Mieletön viikonloppu takana

Suurta inspiraatiota on taas omenatarhan Anna täynnä, sillä perjantaina ja lauantaina oli aika istua koulun penkkiin. Ideoita, ideoita, ideoita. Hyvää fiilistä ja tekemisen meininkinä. Sitä olisi saanut jatkua vielä vaikka pidempäänkin, mutta se loppui nyt se koulussa istuminen...ainakin toistaiseksi.

Jotenkin hurjaa, miten nopeasti aika kuluu ja todella ihmeellistä miten isoon porukkaan ja yksittäisiin ihmisiin tutustuu, vaikka vain harvakseltaan ollaan nähty. Ikävä tulee, sekä koulua ja oppimista mutta erityisesti niitä ihmisiä. Onneksi ihmisiä voi nähdä muuallakin, kuin koulussa ja onneksi oppimista voi jatkaa vaikka ihan itsekseenkin. Nyt on kuitenkin valokuvaajan tutkintopaperit hyppysissä!

Tästä alkaa uusi aikakausi...sanokaa mun sanoneen. Tästä alkaa jotain tosi makeeta!

Lapsuuden pimeä puoli

"Ei yhtään ystävää"

Kuva liittyy opiskelutehtävään. Ei perustu tosielämään kuvassa olevan lapsen kohdalla. Onneksi.

Mutta jollekin toiselle se voi olla arkipäivää.

TTV

Kaksi intensiivistä opiskelupäivää takana. Mielettömän paljon uutta tietoa filmille kuvaamisesta, pimiössä työskentelystä ja monista erikoisemmista kuvaustavoista.

Tämä kuva on otettu Through the viewfinder, eli kuvattu digijärkkärillä vanhan filmikameran etsimen läpi. Aika hauska :)

Taas monta uutta ideaa ajatuksissa, joita en malttaisi lykätä tuonnemmas. Pidän ne tiukasti mielessä ja palaan niihin toivottavasti pian. Tämä ilta ja huominen on kuitenkin pakko huilata välillä ja heti maanantaina takaisin töiden pariin. Ensin taas kunnon aikataulutusta kehiin, että saan kaiken lupaamani tehtyä...siitä se lähtee :)

Leppoisaa viikonlopun jatkoa teillekin!

Välillä ehtii, välillä ei

Hassua miten välillä ehtii joka päivä blogiin ja välillä siihen ei riitä aikaa lainkaan. Monen päivän tauko taas takana. Selityksenä kuvaaminen, kuvien editointi sekä erilaisten työjuttujen hierominen. Aika intensiivistä tekemistä.

Alla olevan kuvan otin yhtä koulutehtävää varten. Hiukan taiteellisempi tuotos tällä kertaa :) Huomenna ja lauantaina taas koulun penkille. Ensi viikko onkin taas rauhallisempi...ehkä ;)

Ihanaa loppuviikkoa teille ja kuullaan pian!

Loppuviikon kuulumiset

Loppuviikko on ollut toimintaa täynnä. Mä olen viihtynyt koulussa ja tytöt ovat viihtyneet mamman ja pappan sekä mummun seurassa.

Eilisen studiopäivän innoittamana isosisko suostui aamulla mallikseni <3

Tällä kertaa sai näyttää vakavalta ja epäileväiseltä.

Mutta kuinka ollakkaan, vakavana oleminen olikin aika naurattavaa :D

Seuraava kuukausi onkin sitten kuvausta täynnä! Monta kouluprojektia ohjelmassa sekä yhdet isot kuvaukset. Pari omaakin projektia kutkuttelee mielessä, yhtenä ainakin vaarin vanhojen filmikameroiden kanssa kuvaamisen harjoittelu <3 Todennäköisesti siis blogi päivittyy hyvin kuvauspainotteisesti, toivottavasti kuitenkin suht normaaliin tahtiin :)

Kaunista sunnuntain jatkoa teille <3

Onko blogi kuollut?

Olen miettinyt tämän blogin jatkamista lähiaikoina todella paljon ja välillä fiilis on ollut se, että blogi on kuollut.

Blogin sisältö muuttuu, se on kai sanomattakin selvää. Bloggaaja muuttuu, se ihminen blogin takana, minä. Lukijoita tulee ja lukijoita poistuu. Välillä kommenttiboksi on ihan hiljainen, välillä se pursuaa teidän ajatuksia. 

Aloitin bloggaamisen itselleni ja jossain vaiheessa lukijoiden lisääntyessä, aloin miettiä enemmän lukijalähtöisesti. Ehkä jotenkin hassua mutta olen alkanut siirtyä taas entistä enemmän itselleni bloggaamiseen, vaikka se vähän nurinkuriselta saattaakin kuulostaa. Olen lähtenyt siihen suuntaan siitä syystä, että osa lukijoista odottaa yhtä ja osa odottaa jotakin muuta. Ja minä taas haluan jotain vielä muuta. Blogin sisältö on elämäni, tai osa siitä. Eihän sitä voi lähteä tekemään kenenkään muun, kuin minun ja perheeni kautta.

Tällä hetkellä tilanne on se, että opiskelen valokuvausta ja yritän kehittyä siinä. Teen kuvauskeikkaa niin paljon, kuin mahdollisuuksia saan ja yritän tehdä sitä jatkuvasti enenevässä määrin, koska sitä rakastan. Ja blogi muodostuu asioista, joita rakastan...jotka ovat elämässäni voimakkaasti läsnä. Ja sitä juuri olen miettinyt, saako tästä kukaan muu enää mitään vaikka itse saankin.

Rakas ystäväni kirjoitti minulle niin ihanan viestin viime viikolla, että on pakko jakaa se teidänkin kanssa. "Arvaa mitä näin aamulenkillä? Suloisia keijunhelmoja...puiden siivilöimän auringonvalon metsänpohjassa...korvia huumaavaa liplatusta ja lumpeita järvellä. Älä koskaan lakkaa jakamasta kuviasi meille muille, ne voivat muuttaa tavan huomioida ympäristöä <3"

Joten en lopeta, vaan jatkan. Itseni ja ainakin Niinan vuoksi <3

Kävin kuvaamassa itseäni tänään koulutehtävää varten. Itsensä kuvaaminen...ei vahvin alueeni mutta sain itseni näyttämään juuri sellaiselta, millaisena itseni näen.

Palataan <3

Luonnonvalossa

Osallistuin eilen mielettömän opettavaiseen valokuvauskurssiin, jossa tarkoituksena oli paneutua muotokuvaukseen luonnonvalossa.

Lisää juttua aiheesta valokuvausblogissa, käykäähän lukemassa :)

Kurssin vetäjä: Luiza Lehtinen
Malli: Elina
Muah: Jannica Stelander

Arovuokko

Kaunista viikon jatkoa <3

Have a beautiful week <3

Pehmeää

Kaksi ensimmäistä opiskelupäivää on nyt takana ja olen superinnoissani! En ole koskaan ennen tuntenut näin voimakkaasti kuuluvani johonkin ryhmään tai porukkaan. Ympärillä oli paljon luovia ihmisiä ja olin todellakin, kuin kotonani.

Kerron koulusta varmasti myöhemmin mutta sen voin jo nyt kertoa, että valokuvauksesta on kyse :)

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa kaksi kappaletta vaarin vanhoja objektiiveja mutta ne eivät ole sopineet uuteen kamerarunkooni, tai niin olen luullut. Eilen innostuin taas kaivamaan ne esiin ja mies sai kuin saikin ne adapterirenkaan kanssa toimimaan uudessa rungossa. Laitoin mummulle heti viestiä, etä jos vielä jotain vanhoja kuvausvälineitä löytyy, niin haluaisin niitä nähdä. Tänään mummu kiikuttikin mulle vielä yhden objektiivin, vaarin vanhan kamerarungon ja mummun isän vanhan kameran. Objektiiveja on nyt 50mm (kuvat on otettu sillä), 135mm ja 28mm, eli sain samalla myös kaipaamani laajakulman valikoimaan! 

Objektiiveissa ei toimi automaattitarkennus, joten kuvaaminen on jonkun verran vaivalloisempaa mutta eipä se haittaa :) Aika pehmeitä kuvia eikö?

First days in my new school are over and I can´t tell you how excited I am! I will tell you more about this school later but now I can tell you that it´s about photography.

I´m so happy that my husband´s father and his mothers father have been interested in photography. I have two old cameras and three old lenses, 50mm, 135mm and 28mm. These photos I took with my camera with 50mm old lens. Quite soft pictures, or what do you think?

Jännitystä

Olen aika kova jännittämään asioita. Jännitystä on parhaillaankin ilmassa, sillä se uusi koulu, josta mainitsin, alkaa perjantaina! Ja mua jännittää sen verran paljon, etten ole oikein osannut tehdä mitään tai olla tekemättäkään, olen siis haahuillut. Sen vuoksi blogissakin on ollut hiljaista...tai kaksi päivääkö tässä on mennyt...no, aika on tuntunut paljon pidemmältä haahuillessa...

Tänään sain sentään pullaa leivottua. Huomenna toivottavasti saan kuvan otettua ja laitettua reseptin tännekin, kun joku reseptiä jo instassa pyysi ja ennen laskiaista lupasin sen laittaa.

Onneksi enää huominen välissä ja pääsen jännitykseni kanssa kasvotusten :) Mutta voi pojat, että voi aikuinen ihminen jännittää!!! Onko muita jännittäjiä linjoilla?

Sorry, only finnish this time.

Hohhoijaa ja taas mennään

Mistä sitä aloittaisi tänään?! Olen ihan varma, että olen jossain vaiheessa vannonut ja vakuuttanut täällä blogissakin, että kuluvana vuonna keskitytään pihajuttuihin, eikä tehdä remonttia eikä mitään muitakaan elämää mullistavia muutoksia. Enkö olekin!? No remonttia ei onneksi olla tekemässä ja pihallekin toivottavasti jää aikaa. Mutta nuo muutokset, niitä on luvassa, koska mä olen ihan mahdoton. Myönnän sen itsekin. 

Siitä olen ainakin kirjoittanut, että eteeni putkahtelee kivoja mahdollisuuksia, kun kuljen riittävän avoimin mielin. Niin kävi taas :) Olen siis asettanut itselleni tietynlaisia päämääriä ja tavoitteita, jotka ovat haavetasolla olevia, ei niinkään sellaisia joihin päämäärätietoisesti pyrkisin. Kuitenkin nuo haaveet ja tavoitteet näyttävät ajavan mua koko ajan oikeaan suuntaan ja nyt taas hyppäsin uuden jutun matkaan...

Bongasin yhden mahtavan koulutusmahdollisuuden ja puolitosissani mainitsin siitä myös miehelle. Kuulemma juuri sitä, mitä lääkäri on määrännyt! Okei...mulla ei ole hajuakaan mistä lääkäristä me puhutaan mutta mies kannusti kokeilemaan. Puolitosissani laitoin hakemuksen menemään, samalla innoissani ja kauhuissani. Ja nyt kuulin, että mulle on unelmien koulupaikka varattuna. Pitää sitten alkaakin miettimään tätä ihan tosissaan! Ja alkaa aikamoinen kalenterien järkkäily, että saadaan tämä toteutumaan. Tähän haluan todella panostaa!

Meillä muuten vietetään tänään lastenpäivää :D Isosiskon toiveesta :D Lapset saavat päättää asioista ja vanhemmilla on kuulemma yksi villikortti koko päivän voimassa, jolla saa tehdä yhden päätöksen :D Ruokakaupassakin on käyty isosiskon listalla...taitaa tykätä hedelmistä :D

Toivotan teille oikein ihanaa ja haaveiden täyttämään viikonloppua <3

What can I tell you today!? I´m excited and terrified at the same time. I just found out that I was accepted for my dream study program! I´m reaching my goals step by step. I´ll tell you more later :)

Now I wish you a nice weekend! See you soon!

Paluu arkeen

Lomaviikko meni hupsvaan vauhdilla.

Onneksi viikko alkoi opiskelupäivällä ja sain viettää päivän kotona! Ihme ja kumma, sain paljon aikaan ja vielä kaiken lisäksi juurikin niitä koulujuttuja!

Päiväkahvia pihalla en kuitenkaan voinut vastustaa :) Nurmikko on vielä ankean kalpea, mutta mitä se haittaa...lunta on enää täpliä siellä täällä!

Mukavaa viikon jatkoa!

Ensin huvi, sitten opiskelu

Joku aika sitten tuskailin makuuhuoneen sisustuksen kanssa. Luulin kaipaavani sinne raikkautta, joka mulle tarkoittaa paljon valkoista. Aivot raksutti tyhjää, kunnes vihdoin tajusin kaipaavanikin väriä! Makuuhuoneen lattia, seinät ja katot ovat valkoiset, joten valkoisen lisääminen ei oikein houkutellut. Väriä siis...tosin aika hillittyä...mutta kuitenkin :) 

Tuunasin sänkyyn helmalakanan, jota ei aikaisemmin ole ollut. Se on tehty edellisen kodin olohuoneen pellavaverhoja hyödyntäen. Ja päiväpeitoksi pääsi vierashuoneen rautasängyn peitto, jonka värjäsin hempeän siniseksi. Alunperin peitto oli valkoinen (taisi vilahtaa alkuviikon postauksessa) ja olen ostanut sen kirppikseltä 5 eurolla!

Sängyn päädyksi laitoin kaksi jättikokoista lattiatyynyä. Tyynyt toimivat aika hyvin, ei enää valu pään alla oleva tyyny seinän ja sängyn väliin.

Kuoseja on nyt aika monta erilaista, mutta mielestäni värimaailma on kuitenkin ihan sopusoinnussa :) Ja voisi kai niitä kuoseja ja värejä rohkeamminkin käyttää, mutta aloitetaan nyt tällä ;)

Sille kohdalle, josta purettiin vaatehuone vuoden vaihteessa, ei olla vielä tehty mitään...olen vain rajannut sen tuosta vasemmalta kuvasta pois :)

Nyt seuraava kuppi kahvia nassuun ja opintojen pariin. Kivaa perjantaita kaikille!

Muutos suunnitelmiin

Tänään piti olla opiskelupäivä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että tunnukset, joilla pääsen opintoja verkkoympäristössä tekemään, onkin suljettu! No, selvittelevät kummallista ongelmaa jossain kampuksen helpparissa. Taidankin siis tehdä suursiivouksen, kun neitikin on hoidossa.

Ruokailuhuone, jossa ei muuten ole enää ruokailupöytää (ei siis taida olla enää ruokailuhuone), kerää kummasti mun vaatteita, kun henkarivaatteille ei ole omaa paikkaa:/ Kello on käsittääkseni isäni äidin isän tekemä. En ole saanut sitä toimimaan, mutta kaunis se on vaikkei tikitäkään :)

Nro 1 lempparipaita ja sata henkaria roikkuvat sulassa sovussa kellossa.

Ja kori, jossa säilytän käytössä olevia laukkuja on kerännyt kasan käytössä olleita vaatteita päälleen.

Ei siinä mitään. Nyt alkaa siivous ja samalla voin pitää huushollin läpimänä (lue keittiössä juuri nyt 15 astetta!) Kivaa pakkaspäivää :)

Uusi tulokas

Vuodenvaihteessa meidän nurkille muutti mummu. Ei ihan meidän nurkkiin mutta kivenheiton päähän. 

Samassa muuttokuormassa meidän nurkkiin muutti vanha piironki.

Se asettui aloilleen keittiöön.

Se toi tullessaan niin paljon lisää säilytystilaa, että täytyy varmaan lähteä haalimaan kirppiksiltä ihania vanhoja astioita ;)

Se kantaa harteillaan samassa kuormassa saapunutta haitaria, joka on kuulunut isännän vaarille vuosia sitten.

Piirongin lasiovien taakse pääsivät "pyhäastiat", isännän kristallilasit ja minun hopealusikat.

Pienen lasikuvun alle asettuivat kultareunaiset lautaset. 

Nyt alkaa taas normaali arki pitkästä aikaa. Huomenna neiti menee taas päivähoitoon ja minä alan pää höyryten taas opiskelemaan. Keväästä on opintojen suhteen luvassa melko tiivis, sillä syksyllä kaikki ei sujunut ihan suunnitellusti. Maanantaina alkaakin sitten taas työt...mutta onneksi vasta maanantaina :)