Kotimme ikkunoista avautuvat näkymät sekä verstaan ja keittiön tuoksut saivat tädin muistelemaan menneitä... verstaalla kuulemma tuoksui samalta, kuin tädin isänisän vanhassa keltaisessa puutalossa aikanaan. Näkymät pihalla muistuttivat jo edesmenneistä ruotsinsukulaisista ja arovuokko tädin lapsuudenkodin saunanpäädystä:) Ihanaa, että kotimme tuo muille muistoja vuosien takaa!
Tänään kävimme Pikku-neidin kanssa pyörällä läheisellä kirpparilla ja kylän keskustassa ostamassa mansikoita vanhalta mammastilta. Muutamia löytöjä tehtiin kirppikseltä ja menopelikin oli aika oiva...niistä kirjoittelen myöhemmin. Kun päästiin reissusta kotiin, Pikku-neiti pulahti omenapuiden varjoon kylpemään pieneen kahluualtaaseen ja minä kävin istumaan viereen postiluukkuun kolahtaneen Viherpihan kanssa. (Syvä huokaus) Nautin joka hetkestä:)
Eilistä vierailua muistellaan vielä pitkään, ainakin seuraavaan vierailuun asti:) Pikku-neiti ei ole tänään muusta puhunutkaan, kuin näistä hauskoista vieraista:)
Vieraiden kunniaksi poimin keittiön sivupöydälle kimpun jasmikkeesta ja akileijoista. Kuvassa oleva jasmike on jo toinen pihalla kukkiva yksilö, tämän kukat ovat upean kerrottuja. |
Olohuoneeseen poimin viimeiset kauniissa kukassa olevat lupiinit. |
Vieraat toivat tullessaan ihanan amppelin kuistin nurkalle, juuri tällaista olin siihen suunnitellutkin:) |