Paljastuksia...tai ainakin totuuksia

Olen saanut Kaunis blogi-tunnustuksen kolmesta blogista: Keski., Vanhan kaakelitakan talosta sekä Rantakallion rouvalta. Kiitos kaikille kolmelle <3 Tunnustukseen liittyy haaste kertoa itsestä 8 paljastusta ja jakaa tunnustus edelleen kahdeksaan blogiin.

Ajattelin kertoa itsestäni kahdeksan keskeistä/perus asiaa, sillä uusia lukijoita on tullut hurja määrä lähiaikoina. Katsotaan saadaanko joku sellainenkin asia tänne kirjattua, joka olisi luokiteltavissa paljastukseksi ;)

Olen 29-vuotias, täytän elokuussa 30 (kääk)!
Meidän perheeseen kuuluu minun lisäkseni
isäntä ja pikku-neiti (2kk kuluttua 4-vuotta).
Meillä odotellaan kevätvauvaa ja kovasti jännitetään
kumpi tulee ensin pikku-neidin  synttärit vai vauva :)

Asumme 1924 rakennetussa talossa, johon
päädyimme aika lailla sattumalta kaksi ja puoli
vuotta sitten. Omakotitalon ostaminen ei
ollut tuolloin suunnitelmissa mutta jotenkin
kummasti etuovessa surffaillessa rakastuin
taloon eikä tunne laantunut, kun tultiin taloa
katsomaan <3

 

Blogin nimi viittaa meitä ympäröivään omenapuutarhaan. Omenapuita on 25, joten omaksi ja aika monen muunkin omenatarpeeksi satoa on piisannut. Lisäksi meillä on luumu-, kirsikka- ja kriikunapuita sekä marjapensaita jne.

Toimin työkseni terveysalalla asiatuntijatehtävissä. Teen töitä ammatinharjoittajana 2(-3) päivänä viikossa ja lopun viikon vietän neidin kanssa kotona (tosin nyt olen ollut sairaslomalla ennenaikaisen synnytyksen pelossa jo vaikka miten pitkään).

Vaikka nykyinen työni onkin se mitä olen aina
halunnut tehdä, salaa haaveilen valokuvaukseen
liittyvästä koulutuksesta <3

Olen avoin ja rehellinen mutta myös aika
sinisilmäinen. Kaikki ominaisuuksia, joita
haluankin olla. Tosin ajan myötä olen oppinut
varautuneemmaksi, ihan vaan ominaisuuksien
tuomien kolhujen myötä.

Haluan olla hyödyksi ja avuksi. Oikeasti siinäkin määrin, että antaisin vaikka vaatteeni päältäni, jos se siinä hetkessä auttaisi.

Bloggaamisesta on tullut pikku hiljaa rakas harrastus ja monet blogien kautta tulleet tuttavuudet ovat tulleet myös todella tärkeiksi <3

Tunnustuksen saa ottaa mukaansa, jos ei ole vielä itsestään paljastuksia tehnyt :)

Vesirokkoarki on jo huomattavasti valoisampi! Mukavaa viikon jatkoa!

Blogitunnustus

Sain tunnustuksen Keski. blogin Jenniltä, kiitos Jenni <3

Tehtävänä on vastata viiteen kysymykseen ja jakaa tunnustus eteen päin viiteen ihanaan blogiin.

1. Koska aloitit blogin?

Aloitin blogin kirjoittamisen maaliskuussa 2011, vähän reilu vuosi sitten.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Lyhykäisyydessään voisin sanoa kirjoittavani meidän (ja minun) elämästä. Mitä se sitten sisältää...juttuja vanhasta talosta, kodista, pihasta ja puutarhasta, kasveista ja kukista, arjen askareista, itse tekemisen riemusta, lapsiperhe-elämästä, ilosta ja harvakseltaan muistakin tunteista...

3. Mikä tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?

Blogista tekee erilaisen se, että vain minä (me) voin kertoa tästä meidän elämästä. Yksilöllisyys...toisia samanlaisia ihmisiä ei ole kuin me, toista samanlaista taloa ja pihaa ei ole...

4. Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen?

Halusin tallentaa muistoja ja muistiinpanoja perheen ja talon vaiheista ja jakaa niitä kaukana olevien läheisten kanssa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Olen miettinyt paljon sitä yksityisyyden rajaa blogissa...mihin se vedetään?! En tiedä haluaisinko sitä muuttaa mutta erilaisia ajatuksia siitä on mielessäni pyörinyt.

Tämä tunnustus lähtee tällä kertaa ihanan serkkutyttöni Maisan blogiin <3

Olen saanut lähiaikoina mahdottoman määrän tunnustuksia ja erilaisia haasteita, kiitos kaikille niitä jakaneille <3 Osasta on jo niin paljon aikaa, etten enää muista keneltä olivat peräisin ja milloin. Yritän nyt kuitenkin tsempata näiden uudempien tapausten kanssa ;)

Sain tunnustuksen Sininiityn Simmiltä, kiitos ja kumarrus! Täytyy sanoa, että tämä lämmittää mieltä aika lailla, koska puutarhajutut ovat vain osa (ehkä kesää kohti tullessa kuitenkin lisääntyvässä määrin) blogiani. Vastailen siis kolmeen kysymykseen:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Viherpeukalo kulkee isäni suvussa, tosin sitä on toistaiseksi (ymmärtääkseni) esiintynyt vain naisilla, joten omasta lapsuudenkodista se ei kyllä ole tullut. Siis ainakin tätini on ja isäni äiti oli puutarhan lumoissa. Oma innostus alkoi vasta ensimmäisessä omassa kodissa, jossa oli pieni piha. Tai, kun tarkemmin mietin, niin ensimmäinen pilkahdus innostuksesta taisi olla, kun olin ehkä 10 vuotta. Kaivoin keskelle meidän nurmikkoa paikan kukkapenkille (muistan, että äiti oli vihainen) ja jos siihen jotain istutin, niin mitään siitä ei noussut. Ja vika oli kyllä todellakin haastavissa olosuhteissa...liian paahteinen paikka ;) Ja tähän on vielä sekin pakko mainita, että vanhempani ovat saattaneet ihan hiukan innostua puutarhasta mun innostuksen myötä :)


Blogiani en pidä puutarhablogina, vaikka sen nimi sitä ehkä viestittääkin. Kovasti mietin, että minkälaiseen blogiluokkaan tämä voisi kuulua? En tiedä, tämä on vähän kuin mun muistikirja.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Eniten omassa puutarhassa pidän pioneista. Niitä on muutama talon edustalla olevassa isossa kukkapenkissä, joka on ollut talon edellistä edellisen rouvan "edustuspenkki". Se on päässyt pahasti kasvamaan umpeen (lähinnä lupiineja) ja syksyllä aloitin siinä melkoisen elvytysprojektin. Toivottavasti saan sen jotakuinkin entiseen kukoistukseensa.

Tässä näkyykin kivasti pionin taustalla lupiinin vehreää lehtimassaa.

Tällainenkin pioni samasta penkistä löytyy ja näiden vanhojen lisäksi istutin samaan penkkiin syksyllä kolme muutakin pionia.

Daaliat olivat viime kesän ihastus. Nyt samaiset juurakot ovat esikasvatuksessa ja pääsevät hiukan uuteen paikkaan tänä vuonna.

Tämän kesän ihastus saattaa olla iirikset (kai se on sama kuin kurjenmiekat, en tiedä?). Tätä yksilöä löytyy samasta penkistä (huomaathan taas nuo lupiinin liuskaiset lehdet!), kuin yllä olevia pioneitakin ja lisää iiriksiä on esikasvatuksessa.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Jos joku viihtyy paikallaan, niin anna sen olla rauhassa! Tämä ei täysin päde kaikkiin kasveihin, kuten vuohenputkeen ja lupiiniin. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, kunhan eivät valloita mun edustuspenkkiä;)

Lisäksi sain Keski. blogin Jenniltä tunnustuksen, kiitos! Tunnustus tulisi jakaa eteen päin viidelle kauniille blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Molemmat tunnustukset ovat seuraamissani blogeissa jo piipahtaneet, joten en laita niitä nyt eteen päin. Mutta kysyisinkin lukijoilta: mikä on se kasvi, jonka haluaisit uutena tuoda omaan kasvikokoelmaasi tänä kesänä?


Ei muuta kuin kesää odotellessa! Huomenna taas kierros puutarhassa, josko näkyisi jotain uutta :) Tänään bongasin akileijan ensimmäiset lehdet!

Tunnustus ja valoterapiaa

Sain tunnustuksen muutama päivä sitten Koivukujan varrella blogista ja jo vähän aiemmin Living with Lilla blogista, kiitos molemmille :) Tunnustus tulee lähettää 4-5 blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Tunnustus on jo tovin pyörinyt lemppariblogini läpi, joten jätän sen nyt jakamatta eteen päin. Yllä mainittuihin suosittelen kyllä tutustumaan :)

Nappasin aamulla kameran mukaan työmatkalle, kun olin heittänyt neidin kahdeksalta hoitoon ja vasta yhdeksältä alkoivat työt (työmatka kestää noin 40 minuuttia). Menen tästä lähin töihin vasta yhdeksäksi ja voi jestas, että silloin on valoisaa! 

Oikeaa valoterapiaa, ihanaa! Kiva laittaa aurinkolasit silmille, juoda toista kupillista aamukahvia termosmukista ja nauttia maisemista. Kyllä on askel kevyt ja mieli virkeä, kun töihin ehtii. Ja sen vielä sanon, että kuljen kyseistä tietä aivan yksin, ei juurikaan muita autoilijoita näillä pikkuteillä :)

7.faktaa

Sain Jasmiinalta tunnustuksen, kiitoksia vain :) Tunnustuksen saajan on kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen sai ja paljastettava 7 faktaa itsestään. Tunnustus pitäisi luovuttaa eteenpäin 15 blogiin. 

1. Olen lievästi allerginen omenoille. Kyllä, tämä pitää paikkansa. Asia selvisi viime kesänä, kun meidän ensimmäinen kesälajike oli kypsä. Heti ensimmäisestä haukkauksesta tuli lievät kurkkuoireet. Siinä vaiheessa iski ihan pieni epätoivo...mitä jos olen kaikille 25 omenapuun lajikkeille allerginen? No onneksi oireita tuli vain yhdestä lajikkeesta ja niitäkin kyllä vetelin ihan surutta, kunnes loppuivat. Myös siedätyshoitoa on viime kesästä lähtien tullut aika kivasti, nimittäin meidän talviomenat loppuivat viime viikolla ja tähän asti ollaan päivittäin syöty tuoreita omppuja. Nyt onneksi pieni paussi kesään asti :)

2. Meillä syödään tällä hetkellä vain itse leivottua leipää. Neidin kanssa leivotaan noin kerran viikossa vähän isompi satsi ja osa laitetaan pakkaseen odottamaan muun satsin hupenemista. Kuvassa tänään leivotut leivät, joista mummukin sai yhden mukaansa :)

3. Teen asioita hetken mielijohteesta, kuten puran vaatehuoneen makkarista.

4. Teen nopeita ja hyviä päätöksiä mutta samaa asiaa koskien mahdottoman usein (muun muassa sisustukseen liittyen):) Esimerkkinä ruokailuhuone, joka ei enää ole ruokailuhuone (vaikka jouluna olikin vielä) koska siinä ei ole nykyisin enää ruokapöytää.

5 ja 6. Olen varsinainen hätähousu ja tykkään askarrella. Mitä nopeammin tulee valmista, sen parempi.

7. Jos minua väsyttää, minun on pysyttävä liikkeessä. Pahin mahdollinen virhe on käydä sohvalle pitkäksi ja vetää viltti päälle...siihen nukahdan samalla hetkellä, kun lasken pään tyynyyn.

Tällaisia faktoja tällä kertaa...suurin osa ei ehkä tule yllätyksenä ;) Tunnustus on paljon jo blogeissa pyörinyt, joten lahjoitan sen nyt vain yhdelle blogille nimittäin Lavian Annan Sarille, joka on itselleni melko uusi blogituttavuus mutta kivoja ideoita täynnä!