Hirveä hiljaisuus

Ihan joka päivä, jossain vaiheessa ajattelen isosiskon kohdalla "olisi nyt edes hetken hiljaa tai paikallaan, tai vaikka molempia samaan aikaan". Nyt neiti on ollut lauantaista asti mamman ja pappan luona yökyläilemässä ja tämä hiljaisuus onkin ihan kamalaa! Ollaan pikkusiskon kanssa molemmat vähän hukassa, kun se yksi, joka hyppii, pomppii, tanssii, voimistelee, juoksee, laulaa, nauraa, huudahtelee ja höpöttää, ei olekaan maisemissa. Onneksi muru tulee jo illalla kotiin, on hirveä ikävä <3

Me ollaan pikkusiskon kanssa pyöritetty olohuoneen järjestystä taas uuteen uskoon ja heti tuntuu paremmalta :) 

Mulla olisi hirveä karsimisen tarve kaikesta, kun jokakesäinen kirppisrupeamakin jäi tänä kesänä toteutumatta. Ei muuta, kuin tavaraa laatikoihin valmiiksi seuraavaa kirppisrupeamaa silmällä pitäen!

Näyttää aikaa jäävän vaikka mihin, kun ei ole isosisko jaloissa pyörimässä. Kuviakaan ei tarvinnut ottaa kolmessa minuutissa, kuten yleensä. Ja sain kuvat jopa käsiteltyä, tosin onnistuin näköjään lataamaan tänne käsittelemättömät kuvat, joten ihan turhaa se näköjään olikin :D 

Taidan aloittaa kilistelemään puikkoja, huomenna en takuulla ehdi, sillä aion keskittyä nauttimaan hyppimisestä, pomppimisesta, tanssimisesta, voimistelusta, juoksemisesta, laulamisesta, nauramisesta, huudahteluista ja höpötyksistä <3

Olen syksyihminen, ainakin syksyisin :) Silti vähän haikeudella katselen näitä kesällä otettuja kuvia, tällaista ei tulla tässä talossa syksyllä (eikä varsinkaan talvella) näkemään...

...paljaita varpaita...

...mamman vanhaa kesämekkoa 60-luvulta (paitsi ehkä sukkisten ja neuleen kanssa)...

...vaippasillaan olevia vauvoja...

Nyt nähdään enemmän villasukkia, villapöksyjä ja villahaalareita. Onneksi nekin on ihania ja varsinkin näiden murujen päällä <3

Jäässä

Vilpoisten kelien myötä viileys hiipii myös sisälle.

Villasukat jalassa on vaellettu jo pitkään, tuplaikkunat on asennettu paikoilleen ja klapia on lykätty kakluuniin jo useampana iltana.

Alkaa olla aika myös tiivistää ja teipata ikkunat, ettei lämpö pääse harakoille.

Isosisko on ihan fiiliksissä takkatulesta ja sitä onkin nyt useampi ilta tuijotettu ja ihasteltu.

Vilpoisan ilman lisäksi aavistuksen kohmeessa tuntuu olevan bloggaajakin...ehkä se tästä taas vetristyy, kun saa näpit lämpimiksi :)

Talviomenat

Meidän omenatilanne on jo siinä pisteessä, että on aika aloittaa talviomenoiden poimiminen talvisäilytykseen. Syysomenoita on vielä joitain kymmeniä kiloja puissa arvioisin, että max. 100 kiloa. Ei siis juuri mitään meidän mittakaavassa.

Ollaan tänä syksynä päästy melko helpolla omppujen kanssa! Isäntä laski syksyn alussa kellarin hillokapasiteetin, joka taisi olla reilut 30 purkkia eri hilloja viime vuodelta, joten hillon tekeminen ei tuntunut ihan akuutin tarpeelliselta! Suurin osa omenoista ollaankin poimittu suoraan puista puristettavaksi, joko tuoremehuksi tai siideriä varten. Yksi siiderierä on jo pullotettu, kaksi tekeillä ja yksi olisi vielä tarkoitus tehdä pikimmiten. Lisäksi ollaan saatu omppuja menemään sukulaisille ja tuttaville sekä yhteen henkilöstöravintolaan aika isot määrät. Ja tietysti ollaan tehty sitä piirakkaa ja jonkun verran sosetta pakkaseen.

Nyt onkin jäljellä enää talviomenat, joita alkaa putoilla maahan sitä tahtia, että on viisaampaa poimia puut mahdollisimman pian.

Meillä on 6 talviomenapuuta, joista osa poimitaan säilytykseen, osa tuputetaan mun siskolle ja veljelle (tiedoksi asianomaisille!) ja osa puristetaan vielä mehuksi.

Multa kysellään aika paljon omenajuttuja, joten ajattelin kertoa nyt ihan kaikille kiinnostuneille kuinka meidän talviomenat säilötään :)

Talviomenat kannattaa poimia suoraan puusta, sillä maahan pudotessaan omput saavat kolhun, mikä heikentää säilyvyyttä. Me poimitaan omenat puisiin "luumulaatikoihin" (sellaisia puulaatikoita, joissa tuodaan luumut kauppojen hedelmäosastolle), joihin mahtuu kaksi kerrosta omenaa päällekäin. Laatikoita säilytetään kylmällä kuistilla pakkasiin asti ja sen jälkeen ne nostetaan eteiseen, mikä pysyy talvella noin kymmenessä asteessa. Talviomenat kypsyvät vielä varastoinnin aikana, joten poimittaessa ne ovat vielä melkoisen kovia.

Omenalaatikot vuorataan sanomalehdillä ja samoin omenakerrosten väliin ja päälle laitetaan sanomalehdet. Laatikot käydään 1-2 viikon välein läpi ja samalla poistetaan huonot omenat.

Meillä on useampaa talviomenaa, joista Åkerö säilyy noin jouluun asti ja kuvissa esiintyvä punamaltoinen omena, joka on aikaisempina vuosina säilynyt jopa maaliskuulle. Parasta talviomenissa on huumaava omenan tuoksu, joka leviää kuistille ja eteiseen <3 Toiseksi parasta on syödä oman pihan omppuja melkein koko talvi...ja sitten tietysti se piirakka :)

Miten ihmeessä onkin taas perjantai!? Meillä viikonloppusuunnitelmissa talviomenoiden poimimista ja uuden kiukaan asennusta pihasaunaan (vanhassa oli takaseinä palanut puhki) sekä kaikkea muuta kivaa pihapuuhaa :) Mukavaa syksyistä viikonloppua!

Nyt ette kyllä usko!

Nyt ette kyllä usko, sillä en tahdo itsekään uskoa tätä todeksi!

Kerroin viime postauksessa pikkusiskon heikoista päikkäireistä ja huonosta syömisestä ja kerrottakoon, että ohimeneväähän tuo oli! Ihan itsestään se ei ohi mennyt vaan aika selvä ongelmatekijä taidettiin saada kiinni. Jätin viime viikon lopulla omasta ruokavaliostani kokeellisesti pois ohran, vehnän ja rukiin. Tiedän kyllä, että imetysdieettejä ei suositella mutta äidinvaisto painosti tekemään edes pientä testiä asian kanssa! Ja onhan meillä aika tavalla tuota omenapiirakkaa täällä vedelty, siis ihan joka ikinen päivä...ja jotenkin ajattelin, että tuo vehnä voisi olla ongelmana.

No ensimmäisenä poistui ne pienet kitinä- ja harmitushetket. Sen jälkeen tapahtui yksi aika järjettömän voimakas muutos vatsan kanssa (ei siitä sen enempää :D) ja nyt tänään, juuri hetki sitten, tyttönen nukkui KAKSI kokonaista tuntia putkeen!!!!!!

Nyt taidetaan seurata näin muutama päivä ja sitten pikku hiljaa palautan viljat takaisin omaan ruokavalioon. Kauraa, maissia ja riisiä olen nyt nauttinutkin.

Ja mitäs me isosiskon kanssa touhuttiin noiden kahden tunnin aikana? Käytiin läpi KAIKKI lelut, sillä pikkusisko lähti muutama päivä sitten ryömimään ja isosisko on totta kai huolissaan aarteistansa :D Kaikki pienet suuhun sopivat lelut lähtivät neidin omaan huoneeseen ja kaikki muukin saatiin ihan kunnolla järjestykseen (siis ainakin hetkellisesti).

Ja, kun sisko vain nukkui ja nukkui (isosisko jopa kyseli, että koska se oikein herää!), niin otettiin suurennuslasi ja alettiin tutkailemaan tarkemmin tieltä löytynyttä tammen oksaa :)

Joku nyt tietysti huolestui, että eikö me olla saatu omenapiirakkaa moneen päivään :D Ollaan me! Tein ihan järjettömän hyvää gluteenitonta ja maidotonta omenapiirakkaa. Tänään on taas pakko leipoa, kun eilinen sinniteltiin isännän kanssa ilman :D

Kyllä nyt taas tanssittaa ja laulattaa ja kaikilla on nauru suussa, kuten isosisko asian ilmaisee <3

Ja ihan satavarmasti lupaan, että seuraavaksi jotain muuta, kuin vauvajuttua!

Ihan mahtavaa viikon jatkoa :)

Pikkusiskon tutkiva luonne

Pikkusiskosta on tullut melkoisen tarkkaavainen, tutkiva ja ihmettelevä tapaus. Kaikki pitää nähdä ja maistaa. Ja mitään ei  todellakaan saa missata!

Neiti on tehnyt empiiristä tutkimusta muun muassa päikkäreiden optimaalisesta pituudesta niin, että saa varmasti imettyä itseensä kaiken mahdollisen kokemuksen ympäröivästä maailmasta.

Vakiintunut käytäntö onkin nyt 15 minuuttia unia, jonka kanssa jaksaa taas aika monta tuntia!

Hän on huomannut, että jos nukkuu pidempään, saattaa vahingossa nukkua vaikka 45 minuuttia tai pahimmassa tapauksessa jopa tunnin.

Mitä vähemmän nukkuu, sitä enemmän ehtii nähdä ja kokea.

Toisena tutkimuskohteena on ollut hyvän ruokailuhetken löytyminen niin, että syömisaika ei vain ole pois lattialla touhuamisesta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että paras ruokailuaika on silloin, kuin nukkuu ja silmät on joka tapauksessa kiinni.

Toisin sanoen neiti syö nuo päikkärinsä ja yöllä noin kahden tunnin välein.

Onneksi neiti on sellainen hyväntuulinen tapaus, että jaksaa näin aika iloisena koko päivän. Illalla tosin alkaa aika kovin nälkä ja väsy kiusaamaan, mutta ketä nyt ei alkaisi kiukuttaa olla koko päivä lähes nukkumatta ja syömättä, ainakin jos ikää on reilu 4 kuukautta.

Aamupäikkäreitä neiti pystyy usein nukkumaan ilman, että syö samalla. Johtuen todennäköisesti siitä, että on juuri koko yön tankannut.

Ja minähän käytin tänään tuon hetken hyväksi ja räpsin sokkona muutaman kuvan kasteisesta nurmikosta, en siis siivonnut, vaikka edellisen postauksen perusteella siihen tarvetta olisikin :D

Jo tavaksi käyneeseen tyyliin neiti heräsi 15 minuutin kohdalla. Silmissä hiukan vielä väsyä mutta nopsaa se tuosta hälveni :)

Pliis, kertokaa mulle, että tämä on vain joku ohimenevä vaihe ja pian palataan taas edes niihin 45 minuutin päikkäreihin ja normaaliin päiväsyömiseen!?

Ja pahoittelut kaikille, joita ei nämä vauvajutut kiinnosta! Toivoisin itsekin, että postaukset olisivat välillä vähemmän elämänmakuisia, vaikka jotain sisustushuttua tai muuta :D

Hulluksi tulemisesta (äitinä olemisesta)

 Joskus tuntuu siltä, kuin olisin tulossa hulluksi (kirjoitinko todella JOSKUS, kun oikeasti ajattelen, että lähes joka päivä). Kotona vallitsee sellainen kaaos, että en voin kuin hengittää syvään ja hyväksyä se. Kaiken paikoilleen laittamiseen saisi nimittäin kulumaan useamman tunnin, lasten samalla luodessa kaaosta lisää. 

Mun ärsytyskäyrä on usein suoraan verrannollinen sotkun kanssa! Isosiskokin tänään kyseli, että "miten se taas menikään, että millä jalalla kannattaa aamulla nousta sängystä?". Viitaten todennäköisesti äidin nyrpeään olemukseen.

Tällaisena päivänä ei auta muu, kuin ottaa jalat alle ja lähteä pitkälle kävelylle (siis lasten kanssa).

Harmi vain, että kävelyn jälkeen sama kaaos on edelleen olemassa. Pieni otos keittiön pöydältä...kynät, tammenterho, kerhotossu ja teroituspurut...näitä kaikkia kuulemma tarvitaan sateenkaaren piirtämisessä.

Muutama päivä sitten neiti pyysi "pliis pliis äiti, saanko suodatinpussin leikkeihin?" Nyt on sekin mysteeri selvitetty, mihin sitä tarvittiin.

Joskus harvoin meidän lapset leikkivät ihan leluillakin. Silloin levitetään kaikki lattialle samaan aikaan ja kun lähes kaikki on koreista ja laatikoista ulkona keksitään, että "mä haluan sittenkin leikkiä junaradalla". Senhän voi rakentaa vaikka keittiöön, kun välihuoneen lattia on jo täynnä.

Lasten touhutessa omiaan äiti laittaa lounasta, hernekeittoa, sitä purkkiversiota! Neiti on pitkään kärttänyt hernekeittoa, kun vanhassa hoitopaikassakin se oli niin hyvää. Muutamat keitosyritykseni ovat saaneet neidin kakomaan lautasen äärellä ja eilen päätin luovuttaa ja etsittiin kaupasta sitä purkkiversiota. Tänään sainkin kehuja, kun oli niin hyvää ruokaa, kuulemma ihan saman makuista, kuin siellä hoidossakin! Itse en mitenkään rakasta hernekeittoa enkä varsinkaan sitä purkkiversiota, onneksi oli sentään luomua. Mutta jos neitiin on uskominen, niin purkkiversio voitti 6-0 mun tuntikausia kypsytetyn version :D

Nyt tätä postausta kirjoittaessa sohvalta kuuluu pieni kolahdus ja neiti huutaa "voi ei, kaikki teroitusroskat levisi pitkin lattiaa"...

Taidanpa sulkea sanaisen arkkuni tänään tähän jättäen teidät siihen uskoon, että tässä oli kaikki mistä halusin tänään avautua. Täytyypä huomenna oikein keskittyä, kun nousee sängystä ylös, että nousee varmasti sillä oikealla jalalla!

On mulla hyviäkin päiviä ollut, esimerkiksi täällä ja täällä...silloin on varmaan ollut hiukan siistimpää :D

Lumoavaa

Nyt luvassa jotakin TODELLA harvinaista!!! Asukuvia itse omenatarhan emännästä sadonkorjuupuuhissa! Olen itse aika fiiliksissä näistä kuvista, varmaankin juuri siksi, että ovat niin kovin harvinaisia :) Mutta melko haastavaa oli olla sekä kuvaaja, että kuvattava, joten turha säikähtää, että tällainen ihan tavaksi kävisi!

Syy moisiin kuviin löytyy rakastettavan ihanasta tunikasta! Aikaisemminkin niitä on tullut kuvattua mutta nyt rohkaistuin kuvaamaan "in action".

Lumoan tunikat löytyvät tulevana viikonloppuna 14-15.9 Helsingin Kaapelitehtaalla pidettävästä Design Marketista, joka on pohjoismaiden suurin muotoilualan varastomyyntitapahtuma. Tuttujen tunikojen Lempi, Taika, Sointu ja Vilja lisäksi mukana erä tunikoita, joita ei ole verkkokaupassa näkynyt. Lokakuussahan julkaistaan Lumoan uusi mallisto, joten nämä tunikat lähtevät hurjan edullisin hinnoin viikonlopun tapahtumasta! Tänä vuonna Lumoan tunikat löytyvät yläkerran parvelta.

Lumoava emäntä, lumoavassa tunikassa, lumoavassa ympäristössä, eiks vaan!? ;)

Lumoavan kaunista viikkoa jokaiselle <3

Tunika saatu blogin kautta.

Aamulla keittiössä

Aivan liian aikaisen aamun pelastaa aamuaurinko keittiöön <3 Okei, vaatii se ehkä muutaman mukillisen kahviakin :)

Kyllä se tästä taas lähtee :)

Pirtsakkaa viikonloppua, se on kuulkaas perjantai!

Nyt sitä sorbettia!

Toivottavasti ette ole odottaneet kieli pitkällä kovinkaan montaa päivää sorbettireseptiä! Meillä on nimittäin pienemmän kanssa nyt sellainen tilanne, että ennen blogia ja sorbettia prioriteettilistalla on esim. pienet nokoset :D

Omenasorbetti

5dl sakeaa omenamehua
1 sitruunan mehu
125 g (noin 1 1/4dl) sokeria

Kuumenna omena- ja sitruunamehua sekä sokeria, kunnes sokeri sulaa. Jäädytä seos jäätelokoneessa ja nauti (tai pakasta). Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Meillä mehuna siis tuorepuristettu omenamehu ja on kuulkaa niin raikasta :) Vähän tekisi mieli kokeilla myös ihan omenoista jotakin jädeä, omenakermajäätelö voisi olla aika herkkua. Se ei tosin meillä tule kysymykseen isomman tytön maitoallergian vuoksi, joten jotakin kerman korviketta pitäisi keksiä. Kookoskermaa kokeilin jo mutta neiti ei välitä niin voimakkaasta kookoksen mausta. Meille vanhemmille maistui kyllä ihan kivasti :)

Kivaa keskiviikkoa!

Syyskuun ekana

Tovin saatte vielä odotella omenasorbettireseptiä, sillä meiltä loppui tuorepuristettu omenamehu! Kyllä, luit oikein, LOPPUI :D Onneksi huomenna mehua tulee lisää noin 20 litraa, joten enköhän saa siitä teille sorbetit pyöräytettyä :)

Olen jo nostellut pelargoneja kuistilta ikkunalaudoille. Ajattelin talvettaa ne tänä talvena ihan asuinhuoneissa huonekasveina.

Aika pian kyllä täytyy laittaa toiset ikkunat paikkaansa, jolloin ruukut eivät enää mahdu ikkunalaudoille turvallisesti.

Olosuhteiden pakosta joudun siis pian rymsteeraushommiin, jotta saadaan kaikille pelargoneille mukavat talviolot ikkunan edestä :)

Valkoinen Mårbacka ja vanha tuoksupelargoni <3

Aika tiukka kuvanrajaus tänään, on nimittäin aika hyrskynmyrskyn :D