Tässä se torstai nyt on :)

Tulihan se torstai sieltä. Keskiviikon
jälkeen, niin kuin muinakin viikkoina :)

Me tytöt tehtiin tänään uusia tuttavuuksia, kun meillä käytiin kuvailemassa muullakin, kuin emännän kameralla!

Olipa mahtava päivä! Viikon verran energian
keskittäminen tähän veti kyllä meidät tytöt
ihan veteläksi vieraiden lähdettyä. Neitikin
sai unen päästä heti kiinni, kun päänsä
tyynylle laski :)

Ihanat vieraat toivat tullessaan kaiken tarvittavan, KIITOS! Oma jaksaminen kun on ollut aika heikkoa viikonlopusta asti. Käytännössä olen ollut kaikki illat vuodelevossa supistusten takia. Onneksi päivä kuitenkin sujui mahtavasti! Ja neitikin on taas niin innoissaan kuvaamassa omalla leikkikamerallaan :)

Päivän antia joudutte odottamaan vielä aika
pitkään mutta lupaan, että tähän päivään
palataan vielä! Nyt siirrytään taas normaaliin
arkeen, huomenna on perjantai...se, joka tulee
aina torstain jälkeen :)

Kuullaan pian!

Torstaita odotellessa

Mainitsinkin jo, että meille tulee torstaina
vieraita, joita varten olisi kiva olla
huusholli suht siistinä.

Ja koska vieraat ovat meillä useamman
tunnin, olisi kiva myös tarjota jotain :)

Neidin kerhon aikana leivoin suklaakeksejä <3

Ja olisi tuossa lista muutamista muistakin pienistä askareista, joten voipi olla, että blogin puolella elellään hiljaisempaa viikkoa. Lista tosin näyttää siltä, isäntä saa hoitaa suurimman osan jutuista iltaisin töiden jälkeen ja mun suurimpana haasteena on olla syömättä kaikkia keksejä ennen torstaita ;)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Viikonloppuna luvassa pientä siivousoperaatiota. Hirmuisesti
tekisi mieli leipoa saaristolaissämpylöitä.

Leppoisaa viikonloppua!

DIY liesijakkara

Sisko vinkkasi jo loppusyksystä nähneensä jossain jakkaraan maalatut keittolevyt. Sellaiset maalattiinkin silloin heti neidin keittiöjakkaraan ja neiti halusi levyt tähän vihreäksi maalattuun jakkaraankin :) Piirsin rinkulat ensin lasien, mukien ja pienten lautasten avulla kohdilleen ja sitten vaan pienellä sudilla maalaamaan :)

Neiti keittelee tässä monenlaista soppaa silloin,
kun omat kokkaukset on kiinnostavampia,
kuin äidin :)

Keittiön pöytäkin on saanut keltaisen pinnan
niin, kuin joku aika sitten suunnittelinkin. Kohta
alkaa olla niin pastellista, että vähän ällöttää :D

Ja nyt, kun keittiöstä tuli puhe...tultiin isännän
kanssa muutama viikko sitten järkiimme saunan
lauteilla ja päätimme, että se -joskus tässä elämässä-
tapahtuva keittiö- ja suihkuremontti, joka piti
tehdä tulevana kesänä, saa siirtyä ainakin vuodella
eteen päin! Huh, onneksi on sauna! Muuten
me oltais kesällä varmaan aika poikki vauva- ja
remonttiarjen pyörittämisestä!

Mua alkoi tänään ahdistaa sotkuisuus meidän kodissa (rajattu siis kuvista pois) ehkä kauniin ilman takia tai sitten vain nousin aamulla väärällä jalalla. Ihan hyvään saumaan se ahdistus kyllä tulikin, nimittäin ensi viikon lopulla meillä tapahtuu jotain jännää ja koti saisi olla villakoiravapaa :)

Kohta me tytöt laitetaan makkarasoppa liedelle, siis ihan oikealle liedelle :)

Ekin Dominot

Meillä on neljättä viikkoa kirppispöytä läheisellä kirppiksellä ja ansiokkaasti olen onnistunut vain viemään omaa tavaraa pois ympärilleni katsomatta. Tällaiselta kirppishaukalta se vaatii aikamoista ponnistelua mutta kun tiedän aina löytäväni jotain ja me ei ihan tosissaan tarvita nyt oikeastaan mitään.

Viikonloppuna kuitenkin tehtiin poikkeus ja koko perheen voimin koluttiin kirppis läpi. Onneksi ei löytynyt paljoa sellaista mitä olisi PAKKO saada mutta 50-luvulta olevan Dominopelin kohdalla en voinut vain sulkea silmiäni ja kävellä ohi.

Keksin tosi monta hyvää perustelua, miksi tämä on sellainen ostos, jonka voi tehdä. Nyt muistan niistä enää muutaman...sisustusarvo, perheen yhteiset pelihetket (on muuten pelattu, pinottu, laitettu riviin) ja neljää vuotta lähestyvän neidin laskutreenit :)

On se vaan niin nätti! Ja laatikon pohjassa
lukee paksulla mustalla tussilla EKI.
Ihana <3

Spesialisti

Olen viime viikkoina ja päivinä miettinyt
paljon osaamista, oppimista ja opettamista.
Olen miettinyt erilaisia arkipäivän spesialisteja,
joita mun elämässä on. Olen miettinyt, kuinka
monella spesialistilla on ollut vaikutusta siihen,
että osaan ja voin neuloa villahousut.

Ihan vain villahousujen neulomiseen on vaikuttanut aika monta spesialistia. Miten sitten ne kaikki muut asiat, joita osaan ja olen joltain oppinut? Äidiltä ja käsityön opettajilta on tietysti opittu paljon ja joku on myös kasvattanut lampaat, joista villa on peräisin.  

Mun sisko on villahoususpesialisti, ihan ehdottomasti. Sisko tietää näistä kaiken, millaista hahtuvaa kannattaa käyttää, mikä on hyvä ohje ja niin edelleen. Sisko tietää myös, että villahousun kireä lahje voi puristaa lapsen reittä ja sen vuoksi hän opetti mulle miten tehdään italialainen päättely, josta jää lahkeeseen joustava reuna.

Yksi sellainen kaiken mahdollisen spesialisti opetti mut neulomaan. Mun pappa on sellainen, jolta luonnistuu oikeasti ihan mikä vain. Hän opetti mut neulomaan silloin, kun  olin vielä alle kouluikäinen. Edellä mainittu siskoni, kaksi vuotta mua vanhempi, pyysi mammaa opettamaan hänelle kyseisen taidon. Mitä isosisko edellä, sitä pikkusisko perässä, tiedättehän!? Ja koska mamma keskittyi isosiskon opettamiseen, niin pappan tehtäväksi jäi pienemmän opettaminen <3

Olen miettinyt myös missä mä olen spesialisti?
Joku omasta lähipiiristä osaisi varmaan paremmin
kertoa siitä, mihin mua tarvitaan. Mutta sen tiedän
itsekin, että mua tarvitaan antamaan mielipide
johonkin asiaan. Olen ollut meidän perheessä
aina sellainen makutuomari. Sellainen, jolta
kysytään, kun ei itse osata päättää tai, kun
halutaan vahvistusta omille mietteille.

Ihanaa päivää kaikille spesialisteille <3

Olispa sunnuntai kaksi kertaa viikossa

Sunnuntait on vaan niin kivoja! Nukuttiin
pitkään, KAIKKI! Neiti heräsi vasta
kahdeksalta, ihan luksusta! Kun oltiin
vähän heräilty, niin neidin keittiöjakkara
sai uutta väriä pintaan.

Me tytöt laitettiin maalauspaja olohuoneen lattialle, kun isi tiskasi :)

Neidillä on suojavaatteina mun trikoopaita, jossa on
emännänkin jäljiltä muutama maalitahra. Hiukset pois
silmiltä ja niin se 3-vuotiaskin maalaa, kuin olisi tehnyt
sitä koko elämänsä <3 Syksyllä testattiin neidin
maalaustaitoja sisämaalauksessa ja nyt meni kyllä jo
tosi paljon paremmin! Pensselin niistäminenkin sujui
hienosti! Olen sitä mieltä, että lapsi oppii paljon näkemällä
mutta voi ihme miten taitavaksi oppii myös tekemällä :)

Neidin ja isännän yhteisenä projektina oli numeroiden teko.
Isäntä piirsi ja neiti leikkasi. Pitää vielä kysyä mihin nämä
ovat tulossa :)

Luvassa tänään vielä saunomista ja ehkä kaavojen
piirtämistä. Mukavaa sunnuntain jatkoa teillekin!

Tyvestä latvaan osa 1

Teitä olikin paljon, jotka olivat kiinnostuneita
luonnonkosmetiikasta hiustenhoidossa. Jaan
postauksen useampaan osaan, koska tuntuu,
että kerrottavaa olisi aika paljonkin. 

Kuvat on otettu aamulla, kuten aamutakista
voikin päätellä :). Hiukset on pesty edellisenä
iltana, annettu kuivua itsekseen ja aamulla vain
harjattu läpi.

Mun hiukset on hennot, pehmeät, liukkaat, ohuet ja aika suorat, siis aika tyypilliset suomalaiset hiukset. Onneksi hiuksia on aika paljon, mikä tosin tekee "kampauksesta" aika raskaan. Mulla on ollut pitkiä ja lyhyitä leikkauksia, lyhyissä olen viihtynyt aina vähän paremmin, koska pitkän tukan ainut vaihtoehto on ollut ponnari. Hiukset ovat aina avonaisena takkuuntuneet helposti ja olleet "ei minkään"-näköiset. Hiuksia on ollut vaikea saada kauniisti laitettua yrityksistä huolimatta.

Reilu vuosi sitten koin hiusherätyksen, kun sain ensimmäistä kertaa pitkiin hiuksiin hyvän leikkauksen, riittävän kerrostetun. Silloin hurahdin myös erilaisiin tökötteihin, tuuheuttavaan shompooseen ja -hoitoaineeseen. Vannoin hiuspuuterin nimeen, sillä sen kanssa sain hiuksista kuohkean näköiset ja jopa ponnari näytti kivalta ja letitkin onnistuivat. Erilaiset tökötit toivat mukanaan myös tarpeen syväpuhdistavaan shampooseen, sillä hiukset alkoivat tuntua pikku hiljaa vähän nahkeilta, siis siltä, että niissä oli hirmuinen kerros kaikkea mahdollista itse hiuksen päällä. Syväpuhdistavalla shampoolla sain taas nuo käsittelemättömän tuntuiset hiukset ja homma alkoi alusta. Olin todella tyytyväinen, hiusteni uusi elämä oli alkanut!

Vuoden vaihteessa siskoni suositteli mulle Flow kosmetiikan shampoopalaa ja nokkoshiushuuhdetta. Siskon ylistyspuheet luonnontuotteiden lupaamista vaikutuksista innostivat niin, että tilasin itselleni tuotteet kokeiluun. Pesin hiukseni syväpuhdistavalla shampoolla ennen, kuin aloin käyttää palashampoota, jotta saisin kaikki muotoilutuotejäämät hiuksistani pois. Shampoopala voi nimittäin jättää hiukset alkuun tahmeiksi ja halusin välttää sen. Testissä on ollut nyt kolmisen viikkoa olut-muna-shampoo, jonka luvataan tuovan hentoihin hiuksiin ryhtiä. Hoitoaineena olen käyttänyt nokkoshiushuuhdetta, joka toimii siis hoitoaineena ja lisäksi vähentää shampoopalapesun aloittamisesta johtuvaa hiusten tahmeutta. Kertaalleen olen hieronut latvoihin hitusen kookosöljyä hiusnaamion virkaa toimittamaan.

Kokemusta on taustalla aika lyhyt aika mutta voin vannoa, että jos tilanne pysyy samana, niin en näe omalla kohdallani mitään syytä vaihtaa takaisin kalliisiin kampaamoshampoisiin. Hiukseni eivät muuttuneet tahmeiksi edes alkuun, vaan ovat olleet kuohkeat ja kiiltävät alusta asti. Hiustenpesuväli on pidentynyt kahdesta päivästä viiteenkin päivään. Viidenkään päivän jälkeen hiukset eivät ole vielä sen näköiset, että ne olisi pakko pestä. Hiusten sähköisyys on vähentynyt kovista pakkasista huolimatta ja hiukset ovat laittamattakin sen näköiset, että kehtaan lähteä asioille :)  Tuntuu, että hiusten oma sävy (näkyy paremmin ensimmäisen kuvan alla olevasta linkistä) on syventynyt ja hiuksista on tullut jotenkin luontevammat, siis sellainen piikkisuoraisuus on kadonnut johonkin.

Ajattelin tehdä toisen postauksen ainakin hiusten muotoilusta näiden tuotteiden kanssa. Tässä nyt esimakua mun kokemuksista, sellaista hiusten tarinaa :) Toki tässä asiassa on taustalla myös luonto, mutta siitä sitten ehkä toisella kertaa. Mitä muuta haluaisitte tietää, kysykää ihmeessä? 

Yllätys!

Mä en varsinaisesti rakasta yllätyksiä. Eilinen yllätys kyllä voitti kaikki edelliset, nimittäin surkeudellaan. Vai mitä te sanoisitte pienestä hiiriyllätyksestä keittiön kuiva-ainehyllyillä ja vähän muuallakin? Yllätys sattui eilen juuri ennen, kuin olin lähdössä laittamaan pikku-neitiä päikkäreille. Siinä lounaan jämiä korjatessani tajusin, että meillä on hiiren jätöksiä keittiössä. Ei vain siellä kuiva-aineiden joukossa, missä olivat käyneet nuudeliravintolassa, vaan myös muutamalla pöytätasolla ja avohyllyillä, jossa säilytetään meidän kaikki viikoittain käytössä olevat astiat. Neidin lyhyiden päikkäreiden aikana seisoin vain keskellä keittiön lattiaa uskaltamatta koskea mihinkään, en pystynyt edes istumaan alas ja voin kertoa, ettei kahvikaan maistunut. Pari paniikkipuhelua isännälle, siskolle ja äidille ja onneksi neiti sitten heräsi ja sain sentään seuraa itselleni. 

Eilinen ilta ja tänäpäinen aamu onkin mennyt paikkoja siivotessa. Tämän talouden joka ikinen astia ja ruokailuväline on tiskattu ja avatut kuiva-aineet hävitetty. Yön saaliina saatiin kaksi hiirtä ja tänään päivän edetessä niiden käyttämä reittikin palastui. Nuudelivana pyykinpesuhuoneen ilmastointiputkessa voisi olla aika varma merkki, eikö!? 

Keittiössä vallitseekin nyt melkoinen kaaos, kun kaikki tiskatut astiat on pinottu keittön pöydälle. Laittelen niitä ehkä huomenissa takaisin paikoilleen, jos yön aikana ei saada lisää saalista.

Jos tästä yllätyksestä nyt jotain positiivista pitäisi
löytää, niin olisiko se ehkä se, että keittiössä
on nyt sotkusta huolimatta harvinaisen puhdasta.
Ja neitikin on ollut päivään tyytyväinen. Rakensin
hänelle majan ruokapöydän päätyyn ja tönäisin
täkin reunan alta hänelle taskulampun ja meidän
sälälodjun (siis korin, jossa säilytetään kaikkea
pientä kumilenkeistä yksittäisiin laastareihin).
"Tää on mun onnenpäivä" onkin kuulunut viltin
alta kerran jos toisenkin :D

Hei kuulkaa, mä toivotan teille puhdasta
perjantaita ja parempia yllätyksiä!

Luonto hiuksissa

Olen hirmu innostunut nyt luonnonkosmetiikasta.
Lähinnä tuon vuoden vaihteessa tekemäni
lupauksen vuoksi mutta myös pitääkseni
hyvää huolta itsestäni.

Kaikki oikeastaan alkoi jo reilu neljä vuotta
sitten, jolloin odotin pikku-neitiä ja lopetin
hiusten värjäämisen ihan vaan sen vuoksi, etten
tiennyt mitä se pitkällä aikavälillä aiheuttaisi
itselleni. Pienenä kimmokkeena taisi olla myös
se, että kuulin jo edesmenneen mammani
saaneen lapsuudessa DDT:tä hiuksiinsa,
oliko se nyt täiden karkoittamiseksi. Se ei
kuulostanut mitenkään turvalliselta keinolta ja
aloin miettiä, mitä kaikkea "myrkkyä" omaan
päähäni lataan. Tällä värjäämättömyyslinjalla
jatkettiin tämän vuoden alkuun asti, jolloin
innostuin luonnon tarjoamista vaihtoehdoista
hiusten päivittäisessä hoidossa.

Luonnonkosmetiikan testaus on alkanut
hiuksista ja levinnyt vähän jo ihonkin
puolelle :)

Ajattelinkin nyt kysyä teiltä lukijoilta,
kiinnostaako teitä mahdollisesti
harvakseltaan tulevat postaukset ja
kokemukset tällaisesta aiheesta?

P.S. Kokemuksia pesupähkinöistä tulossa
kuun vaihteessa! Hyvin on sujunut tähän
asti :)

Puikoilla tänään

Villaiset vaippahousut vauvalle.

Hahtuvalangasta tulee pehmoiset villikset :)

Sohvalla. Täkin, kahvimukin ja luonnonvalon seurana.

Ohjeita löytyy netistä paljon mutta tämän ohjeen mukaan neulon nyt.

Pehmoista päivää!

Ajatuksia

Mulla olis teille ihan oikeitakin postausaiheita
olemassa mutta en saa niistä otetta, kun
mielessä pyörii niin paljon muita asioita.
Pikku-neiti on ollut päikkäreillä jo reilun
tunnin ja mä istun sohvalla ja mietin juttuja.
En pysty tekemään mitään enkä saa
nukutuksi, kun mulla on keskeneräisiä,
ratkaisemattomia asioita mielessä.

Mä olen ehdottomasti murehtivaa,
stressaavaa ja kaiken ylianalysoivaa tyyppiä.
Tiedättekö sellainen, joka saa tehtyä
helpostakin asiasta monimutkaisen, niin
halutessaan? Sellainen, joka haluaisi pystyä
vaikuttamaan kaikkeen.

Vielä aamulla sanoin siskolleni puhelimessa, että olen nyt hirmu luottavainen, että kaikki menee hyvin mutta tänäpäisen neuvolakäynnin jälkeen olen ehkä vähän vähemmän luottavainen. Eikä siis sillä tavalla, ettenkö oikeasti uskoisi kaiken sujuvan hyvin mutta käynti sai mut pyörittämään päässäni asioita, joihin en voi vaikuttaa ja joihin olisi kiva vaikuttaa.

Raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan
liittyviä ajatuksia siis.

Pitää varmasti taas soittaa siskolle, vaikka
juuri aamulla tunti puhuttiin. Ja isännällekin
tiedossa iltasella tovi jos toinenkin vaimon
ajatusten purkua ja selvittelyä. Taitaa hormonit
hyrrätä pahemman kerran, rv 27.

Tämän avautumisen jälkeen kuviin vielä sen
verran, että meidän vauva saa nukkua korissa,
jota kiikutetaan huoneesta toiseen <3

Tervetuloa meidän olohuoneeseen!

Pari postausta sitten lupasin lisää kuvia
meidän olohuoneesta ja tässä niitä olisi.

Kaakeliuunin vieressä olevasta ovesta
pääsee ompeluhuoneeseen.

Tämä seinusta, joka tuli esiteltyä teille
muutama päivä sitten, johdattaa keittiöön.

Olohuone-tunnisteen alta löytyy lisää kuvia,
tässä yksi usein todellisuutta vastaava postaus :)

Toivottavasti viihdyitte...ja saa toki jäädä
pidemmäksikin aikaa ja vaikka istahtaa alas,
emäntä voi keittää lämmintä kaakaota ;)