En vaatinut itseltäni mitään

Se on kyllä hassu juttu miten keho ja mieli toimii. Päätin jo viime vuoden puolella, että tämän vuoden on oltava erilainen. Parempi, onnellisempi ja kevyempi. Ei sillä, että viime vuodessa olisi ollut mitään erityistä huonoa, halusin vain, että perus fiilis olisi positiivisempi. Päätin, että olisi oltava enemmän aikaa. Ei välttämättä aikaa itselle vaan aikaa mille tahansa.

Kun maanantaina sain yhdet kiireelliset duunikuvat eteen päin, päätin, etten loppuviikosta vaatisi itseltäni mitään. Päätin, että voisin käydä takaisin nukkumaan, kun lapset ovat päässeet kouluun ja hoitoon. Päätin, että saisin tarttua juuri sillä hetkellä haluamaani askareeseen tai sitten olla tarttumatta. Päätin, että halutessani ruuan suhteen voisin mennä sieltä mistä aita on matalin. En vaatinut itseltäni mitään.

Yhtenäkään aamuna en käynytkään takaisin nukkumaan, kun tytöt olivat kotiovesta ulkona. Tartuin lukuisiin askareisiin ja olin tarttumatta. Tein itseasiassa myös kaikki ne työt, joita olin tälle viikolle aikaisemmin suunnitellut, sillä siinä hetkessä niiden tekeminen tuntui hyvältä. Annoin tilaa inspiraatiolle ja tartuin siihen halutessani. Tein hyvää ja ravitsevaa ruokaa monta kertaa useammin, kuin edeltävinä viikkoina. Halasin, pussasin, kuuntelin, olin kiitollinen. Ajattelin, paljon.

Tein kaiken sen, mitä olisin vaatimuslistani kanssa tehnyt ja vielä paljon enemmän. Erona vain se, että tein asiat sillä hetkellä, kuin halusin ja nautin kaiken tekemisestä. Sen sijaan, että vaatimuslistani kanssa olisin ollut aivan loppu päivän päätteeksi, olo oli hyvä ja rauhallinen.

Monta opettavaista päivää jälleen takana ja pakko sanoa, että tunnen itseni todella onnekkaaksi, kun voin ylipäänsä tehdä sellaisen päätöksen, etten vaadi itseltäni mitään. Yksin työskentelyn parhaita puolia ehdottomasti. Tunnen itseni onnekkaaksi myös sen vuoksi, että olen jo ainakin jossain määrin oppinut kuuntelemaan itseäni ja luottamaan siihen, mitä tämä ainutlaatuinen ihminen tuntee ja haluaa minulle kertoa.

Näiden ajatusten myötä toivotan teille onnellista ja tasapainoista loppuviikkoa.

Hieno päivä!

Täällä saaressa on ollut tänään aivan huikea päivä ja fiilis on myös sen mukainen! Aamu valkeni todella sankkaan sumuun ja kun sumu viimein selkeni, kuuran koristama maisema antoi aihetta hymyyn. Sain aamulla ihania vieraita kuvausten merkeissä ja vitsit, että jälleen kerran voi sen todeta, kuinka paljon toisen ihmisen energiasta ja positiivisuudesta voi saada virtaa ja inspiraatiota myös itselleen <3

Kuvausten jälkeen vedin lämmintä päälle ja lähdin ihailemaan kuuraa myös polun puolelta. Meillä ei ole vielä lunta, joten tuo kaikki valkoisuus toi valoa aivan mielettömästi. Ja tietysti kirpakka pikku pakkanen on aina piristävää!

Oli ihanan hiljaista. Kuului vain toppatakin hupun kahina korvissa.

Kellahdin hetkeksi selälleni polulle, koska silloin, kun siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus, siihen on todellakin viisasta tarttua. Tekee todella hyvää vaihtaa välillä tulokulmaa. Suosittelen lämpimästi.

Illemmalla piipahdettiin vielä kirjastoautossa ja pihasaunassa ja nyt mietin uskallanko avata lainaamani kasvihuonekirjan vai saako siitä tällaisen upean päivän päätteeksi liikaa mahtavia ideoita!

Kaunista ja aurinkoista viikon jatkoa <3 

Viime vuoden kukat uuden vuoden äärellä

Riisuin viime vuoden puolella tehdyn kukka-asetelman vaasistaan ja mietin hetken päättynyttä vuotta. Vain hetken siksi, että halusin keskittyä enemmän tulevaan, kuluvaan vuoteen.

Viime vuosi oli raskas. Raskas jatko sitä edeltäneelle raskaalle vuodelle. Monta asiaa vei minua kauemmas itsestäni, kuin huomaamatta ja jossain vaiheessa tajusin, etten enää näe tai tunne asioita, kuten ennen ja kammottava negatiivisuuden aalto ravisutti ravisuttamistaan, eikä millään tahtonut päästää irti, vaikka kovin rimpuilinkin. Jossain vaiheessa tajusin jättää hankalan ja uuvuttavan ihmissuhteen taakseni, ihmisen joka oli onnistunut nujertamaan hyvät ajatukseni ja kääntämään kaiken tekemäni paskaksi. Vaikka olo helpottikin heti, negatiivisuus oli pureutunut ajatuksiini niin syvälle, ettei se suostunut irrottamaan otettaan, vaan pyöri pääni sisällä, kuin sillä ei olisi ollut aikomustakaan poistua.

Tarvitsin aikaa ja tarvitsen sitä edelleen. Haluan löytää itseni uudelleen, tapani nähdä kauneutta, kykyni kirjoittaa ajatukset sanoiksi ja herkkyyden aistia taian ihan jokaisessa tavallisessakin hetkessä.

Olen päässyt jo etenemään oikeaan suuntaan. Minulta kysyttiin tänään "Mitä teille kuuluu?" ja vastasin "Tosi hyvää." Mietin sekunnin olisiko minulla vastaukseen jotain lisättävää, enkä keksinyt muuta. Sanoin vielä toistamiseen "Tosi hyvää" ja tunnustelin vastausta mielessäni.

Vuoden tärkeimmät tavoitteet ovat siis itseni kuunteleminen ja hyviin asioihin keskittyminen. Ja vaikka tavoitteita olisi muitakin, ne seuraavat sitten ajan kanssa itsestään perässä.

Kuten jo tuli kerrottua, meille kuuluu tosi hyvää! Mitä teille kuuluu?