Viikonlopun kuvapäiväkirja

Joulun aika

<3

Alkuviikon muuttujat

Alkuviikolle tuli pari muuttujaa, kun meille iski flunssa ihan todenteolla. Tarkoitus oli saada vielä parit ensi vuonna julkaistavat kuvat kuntoon mutta ne jäivät nyt odottamaan vuoroaan loman jälkeen. Pienempi tyttö jäi hoidosta pois kuumeen vuoksi ja itse liityin kaveriksi myös saman tien. Sain hoidettua kiireellisimmät työasiat ja sen lisäksi olen toiminut enimmäkseen sylinä lapselle. Mikä siinä onkin, että yleisesti ottaen huonosti nukkuvat lapset eivät nuku sitäkään vertaa kipeänä. Väsymystä riittää ja harmitusta kurjasta olosta mutta uni ei vaan tule, vaikka sille olisi todella tarvetta.

Ollaan siis huilattu neljän seinän sisällä ja katsottu useampi lasten elokuva. Pienempi potilas alkaa jo voida paremmin ja itsekin olen kai kohtapuoliin virkeämpi. Jos mieheltä kysytään, niin tänään en vielä ollut... Huomenna siis ehkä. Join pari päivää tujua haudutettua inkiväärijuomaa ja sen teho on kyllä aika uskomaton. Pitää jatkossa turvautua siihen aina, kun yhtään tuntuu flunssaiselta.

Tänään sain jo vähän jotain puuhattuakin ja tartuin pieneen ompeluprojektiin. Kaipasin valkoisia lautasliinoja joulupöytään ja päätin tehdä sellaiset Etti-muorin vanhasta ja tahraisesta pellavaliinasta. Sain tahratkin sopivasti kierrettyä. Isoa pöytäliinaa kaipaisin myös! En ollut yhtään tullut ajatelleeksi, että yksikään vanha pöytäliina ei riitä tähän reilun kolmen metrin pöytään... Täytyy varmaan kaivaa kangaslaatikoita, jos sieltä löytyisi joku pidempi kangas pöytäliinan virkaa toimittamaan.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata jo hetkeksi ulos ja jos saisi muutaman jouluruuankin alkuun. Ainakin saaristolaislimput voisi jo paistaa ja myös munajuustoon olisi ainekset kaapissa.

Ja hei joulukuusi ja kissat, siitä on pakko sanoa muutama sana. Kaverit ovat kiinnostuneita mutta eivät ole uskaltaneet kuuseen koskea! On kai aika epäilyttävän näköinen tapaus :D

Tämä hetki

Tälle päivälle aikataulutetut työt on hoidettu ja välihuoneesta kuuluu tasainen tuhina. Kolmevuotias nukahti matkalla hoidosta kotiin ja kissat tekivät hänelle seuraa välihuoneen sängylle. Klapit on haettu, takka on tulilla ja päivän kahviannosta jatketaan teen kanssa. Päivällinenkin odottaa valmiina jääkaapissa omaa vuoroaan. Fiilis on aika kiva ja tekisi mieli kuvata jotain...tämä hetki, ei kai se sen enempää vaadi :)

Olen sellainen kuvaaja, joka tarttuu kameraan mieluiten oikean fiiliksen koittaessa. Kun tulee se hetki, että ei voi olla tarttumatta kameraan, kuvista tulee itselleni kauneimpia. Tilanne on useimmiten sellainen, että setti (useimmiten elämä/arki) on valmiiksi täydellinen edessäni ja enää tarvitsee saada oma visio ikuistettua.

Alkuvuodesta taisin luvata itselleni, että treenaisin myös rakennettujen kuvien tekemistä. Sellaisia, joita lähden tekemään idean pohjalta ja luomaan muuten tyhjästä. Kai noita rakennettuja kuviakin on tullut kuvattua mutta ei kyllä läheskään siinä määrin, mitä olin ajatellut.

Tänään testasin valon suuntaa ja vaaleaa pöytää kuvausalustana tulevia kuvauksia ajatellen ja pitkästä aikaa kokosin kasaan setin kotoa löytyvistä jutuista ihan vain harjoitusmielessä.

Olisihan tälle pakko löytää lisää aikaa, settien kasaaminen on tosi kivaa ja koukuttavaa. Ja opettavaista!

Sain ikuistettua sellaisen kuvan, kuin ajattelinkin (kuva ylimpänä) ja muutaman eri kuvakulman vielä sen lisäksi. 

En malta odottaa, että joskus saan vielä sellaisen tilan, jossa voi rakentaa settiä ilman, että se sekoittaa muuta elämää. No tämä nyt ei sekoittanut yhtään mitään mutta jotain isompaa settiä varten, jossa siirrellään huonekaluja, valoja yms, olisi mahtavaa, jos olisi tila, jossa saisi kehitellä vaikka monta päivää.

Ja se homman alkuperäinen pointti toimii. Eli tulevia kuvauksia ajatellen, valon suunta ja alusta toimivat ainakin mulle :)

Kivaa viikon jatkoa teille, ihan kohta on jo joulukuu!!!

Runotytöt

Saima taisi olla ensimmäinen Annastiinan työ johon törmäsin. Näin sen Lohja-värityskirjan kannessa ja ihastuin samalla sekunnilla. Seuraava ihastus oli erään lastenvaateliikkeen ikkunapiirros Helsingissä ja jälleen sama nimi löytyi kuvituksen takaa. Hyvin pian näiden ihastusten jälkeen Annastiina oli muhun yhteydessä, kun hän taas oli ihastunut kuviini. Ja mehän treffattiin, kun asutaan samassa kaupungissa ja mehän kehiteltiin yhteistyökuvioita tietysti saman tien. Annastiina suunnitteli blogini yläbannerin ja mä otin hänen yritykselleen kuvia.

Vajaa kuukausi sitten Annastiina esitteli Instassa Mirjami-runotytön ja kyseli pitäisikö Saimasta ja Mirjamista tehdä julisteet. Taisin kommentoida "Painoon vaan saman tien!" tai jotain muuta vastaavaa. Ja nyt julisteet ovat mulla jo olohuoneessa kehyksissä ja ihastun yhä vaan edelleen ja uudelleen.

Julisteiden lopullista paikkaa pitää vielä vähän miettiä, sillä tytöt ovat näihin runotyttöihin aivan yhtä ihastuneita, kuin äitinsäkin ja luulen, että meillä on pitkät neuvottelut edessä. Mun mielestä julisteet saisivat jäädä olohuoneeseen joko seinälle tai sitten näiden kaappien päälle mutta tytöt ovat sitä mieltä, että ainut oikea paikka on heidän makuuhuone. Kai mun on pakko antaa periksi tällä kertaa, vaikka toki tytöistä voisi tehdä ihan omatkin piirrustuksensa, Annastiina nimittäin tekee myös uniikkiteoksia tilauksesta.

Julisteita löytyy Annastiinan yrityksen, Kiinnosteen verkkokaupasta ja uniikkiteoksia kannattaa kysellä myös www.kiinnoste.fi.

Julisteet on saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Näyttää jo paremmalta

Niin se vaan alkaa tämäkin viikko hiljalleen käymään loppua kohti. No okei, vasta mennään perjantai-illassa mutta fiilis on paljon kevyempi, kuin alkuviikosta. Viikon kevyimmät päivät ovat edessä ja siitä fiiliksestä nautitaan juuri nyt kynttilän valossa.

Vielä pari tuntia sitten olohuoneessa näytti aika toisenlaiselta. Eiliset kuvaukset nimittäin toteutettiin täällä meillä ja sitä varten pitää aina vähän raivata omaa elämää sivuun. Mutta nyt on taas oma elämä paikoillaan ja voi hiukan hengähtää.

Huomenna olisi luvassa ainakin hiukan kuvien jälkikäsittelyä eiliseltä ja sunnuntaina meinataan suunnata mamman ja pappan luokse kyläilemään :) Mukavaa puuhaa siis luvassa!

Mitä teille kuuluu ja mitä tuleva viikonloppu pitää sisällään?

Yksi kuva itselle

Viikonloppuna tuli mainiossa seurassa puheeksi valokuvaaminen. Vaarin vanha filmikamera, diat, digikuvaaminen ja kuvien määrät. Heitin arvion, että olisin kuvannut tänä vuonna 10 000 kuvaa ja tänään satuin katsomaan, mitä sitä oikein on tullut kuvattua. No, arvaus meni hiukan pieleen, sillä kuvia on kertynyt 30 000 tänä vuonna...aika monta!

Tämäkin viikko täyttyy kuvista jollakin tapaa jokaisena päivänä. Alkuviikko menee tiiviisti suunnitellessa ja järjestellessä useampia kuvauksia. Loppuviikolla kuvataan ja editoidaan, myös viikonloppuna. Ja ensi viikko menee aikalailla samalla tavalla. Ja sitä seuraava ja sitä seuraava. Pitänee merkata kalenteriin joku vapaapäivä ja lomakin...saisinkohan jotenkin järjestettyä niin, ettei koululaisten joululomalla tarvitsisi tehdä yhtään töitä!? (EDIT. Tämä hullu ajatus vesittyi saman tien, sillä muistin, että olen sopinut jo yhdet kuvaukset uuden vuoden aattoon :D)

Tänään aamulla, kun olin käynyt katsomassa yhden myöhemmän kuvauspaikan ja suunnitellut kyseistä settiä huomista tapaamista varten, päätin laittaa työt pariksi minuutiksi syrjään ja otin kuvan ihan vain itselleni. Yhden kuvan. Tällaista aikaa on ollut ihan liian vähän lähiaikoina, sillä muuta kuvaamista riittää ja mun työtunnit...no niitä on aivan liian vähän. Tämä asia on ollut tiedossa jo pitkän aikaa ja sitä on koitettu monella tavalla ratkaista mutta aina syystä tai toisesta, ratkaisut ovat olleet riittämättömiä tai muuten vain toimimattomia. Onneksi taas on uusi ratkaisu edessä, tällä kertaa toivottavasti toimiva sellainen. Saan joulukuusta lähtien pienemmän tytön hoitoon isomman tytön koulupäivien ajaksi, mikä tuplaa nykyiset viralliset työtunnin (epävirallisia en ole uskaltanut laskea). Jos viimein saisin myös kaikki rästiduunit kesältä ja syksyltä hoidettua! Enää pitää sinnitellä tämä marraskuu ja sitten homma soljuu, kuin itsestään :D

Yksi kuva siis. Ihmisestä, jota ei usein mun kuvissa näy. Ihmisestä, joka just tänään haaveilee vapaapäivästä ja joululomasta :)

Kun jotain hankkii

Tässä se mun heräteostos on nyt vähän laajemmassa kuvassa. Vitsit, että tykkään siitä kyllä tosi kovin! Viimein alkaa tuntua siltä, että pöytä on riittävän iso täyttämään tätä isoa olohuonetta, eikä tarvitse edes turvautua niihin kahteen metrin levyiseen jatkopalaan, jotka odottavat pihasaunan pukkarissa ;) Tykkään siitä, että pöytä on iso ja massiivinen, näen siinä jo kauniin joulukattauksen ja kuusi loistaa sen vierellä...jos siis kuusi meillä tänä jouluna viihtyy, kun nuo kissat todennäköisesti sekoavat moisesta aivan täysin.

Pöydän iästä en osaa sanoa mitään, jos joku osaa kertoa missä ja milloin tällaisia on valmistettu, niin nyt saa mielellään kertoa! Pöydän alkuperäinen väri vaikuttaisi olleen ruskea ja aika kovin tekisi mieli rapsuttaa se esiin mutta ehkä kokeilen ylimääräisen jatkopalan kanssa ensin (en enää tänään, enkä edes tällä viikolla :D) miltä alkuperäinen väri näyttää.

Pari tuolia pöydän ympärille ehkä tarvittaisiin ja niitä tässä talossa riittää jo vaikka kuinka paljon mutta en tiedä ovatko ne sellaisia, jotka tähän kelpuutan. Sirot ja yhteneväiset tuolit olisivat jyhkeän pöydän rinnalla kauniit...eipä ollut tuoliongelmaa ennen tätä pöytää. Se on se, kun jotain hankkii, niin seuraavaksi joutuu hankkimaan jotain lisää. Ja nyt, jos sille linjalle lähdetään, niin kynttilänjalkoja on näin isoon pöytään aivan liian vähän ja joku 1920-luvun tapetti sointuisi kokonaisuuteen tosi jees... Menee siis kirppikset ja Tori tiukkaan syyniin tuolien ja kynttilänjalkojen suhteen, tapetin unohdan just tällä minuutilla ja leikin, ettei se käynyt mielessäkään.

Mutta silti, lisähankintoja tai ei, kyllä tämä pöytä oli oikea onnenpotku, kun se ihan itsestään käveli mun eteen, oli niin ihana ja sopivan hintainen ja vielä just ja just mahtui meidän ovesta sisään yksi jalka kerrallaan hiljalleen nitkuttamalla :D

Huh, tulipahan melkein viikon verran tehtyä kaikkea muuta, kuin kirjoitettua blogia! Parit kuvaukset takana tässä välissä, kotona on maalattu ja järkätty ja rymsteerattu niin, ettei mitään rajaa. Itse asiassa jokaisessa huoneessa on tehty jotain ja tänään vielä punnerrettiin valtava ruokapöytä olohuoneeseen.

Pöytä on heräteostos vajaan parin kuukauden takaa ja se on odottanut paikkaansa saunan pukkarissa koko tämän ajan...vaan koska tuollaista pöytää ei heivata ihan mihin vaan, pöydällä on nimittäin mittaa reilut kaksi metriä. Siihen on vielä muutama jatkopalakin olemassa ja kokonaispituudeksi niiden kanssa tulee nelisen metriä, harvemmin sitä heräteostoksena tarttuu johonkin noin isoon :D

Pian alkava uusi viikko tulee olemaan taas kiireinen, joten tämän illan taidan ottaa vähän rauhallisemmin, niin huomenna jaksaa taas kuvata :) Ja tarkoitus olisi saada tänne blogiinkin hiukan tiuhemmin päivitystä!

Sisustushammas

Ei sitä nyt varsinaisesti kolota mutta mistäs sitä tietää, jos vaikka tässä syksyn mittaan alkaisi :D Tämä koti kyllä tarvitsisi perusteellisen rymsteerauksen!!

Syreenin aikaan

Pitkästä aikaa blogissa! Työkiireet ovat pitäneet blogin hiljaisena ja hiljaisuus jatkuu vielä varmasti toukokuun loppuun asti... Olen päässyt tekemään tosi makeita juttuja ja laitan niitä tänne teillekin näytille kunhan hiukan hommat helpottaa :)

Myös muussa elämässä on vähän jännitystä ilmassa, ehkä kuulette siitäkin vielä joskus lisää :)

Nyt jatkan sähköpostikaaoksen purkamista syreenin tuoksussa :)

Kuullaan toivottavasti pian taas <3 Kaunista toukokuun jatkoa!

Pöydän äärellä

Sunnuntaissa on parasta se, ettei ole kiire mihinkään ja voi puuhastella fiiliksen mukaan.

Me aloitettiin aamu keittämällä tilkka puolukkahilloa, kun jääkaapista oli hillo loppu ja pakkasesta sattui pieni purkillinen puolukoita löytymään. Ja isosiskon teki mieli aamupalaksi jogurttia puolukkahillolla, niin sitä sitten tehtiin :)

Aamupäivällä viihdyttiin pihapuuhissa ja niiden ohessa valmistin meille lounaaksi pinaattikeittoa vuohenputkella höystettynä.  Tytöt katsoivat vierestä, kun kokkailin kattila grillin sivupolttimolla. Isompi pyysi selostusta mitä milloinkin tehdään, olisi halunnut myös videoida kokkaushetken :D

Lounaan jälkeen siirryttiin sisätiloihin yhteisen projektin äärelle ja saatiin naapurista kaveri lisäavuksi.

Nyt 10 000 hamahelmeä lajiteltu värien mukaan ja päivää olisi jäljellä vaikka kuinka. Voi olla, että loppupäivä kuluu ainakin omalta osaltani sohvan uumenissa, sillä pari päivää tuntunut kurkkukipu taitaakin muuttua kuumeeksi. Nyt huilaamaan siis.

Mukavaa sunnuntain jatkoa teille!