näin korkeassa tilassa.

Pinkopahvin naulattaviin reunoihin käytetään tukinauhaa, jotta pahvi ei kiristyessään repeäisi. Nauhaa saa valmiina mutta sitä voi leikata suoraan myös pinkopahvirullasta. Naulaus tehdään perinteisesti pienillä nupinauloilla mutta me käytimme huopanauloja.

Savimaali oli itselleni aivan uusi tuttavuus ja pidin ensisijaisesti tietysti sen muovittomuudesta ja myrkyttömyydestä! Myös maalauspinta on todella kauniin mattainen ja eläväinen.

Maali peittää erinomaisesti jo yhdellä kerroksella, ainoastaan pinkopahvien ruskeisiin saumoihin sai laittaa maalia paksummin. Pidin maalin tunnusta ja valumia ei todellakaan tarvinnut miettiä. Mitä kuivemmaksi sudin suti, sen eläväisempi pinnasta tuli. Myöskään mitään rajoja maalin levityksestä ei tullut...ainoastaan niissä kohdin, kun jouduin tekemään uuden maalierän kesken seinän. Vinkkinä siis voisi sanoa, että sen verran pitäisi olla maalia purkissa, että yhden seinän saa samalla erällä tehtyä!

Maali vaalenee kuivuessaan ja pinkopahvi kupruilee maalin kosteudesta.

Savimaali on siitä erikoinen, että se näyttää vähän eri sävyiseltä erilaisessa valossa. Se on erilainen aamulla, kuin iltapäivällä ja erilainen kirkkaana päivänä, kuin pilvisenä. 

Seinän alaosasta jätettiin noin puoli metriä maalaamatta, sillä halusin tilaan matalan "paneloinnin" ja se maalattiin vaalealla sävyllä (näette seuraavasta kuvasta tarkemmin). Myös ikkunaseinä jätettiin vaaleaksi, sillä siinä on listaa listan perään ikkunoiden takia enkä halunnut seinästä raidallista. Seinän maalin sävytin vihreällä umbralla savimaaliin.

Nyt täällä näyttääkin jo tältä! Savimaalin alaosaan laitettiin kapea lista ja sen ja lattialistan väliin jäänyt pinkopahvi maalattiin listamaalilla. Vaihdoimme tilaan myös patterit. Löysin kesällä Purkutavarakirppikseltä vanhat valurautaiset patterit ja niitä sattui olemaan juuri viisi kappaletta, suht saman kokoisia. Patterit puhallettiin puhtaaksi hiekkapuhalluksella ja ne on tarkoitus vielä maalata samalla sävyllä, kuin listat. Kattolistojen lisäksi tilasta puuttuu vielä sähköt ja myös ovet on vielä tarkoitus maalata.

Tila on tarkoitus pitää melko tyhjänä ja stailata aina kuvauksiin sopivaksi.

Pääsin jo alkuviikosta tekemään ensimmäisiä kuvauksia ja ikkunoista tulviva valo on aivan ihana! Samoin seinän sävy toimii kuvien taustana juuri siten, kuin olin ajatellutkin!

Ja onhan se lopuksi kiva vielä katsoa mistä aloitettiin! Tämä kuva on kesältä 2016, jolloin kävimme koulua ensimmäistä kertaa katsomassa. Hullu urakka alkoi jo lähes yhdeksän kuukautta sitten, silloin aloitimme muovimaton poistamisen.

Kiitos kaikille tähän projektiin osallistuneille, olette olleet korvaamaton apu <3

Teen vielä erikseen postauksen runsaammilla kuvilla valmiista tilasta, nyt oli aika saada remppakertomus päätökseen :)

*Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Tilannepäivitystä

Blogi on uinunut jälleen syvässä hiljaisuudessa, kun allekirjoittanut on kameran ja näppiksen sijaan tarttunut lähiaikoina enemmän maalisutiin, vasaraan ja sorkkarautaan. Eikä lainkaan tuloksetta, sillä voin viimein sanoa, että studio alkaa todella olla valmis! Viikolla saimme sinne kauan kaivatut patterit! Enää puuttuu listoja sieltä täältä ja sähköt. Veikkaan, että viikonlopun aikana homma saadaan jälleen pikku viilauksia myöten valmiimmaksi. Kun nuo tärkeimmät listat alkavat olla paikoillaan, niin tarkoitus on täällä blogissakin kertoa remonttikatsausta sitten edellisen varsinaisen remonttipäivityksen. Tarkoitus on kertoa vähän pinkopahvituksesta sekä seinien maalaamisesta savimaalilla ja tietysti myös näyttää, miltä se studio nyt näyttää :) Tämän postauksen lopussa on jo muutama maistianen mutta kuvaan myöhemmin koko tilaa laajemmin.

Ja hei siitä sorkkaraudasta, sitäkin olen tässä lähipäivinä taas käyttänyt. Meillä on nimittäin jo seuraava tila työn alla! Studioon johtava eteinen saa tähän hetkeen pienen pintaremontin, kasvojen kohotuksen. Lattiaa emme ole avaamassa tällä kertaa maahan asti tai oikeastaan ollenkaan ja muutenkin ehostus on hyvin pienimuotoista mutta toivon mukaan tilan luonne muuttuu ison harppauksen kauniimpaan suuntaan. Siitä sitten enemmän joskus myöhemmin, hoidetaan tuo studiokin ensin kunnialla loppuun asti :)

Magneetti

Voihan maanantai mitä menoa tämä elämä parhaillaan on. Päivät todellakin täyttyvät töistä ja muusta puuhastelusta. Projektia toisen perään eikä ainakaan tarvitse miettiä mitä sitä näillä kaikilla vuorokauden tunneilla oikein tekisi.

Otin pienemmän tytön kanssa pienen irtioton kotoa viikonloppuna ja piipahdettiin mamman ja pappan luona nollaamassa arjen pyöritystä ja jätin jopa kameran ja läppärin kotiin aikeissa todellakin relata. Ja mitä vielä, tulin kotiin uuden projektin kanssa, tai oikeastaan kahden, jos tarkkoja ollaan. Tuli ihan mieleen, jos minussa on joku projektimagneetti...vai onko se vaan tällaisen herkästi innostuvan ihmisen "kirous", että projektia pukkaa.

Onneksi projektit myös valmistuvat yleensä, yksi kerrallaan. Tänään sain yhden projektin valmiiksi ja nyt olisi aika taas laittaa kaikki liikenevä aika studion remontin jatkamiseen. Lattiaa laitetaan parhaillaan paikoilleen ja ensi kuun puolen välin paikkeilla lattia hiotaan ja suopakuurataan. Sen jälkeen olisi luvassa pinkopahvitusta ja siihen on itse asiassa suunnitteilla kurssi näissä meidän tiloissa! Eräs todella taitava ja vanhoja työtapoja tunteva henkilö olisi tulossa kouluttajaksi! Olisikohan jopa jollakin teillä lukijoilla tarvetta ja intoa osallistua pinkopahvituksen saloihin!?

Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Niin se vaan etenee tämäkin projekti ja toivon todella, että se tulisi päätökseen vaikka lokakuun aikana. Katsotaan, katsotaan.

En tiedä voiko sopivan maton metsästystä sanoa projektiksi mutta siltä se todellakin tuntuu! Saliin nimittäin tarvittaisiin ehdottomasti iso matto. 3x4 metriä olisi jo suht ok kokoinen mutta isompikin kävisi. Tori.fi on kovassa syynissä ja hakusessa on kuvassa olevan kaltainen matto eikä haittaisi, jos se olisi punainen.

Sellaista projektisettiä tällä kertaa, kaikki onneksi mieluista tekemistä <3

Nyt selvitän muutaman eri projekteihin liittyvän seikan kera vihreän teen ja sitten unten maille, jotta huomennakin jaksaa taas. Energistä viikkoa teillekin!

Studion remontti alusta tähän päivään

Olisikohan viimein aika tehdä pientä remonttipäivitystä?!

Meillä on työn alla noin 50 neliön kokoinen tila, joka on alunperin 1800-luvun lopulla rakennettu koulun veistosaliksi, viimeisinä vuosikymmeninä (?) se on toiminut liikuntasalina.

Kuva otettu viime vuoden kesäkuussa, kuten kaksi seuraavaakin kuvaa.

Tilasta tulee minulle studio, sillä viisi isoa ikkunaa antavat tilaan pehmeää ja tasaista valoa pohjoisen puolelta mikä on varsin oivallista valokuvauksen kannalta.

Päädyimme aloittamaan varsinaisen remontoinnin tästä tilasta oikeastaan yhdestä syystä. Kuvassa olevan viimeisen ikkunan kohdalla alapohjassa oli viime kesän kuntokartoituksessa näkyvissä vauriokohta, josta halusimme päästä selvyyteen mahdollisimman pian. Etuna tämän tilan aloittamisessa oli myös se, että tämä on koko koulun lattioista ainut, joka ei sisällä asbestia ja halusimme tässä kohtaa säästää asbestipurkuun kuluvat eurot lämmitysjärjestelmän uusimiseen. Toisena etuna tässä tilassa on myös se, että saamme minulle tilan, jossa pystyn työn puolesta toteuttamaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Maaliskuussa aloitimme muovimaton ja sen alla olevan paksun vanerin poistamisen.

Alta löytyi jykevä alkuperäinen lankkulattia. Nostimme lankut vauriokohdasta ja totesimme, että tilanne ei ole pommi eikä mitään akuuttia kiirettä ollut. Vaurion taustalla oli vanha patterivuoto lattian yläpuolisesta patterin osasta. Teimme pari kuukautta muita projekteja ja kesäkuussa jatkuivat nämä hommat.

Lattialankut nostettiin ylös, numeroitiin ja kannettiin säilöön ulkorakennukseen. Tilasimme imuriauton poistamaan 25 kuutiota rossipohjan eristeitä (hiekkaa, sammalta, turvetta) ja alta paljastui aika paljon huonokuntoisempi lauta, mitä olimme odottaneet. 

Poistimme kaikki rossipohjan alalaudat sekä yläjuoksut.

Siivosimme alapohjan kaikesta ylimääräisestä ja eloperäisestä. Myös 60-luvulla alapohjaan pudotetut eristeet ikkunaseinältä (pattereiden asennuksen vuoksi lattia on ollut auki ikkunaseinältä) lapioitiin pois. Yksi alajuoksu piti uusia kokonaan ja muutamaan seinähirteen tehtiin pintapaikkauksia pinnallisen lahon vuoksi. Kengittämiseen ei onneksi tässä tilassa tarvinnut ryhtyä vaan hirsien laho oli varsin vähäistä.

Näiden toimenpiteiden jälkeen aloitettiin rossipohjan uudelleenlaudoitus, joka valmistui muutama päivä sitten.

Purkutöissä löytyi vanha paikka uunille, joka 60-luvun vimmassa oli moukaroitu alas ja rakennettu kaappi sen tilalle. Tässä kohtaa emme vielä tiedä missä kunnossa hormi on ja milloin tähän palautetaan uuni tai palautetaanko ylipäätään. Toivon mukaan se on joskus mahdollista mutta se ei näillä näkymin kuulu tähän hetkeen tässä tilassa.

Tänään poistimme seinäpaneelit (ne säästetään toiseen tilaan) ja seinältä paljastui kaksi ikkunan paikkaa. Ikkunoiden paikat olivat tiedossa entuudestaan ulkoverhouksessa olevien paikkojen vuoksi. Myös uuni on joskus rakennettu ikkunaseinälle, kun luokassa on ollut liian kylmä yhden uunin kanssa.

Seinän yläosan päällimmäinen pinkopahvi poistetaan (siinä on pelkkä muovimaali päällä) ja alkuperäinen tumma tapetti jätetään paikoilleen uuden pinkopahvin alle. Seinän yläreunasta otetaan hyväkuntoisesta tapetista näytepala toista tilaa ajatellen. Sinertävän vihertävän harmaa maali paneelissa on alkuperäinen ja myös siitä otetaan sävy talteen toista tilaa ajatellen.

Tilan korkeus on lattiasta kattoon (luonnollisesti) reilu neljä metriä ja paneelin korkeus oli noin 170cm. Paneeli poistettiin tästä tilasta siis sen vuoksi, että tästä on tarkoitus tehdä tila, joka palvelee sellaisenaan myös valokuvauksen taustana ja 170cm korkea paneeli leikkaa aikuisten päät kuvissa vähän inhottavassa kohtaa. Tämä siis perusteluna kyseisen paneelin poistoon. Paneeli tullaan hyödyntämään joko viereisessä eteisessä tai viereisessä luokkahuoneessa. Molemmista on osa paneeleista poistettu aiempien remonttien yhteydessä. Tilaan tulee uudestaankin panelointi mutta se on selkeälinjaisempi ja se yltää vain ovien alimman peilin yläreunan tuntumaan.

Seuraavaksi rossipohja paperoidaan, laitetaan yläjuoksut paikoilleen ja todennäköisesti uusitaan muutama. Sen jälkeen lisätään rossipohjan eriste ja mietimme tällä hetkellä Hunton puhallettavan puukuitueristeen ja perinteisen selluvillan välillä. Eristeen lisäämisen jälkeen paperoidaan taas ja tuodaan lattialankut takaisin omille paikoilleen. Lattialankuissa olevat tikkuja aiheuttavat kolot siistitään (klommot saavat mielellään jäädä, sileää/tasaista lattiaa emme haluaisi), jonka jälkeen lankut näillä näkymin hiotaan paikoillaan, ehkä maaleineen päivineen (näin yksityiskohtia emme ole edes miettineet). Tällä hetkellä lattian käsittelyn ykkösvaihtoehtona on perinteinen suopakuuraus, joka jättää puun näkyviin vaaleana ja pehmeänä. Toki 50 neliötä voisi käsitellä jollain vähän vähemmän työläällä menetelmälläkin mutta suopakuurattu pinta houkuttaa. Seinät pitää tietysti pinkopahvittaa sekä maalata ja rakentaa uudenlaiset paneelit.

Ja vielä lopuksi se, mikä teitä ehkä eniten (?) kiinnostaa, seinien sävy!! Pinkopahvi maalataan hyvin neutraalilla pehmeällä beigen/roosan sävyllä ja matala paneeli maalataan pehmeällä vaalealla sävyllä. Nämä kaksi sävyä sekoitin Photoshopissa, joten ne eivät vastaa mitään olemassa olevaa oikeaa sävyä. Sävyt tulevat olemaan tarkkaan harkittuja ja sellaisia, että ne palvelevat tilan uutta käyttötarkoitusta, toisin sanoen niiden pitää toimia hyvin kuvissa. Maalin pinnan haluaisin olevan mattainen ja pehmeä ja pinta saisi myös vähän elää. Toki pinkopahvi on jo alustana sellainen, että se tulee vähän kupruilemaan mutta maali saisi jatkaa sitä samaa linjaa, jotta talon ikä jäisi näkyviin remontin jälkeenkin. Olen miettinyt nyt savimaalia tai kalkkimaalia ja ensimmäisen suuntaan olen tällä hetkellä kallistumassa mutta vinkkejä sopivista maaleista otetaan ilomielin vastaan!

Huh, sellaisessa vaiheessa mennään tämän remontin suhteen. Paljon on vielä edessä mutta paljon on jo myös takana :)