Olen ollut viime päivinä mielissäni somessa eteen tulevista hyväntahtoisista eleistä. Ollaan haluttu huomioida vähävaraisia perheitä hankkimalla heille jotain joulun toivelistalta. Ollaan lahjoitettu itselle tarpeeton asia jollekin sitä enemmän tarvitsevalle.
Eleet on toteutettu vilpittömästi halusta auttaa lähimmäistä ja palkkiona hyvästä teosta silmissä kiiltelee, ei sen enemmän eikä vähemmän, kuin hyvä mieli antamisesta ja toisen auttamisesta.
Olen ilahtunut myös siitä, että radiossa puhuttiin ekologisesta joulusta. Puhuttiin riittävästä ruuan määrästä, sen luonnonmukaisuuden huomioimisesta ja siitä, että se olisi lähellä tuotettua. Puhuttiin myös siitä, että käytettynä hankittu lahja on lahja sekä saajalleen, että ympäristölle.
Mieleeni tuli kesäinen muisto heinäkuulta, kun edessä oli veljeni nuorimmaisen lapsen synttärijuhlat. Olimme miettineet sopivaa lahjaa hetken, kun oma nuorimmaiseni 3-v keksi hyvän ajatuksen. Hän haki lelulaatikosta tietyn lelun ja sanoi sen olevan serkulle aivan täydellinen. Ilahduin siitä, että tyttö oli valmis luopumaan jostain omastaan toisen vuoksi. Kesäinen hetki lämmittää mieltä vieläkin ja mietin, onko mitään hienompaa, kuin antaa omastaan? |