Reissuun?

Vaikka kevät kolkuttelee jo täällä pohjoisessakin,
niin ai että olisi niin ihanaa päästä nauttimaan
vieläkin lämpimämmistä keleistä...vaikka Pariisiin!

Meidän perheellä ei tänä keväänä ole suunta juuri kotipihaa kauemmas (tai ainakaan synnytyssairaalaa kauemmas;)) mutta ainahan sitä voi unelmoida ja ties, vaikka jonakin keväänä sinne Pariisiinkin pääsisi...vaikka muutaman vuoden päästä miehen kanssa ihan kahdestaan <3 

Jos vauva suo, niin ehkä voitaisiin tänä kesänä
piipahtaa jo vaikka Tukholmassa, josta nämä
viime kesäiset reissukuvatkin ovat. Ja jos ei ihan
Tukholmaan asti, niin kotimaassakin on paljon
kauniita paikkoja, joissa voisi piipahtaa :)

Onkos teillä lukijoilla reissuhaaveita / suunnitelmia? 
Kotimaassa vai kauemmas? 
Kaupungin vilinää vai omaa omaa rauhaa?

Lumoan tunikat

Multa kysellään tasaiseen tahtiin noista Lumoan
tunikoista, jotka ovat vilahtaneet muutamissa
postauksissa. Eikä mikään ihme, että niistä
kysellään, ovat vaan niin kauniita <3

Postasin niistä marraskuussa, kun olin ne juuri
omakseni saanut ja ihan tässä lähiviikkoinakin
toinen vilahti tässä postauksessa :)

Ajattelinkin nyt teille kiinnostuneille vinkata,
että Helsingissä lasipalatsin tiloissa on tämän viikon
ti-su Lumoan pieni putiikki, josta tunikoita
(ja muutakin ihanaa) löytyy. Harmi, etten itse
uskalla enää masun kanssa Helsinkiin asti lähteä :/

Joku tummansininen täydennys voisi nimittäin olla paikallaan, ovat niin kovassa käytössä :)

Ja kerrottakoon nyt samalla, että kaksi (kolmesta)
tuoksupelargonia ovat talven jäljiltä elämänsä
kunnossa. Ainoastaan Dr. Westerlunds blomma
on niin heikossa kunnossa, etten tiedä selviääkö
se. Ja ruusunnuppupelargoneista näyttäisivät muut
hyvävointisilta paitsi Denice, joka ei selvinnyt
edellisestäkään talvesta :/ Ruukku kerrallaan
olen kantanut pelargoneja talvisäilytyksestä
ikkunalaudoille. Mullat voisi vielä koittaa vaihtaa
ennen vauvan tuloa :)

Mutta joo, kaikki Helsingin suunnalla liikkuvat,
pitäkäähän mielessä tuo Lumoan pieni putiikki!

Ihana valo

Vaikka pakkaslukema kipusikin taas yli kymmenen
asteen, tämä valo enteilee jotain ihanaa.

Jos maanantaiaamu alkaa pienellä happihyppelyllä
kerholle ja takaisin, matkalla välillä pysähdellen ja
kameran etsimestä tähyillen, voi viikko jatkua
vain hyvin.

Lämmittävää aurinkoa ja kimmeltäviä (ja vaikka
hiukan hupenevia) hankia jokaisen viikkoon <3

Ruisleipä

Viime postauksessa iloittu ruisleipä oli, kuin
olikin herkullista! Ohjeet ruisleivän tekemiseen
ovat aika suurpiirteisiä, koska kaikki tuntuvat
tekevän sen hiukan eri tavalla ja lopputulokseen
vaikuttaa niin moni seikka huonelämpötilasta,
vedosta ja jauhojen karkeudesta lähtien. Ajattelin
kuitenkin laittaa tänne itselleni ohjeen muistiin ja
ehkä sen avulla joku muukin rohkaistuu
kokeilemaan :)

Ruisleipä (5-7 reikäleipää)

1,5 litraa haaleaa vettä
2 dl taikinajuurta
1,5-2 kg ruisjauhoja
3-4 tl suolaa

Aloitin leipäprojektin juuren tekemisestä. Vispasin kuumaan veteen (1,5dl) ruisjauhoja 1dl (mulla oli käytössä Liperin myllyn luomuruisjauhot). Peitin astian leivinliinalla ja laitoin kaakeliuunin kylkeen lepäämään. Velliä vispataan ensimmäisenä päivänä 4-5 kertaa voimakkaasti niin, että siihen muodostuu ilmaa. Velli on valmista, kun siitä alkaa nousta hapahko tuoksu ja se kuplii. Tähän voi mennä 2-5 päivää. Velli alkoi kuplia kevyesti jo yhden vuorokauden jälkeen ja siirryin sitten seuraavaan vaiheeseen. Olisin voinut odottaa kyllä vähän runsaampaakin kuplimista, sillä seuraava vaihe ei edennyt ihan toivotusti.

Seuraavassa vaiheessa lisäsin 1,5 litraan kädenlämpöiseen veteen 2dl leivän juurta (tuosta edellä tehdystä vellistä tuli juuri 2dl)  ja vatkasin sekaan ruisjauhoja niin paljon, että syntyi sakea velli (laitoin noin 0,5 kiloa, jonka jälkeen se oli mun mielikuvituksella sakea velli :D). Velli jätetään peitettynä huoneenlämpöön vedottomaan paikkaan käymään 1-2 vuorokaudeksi (kaakeliuunin kyljessä taas). Velliä sekoitetaan käymisen aikana muutamia kertoja voimakkaasti samalla lisäten hiukan ruisjauhoja. Vellin pitäisi alkaa kuplia voimakkaasti. Mun vellistä nousi hapahko tuoksu ja se kupli taas ihan vähän. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen laitoin leivinliinan lisäksi vielä muovipussin astian päälle vähentämään vetoa ja toisen vuorokauden jälkeen se kupli hitusen enemmän ja päätin aloittaa lopullisen taikinan teon.

Otin vellistä 2 dl talteen jääkaappiin seuraavan leipomisen juureksi. Lisäsin kulhoon jääneeseen velliin suolaa ja loput jauhot pikku hiljaa. Lisäsin lisäksi 2/3 pakettia hiivaa siinä pelossa, ettei juuri ehtinytkään kunnolla käymään hiljaisen kuplimisen perusteella. Jauhoja kannattaa lisätä vähitellen ja seurata millaiseksi taikina turpoaa, sillä ruisjauhojen karkeus ja tuoreus vaikuttavat siihen miten paljon ne imevät nestettä itseensä. Taikinan sopiva kiinteys löytyy kaiketi vain kokeilemalla. Taikinaa alustetaan kunnes se alkaa irrota astian reunoista (kokonaan se ei kuitenkaan irtoa, sillä siihen  ei muodostu samanlaista sitkoa kuin vehnästä).

Taikinan pinta tasoitellaan ja painetaan siihen kämmensyrjällä kuvio (perinteisesti risti, kaiketi siunaamaan leipä), joka taikinan kohotessa katoaa. Taikina peitetään ja annetaan kohota 1-2 tuntia, kunnes kuvio taikinan pinnasta on tasoittunut.

Leivät leivotaan runsaasti jauhotetulla alustalla. Itse pyöritin taikinasta ison pallon runsaissa jauhoissa ja painelin sen leivinpaperin päälle uunipellille noin 1,5 cm paksuiseksi lätyksi. Tein leipään reiän keskelle juomalasilla. Kohota leivinliinan alla noin tunnin ajan ja pistele esim. haarukalla ennen paistamista.

Paistoin leipää uunin keskitasolla 25 minuuttia.
Lämmitin uunin ensin 225 asteeseen ja kun
laitoin leivät uuniin laskin lämmön 200 asteeseen.
Kun paistoaikaa oli 5 minuuttia jäljellä, nostin
lämmön taas 225. Leivät ovat kypsiä, kun
kumisevat ontosti pohjasta koputtamalla.
Leivät saavat jäähtyä leivinliinaan käärittynä.

Jaksoikohan joku lukea tämän loppuun asti!?
Ohjeita etsiessäni ihmettelin noita suurpiirteisiä
ohjeita, joita netistä löytyi. Nyt ruisleipää
leiponeena ja tämän postauksen kirjoittaneena
ymmärrän paljon paremmin, ettei tätä kauheasti
tämän tarkemmin voi ohjeistaa. Vaiheita on niin
monta ja leivän lopulliseen muotoon vaikuttavia
tekijöitä niin paljon, että ei auta muu, kuin kokeilla
ja harjoitella. Ja ehkä vähän vähempikin määrä
tuohon testaukseen riittäisi, kuin 5-7 reikäleipää :)

Tarkoituksena olisi leipoa nyt valmistuneesta
juuresta uudestaan aika pian. Tulen sitten
kertomaan, kuinka toinen kerta sujui :)

Maistuvaa viikonlopun jatkoa!

Toteutunut haave

Mä olen niin iloinen! Yksi mun haave on
toteutunut :)

Meillähän on jo noin puolitoista vuotta leivottu
lähes kaikki leipä itse. On tullut testattua
monenlaista reseptiä, eniten vehnä- tai
kaurapohjaisia leipiä. Kaupasta ollaankin
satunnaisesti ostettu ruisleipää ja hapankorppuja.
Jo jonkun aikaa mielessä on kutkutellut
ruisleivän leipominen itse.

Ja nyt! Ne ovat tässä! Mun ensimmäiset 100% ruisleivät! Olen niin iloinen!

Eihän me niitä vielä ehditty maistamaan, osa
on uunissakin vielä. Mutta ihan sama, miltä ne
maistuu, sillä ne näyttävät ihan oikeilta ruisleiviltä!
Maku kehittyy sitten pikku hiljaa emännän
taitojen myötä :)

Ruisleivän leipominenhan on varsinaista
salatiedettä, eikä mitään nopeaa hommaa
missään nimessä. Jo pari päivää on emäntä
kurkkinut kaakeliuunin kyljessä olevan kulhon
leivinliinan alle. Tein juuren siis itse, kun ei
meillä sellaista "perintöjuurtakaan" ole.

Jos leipä on syötävää, niin laitan ohjeen
muistiin tännekin! Toivottavasti on syötävää,
nimittäin kohta olis valmiina SEITSEMÄN
reikäleipää tuolla keittiössä!

DIY kukkapinni

Pikku-neiti täyttää pian 4-vuotta. Tai no, pian ja pian. Synttäreihin on vielä puolitoista kuukautta. Mutta me ollaan puhuttu synttäreistä jo tovi. Ihan vaan siitä syystä, että synttäreiden aikaan meidän perhe on todennäköisesti jossakin seuraavista tilanteista: a) juuri kotiutunut pienen keskosen kanssa sairaalasta (tätä toivotaan vähiten), b) juuri synnyttämässä (jos tänne asti päästään, niin heitän voltin, sen kunniaksi!), c) melkein viimeisillään raskaana (tämä ehkä se epätodennäköisin). Tiedän, että kaverisynttärit on neidille tärkeä juttu, jonka oikeasti haluaisin saada toteutumaan tavalla tai toisella tästä tilanteestamme huolimatta. Olisi aika ikävää, jos synttärit jäisivät tilanteen vuoksi viettämättä, kun sisarukseksi tuleminen on muutenkin niin jännittävää aikaa. 

No me ollaan vähän jo suunniteltu. Neiti on kutsumassa 4 kaveria, kaikki tyttöjä. Neiti haluaa Tähkäpää-synttärit, vaikka itse en ihan hirveästi lämpeä teema-synttäreille. Onneksi meidän neidillä on niin hyvä mielikuvistus, että pienet jutut tekevät synttäreistä varmasti Tähkäpää-synttärit. Ei varmasti tarvita jokaiselle Tähkäpääpukua tai talon täydeltä Tähkäpääkoristeita. Ollaan yhdessä vähän mietitty, että Tähkäpää taitaa pitää kukista, herkkuhedelmistä, omenamehusta ja jätskistä...ja ehkä jostain leikistä, askartelusta tai tanssimisesta :) (aika tavalliset synttärit siis)

En muista oliko lastensynttäreillä jo mun lapsuudessa tapana antaa joku pieni kiitos vieraalle juhlien päätyttyä!? En vaan muista. No samapa tuo, neiti on kavereidensa synttäreiltä aina tuonut jotain tullessaan ja me suunniteltiin vieraille kukkapinnit muistoksi juhlista. Ja koska mä olen vähän sellainen nipomutsi, niin pinnit on väkerretty pienistä kangastilkuista ja langanpätkistä :D

Pitkääkin pidemmän alustuksen jälkeen (siis jos joku jaksoi tänne asti lukea!), tällaiset pinnit vieraiden kutreja koristaapi (on ne juhlat sitten ihan koska tahansa) :D

Kuusi terälehteä on ommeltu kaksinkertaisesta
kankaasta ja kiinnitetty pieneen virkattuun ympyrään.

Kukan kiinnitin tavalliseen pinniin neulan ja langan avulla.

Pinnimallina Suvi-tädin vanha poni :)

Kukkia voisi hyvin tehdä myös monivärisinä ja kerrottuina. Sellaista kerrottua versiota on ehkä pakko kokeilla! Ja voisi toimia kivasti hiuslenkkiin tai pantaan kiinnitettynä myös!

Hiihtolomaviikko

Monilla on varmaan tällä viikolla loma.

Meillä luvassa hyvin tavallinen viikko, kun neidin kanssa kotoillaan muutenkin niin paljon. Isäntäkin on ihan normaalisti töissä koko viikon.

Torstaina kuitenkin saadaan vähän säpinää,
kun meille saapuu mun serkkutyttö Maisa
hiihtoloman loppua viettämään :)

Kiva saada neidille lisää viihdyttäjiä :)

Luvassa varmaan perusarjen lisäksi paljon
valokuvausta ja ehkä jotain pieniä käsitöitä.

Ja luistelemassa täytyy käydä! Neiti on siitä
nyt niin innoissaan! Maisallekin terveisiä,
että luistimet saa ottaa mukaan :)

Kaupassa muuten oli jo helmililjoja <3

Kukat jälleen vanhoissa kahvikupeissa.
Pidän niistä niin kovasti noin, mitä sitä turhaan
hyvää muuttamaan :)

Kivaa viikkoa jokaiselle, olit sitten lomalla
tai perusarjen pyörityksessä!

Tiskivuorossa

Meillä tiskataan käsin.

Käsin siitä syystä, ettei meillä ole
tiskikonetta :D

Tiskikone kaiketi olisi ekologisempi vaihtoehto
mutta meidän tiskari (siis se sähkökäyttöinen)
poistettiin käytöstä viime kesän alussa.

Se kone ei ollut ekologinen! Se oli niin vanha,
että vaikka yritettiin kaikki mahdolliset
elvytyskeinot, se ei vaan saanut tiskejä
tiskattua.

Ensin kone täytettiin vain puolilleen ja
puhdasta tuli. Kohta huomattiin, että kerran
tiskattu tiski ei ollutkaan enää puhdasta, eikä
toiseenkaan kertaan käytettynä. Lopulta pestiin
tiskit vielä koneen jälkeen käsin. Ei ekologista, ei
aikaa (eikä hermoja) säästävää. Niinpä heitettiin koko
kone pihalle. 

Ajateltiin, että tiskataan käsin keittiöremonttiin
asti ja täytyy sanoa, että mä (ja myös pikku-neiti,
isännän puolesta en uskalla puhua;)) ollaan ihan
tykätty käsintiskaamisesta.

Totuuden nimissä, tiskaan mielummin käsin,
kuin kyykistelen tiskikoneen äärellä :D

Mutta siis sitä tulin sanomaan, että tavallisen
tiskiaineen loputtua vaihdettiin vähän ekologisempaan
merkkiin ja olen tosi yllättynyt miten puhdasta noilla
ekotiskiaineilla saa! Toimii meillä ainakin hirmu hyvin!

Täytyypä katsoa, kuinka meillä tiskataan
keittöremontin jälkeen...pitänee yrittää laskea,
miten suuri ero ekologisuuteen tulee
käsintiskauksen ja konetiskauksen välillä...

Mulla ois muuten ihan hirveästi virtaa nyt! Tätäkö
se on se loppuraskauden virtapiikki!? Pikku-neitiä
odottaessa en tällaista kokenut ollenkaan.
Pitänee keksiä paljon jotain sohvalla tehtävää
 hommaa...bloggamista????? :D

Tässä tärkeimmät :) Kivaa viikonloppua kaikille!

Odottavan ajatuksia

Huomaan, että olen paljon ajatuksissani.

Mietin jo paljon tulevaa synnytystä, vaikka
odotustakin on vielä hetki jäljellä.

Toisaalta neljän viikon päästä ollaan siinä
päivässä, jolloin pikku-neiti syöksähti maailmaan.

Toisaalta laskettuun aikaan on vielä reilu 2 kuukautta jäljellä, mutta nopeasti aika kuluu...kuukausi tai kaksi.

Mikäli masuni tällaisenaan lasketun ajan näkee, taitaa se olla jonkinlainen lääketieteellinen ihme. Lääkäreiden mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista.

Olen laskenut, että jos päästäisiin 10 päivää
pidemmälle, kuin pikku-neidin kanssa,
saisimme jo synnyttää omassa sairaalassa.
Se olisi aivan uskomattoman hienoa!

Eilinen neuvolakäynti sai aikaan huomattavan helpotuksen tunteen. Sain käytyä hoitajan kanssa asiat läpi, jotka viime käynnin jälkeen saivat ahdistumaan.

Nyt tiedän, että sielläkin on ihminen, joka
aidosti välittää ja kuuntelee mietteeni.

Tiedän, että neuvola on joillekin vain paikka,
jossa käydään ottamassa mittoja ja muuta sellaista.
Mä tarvitsen hoitajan, joka pystyy muuhunkin.
Lisäksi käyn äitiyspolilla tarkkailtavana kolmen
viikon välein synnytykseen asti, toivottavasti
vielä jokusen kerran.

Eilisen neuvolankäynnin jälkeen olin niin
tyytyväinen, että ihan sen kunniaksi hain
kukkakaupasta pari jaloleinikkiä :)

Kukkivat varmaan seuraavaan neuvolakäyntiin asti
muistuttaen mua joka päivä, että kaikki on
hyvin nyt...ja vielä hetkenkin päästä. Nyt olen
luottavaisin mielin <3

Rv 30+2