Hyvästi helmikuu

Nähdään taas ensi vuonna, nyt annetaan tilaa maaliskuulle <3

Näkymätön? (menneen viikon ajatuksia)

Ihminen usein kaipaa vastauksia kysymyksiin, ratkaisuja ongelmiin.

Ennen kaikkea ihminen kuitenkin kaipaa tunnetta ymmärretyksi tulemisesta.

Ilman sitä on helppo tuntea itsensä näkymättömäksi.

Day one

Inspiraatioviikon ensimmäinen päivä.

"Talven intiaani" (tytön keksimä nimi teemalle)

Hymylihasten rentouttamista.

Inspiroituminen jatkuu...

Inspiraatioviikko

Mielenkiintoinen ja inspiroiva viikonloppu alkaa olla lopuillaan! Osallistuin Dasha Pearsin Creative Photography -workshopiin, joka järjestettiin Helsingissä Kaapelitehtaalla.

Paljon oivalluksia oman pää sisällä, paljon ajatuksia ja ideoita.

Pääsimme myös itse vähän kuvaamaan ja tämä kuva on ehdoton oma lempparini. Editoin sen eilen illalla, väsyneenä päivästä ja monen yön huonosta nukkumisesta (pienempi tyttö sairastaa). Kuva sai eilen melko voimakkaat kontrastit ja tummat sävyt.

Aamulla, hiukan paremmin nukkuneena (mies nukkui potilaan kanssa olohuoneen sohvalla), sama kuva näyttikin ihan toiselta. Muut vielä nukkuivat ja avasin koneen aamukahvini kaveriksi. Valo alkoi hiljalleen hiipiä sisään verhojen läpi aina kuvaruudulle asti. Niin se fiilis vaan vaikuttaa...

Nyt, kun pää on täynnä ideoita, ajattelin pyhittää tulevan viikon inspiraatiolle ja fiilistelylle. Ja kun on juuri sopivasti hiihtolomaviikkokin, eikä työlle rauhoitettua aikaa taida irrota oikein mistään, niin ehkä annan ajatusten ja ideoiden virrata...

Malli: Sofia Juntunen
MUAH: Jannica Stelander
Workshop: Dasha Pears
Kuva: Anna Wallendahr

Inspiroivaa viikkoa teillekin!

Vähemmän on enemmän

Kevät ja aurinko saavat aikaan tarpeen raikastamiselle ja se näkyy joka paikassa. Tarve saada raikasta oloa, freesiä ympäristöä, puhdasta kotia. 

Raikastuskuureja on meilläkin menossa tai sanoisinko karsimiskuureja. Olen vähentänyt turhaa sokerin käyttöä ja myös päiväkahvi on vähitellen vaihtunut vihreään teehen. Olen myös tehnyt selkeän jaon, mikä on työaikaa ja mikä ei...kai sitäkin voisi sanoa, jos ei karsimiseksi, niin järjestelyksi ainakin. 

Myös koti on muutoksen pyörteissä. Uskomatonta, että kotoa riittää aina karsittavaa, vaikka olemme keskittyneet vastuulliseen kuluttamiseen jo reippaasti yli viiden vuoden ajan. Jokaiselle raikastuskierroksella löytyy taas jotain, mistä ei ollut vielä viimeksi valmis luopumaan mutta joka ei enää tunnu tärkeältä. Samalla taas avaa silmänsä ympäristölle ihan eri tavalla ja kaipaa vaihtelua. Onneksi sitä saa myös siirtelemällä vanhoja jo olemassa olevia asioita, uutta ei tarvitse hankkia.

Tänään on mielessä erityisesti vaatekaapin karsiminen, sillä olen menossa illalla ystävän luo vaatekutsuille. Ja tarkoitus ei siis ole hankkia uutta ja luopua vanhasta, vaan mietinnän alla on ennemminkin ollut vaateasioiden järkeistäminen entisestään.

Olen joitakin vuosia sitten lukenut (moneenkin otteeseen) Rinna Saramäen kirjan Hyvänmielen vaatekaappi ja saanut siitä paljon apua kyseisen asian kanssa. Vaatteita minulla ei paljoa ole ennestään mutta haluaisin vaatevalikoimasta entistä toimivamman (täällä muuten näkyy viimeisimmät kuvat mun vaaterekistä). Nyt kiinnostuksen kohteena olisikin rakentaa itselle ns. Capsule Wardrobe, joka varmasti onnistuu myös Saramäen ohjeilla.

Onko teillä raikastus- tai karsimiskuurit menossa? Ja onko Capsule Wardrobe jo tuttu asia tai jopa omasta vaatekaapista löytyvä asia?

Auringon ihmeitä

Aamu alkoi päivän suunnitelmien peruuntumisella ja yleensä sopeudun äkkinäisiin muutoksiin aika huonosti... en osaa tehdä nopeasti uutta suunnitelmaa ja aika kuluu useimmiten ihan vaan haahuiluun (mikä sekin on joskus ihan tervetullutta). Tänään oli kuitenkin ihan toinen tilanne. 

Ne taisivat olla auringon tekemät valoläiskät keittiön verhossa, jotka saivat minut pakkaamaan pikkusiskon autoon ja lähtemään vähän kauemmas retkelle, meidän lempparipaikkaan. Aurinko, metsä ja lähikaupasta matkalla haetut eväät saavat aina hymyn huulille :) Ja pikkuisen huomiot ja kommentit tutun polun varrella <3

Siinä kohtaa, missä kesällä opetin tytöille "tämä on ketunleipää, tätä voi syödä", pieni pysähtyi ja kyykistyi maahan. "Äiti voiko tätä syödä?" kysyi tyttö ja näytti hangen alta pilkottavaa puolukanvarpua...

En tiedä sainko auringosta yliannostuksen, kun kotiin päästyämme kävin lattialle tumman lakanan päälle inspiroitumaan. Pikkusisko veteli sikeitä ja join päiväkahvini ihmeellisessä hiljaisuudessa. Kuului vain rauhallinen hengitys olohuoneen sängyltä ja lintujen keväinen viserrys ruutuikkunan takaa. 

Valohoitoa, raitista ilmaa, metsän lumoa ja pysähtymistä. Vieläkin hymyilyttää :)

Mielessä se on

Kevät

Kesä

Pihapuuhat

Valkeat mekot

Kesäillat

Mielessä ja suunnitelmissa.

Tänä vuonna luvassa ainakin talon terassin kunnostus ja viime kesänä aloittamani kesäkeittiö-projekti....ja varmaan monta muuta puuhaa.

Joko teillä on se mielessä? Suunnitelmia?

Tämä on sulle!

Kyllä, just sulle! Hyvää ystävänpäivää <3

Kaikelle on aikansa

Helmikuun alku on ollut todella kiireinen ja olen välillä itsekseni tuskaillut, että blogi on jäänyt muiden juttujen jalkoihin. On ollut paljon töitä (hyvä!), näyttelyyn valmistautumista (kiva!), yllättäviä tilanteita kotona (ei aina niin kiva!), ison projektin viemistä eteen päin (kivakivakiva!!!) ja mitä näitä nyt on. Työjututkin ovat olleet sellaisia, etten ole vielä niitä voinut täällä julkaista. Eikä se mitään, en haluakaan, että blogi täyttyy vain työllä. Mutta sitä muuta aikaa (blogiaika sisältyy tähän), ei ole juurikaan jäänyt.

Edellisessä elämässä olen ohjeistanut ihmisiä sanomalla "kaikella on aikansa" ja olen yrittänyt muistaa sen nyt itsekin. Itselleen ei saa olla liian ankara, kaikkeen ei tarvitse pystyä koko aikaa ja yhtäaikaisesti. Pitää osata höllätä. Vähempikin riittää. Ja hölläysvara on tällä kertaa löytynyt blogista. Tärkeintä, että jostain, vai mitä?!

Nyt on kuitenkin näyttelyn suhteen suurin työ tehty, kotona ei toivottavasti ilmene suurempia yllätyksiä ja työt sekä projekti...ne jatkuvat mutta yritän keskittyä siihen, että tekisin ne suunnitelmallisesti ja tehokkaasti työaikana. Tämän myötä ehkä blogikin taas virkistyy mutta sillä tavalla, että vielä riittää hölläysvaraa, sillä kaikelle on aikansa :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa teillekin! Ja hei ystävänpäivää!!!! <3

Upea tunne

Eilen vietettiin valokuvanäyttelyn avajaisia ja vitsit mikä fiilis! Todella onnellinen, hämmentynyt, riemastunut ja epätodellinen. Vieraita oli paljon, tunnelma oli mahtava, esiintyjät loistavia, tarjoilut täydellisiä ja valokuvat koskettavia. Jo kaikki tämä sai aikaan sen, että illalla oli vaikea saada unta, kun hymyyn nousevat suupielet eivät antaneet rentoutua :) Myös yksittäinen keskustelu erään vieraan kanssa tuntui sydämeen asti <3

Kiitos vieraat, kiitos valokuvaajat, kiitos kaikki <3 Erityinen kiitos sinulle, joka vielä ovelta palasit vaihtamaan kanssani muutaman sanan. Talletan sen hetken sydämeeni ja palaan siihen aina uudestaan, kun tarvitsen jotakin, joka nostaa mieleni taivaisiin saakka <3

Näyttely on nyt siis kaikelle yleisölle auki 27.2 asti, kurkatkaa tapahtumasivuilta aukioloajat. Näyttelyssä on minun lisäkseni mukana 14 muuta valokuvaajaa. Menkää kurkkaamaan ja hyppäämään tunnelmasta toiseen erilaisten kuvien myötä.

Ja huikatkaa hei mulle, jos olette menossa!!! Yritän päästä itsekin paikalle, jos vain mitenkään on mahdollista, olisi kiva nähdä teitä <3

Kodin kuvalehden sivuilla

Olettekohan te jo törmänneet kotijuttuun Kodin kuvalehden sivuilla (3/2016), jossa on mun ottamat kuvat? Tässä on muutamia omia lemppareitani Marin ja Vesan kauniista kodista, muutama lehdessä julkaistu ja muutama aikaisemmin julkaisematon. Jutun lehteen kirjoitti toimittaja Maija Tiensuu.

Koko juttu isosta perheestä ja rintamamiestalosta löytyy tietysti sieltä lehtihyllystä :)

Kiitos Mari ja Vesa, kun saimme tulla tutustumaan teidän kotiinne ja maailmaanne!

Hyvää tiistain jatkoa!

Rohkeudesta

Nyt olen todella innoissani! Aivan, milloin en olisi...innostun herkästi. Mutta nyt olen TODELLA innoissani!

Olen osallistumassa 16 valokuvaajan yhteisnäyttelyyn, jonka teemana on Rohkeus! Näyttelyn avajaisia vietetään tulevana torstaina, jolloin paikalle saapuu kutsuvieraita ja heti perjantaina 12.2 ovet avataan kaikelle yleisölle aina lauantaihin 27.2 asti. Näyttely pidetään Espoon Leppävaarassa, Galleria Sellossa. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Tässä on linkki näyttelyn fb-sivuille, mistä löytyy mm. aukioloajat ja muuta infoa. 

Tulkaa, tulkaa, tulkaa kaikki katsomaan, miltä rohkeus näyttää kehyksissä!!!!

Viikonloppuja!

Huh, mikä viikko on pian takana!!!! Olisi aika paljon kaikkea kerrottavaa mutta nyt en jaksa muuta kuin istua alas ja pidellä näitä tulppaneja ;D

 Oikein rentouttavaa viikonloppua teille jokaiselle! Kuullaan pian taas <3

Hei hei tammikuu

Tarina tammikuusta

Olipa kerran pikku Elise ja Josefina. Oli talvi. Siskokset huomasivat, että pulkkamäki kutsui heitä. Elise ja Josefina menivät pihalle ja tietenkin he menivät hiihtämään ja pulkkamäkeen.

Josefina sai ystävän nimeltään Marieela. Marieela sanoi "Voi kun mulla olisi kuumaa kaakaota". Josefina sanoi "Mutta minullahan on kuumaa kaakaota ja minulla on pipariakin. Voimme jakaa nämä tuon kuusen alla".

Nyt tytöt huomasivat Josefinan pikkusiskon ja he jättivät Eliselle vähän kaakaota ja viisi piparia. Seuraavaksi kaikki kolme tyttöä menivät takaisin pulkkamäkeen ja laskivat pimeään asti. Loppu.

kirjoittanut, Josefina 6v.