Olen koko viikon pohtinut paljon ihmissuhteita. Olen miettinyt millaisten ihmisten kanssa viihdyn ja millaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikaa. Olen miettinyt millaisessa asenneympäristössä haluan olla ja voinko vähentää negatiivisen ympäristön vaikutusta itseeni. Olen miettinyt ketkä ovat niitä, jotka kerta toisensa jälkeen saavat minut ahdistumaan tai pahastumaan ja niitä, jotka kerta toisensa jälkeen saavat oloni tuntumaan hyväksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Olen miettinyt kuinka paljon ihmiset huomaamattaan levittävät negatiivisuutta ja kuinka paljon ihmiset ihan tietoisesti levittävät hyvää ympärilleen. Ja myös päin vastoin.
Olen miettinyt miten ihan mukavat ja hyvät ihmiset kommentoivat asioita todella ajattelemattomasti sosiaalisessa mediassa. Arvostelevat muiden ulkonäköä ja älykkyyttä. Olen miettinyt monessa kohtaa, että kommentoisinko ja kysyisinkö, että voisiko henkilö sanoa saman myös ihan henkilökohtaisesti arvostelemalleen ihmiselle. En ole kommentoinut, olisi ehkä pitänyt. Olen miettinyt miten myös media tyrkyttää tätä arvostelua ihan joka paikkaan kysymällä "Huippuhyvä idea vai hävettääkö?" Anteeksi mutta mun on vaikea ymmärtää tällaisia kysymyksiä. Okei myönnetään, olen ollut liikenteessä vähän herkillä korvilla ja silmillä mutta se on joskus ehkä ihan vaan hyvä asia.
Jossain kohtaa näköjään myös mun mitta tulee täyteen ja se on nyt. En tykkää, en sitten yhtään. En tykkää olla jatkuvan negatiivisuuden aallon painostuksessa. En tykkää niistä, jotka saavat mut ahdistumaan. Ja huonossa hengessä tehdystä arvostelusta, siitä en tykkää sitten yhtään.
Tällaisia ajatuksia mun päiväkahvien seurana...ei ihan kevyin viikko mutta onpahan tullut mietittyä...
|