Blogissa on ollut viimeiset pari päivää niin runsaat kävijämäärät, että päästän teidät jännityksestä! Meille syntyi maanantaina ihana pieni pikkusisko <3

Tänään päästiin oman kodin rauhaan tutustumaan pienokaiseen. Kuullaan pian taas <3

Päivän masufiilikset

Tämä alkaa kai olla se vaihe, kun pitäisi alkaa valittamaan, että tulisi jo. Arvatkaas mitä!? Mä ajattelin skipata sen vaiheen kokonaan! Laskettuun aikaan on 9 päivää ja mun olo on mitä mainioin. Toki erilaisia kolotuksia alkaa olla ja nukkuminenkin on hankalaa mutta, kun vertaa aikaisempaan, niin ei tunnu mun kropassa valittamisen arvoiselta. En ole koko raskausaikana voinut näin hyvin!

Kun on koko raskausajan himmaillut syystä tai toisesta, niin onpa ollut ihanaa päästä pikku-neidin kanssa esimerkiksi tunnin kävelylle. I-H-A-N-A-A!

Kaksi päivää sitten kävin äitipolilla viimeisessä tarkistuksessa, joita on ollut lähes koko raskauden 2-4 viikon välein ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Olipa ihanaa, kun toivottivat seuraavaksi tervetulleeksi synnyttämään :) Vauvan kasvua on tietysti seurattu jokaisella käynnillä ja hyvin tasaisesti omalla käyrällään hän kasvaa. Nyt kokoarvio oli 2,9kg, siis sellainen ihan tavallisen kokoinen vauva, huippua! Aivan mahtavilla fiiliksillä saadaan siis vauvaa jäädä odottelemaan :)

Mikä siinä muuten onkin, ettei tuo peili putsaannu itsestään :D Vai onnistuuko pikku-neiti aina lättäämään kätensä tuohon samaan kohtaan :D

Kivaa viikonlopun jatkoa!

Synttärit

Juhlittiin eilen Pikku-neidin 4-v. synttäreitä lähimpien sukulaisten ja kummien kanssa. Meitä oli yhteensä 15, miten meitä onkin niin monta!? Niin, kuin arvata saattaa, sain juhlista vain 4 kuvaa. Yhden, jossa isäntä sytyttää kynttilöitä (ns. testikuva) ja kolme, jossa neiti puhaltaa kynttilöitä ;) Olin kyllä suunnitellut ottavani tarjoiluista kuvia...mutta jotenkin se vaan aina siinä hässäkässä unohtuu :D Noh, teille nyt lavastettu kuva kakusta, jonka virkaa toimitti suklaamustaherukkabrownieista tehty keko. Lavastettu tosin vain siltä osin, ettei kuva ole eiliseltä...totuudenmukainen siltä osin, että palanen meni kuvauksen jälkeen parempiin suihin :D

Sankari sai vasta aamulla kuulla juhlista, sillä eihän tästä vauvasta voi tietää, milloin saapuu ja siirtyykö juhlat toiseen ajankohtaan. Pettymys juhlien peruuntumisesta vauvan kustannuksella ei nimittäin kuulosta hyvältä alulta sisarusten yhteiselle taipaleelle. Odoteltiin siis aamuun asti ja voi sitä riemua, kun kerrottiin, että tänään tulee vieraita :) Neiti oli yhtä hymyä ja, kun isännän kanssa aamupäivällä valmisteltiin tarjoiluja kuului useampaan otteeseen neidin suusta "te olette kyllä niin ihania, kun järjestätte mulle näin kivat juhlat" :) Kaverisynttäreitä juhlitaankin sitten vasta vauvan tulon jälkeen, vaikka juhlat olisivatkin kuukauden myöhässä...

Kiitos vieraille, olipa mukavaa <3

Kuulumisia

Siis kyllä täällä edelleen ollaan :) Meillä on ollut niin vauhdikas viikko, etten ole ennättänyt juuri blogia miettiä. Tai vauhdikas ja vauhdikas...mun kapasiteettiin vauhdikas :D Mummu on ollut lähes joka päivä neidin kaverina, mitä luksusta!

Kipaistiin isännän kanssa lähimmässä ja toiseksi lähimmässä Ikeassa tänään. Ei oltu tarkoituksella sellaisella "supistustenhakureissulla" mutta kyllä siitä sellainen näköjään ainakin pienessä mittakaavassa tuli (lähinnä ärsytyksen takia)...ei mennyt ihan niin kuin oltiin suunniteltu...mutta saatiin se yksi hankittavien listalla ollut juttu hankittua, ainakin osittain...näin voi käydä vain, jos ei asu ihan Ikean nurkilla ja jotain on vartavasten lähdetty hakemaan. No palataan siihen toisella kertaa.

Ihana laventelikin lähti mukaan <3

Huomenna olisi tarkoitus juhlia pikku-neidin 4-vuotis synttäreitä lähimpien sukulaisten ja kummien kanssa :) Oikea synttäripäivä on ensi viikolla.

Muuten viikonloppu kuluu ihanasta auringosta nauttien ja kaiketi prinsessaleikeissä, sillä isäntä rakentaa parhaillaan hurjan suurta linnaa prinsessalle hurjan isosta pahvilaatikosta :) Linna on niin iso, että sinne saadaan toivon mukaan huomenna mahtumaan 4- ja 3-vuotiaat prinsessat ja 2- ja 1-vuotiaat prinssit :)

Aurinkoista ja leikkisää viikonloppua!

On / Off

Miten virtataso voikin vaihdella näin paljon!? Välillä teen jotain ihan hullua energiapiikissä ja heti sen jälkeen nukun sohvalla puolitoista tuntia rekisteröimättä ympäristöstä mitään. Jo useamman päivän on jatkunut tällainen On / Off-meininki. Tänään tosin mukaan on tullut myös sellainen slow motion- ja pause-fiilis, voisin vain istua ja tuijotella tyhjyyteen ilman pienintäkään liikettä aivojen sopukoissa.

Vauvalla tuntuu olevan sama meininki, nyt selkeästi Off-nappi päällä. Tähän asti on koko ajan saanut jännitellä, milloin hän päättää, että tämä oli nyt tässä! Nyt, kun ei ole enää niin väliä, niin ei vaikuta enää kovin kiireiseltä pikkuinen.

Oikeastaan olen nauttinut näistä muutamasta edellisestä odotusviikosta kaikista eniten. Ensimmäistä kolmannesta varjosti niin voimakas keskenmenon pelko, että hyvä, kun uskalsin hengittää. Sen jälkeen alkoivatkin supistukset ja sairaslomailu niiden vuoksi...ja jatkuva jännittäminen, miten aikaisin tämä tapaus haluaa vapauteen. Viimeiset viikot on ollut ihana vain touhuta omaan tahtiin, kun ei ole tarvinnut jatkuvasti miettiä oman toiminnan mahdollisia seurauksia. Saattaapi olla, että äidin rentoutuminen on saanut vauvankin nyt relaamaan.

Tässä hetkessä ei ole kukaan uskonut meidän vielä olevan...ihanaa kuitenkin, että ollaan. Ei tarvitse enää pohdiskella mihin sairaalaan ajetaan, kuinka kauan vierähtää lastenosastolla tai mihin kaikkeen tuleva isosisko joutuu sopeutumaan sen lisäksi, että pitää sopeutua isompaan perhekokoon. Päästään omaan, lähellä olevaan sairaalaan. Äitiä ja vauvaa ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole tarvetta erottaa toisistaan erinäisten syiden vuoksi. Saatetaan päästä sieltä vauvan kanssa kotiin ihan samaan aikaan, äiti ja vauva. Saatetaan saada sellainen ihan keskiarvo-aloitus tulevaan (meidän unelmien täyttymys)!

Tämä vauva on täyttänyt osaltaan meidän elämää jo aika pitkään. Jo paljon pidempään, kuin fyysinen odotus on kestänyt. Tulee sitten, kun tulee, kyllä me kaiken tämän jälkeen jaksetaan vielä vähän odotellakin <3

Rv 37+2. Vajaa kolme viikkoa ja ollaan jo lasketussa ajassa!

Pakko saada

Jos joku sai sen käsityksen edellisestä postauksesta, ettei mun eteen tule ikinä "pakko saada" -kiusauksia, niin kumotaanpa tuo käsitys saman tien :)

Olen aivan heikkona pelargoneihin! Ne ovat nyt vallanneet ompeluhuoneen pöydän siihen saakka, kunnes kuistilla on riittävän lämmintä. Pitäähän vanhoissa taloissa pelargoneja olla, eikö!? Keräilen vanhoja ruusunnuppupelargoneja ja viime keväänä kokoelmaa täydensi myös kolme tuoksupelargonia <3

Jo kaksi talvea olen talvettanut pelargonit ylimääräisessä makuuhuoneessa, jossa lämpötila laskee mukavaan noin 10 asteeseen talven aikana.

Iloisena yllätyksenä tänäkin talvena, selviytyjiä on huomattavasti enemmän, kuin menetettyjä. Jo toisen talven peräkkäin ruusunnuppupelargoni Denice otti talven liian raskaasti. Denice on kuulemma jostain syystä haastavampi talvettaa, kuin monet muut ruusunnuppupelargonit. Lisäksi tuoksupelargoni Dr. Westerlunds blomma menehtyi, kun taas kaksi muuta tuoksupelargonia ovat elämänsä kunnossa.

Pelargoneja olen tilannut kahtena keväänä Pukin puutarhalta ja viime keväänä löysin Mårbackan ja tuoksupelargoni Queen of lemonin Billnäsin puutarhamessuilta. Sinne muuten suunnataan sata varmasti myös tämän vuoden toukokuussa!

Viime keväänä kasvatin myös siemenestä kolme erilaista pelargonia "Appleblossom Orbit", "Dancer white" ja "Horizon blueberry ribble". Niistä en osaakaan sanoa, miten ovat selvinneet, kun nimilapuista on pyyhkiytyneet nimet pois! Sitä pitääkin jännittää kukintaan asti :)

Uutta raikkaan vihreää kasvua on jo aika paljon mutta mullanvaihdon kyllä nuo ansaitsisivat. Muutamia pistokkaita ajattelin ottaa vasta, kun uusi kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin. Viime vuonna taisin olla liian raju ja sekä emokasvit, että pistokkaat tuntuivat koko kesän keräävän voimia.

Mutta arvatkaas mitä!? Pelargonit saattavat saada uuden mullan viikonvaihteessa! Nimittäin tämän viikon jälkeen ollaan jo siinä maagisessa hetkessä, että saadaan synnyttää omassa sairaalassa! Ja mun vointi on ollut (uskallanko sanoa) aika hyvä. Eli ihan täydessä vuodelevossa en ole enää tällä viikolla ollut, vaan olen varovasti tehnyt pieniä arjen askareita, kuten pessyt pyykkiä. Ja kaikki kunnia isännälle, joka on pyörittänyt meidän arjen lähes sata prosenttisesti...isännän uurastuksesta huolimatta uskallan ehkä sanoa, että tämä huusholli kaipaa emäntänsä kosketusta ja kyllä emäntäkin huusholleerausta kaipaa <3 Olen täällä unelmoinut esimerkiksi tiskaamisesta ja imuroinnista ja vähän veikkaan, että isäntäkin on unelmoinut siitä, että muun muassa noita arkisia askareita taas pystyisin tekemään :)

Pelargonien kuvat silmissä, kaunista viikon jatkoa!
Rv 35+2.

Aurinkoisena viikonloppuna

Voi mikä onnellisuus mun sydämen onkaan
tänä viikonloppuna täyttänyt!

Aurinko paistaa sisällä ja ulkona <3 Koko perhe on
yhdessä. Neiti leikkii mun vanhalla nukella, jonka
nimi on (tällä hetkellä) Elina.

Olen istunut ja makoillut verstaan terassin penkillä
auringon hellittävänä ja hengittänyt raikasta
kevätilmaa syvin huokauksin. Seurannut, kun isäntä
ja neiti palaavat aamuiselta luistelureissulta energiaa
pursuten. Kuunnellut iloisia kiljahduksia pihan
pienessä mutta vauhdikkaassa mäessä...vuoroin
laskevat pulkalla, sitten taas liukurilla ja välillä
rattikelkalla :)

Päässyt penkiltä osalliseksi omenapuiden leikkaamiseen.
Ihmetellyt miten nopeasti isäntä saa puun takaisin
kuosiinsa. Iloinnut vanhan rouvan, pihan suurimman
omenapuun, kevyemmästä ilmeestä. Katsellut, kun
neiti pääsee mahtavaan flow-tilaan leikkiessään
omenapuiden leikattujen oksien kanssa <3 Ja vauvakin
potkii vielä masun puolella. Juuri nyt en voi kuvitella
mitään ihanampaa <3

Lähes neljä vuotta sitten

Mietin pitkään kirjoitako tätä postausta vai en, näköjään päätin kirjoittaa. Tänään on tärkeä päivä. Päivä jollainen oli myös lähes neljä vuotta sitten. Tämä päivä oli tuolloin perjantai, pitkäperjantai ja elettiin raskausviikkoa 34+3. Meille oli tulossa miehen sukulaisia pääsiäisen viettoon ja muutama minuutti ennen vieraiden tuloa päättikin meidän pikku-neiti, että tänään on se päivä. 

Silloin meillä ei ollut näitä tietoja, joita meillä nyt on mun tilanteesta ja raskauksista. Olin kyllä ollut sairaslomalla jokusen kuukauden supistusten vuoksi mutta sitä emme tienneet, ettei neidillä ole mitään mahdollisuuksia viettää odotusaikaa loppuun turvallisessa pienessä pesässään. Aavistelimme kyllä tilanteen olevan aika lähellä, sillä silloinkin meillä oli neidillä jo lakanat sängyssä ja monet muutkin jutut valmiina. Silti synnytyksen käynnistyminen tuli aika puun takaa ja ennen kaikkea siihen juurikaan varautumatta, emme olleet käyneet vielä edes perhevalmennuksessa. Olo sinä päivänä oli ihan samalainen, kuin kaikkina muinakin sitä edeltävinä päivinä, ei mitään sen kummempaa (paitsi sitä jatkuvaa epämääräistä supistelua). Ainut ero muihin päiviin oli se, että yht`äkkiä lapsivedet menivät ja heti sen perään toivotettiin vieraat tervetulleiksi. Ohjattiin vieraat omatoimiseen herkkujen nauttimiseen ja lähdettiin ajamaan Naistenklinikalle. Edes matkan aikana mielessäni ei missään vaiheessa käynyt se asia, että me synnytetään tänään. Ajattelin, että käydään vain näytillä ja päästään kotiin huilailemaan. Kuitenkin noin kahdeksan tuntia vieraiden vastaanottamisen jälkeen, pikku-neiti oli jo päässyt ahtaasta pesästään väljemmille vesille. Seuraavat kaksi viikkoa kului vastasyntyneiden valvontaosastolla ja lastenosastolla katsellen ja silitellen pientä suloista ihanuutta.

Tänään on tuo sama päivä 34+3. Jokainen päivä tästä eteen päin tekee mut entistä huojentuneemmaksi, jokainen päivä antaa vauvalle vieläkin parempia valmiuksia tulevaan, jokainen päivä mahdollisesti lyhentää tuota lastenosastolla vietettyä aikaa ja jokainen päivä tuo lähemmäksi sen, että voimme koko perhe olla yhdessä kotona <3

Ja nyt lähes neljä vuotta myöhemmin sama
heiveröinen neitokainen potkii isukin kanssa palloa
olohuoneen lattian poikki (kyllä, annan heidän
potkia sisällä) ja hihkuu pallon ohittaessa isukin
"helppo nakki". Ja sitten me kaikki nauramme.
Neiti sanoo "Nyt meillä on kaikilla hymy huulilla
ja nauru suussa" <3

Tämän päivän raskausrealismia

Nyt luvassa muutama sananen päivän voinnista.
Jos jotakuta jo tympii tämä raskausaihe, niin
kannattaa ehkä katsoa vain kuvat ja palata
näihin maisemiin uudestaan joku toinen
päivä :D

Viikolta 16 alkanut "rauhallisesti ottaminen" ja "lepäily" ovat ainakin toistaiseksi muuttuneet vuodelevoksi. Sunnuntai oli ilmeisesti liian raskas, istuin tavallista enemmän makaamisen sijaan ja olin myös jalkeilla hiukan enemmän kuin muina päivinä. Supistukset pahenivat seuraavana yönä ja eilinen menikin niin paljon makuulla, kuin vain mahdollista. Viime yö oli onneksi parempi eikä tämä päiväkään pahempaan suuntaan ole vielä menossa. Mutta levossa olisi nyt pysyttävä. Neiti on onneksi tämän päivän hoidossa ja mamma ja pappa tulevat hakemaan neidin huomenna yökylään.

Viikon päästä olen menossa äitipolille, jolloin
voidaan vielä tarvittaessa antaa kortisonia
kypsyttämään vauvan keuhkoja. Pyysivät
soittamaan, jos tilanne pahenee. Nyt yhden
päivän täysin levänneenä on onneksi sellainen
olo, ettei tilanne olisi pahenemassa. Ja taas
tuntuu siltä, että näillä toimenpiteillä tilanne
pysyisikin hallinnassa.

Onpa muuten mukavaa, että netti toimii myös yläkerrassa. Aika kuluu aika paljon rattoisammin näin kylkimakuulla ollessa, kun voi toisella kädellä surffata netissä...vaikka tosin ajan saaminen kulumaan onkin mun huolista ehkä se pienin. Tänään on 33+1 ja käsittääkseni 35+0 on se hetki, jolloin synnytystä ei enää estellä. 36+0 päästäisiin jo omaan sairaalaan synnyttämään ja tietysti niillä viikoilla syntynyt olisi paljon valmiimpi maailmaan, kuin tässä hetkessä. Pikku-neiti syntyi 34+3 ja pääsi kotilomalle jo 36+0, jonka jälkeen kotiutui lastenosastolta. Kyllä mä jaksan vielä kolme viikkoa maata, jos se sen vaatii. Ja onhan se aivan fantastista, että ollaan jo tässä hetkessä! Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on niitäkin, jotka toivoisivat eniten maailmassa olevansa raskaana ja pääsevänsä näille viikoille asti ja saavansa itselleen oman pienokaisen <3 Voimia kaikille teille <3


Paljon valoisia ajatuksia jokaisen tiistaihin!

P.S. On muuten aivan ihanat nämä anopin Lontoosta asti mulle raahaamat pellavalakanat <3

Täällä ollaan

Täällä ollaan ja ihan vielä entisissä mitoissa :)
Ei siis olla vielä synnytetty, jos joku on jo
huolestunut kolmen päivän postaustaukoa ;)
Mutta synnytystä on tullut mietittyä niin paljon,
että tuntuu, kuin sen olisi tehnytkin jo! Ja täytyy
myöntää, että olen aika kauhuissani, että se on
pian edessä. Siis eihän se varsinaisena yllätyksenä
tullut, että raskaus etenee synnytykseen jossain
vaiheessa...mutta mutta...jotenkin se ajatus on
aika käsinkosketeltavissa tällä hetkellä. Siihen on
kuitenkin vain puolitoista viikkoa, kun ollaan siinä
päivässä, jolloin pikku-neiti päätyi maailmaan! Olen
siis ollut täällä aika ajatuksissani ja lisäksi mua on
alkanut laiskottaa ihan mahdottomasti! Tekisi mieli
vain olla ja vähän käpertyä itseensä.

Neiti leikkii nyt paljon vauvaleikkejä, jotka tässäkin
kuvassa ovat levällään. Vauvoja laitetaan
enimmäkseen nukkumaan ja vaihdetaan vaippaa :D
Sen verran olen saanut aikaiseksi, että neidin
vauvoille on valmistumassa vähän vuodevaatteita
neidin toiveesta :)

Oikeaakin vauvaa varten aletaan olla aika valmiina.
Pikku hiljaa (mun laiskuudesta huolimatta)
vaippakeskus on valmis tosi toimiin, vaippaharsot on
jo taiteltuna ja vauvalle on lakanatkin jo korissa <3

Voipi olla, että blogissa postaustahti hiukan laiskistuu
bloggaajan laiskistumisen myötä :) Tai mistäs sitä
tietää, josko tässä vielä olisi joku vauhdikkaampikin
jakso edessä! Oli miten oli, kaunista maaliskuuta ja
kuullaan pian <3

Rv 32+6

Lumoan tunikat

Multa kysellään tasaiseen tahtiin noista Lumoan
tunikoista, jotka ovat vilahtaneet muutamissa
postauksissa. Eikä mikään ihme, että niistä
kysellään, ovat vaan niin kauniita <3

Postasin niistä marraskuussa, kun olin ne juuri
omakseni saanut ja ihan tässä lähiviikkoinakin
toinen vilahti tässä postauksessa :)

Ajattelinkin nyt teille kiinnostuneille vinkata,
että Helsingissä lasipalatsin tiloissa on tämän viikon
ti-su Lumoan pieni putiikki, josta tunikoita
(ja muutakin ihanaa) löytyy. Harmi, etten itse
uskalla enää masun kanssa Helsinkiin asti lähteä :/

Joku tummansininen täydennys voisi nimittäin olla paikallaan, ovat niin kovassa käytössä :)

Ja kerrottakoon nyt samalla, että kaksi (kolmesta)
tuoksupelargonia ovat talven jäljiltä elämänsä
kunnossa. Ainoastaan Dr. Westerlunds blomma
on niin heikossa kunnossa, etten tiedä selviääkö
se. Ja ruusunnuppupelargoneista näyttäisivät muut
hyvävointisilta paitsi Denice, joka ei selvinnyt
edellisestäkään talvesta :/ Ruukku kerrallaan
olen kantanut pelargoneja talvisäilytyksestä
ikkunalaudoille. Mullat voisi vielä koittaa vaihtaa
ennen vauvan tuloa :)

Mutta joo, kaikki Helsingin suunnalla liikkuvat,
pitäkäähän mielessä tuo Lumoan pieni putiikki!

DIY kukkapinni

Pikku-neiti täyttää pian 4-vuotta. Tai no, pian ja pian. Synttäreihin on vielä puolitoista kuukautta. Mutta me ollaan puhuttu synttäreistä jo tovi. Ihan vaan siitä syystä, että synttäreiden aikaan meidän perhe on todennäköisesti jossakin seuraavista tilanteista: a) juuri kotiutunut pienen keskosen kanssa sairaalasta (tätä toivotaan vähiten), b) juuri synnyttämässä (jos tänne asti päästään, niin heitän voltin, sen kunniaksi!), c) melkein viimeisillään raskaana (tämä ehkä se epätodennäköisin). Tiedän, että kaverisynttärit on neidille tärkeä juttu, jonka oikeasti haluaisin saada toteutumaan tavalla tai toisella tästä tilanteestamme huolimatta. Olisi aika ikävää, jos synttärit jäisivät tilanteen vuoksi viettämättä, kun sisarukseksi tuleminen on muutenkin niin jännittävää aikaa. 

No me ollaan vähän jo suunniteltu. Neiti on kutsumassa 4 kaveria, kaikki tyttöjä. Neiti haluaa Tähkäpää-synttärit, vaikka itse en ihan hirveästi lämpeä teema-synttäreille. Onneksi meidän neidillä on niin hyvä mielikuvistus, että pienet jutut tekevät synttäreistä varmasti Tähkäpää-synttärit. Ei varmasti tarvita jokaiselle Tähkäpääpukua tai talon täydeltä Tähkäpääkoristeita. Ollaan yhdessä vähän mietitty, että Tähkäpää taitaa pitää kukista, herkkuhedelmistä, omenamehusta ja jätskistä...ja ehkä jostain leikistä, askartelusta tai tanssimisesta :) (aika tavalliset synttärit siis)

En muista oliko lastensynttäreillä jo mun lapsuudessa tapana antaa joku pieni kiitos vieraalle juhlien päätyttyä!? En vaan muista. No samapa tuo, neiti on kavereidensa synttäreiltä aina tuonut jotain tullessaan ja me suunniteltiin vieraille kukkapinnit muistoksi juhlista. Ja koska mä olen vähän sellainen nipomutsi, niin pinnit on väkerretty pienistä kangastilkuista ja langanpätkistä :D

Pitkääkin pidemmän alustuksen jälkeen (siis jos joku jaksoi tänne asti lukea!), tällaiset pinnit vieraiden kutreja koristaapi (on ne juhlat sitten ihan koska tahansa) :D

Kuusi terälehteä on ommeltu kaksinkertaisesta
kankaasta ja kiinnitetty pieneen virkattuun ympyrään.

Kukan kiinnitin tavalliseen pinniin neulan ja langan avulla.

Pinnimallina Suvi-tädin vanha poni :)

Kukkia voisi hyvin tehdä myös monivärisinä ja kerrottuina. Sellaista kerrottua versiota on ehkä pakko kokeilla! Ja voisi toimia kivasti hiuslenkkiin tai pantaan kiinnitettynä myös!

Tiskivuorossa

Meillä tiskataan käsin.

Käsin siitä syystä, ettei meillä ole
tiskikonetta :D

Tiskikone kaiketi olisi ekologisempi vaihtoehto
mutta meidän tiskari (siis se sähkökäyttöinen)
poistettiin käytöstä viime kesän alussa.

Se kone ei ollut ekologinen! Se oli niin vanha,
että vaikka yritettiin kaikki mahdolliset
elvytyskeinot, se ei vaan saanut tiskejä
tiskattua.

Ensin kone täytettiin vain puolilleen ja
puhdasta tuli. Kohta huomattiin, että kerran
tiskattu tiski ei ollutkaan enää puhdasta, eikä
toiseenkaan kertaan käytettynä. Lopulta pestiin
tiskit vielä koneen jälkeen käsin. Ei ekologista, ei
aikaa (eikä hermoja) säästävää. Niinpä heitettiin koko
kone pihalle. 

Ajateltiin, että tiskataan käsin keittiöremonttiin
asti ja täytyy sanoa, että mä (ja myös pikku-neiti,
isännän puolesta en uskalla puhua;)) ollaan ihan
tykätty käsintiskaamisesta.

Totuuden nimissä, tiskaan mielummin käsin,
kuin kyykistelen tiskikoneen äärellä :D

Mutta siis sitä tulin sanomaan, että tavallisen
tiskiaineen loputtua vaihdettiin vähän ekologisempaan
merkkiin ja olen tosi yllättynyt miten puhdasta noilla
ekotiskiaineilla saa! Toimii meillä ainakin hirmu hyvin!

Täytyypä katsoa, kuinka meillä tiskataan
keittöremontin jälkeen...pitänee yrittää laskea,
miten suuri ero ekologisuuteen tulee
käsintiskauksen ja konetiskauksen välillä...

Mulla ois muuten ihan hirveästi virtaa nyt! Tätäkö
se on se loppuraskauden virtapiikki!? Pikku-neitiä
odottaessa en tällaista kokenut ollenkaan.
Pitänee keksiä paljon jotain sohvalla tehtävää
 hommaa...bloggamista????? :D

Tässä tärkeimmät :) Kivaa viikonloppua kaikille!