Perjantain fiiliksiä

Jotenkin ihan mieletön fiilis juuri nyt, näin perjantai-iltana. Kulunut viikko on ollut todella kiireinen töiden suhteen ja ensi viikko näyttää ihan yhtä kiireiseltä. Mutta nyt alkaa viikonlopun mittainen vapaa ja siitä olen kai näin fiiliksissä.

Itseasiassa jo perjantait ovat meillä melkein kuin vapaapäiviä, kun tytöillä loppuu koulu ja hoito jo puolen päivän aikoihin ja päivää riittää iltaan vaikka kuinka pitkään. Tänään ennätettiinkin tuomaan jälleen yksi isompi kaluste aikaisemmasta kodista, välihuoneen peilipiironki, joka sijoittui nyt eteiseen. Arvaatte varmaan mitä se sai aikaan, jep, vähän kaikenlaista säätöä. Mutta nyt on piironki paikoillaan ja eteinen taas myllätty uuteen asuun. Piirongin laatikkoja kantaessa mietin, kuinka helppoa näiden lipastojen ja piironkien muuttaminen on, kun voi vaan ottaa laatikot ja rungon erikseen kyytiin ja tavarat pysyvät omilla paikoillaan kuljetuksen ajan. Ei tarvitse pakata tavaroita erikseen mutta ei myöskään tule käytyä tavaraa läpi, kun laatikon saa perillä saman tien takaisin paikoilleen...eli se karsiminen jää tässä kohtaa kyllä tekemättä. No tytöt kyllä kävivät yhden laatikon perusteellisesti läpi, sillä piirongin alin laatikko on ollut tyttöjen leluja täynnä ja arvaatteko miten innoissaan tytöt leikkivät omilla tutuilla leluillaan, kun ne ovat olleet poissa käytöstä monta viikkoa!?

Huomenna suunnataan Tampereelle siskon perheen luokse synttäreitä juhlimaan ja sunnuntaina olisi ohjelmassa omenapuiden leikkaamista aikaisemmassa kodissa. Täytyy varata paketti nenäliinoja mukaan sillä itkulta ei varmasti vältytä. Niitä omenapuita (kaiken muun ohella) tulen kyllä ikävöimään kovin. Täytyy tänne koulunkin pihaan istuttaa muutama omenapuu näiden muutamien olemassa olevien lisäksi, vaikka se ei todellakaan ole sama asia, ei lähelläkään. Ei nimittäin ole montaakaan niin kaunista asiaa, kuin vanha omenatarha <3 Kuulostaa ehkä hassulta mutta ne puut ovat meille kuin läheisiä ihmisiä ja niiden mukaan meidän vuotemme ovat aikaisemmassa kodissa kulkeneet. No mutta, en vieritä niitä kyyneleitä ihan vielä. Ehkä sitten sunnuntaina.

Mutta nyt, perheen kanssa vielä sohvalle ja vaihde vapaalle <3 Oikein mukavaa ja onnellista viikonloppua teille jokaiselle <3

Yhteistyössä, Kukkahuone Verona.

Pulu ja muut

Ei taida pulu tietää millaisen onnentunteen ja hymyn se sai minussa aikaan kujerruksellaan, kun ripustin iltapäivällä pyykkejä narulle kuivumaan.

Blogin pitkäaikaiset lukijat ehkä muistavat, että meidän aikaisemman kodin pihakuusessa asui pulupariskunta, joka jokaisena keväänä ilmestyi paikalle aurinkoisena päivänä ja majoittui tuttuun vanhaan pihakuuseen. Tämä uusi pihapiirimme on ihan metsän reunalla ja kuulin tutun kuuloiset siiven äänet, kun ripustin pyykkejä narulle. Kaksi pulua lenteli oksalta toiselle ja kujersivat niin keväisesti. Tuskin nuo samat pulut kuitenkaan mutta linnut saivat ihania muistoja mieleen ja tunteen, ettei kaikki kuitenkaan olekaan muuttunut. Jotkut asiat ne vaan pysyvät, kuten pulun kujerrus <3

Hymyn sai huulille myös päivän pihakierros. Ekaluokkalainen bongasi sinivuokot kukkivassa puutarhassa.

Myös aikaisemmin niin yksinäinen krookus on saanut seuraa.

Kukkiva puutarha ei olekaan aivan niin tyhjä, kuin olin ajatellut. Ainakin muutama tulppaani löytyy.

Näiden oletan olevan narsisseja.

Ja näiden kuvittelen olevan iiriksiä.

Vuorenkilpeä löytyy useammasta paikasta. Se ei kuulu lemppareihini mutta olkoot vaan paikoillaan, ties vaikka oppisin siitä pitämään. Myös jotain ruusua löytyy muutama puska sieltä täältä.

Tästä tapauksesta ei ole aavistustakaan mutta veikkaan sen olevan rikkakasvien osastoa.

Monesta kasvista saan varmasti huomenna varmuuden, kun saan tänne rakkaita vieraita. Puutarhahullu tätini perheineen nimittäin saapuu meille tänne ensimmäistä kertaa ja kyllä näitä vieraita sitten onkin odotettu <3

Oikein mukavaa, keväistä viikon jatkoa teille!

Kukkajuttuja

Piti jo eilen kirjoitella kukista mutta päivä olikin niin täynnä ohjelmaa etten illalla enää jaksanut, vaan kävin nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Tapasin ensimmäistä kertaa entisen kotimme tulevat asukkaat ja olin koko loppupäivän niin fiiliksissä etten malttanut edes istahtaa alas. Kerron siitä sitten toisella kertaa ja nyt nyt niihin kukkiin!

Sain aivan unelmaduunin, joka tullee näkymään myös täällä blogissa säännöllisesti. Alan kuvata paikalliselle kukkahuoneelle lifestyle-tyylistä kuvaa yrityksen someen ja heidän nettisivuilleen. Erilaisia kukkia luvassa siis! Merkitsen nämä postaukset aina erikseen postauksen loppuun selvyyden vuoksi :)

Näiden kuvien myötä kaunista viikonloppua teille jokaiselle <3

Yhteistyössä, Kukkahuone Verona

150 projektia

Tuntuu, kuin menossa olisi vähintään 150 projektia niin sisällä, kuin ulkonakin. Sisällä koitetaan saada tavaroita paikoilleen ja näkymiä kivan näköisiksi. Vanhojen pintojen fiksaus ei ole vielä listalla, lähinnä siis kalusteiden suhteen mietitään mikä toimii ja mikä ei.

Tämä vanha opettajan asunto toimii meidän kodin keskiössä, siinä on sali, tv-huone, keittiö ja vanhempien makuuhuone. Lähdin huoneiden kalustesijoittelussa siitä liikkeelle, että halusin aina oviaukosta avautuvan suht yhtenäisen kokonaisuuden ja tv-huoneen osalta näkymä toimiikin omaan silmään tosi kivasti. 

Salin suuntaan sitten onkin vähän haasteita ja näkymä on vielä hyvin paljas. Sohvan kaveriksi olen kokeillut jo ihan kaikkia mahdollisia pieniä pöytiä ja tasoja mutta mikään ei tunnu sopivan. Haluaisin näkymään jotain pelkistetympää ja linjakkaampaa, kuin tv-huoneen suuntaan mutta nykyinen on kyllä hitusen liiankin pelkistetty eli jotain olisi keksittävä!

Tyttöjen huone on meidän asuinhuoneista ainut, jossa ei olla purettu mitään eikä ole tähän hätään tarvekaan. Sen sijaan siellä pitäisi saada pohja toimivaksi kahdelle tytölle. Tilaa on paljon mutta ehjiä seiniä ei liiaksi, joten senkin huoneen suhteen saa miettiä ihan ajan kanssa, miten huone toteutetaan. Huoneessa on ihan kiva väritys, persikkainen maali seinien alaosissa ja valkoinen yläosissa. Persikkainen toimii näköjään mainiosti myös kuvaustaustana :)

Pihalla taas tämä yksinäinen krookus antoi puhtia heinikon taltuttamiseen.

Koulun takana on muutaman vuoden villinä kasvanut heinikko ja parhaimmillaan heinät ovat reippaasti yli metrin korkuisia ja painuneet lumen alla paksuiksi mättäiksi. Tälle suht isolle alueelle on tarkoitus tehdä kukkiva puutarha ja ensin olisi päästävä heinikon kanssa väleihin, että näkisi vähän millaista muotoa alueelta ilmestyy. Se yksinäinen krookus muuten on tuossa tuolin takana, taitaa kukkaloisto näkyä suoraan makuuhuoneen ikkunasta ;)

Sellaisia juttuja tänään. Jos ei ihan ihmeitä tapahdu, niin kuullaan huomenna kukkajuttujen parissa (ja kommentteihin vastaan huomenna, nyt loppuu virta koneesta ja bloggaajasta) :)

Kalustevalssia

Sitä voisi ajatella, että tällaiseen isoon kouluun kannetaan vanhasta tavallisen kokoisesta (reilu 140 neliötä) kodista kalusteet ihan kevyesti sisään ja paikoilleen, eikö vaan? Mutta eipä olekaan ihan niin helppo homma, kuin voisi ajatella. Meidän aikaisemmassa kodissa on poikkeuksellisen isot huoneet ja täällä koulussa me asutaan ja tullaan asumaan alkuperäisessä opettajan asunnossa. Ne ovat olleet 1800-luvun loppu rakennusajankohtana huomioiden suht tilavia mutta varsinkin viime vuosikymmenten remontit (kolmen wc-tilan rakentaminen koulun sisälle +  henkilökunnan pukutila + siivouskomero) ovat lohkoneet huoneita alkuperäistä pienemmiksi. Luokkahuoneistahan meillä tulee asuinkäyttöön vain yksi, tyttöjen yhteiseksi huoneeksi ja se on toki iso mutta muut huoneet ovat jopa reippaasti pienempiä vanhaan kotiin verrattuna.

Nyt kun olemme siis alkaneet tyhjentämään aikaisempaa kotia niin aina jonkun isomman kalusteen kohdalla ihmettelen ensin kutistumista matkan varrella, sillä kaikki näyttää pieneltä, kun huonekorkeus on 3,5 metriä. Seuraavaksi sitten ihmettelenkin, että mihin ihmeeseen kaluste sijoitetaan. Kuulostaa ihan järjettömältä ja sitä se onkin, kun kokonaisneliöitä kuitenkin piisaa ihan riittävästi ja vähän liikaakin. Tilanteeseen toki vaikuttaa sekin, että kouluun oli jätetty paljon kalusteita, joista esim. tässä salissa on päässyt käyttöön asti iso vanha kirjavitriini, opettajan vanha harmooni ja vanha pöytä kouluruokalasta.

Tämä kalusteiden mahtumisen ihmetys alkoi jo hetki sitten mutta jatkui taas eilen, kun tuotiin koululle miehen olutkaappi. Kuva siitä löytyy täältä (kolmas kuva ylhäältä) ja sattuupa tuossa postauksessa olemaan aika kiva setti muitakin kuvia aikaisemmasta kodista, joten uusien lukijoiden kannattaa kurkata mistä tultiin  ja vanhat lukijat taas voivat palata vanhoihin tuttuihin nurkkiin!

Kaappi ei siis mahtunut kumpaankaan niistä paikoista, mihin olin sen mielessäni sijoittanut ja lopulta se päätyi salista seuraavaan huoneeseen, telkkarihuoneeseen. Ja ihan oikea ja toimiva paikka sieltä löytyikin mutta kokeilut eri paikoista saivat aikaan ensimmäisen kalustevalssin, rymsteerauksen, salissa. Vanha harmooni ja keittolan pöytä vaihtoivat paikkaa ja ruokapöytä kääntyi pitkittäin. Tässä sitä jälleen ollaan, täydellistä järjestystä metsästämässä :D Edellisestä postauksesta muuten löytyy samasta kohtaa kuva ennen valssia, jos joku haluaa nähdä myös tuon keittolan pöydän ja vanhan kirjavitriinin :)

Loppuviikosta olisi toivon mukaan luvassa tilannekatsausta studion lattiasta ja vähän kukkajuttuja! Pysykää siis kuulolla!

Loppuviikko kuvina

Syytä juhlaan

Tänään sain sen maanantaina kaipaamani auringon ja ensimmäiset päiväkahvit pihalla. Suljin hetkeksi silmäni ja kuuntelin. Oli pakko soittaa siskolle, että sain jakaa hyvän hetken jonkun kanssa. Aurinko lämmitti, linnut lauloivat ja puuskittainen tuuli sai männyt narisemaan.

Kierros aurinkoisessa pihassa antoi lisää syitä hymyyn.

Mustikan varvut.

Kallio, sammal ja tammenterhojen hatut.

Jykevät männyt.

Ihan uudet, mutta niin kotoisat kivenkolot.

Kukkiva puutarhani on jo vapaa lumesta. Vielä puuttuu suunnitelma ja kasvit mutta siitä tulee niin ihana.

Myös muutaman vuoden villinä kasvanut heinikko kaipaa taltuttajaa. Sen jälkeen ehkä voisi päästä tarkemmin suunnittelun pariin!

Pihakahvien lisäksi tänään juotiin myös juhlakahvit meidän Viktoria-kissalle. Vikke oli aamulla niin reipas, että pyydysti ensimmäisen hiirensä täällä koulussa. Hän oli jo parina päivänä päivystänyt telkkarihuoneen seinän nurkassa ja tänään viimein onnisti, kun hiiri lykkäsi nenänsä seinän ja lattian raosta kissan valvovan silmän alla. Hurraa Vikke!

Huominen saakin tuoda tullessaan yhtä ihanaa keväistä ilmaa ja hyviä hetkiä. Hiiriä en välttämättä kaipaa joka päivä, joten siitä voidaan pitää vaikka vähän taukoakin :D

Keittiön kaunistus jatkuu

Instaseuraajat jo näkivätkin vilauksen meidän keittiön kaunistumisesta ja nyt olisi luvassa vähän kattavampaa kuvamateriaalia myös täällä blogin puolella. Kaunistuksen ensimmäinen osa löytyy täältä. Tähän toiseen osaan lähdettiin ensisijaisesti toiminnallisuus edellä. Edellisessä kodissa olin tottunut siihen, että kaikki päivittäin tarvittavat esineet olivat helposti käden ulottuvilla, suurin osa avohyllyillä. Tässä koulun keittiössä taas oli kaappia kaapin perään ja koin kyllä suunnattoman hankalana ovien jatkuvan availun, kun en muistanut missä kaapissa mitäkin oli.

Keittiöstä lähti siis 5 yläkaappia ja tilalle laitettiin kaksi syvää hyllyä ja muutama koukku. Budjetti tähän muutokseen oli nolla euroa, joten käytettiin sellaista materiaalia mitä jo valmiiksi oli olemassa. Hyllyt kiinnikkeineen purettiin jo aikaisemmin vanhasta opettajan huoneesta eli meidän makuuhuoneesta. Koukut taas löytyivät vaatekomeron seinästä.

Muutos tuntuu todella toimivalta ja todellakin paljon ilmavammalta ja kauniimmalta, kuin muutaman kuvan päässä oleva lähtötilanne. Ainut minkä fiksaamista vielä tässä kohtaa mietin on tuo taso. Se jatkuu tiskipöytänä heti tästä kuvasta oikealle ja se olisi ehkä vähän yhtenäisemmän näköinen, jos siihen laittaisi vaikka Dc-fixiä päälle. Oikeaa keittiöremonttia ei siis ole vielä vuosiin luvassa, joten nyt mennään edullisten ratkaisujen varassa.

Kaikki rumuus ei tietysti ole vielä pois pyyhittyä, kuten eräs ystäväni totesi mutta onhan tämä nyt aika paljon raikkaampi ja toimivampi, kuin ennen. Katse vaan seinien yläosiin keittiössä ollessa, niin pysyy tunnelma freesinä :D

Ennen.

Mitä keittiölle vielä ennen varsinaista remonttia voisi mahdollisesti tehdä, olisi tämän keittiön ja salin välisen oviaukon muutos. Voi olla, että ensihätään irroitan 90-luvulla rakennetun tarjoiluluukun levyn, että saan vähän ilmavuutta näkymään. Mutta tähän on tarkoitus aikanaan laittaa pariovet ja kun sopivat ovet vain löytyvät, niin voisi melkein alkaa tuumasta toimeen.