Mielen Melodiat vk8

Luovuus, lempiaiheeni <3 Mielen Melodiat viimeisen viikon materiaali alkaa seuraavasti:

"Luovuus tarvitsee rauhoittumista ja pysähtymistä. Luovuus ja ideat voivat syntyä yllättäen, kun ihmisen mieli on oikeassa tilanteessa ja olosuhteet ovat otolliset luovuudelle. 

Luovuus ei kukoista kiireessä. On tärkeää antaa lepoa, palautumista ja rauhoittumista itselleen.

Aivot erityisesti vaativat palautumista kuormituksesta. Kuormittuneet aivot eivät pysty tuottamaan uutta tai ideoimaan."

Olen nyt jo jonkin aikaa saanut tehdä luovaa työtä, joka todella on minua varten. Jo tämän varsin lyhyen kokemuksen jälkeen pystyn samaistumaan joka ainoaan lauseeseen materiaalissa, sillä olen pohtinut luovuutta lähiaikoina todella paljon. Luovuus on kyllä ihmeellistä, se tulee ihan itsestään eikä sitä voi pakottaa...pakottamalla se ei tule.

Koen että luovuuden tasoja on monia ja ne toimivat eri tavoin. Minulla ainakin tuntuu olevan aivan erilaiset luovuuden tasot esimerkiksi suunnittelulle tai kuvaamiselle. Kuvamaailmoiden suunnittelu, kuvasarjat ja niiden yksityiskohtien suunnittelu luonnistuu hyvin silloinkin (ja ehkä parhaiten juuri silloin), kun tehtävää on paljon. Voisin melkein sanoa, että mitä enemmän suunniteltavaa minulla on, sitä enemmän saan mielestäni hyviä ideoita. Kaikki suunnittelemani asiat kuitenkin ovat sellaisia, joita haluan tehdä...pääsen siis jonkinlaiseen positiiviseen ideoiden ryöppyyn kiinni.

Kuvaaminen sitten taas ei toimi lainkaan samalla tavalla. Sitä en pysty tekemään (tai pystyn toki painamaan nappia...mutta tulos harvoin on sitä mitä haluaisin) kiireessä tai pysähtymättä. Vaikka minulla olisi loistava idea ja suunnitelma taustalla en pysty toteuttamaan sitä pysähtymättä. Kameran kanssa pitää päästä sellaiseen tilaan, että jollain tasolla kaikki sen ulkopuolella oleva sulkeutuu pois. Ja tämä ei ole ainakaan itselleni ole mahdollista ilman aikaa, pysähtymistä, läsnäoloa ja päänsisäistä rentoa tilaa.

On myös hetkiä, jolloin en pysty kumpaankaan, suunnitteluun enkä kuvaamiseen. Ne hetket ovat yleensä kuvauskeikkojen jälkeisiä päiviä. En pysty olemaan luova, en pysty suunnittelemaan, en pysty oikein edes olemaan sosiaalinen. Olen oppinut, että silloin on turha yrittää. Kuvauspäivien jälkeen teen usein jotain helppoja kuvankäsittelyitä, sillä se ei niin paljon vaadi luovuutta, rauha riittää. Mutta usein joudun kuitenkin palaamaan kuviin vielä uudestaankin. Nyt mietinkin, olisiko ehkä viisaampaa pitää silloin kokonaan vapaampi päivä ja lähteä lasten kanssa (tai ihan yksin) vaikka metsään? Varmasti olisi! Palautuminen olisi varmasti nopeampaa ja hyvään luovuuden tilaan pääsisi ehkä nopeammin.

Loppuviikosta huomasin myös, ettei luovuus tule vain metsään menemällä. Lähdin metsään ihan sillä ajatuksella, että pääsisin taas luovuuteen kiinni. Pää oli täynnä ajatuksia, mitä pitäisi tehdä, mitä pitäisi oivaltaa, mitä pitäisi luoda. Jo lähtiessä taisin tietää, ettei luovuus ehkä hyppääkään selkääni metsässä...ei kyytiin mahtunut muiden aisioiden painaessa mieltä. En pystynyt päästämään irti, en pystynyt olemaan läsnä. Ei ehkä turha reissu, kun tuli samalla vähän ulkoiltua mutta en silti saanut sieltä sitä, mitä menin hakemaan. Ehkä se "hakeminen" olikin se ongelma? Hyviä ideoita alkoi kuitenkin tulla seuraavana päivänä, kun olin tyttöjen kanssa kävelyllä ja vedin pulkkaa perässäni. Kävelylle ei ollut muita odotuksia, kuin käydä pienellä happihyppelyllä ja poiketa samalla lähiapteekissa. Tunsin pulkan painavana takanani, kuulin lumen narinan kengän alla jokaisella askeleella, näin kuinka kauniin pastellinen taivas oli puiden latvuksien lomassa ja ihailin, kuinka pieni tuulen vire sai kevyen lumen tanssahtelemaan puiden oksilta kevyesti alas. Ja siinä kohtaa ideoita alkoi tipahdella. En siis ehkä tarvinnutkaan metsää, vaan tarvitsin läsnäoloa ja tilaa, josta en "hakenut" mitään.

Itsensä kuuntelemista ja oman toiminnan analysoimista. Sitä tämä Mielen Melodiat verkkokurssi on itselleni ollut. Ja koen saaneeni siitä todella paljon ajateltavaa, oivalluksia ja myös ihan käytännön työkaluja itsensä ymmärtämiseen, läsnäoloon, rohkeuteen ja luovuuteen. Vähän jo ehdin hätääntyä, että tämä oli nyt tässä. Haluaisin jatkaa tätä matkaa vielä eteen päin. Onnekseni kuulin, että verkkokurssin materiaali on käytössäni vielä vuoden, joten pystyn varmasti sen avulla jatkamaan matkaani vielä pidemmälle.

Kiitos, kun jaksoit lukea tähän asti :)

Kiitos teille innolla matkaa seuranneille lukijoille kommenteista <3

Ja iso kiitos Mielen Melodiat, että sain lähteä tähän mukaan <3

Mielen Melodiat vk7

Tämän viikon teemana oli vuorovaikutus itseen ja muihin. Hyvin mielenkiintoinen teema, josta sain itselleni paljon ajateltavaa. Paljon asioita, joita en ollut ikinä tullut ajatelleeksi. Ennakkokäsityksistä, sanattomasta viestinnästä, sisäisestä puheesta, fokuksesta ja aidosta kiinnostuksesta ymmärtää toista.

Niin kauan kuin muistan, olen kokenut haasteita vuorovaikutustilanteissa, varsinkin uusien ihmisten tapaamisessa. Koen usein, että minua pidetään outona tai että juttujani ei ymmärretä. Että ajatuksenjuoksuni on kertakaikkiaan niin erilainen, kuin muilla...joko sanon liikaa asioita tai sitten jätän jotain oleellista sanomatta. Ehkä sen takia mielelläni kerronkin asioita täällä blogissa, kun itsellä on enemmän aikaa asettaa sanansa jolloin virhetulkinnan riski madaltuu...

Yksi itselleni merkittävä asia viikon teemassa oli oma sisäinen puhe. Se vaikuttaa suoraan siihen, millaisia reaktioita saamme vuorovaikutuksessa toisilta. Jos jo etukäteen ajattelen "Miten ihmeessä osaan valita oikeat sanat ja että varmasti minut taas väärinymmärretään" niin menen tilanteeseen aistien ensisijaisesti ajatustani tukevia viestejä. Voisin ehkä keskittyä tämän tyylisen sisäisen puheen sijaan siihen, että luottaisin enemmän itseeni, jännittäisin vähemmän ja olisin ihan vain oma itseni...sillä olenhan kuitenkin ihan hyvä tyyppi :) Voisin yrittää muokata sisäistä puhettani sellaiseen suuntaan, joka ohjaisi minua havainnoimaan positiivisempia ja hyväksyvämpiä viestejä. Avoimin mielin osaan kyllä olla, toimia intuition mukaan mutta koen, että voisin panostaa tilanteissa enemmän myös läsnäoloon ja sitä kautta olla aidommin kiinnostunut myös ymmärtämään sitä toista osapuolta.

Tähän viikkoon ei ole juurikaan mahtunut uusia kohtaamisia mutta innolla odotan millaisia kokemuksia tulen jatkossa saamaan. Ja tietysti tututkin kohtaamiset ovat ihan hyvä paikka harjoitella :)

Tältä näyttää 2,5-vuotias uudessa kohtaamisessa. En usko, että ajatuksiin mahtuu "mitähän rakentaisi legoilla myöhemmin tänään", vaan läsnäolo on 100%. Silmistä näkyy aito kiinnostus toista kohtaan ja lapsi kuuntelee toisen tarinaa ilman ennakkokäsityksiä.

Vielä viikko valmennusta jäljellä! Onneksi olen kirjoittanut asioita muistiin tänne blogiin, niin niihin on helppo palata myöhemminkin :)

Nyt toivottelen teille mukavaa pian alkavaa viikonloppua!

Mielen Melodiat vk6

Myönteisyys. Koen sanan myönteisyys positiivisuutena asioita kohtaan.

Minut on jo kotona opetettu realistiksi. On opetettu varautumaan pahimpaan ja varovasti toivomaan parasta. Välillä mietin, onko minut sittenkin kasvatettu pessimistiksi, kun parasta uskalsin toivoa vain varoen. Pettymykset ja ne pahimmat toteutumat ovat kolahtaneet aina hurjalla voimalla ja niihin varautuminen on varmaan ollut jonkinlainen keino selviytyä, kun on pystynyt jälkeen päin sanomaan "arvasin, että tässä käy näin". Toisaalta taas on opetettu löytämään niistä kovistakin kolauksista aina positiivinenkin puoli, aina löytyy joku syy miksi näin piti käydä. Ja kolauksen jälkeen löytyy pian joku muu asia, joka nostaa pään pinnalle leukaa myöten.

Pystyn olemaan todella negatiivinen ihminen. Kyllä, aivan todella helposti ilman mitään ongelmaa. Pystyn helposti myös kaivamaan hyvistäkin asioita huonoja puolia. Kyllä, tämänkin ilman mitään ongelmaa. Voisin myös sanoa, että muutamia vuosia sitten kävin vahvasti myös siellä pessimismin puolella. Ehkä siksi, että negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja, että ympärillä oli myös ihmisiä "joille AINA kävi huonosti". Jossain kohtaa se negatiivisuus alkoi ärsyttämään niin paljon, että aloin tietoisesti kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi, omissa ajatuksissani ja myös läheisten negatiivisuuden kierteessä. Ihan tietoisesti pyrin siihen, etten kaivaisi jokaisesta asiasta sitä huonoa puolta. Kun sain ajatukseni kiinni itse teosta, pidin huolta etten vaan sanoisi sitä ääneen vaan ennemminkin sanoisin ääneen sen hyvän puolen. Ja hiljalleen asiat ovat muuttuneet. Positiivisuus ruokki positiivisuutta ja tänä päivänä voisin jo sanoa olevani hyvin myönteinen ihminen. Kuulostaako jo enemmän minulta? Niin minustakin. Myös tässä blogissa myönteisyys näkyy (näkyyhän?), itselleni se ainakin näyttäytyy ja uskoisin sen näkyvän myös teille lukijoille.

Tähän viikkoon kuului paljon äänitteitä, joita olen todella rakastanut tämän valmennuksen aikana. Ne ovat monta kertaa koskettaneet kyyneliin saakka, saaneet sopivalla hetkellä pään tyhjenemään ja taas toisella hetkellä saaneet mielen täyteen ideoita ja inspiraatiota. Tällä viikolla ihan tosissani mietin, mikä taika näissä äänitteissä on, kun ne saavat aina aikaan juuri niitä oikeita asioita, ihan joka kerta. Toki olen hyvin avoin ja vastaanottavainen kuulija mutta eihän se voi sentään kaikkea selittää. Sitten sen tajusin. Äänitteissä suljetaan osa ulkomaailmasta (häiritsevistä ärsykkeistä) pois sulkemalla silmät. Tämä ulkomaailman sulkeminen aiheuttaa sen, että keskityn kuulemaani, hengitän syvemmin, olen läsnä omassa kehossani ja omissa ajatuksissani. Ja mietin, näinkö helppoa tämä on.

Vähän samanlaista, kuin näiden kuvien ottaminen. Makaan pellolla vatsallani, hengitän, katson linssin läpi, käännän tarkennusrengasta, en ajattele muuta. "Alastiko?" kysyi muuten isoäitini, kun kerroin olleeni vatsallani pellolla :D Ei, kun ihan kunnon paksut toppavaatteet päällä, kun on 20 astetta pakkasta. 

Vähän samanlaista mutta ei sitten kuitenkaan lähellekään.

Myönteisyyden tiellä ei ole tullut vielä yhtäkään negatiivista puolta vastaan. Taidan siis jatkaa samalla polulla.

Ja hei muistakaa hyödyntää viikko sitten annettu alekoodi valmennukseen, se on yhä voimassa!

Mielen Melodiat vk5

Mikä sen parempi tapa aloittaa uusi vuosi, kuin kirjoittaa uskosta omiin tavoitteisiin ja unelmiin!? Olen teille aikaisemminkin kertonut, että uskon vahvasti siihen, että tavoitteet ja unelmat voivat toteutua, kun ne sanoo ääneen (niihin uskoo) ja sen jälkeen kulkee avoimin mielin ja antaa mahdollisuuksien tulla ja itsensä tarttua niihin. 

Viime vuoden aikana toteutui monta haavettani, suurimmat liittyivät työhön ja valokuvaamiseen. Minulla on tavoitteita ja haaveita myös tälle vuodelle ja monen kohdalla tulen luottamaan tuohon aikaisempaan uskomukseeni ja antaa asioiden tapahtua, kuin itsestään. Minulla on tänä vuonna mahdollista toteuttaa yksi todella suurikin unelma ja sitä en aio antaa ihan täysin tuulen vietäväksi, vaan tulen tietoisesti pyrkimään sen kanssa eteen päin Mielen melodiat teeman antamilla ideoilla. Kirjaan itselleni ihan konkreettiset tavoitteet unelman eteen päin viemiseksi ja tasaisin väliajoin aion myös tarkastella tavoitteiteni toteutumista ja tarvittaessa tehdä spesifimmät tavoitteet tai muuttaa niiden suuntaa, jotta tämä unelma tosiaan toteutuu. Tämä vuosi on siis projektivuosi ison unelman eteen ja pieniä haaveita ja unelmia voin antaa vähän vapaammin kulkea isomman rinnalla. 

Toivoisin saavani myös paljon kuvattavaa tänä vuonna. Koteja, lapsia, koulunsa päättäneitä, perheitä sekä erilaisia pienempiä kuvausprojekteja kotimaisille (pien)yrityksille.

Yleisempänä tavoitteena on jatkaa oman hyvinvoinnin projektia, itseä kuuntelemalla ja ymmärtämällä :)

Millaisia tavoitteita ja unelmia sinulla on?

Minulla olisi teille blogin lukijoille alekoodi Mielen Melodiat valmennusjaksolle, joka alkaa 15.1. Jos siis tavoitteenasi on panostaa itseesi, niin suosittelen valmennusta lämmöllä. Sen avulla voit esimerkiksi parantaa läsnäoloa, rentoutta, rohkeutta, itsetuntemusta, ajatuksen voimaa ja myönteisyyttä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että se mitä valmennus vaatii, jotta siitä saa ison hyödyn, on motivaatio. Hyvällä motivaatiolla pienellä panostuksella voi saada ison käänteen elämään monellakin tasolla. Koodi 7XJYXTC3R1 on voimassa 14.1 asti ja sen kanssa saat valmennuksen hintaan 89€.


Ja jos nyt oikein tarkkaan kuuntelen itseäni, niin tämän illan unelmana taitaa olla leivinuunissa paistettu pitsa ;) Taidan siis siirtyä keittiön puolelle taikinantekoon! Herkullista vuoden ensimmäistä iltaa teillekin!

Mielen Melodiat vk4

Uskomatonta, että Mielen Melodiat verkkovalmennus menee jo puolessa välissä!  Jo nyt olen saanut paljon ajateltavaa ja ideoita omaan elämääni. Mitähän toinen puoli tuo vielä tullessaan puhumattakaan siitä, kun asioiden työstöä jatkaa valmennuksen jälkeen.

Tämän viikon teemana oli itsetunto ja rohkeus. Tällä viikolla en valitettavasti ole päässyt teemaan kovinkaan syvällisesti sisälle, sillä viikon aikana, koko perhe oli ensin vatsataudissa ja nyt juuri ennen joulua minuun ja lapsiin iski influenssa, jota täällä podetaan edelleen. Jatkan siis ehdottomasti vielä tämän teeman työstämistä, kunhan tervehdymme. Pystyin kuitenkin tutustumaan materiaaliin ja käymään läpi Ilkka Koppolamäen tekemät harjoitteet.

Koen olevani aika rohkea. Myös isäni kommentoi rohkeuttani, kun kerroin meneväni “Rohkeus asuu sisälläsi” luennolle, että “Sehän asuu sinussa jo”. Niinhän se asuukin. Ajattelisin, että rohkeus muodostuu ihmisen luonteen ja ympäristön vaikutuksesta. Toki rohkeutta voi myös harjoitella! Omalla kohdallani näen varsin merkityksellisenä tekijänä sen, että olen keskimmäinen kolmesta sisaruksesta. Olen saanut/joutunut “selviytyä” ihan itse, olen oppinut pitämään puoliani ja saada ääneni kuuluviin, kun minulla on ollut sanottavaa.

Rohkeutta on niin monenlaista…rohkeutta on yrittää, heittäytyä, jatkaa, pinnistellä. Rohkeutta on kannustaa, kehua, auttaa. Rohkeutta on pysähtyä, kuunnella, olla hiljaa. Kun mietin omalta kohdalta niitä asioita, joita en uskalla tehdä, tulen melkein siihen tulokseen, etten edes halua tehdä niitä kaikkia. Rohkeutta on myös sanoa ei, en halua.

Tällaisilla ajatuksilla tällä kertaa. Ehdottomasti pitää vielä jatkaa asian työstöä näidenkin teemojen kohdalla.

Kuullaan pian tavallisten kuulumisten kera <3 Me jatketaan huilailua :)

Mielen Melodiat vk 3

Ajatuksen voima ja asenne. 

Mistä oikein aloittaisin? 

Ehkä siitä mitä olen kokenut aiheesta jo ennen valmennusta.

Teen tällä hetkellä juuri niitä asioita, joita haluan tehdä ja kuulen silloin tällöin kysymyksiä "Miten nämä oikeat asiat tapahtuvat minulle?" ja "Mitä olen tehnyt, että olen siinä missä olen juuri nyt?". Olen aika huono selittämään asioita niin, että ihmiset ymmärtävät ja usein ehkä selityksistäni saa sen kuvan, että asiat ovat tapahtuneet ihan itsestään ja vain hyvällä tuurilla. Se on tavallaan ihan totta mutta ei koko totuus. Hyvältä ja oikealta tuntuvat asiat kyllä tulevat luokseni ja tuuriakin on varmasti ollut mukana mutta sanoisin myös, että paljon on kiinni myös omasta asenteestani. 

Kuljen aika avoimin mielin ja näen erilaiset pienetkin asiat hienoina mahdollisuuksina. Mutta ennen kaikkea pitää tietää mitä tahtoo, sanoa se ääneen (vaikka vain itselleen) ja poimia eteen tulevista asioista ne, jotka vievät tavoitteessa eteen päin ja tärkein, tarttua niihin. Kaikki poiminnat eivät välttämättä vie tietä pidemmälle tavoitteen suhteen ja silloin pitää osata päästää irti ja ottaa vastaan jotain muuta, jotain sopivampaa. Myöskään positiivista asennetta ei saa unohtaa!

Kaikilla on tietysti omat haaveensa ja tavoitteensa mutta yksi suurin omani on ollut valokuvaajan tutkinnon suorittaminen ja valokuvaaminen työnä. Molemmat ovat toteutuneet tavallaan aika helpostikin mutta ei millään tasolla itsestään. Olen kulkenut niitä kohti sen vuoksi, että olen osannut sanoa ääneen, että haluan niitä asioita. Samat asiat olisivat varmasti tulleet eteeni joka tapauksessa mutta ilman halua ja tavoitteita en varmasti olisi osannut niihin tarttua.

Tämän viikon valmennusteemasta ymmärsin, että olen toiminut ihan oikein tavoitellessani haaveitani. Olen päättänyt, ollut avoimin mielin ja asiat ovat alkaneet lipua luokseni. Valmennusmateriaalista löysin myös jotain, mitä en ollut osannut itse hyödyntää. 

Olen jo joitakin vuosia puhunut siitä miten joka päivä pitää tehdä jotain mitä todella haluaa tehdä. Kaikilla on arjen askareet hoidettavana (joskus hiukan ärsyttäviäkin askareita) ja ne on tehtävä tavalla tai toisella. Aloitin aikanaan siitä, että niiden "pakollisten" asioiden lisäksi tein joka päivä jotain mitä todella haluan juuri sinä päivänä tehdä. Pikku hiljaa tämän rutiinin myötä, kun sain toteuttaa omaa tahtoa (pitäisikö olla itsestäänselvyys? ehkä), myös ne "pakolliset" asiat alkoivat muuttua ihan mukaviksi ja lopulta sellaisiksi, etteivät ne tuntuneet enää pakollisilta, vaan niitä oli ihan kiva tehdä. Käänsin siis tietämättäni tylsät ja pakolliset asiat ihan mukaviksi...ja mukavaa on sen jälkeen riittänyt :)

Kuitenkin olen edelleen joissain stressaavissa tilanteissa kääntynyt siihen helpompaan, negatiiviseen ajatteluun. Olen ajatellut "Nyt mun on pakko keksiä joku hyvä resepti", "Nyt mun on pakko saada nämä kuvat onnistumaan" jne. Valmennusmateriaalista poimin kuitenkin loistavan aseen näitä stressitilanteita vastaan "Käännä ajatuksesi sävyä". "Nyt mä haluan keksiä jonkun tosi herkullisen reseptin", "Nyt mä aion ottaa ihan älyttömän hienot kuvat". Pitää vain tunnistaa nämä negatiiviset ajatukset ja kääntää ne päälaelleen. Yhden tällaisen hetken olen tästä viikosta löytänytkin. Olin ehdottanut yhtä tosi kivaa reseptiä eteen päin ja sain vastaukseksi, ettei se ole sopiva "Olisiko jotain muuta?". Menin omassa päässäni ihan lukkoon ja ehdin jo ajatella "Miten hitossa mä muka keksin jonkun vielä paremman!?" Pää löi hetken aivan tyhjää ja onneksi sain itseni tästä ajatuksesta kiinni. Käänsin ajatuksen "Nyt mä keksin jotain vielä parempaa, jotain sellaista, joka vastaa tarvetta vielä paremmin". Montaakaan minuuttia ei mennyt ja sain ihan loistavan idean...en tosin saanut siihen vielä vastausta, että meneekö idea läpi :D Mutta kääntämättä ajatusta, olisin saattanut kehitellä uutta ehdotusta päässäni aika paljon pidempään.

Jatkossa aion ehdottomasti käyttää tätä tietoista ajattelun sävyn muuttamista hyödykseni enemmänkin!

Kiva, että jaksoit lukea tänne asti. Annoin sormien liikkua näppiksellä ajatuksen tahtiin. Tosi kovin toivon, että myös te saatte näistä asioista oivalluksia itsellenne!

Hyvää viikonloppua <3

P.S. Tein kuistille joulusiivouksen, koska eilen se tuntui kivalta jutulta :)

Mielen Melodiat vk 2

Itsensä hyväksyminen...paljon vaikeampi viikko takana, kuin edellinen. Mitä osaan tästä edes kertoa, asia on niin moniulotteinen! Koen tulleeni asian kanssa jo pitkälle, jos vertaa vaikka viiden vuoden takaiseen mutta silti, tämä on se asia, jossa minulla on eniten tekemistä.

Viikkoon kuului erilaisia tehtäviä itsearvostukseen liittyen, joissa pohdittiin asiaa koko elämän matkalta. Oman elämäni käänteet eivät tietenkään tulleet itselleni yllätyksenä mutta siitä huolimatta koin pienen herätyksen eri ajanjaksojen tilanteista ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet itsearvostukseen. 

Oli mielenkiintoista huomata, että kirjaan ylös asioita, joita en ole aikaisemmin rekisteröinyt kovinkaan merkittäviksi. Ihanaa oli huomata myös se, että itsearvostuksen "loistokausi" alkoi siitä, kun tapasin mieheni <3 Ja edelleen koheni ja vahvistui omien lasten myötä <3 Tavallaan minusta irrallaan olevia asioita, jotka kuitenkin määrittelevät minua. 

Suuri mullistava tekijä on ollut myös vuoden tai kahden takainen oivallus siitä, että herkkyys on hyve. Se on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän sellainen asia, jota olen halunnut piilotella. En enää muista mistä se alkoi mutta jossain kohtaa tajusin, että se on vahvuus ja asia, joka minun kannattaa valjastaa niin, että saan siitä hyötyä...sillä herkkyys on asia, jonka minä osaan!

Tehtävien avulla löysin ehkä sellaisia asioita, joita en olisi muuten oivaltanut. Itsearvostusta kohentavista asioista haluan pitää hyvää huolta kun taas sitä heikentävistä voin yrittää päästää irti. Oikealla tiellä siis selvästi ollaan...viikon tehtävien jälkeen taas hiukan viisaampana mutta itsensä hyväksymisen matka, se jatkuu vielä...varmasti läpi elämän tavalla tai toisella.

Mielen Melodiat vk1

Mielen Melodiat verkkovalmennus on jo hyvässä käynnissä ja on aika kertoa ensimmäisen viikon teemasta, joka on läsnäolo ja rentoutus. 

Tällä viikolla olen kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa ja stressipäiväkirjaa. Kiitollisuuspäiväkirjaa olen kirjoittanut ennenkin mutta Mielen Melodiat tuo siihen uuden ulottuvuuden, jota en ainakaan itse ole aikaisemmin kokeillut, nimittäin kehotuntemuksen. Miltä jokin kiitollisuuden tunne tuntuu kehossa. Stressipäiväkirja on itselleni aivan uusi tuttavuus ja rehellisesti sanoen kuulosti alkuun aika karsealta. Otin sen kuitenkin avoimin mielin vastaan. Rentoutusta olen harjoittanut erilaisten video- ja äänitallenteiden muodossa (lempparini on Mielen Melodiat Marin hengitysharjoitus) ja ne ovat toimineet hyvinä "keskeyttäjinä" työn tai arjen keskellä. Lisäksi välihengitys on tullut tutuksi ja hyvin toimivaksi myös todettu.

Kokonaisuudessaan koen, että olen viikon aikana pysähtynyt enemmän. Pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja muita, ollut enemmän läsnä. Myös molemmat työpäiväni kotoa käsin olen osannut kuunnella itseäni enemmän ja toimia sen mukaan. Muistatte varmaan, kun juuri hetki sitten kirjoitin itseni pakottamisesta johonkin tiettyyn kalenterissa olevaan muottiin. 

Tällä viikolla olen ollut aika tyyni ja tiskaushetkiä, joissa siis yleensä selvittelen ajatuksiani, en ole tarvinnut niin paljoa. Toki ne tiskitkin on hoidettu mutta ei aivojeni selvittelyn sivutuotteena. Yleensä siis haen "nollaamista" erilaisten kehotuntemusten kautta, keskittymällä siihen miltä lämmin vesi tai puinen tiskiharja tuntuu, miltä kuulostaa kenkien jalkaan vetäminen takaovella samaan aikaan, kun pidän metallista kompostiastiaa käsissäni. En tiedä kuulostaako tämä teidän korvaan ihan sekopäiseltä, mutta tällaisten asioiden kautta haen itse rauhaa (onkohan se sitten juuri sitä läsnäoloa ja kokemusta siitä, että on todellinen kun tuntee ja koskettaa). 

Stressipäiväkirjaa en olisi ikinä lähtenyt itse toteuttamaan, sillä se kuulostaa mielestäni aika kamalalta. Huomasin, etten saanut montaa asiaa kirjattua, mikä on ehkä (?) aika hyvä asia. Olen jo aikaa sitten päässyt suurimmaksi osaksi irti sellaisista stressin aiheuttajista, joihin en itse voi vaikuttaa. En juurikaan stressaa sitä, miten siskoni handlaa uuden työnsä. En sitä, miten erityisherkkä lapseni selviää eskarin äänimaailmassa (tiedän hänen sanovan häiritsevästä metelistä). En stressaa sitä, miltä työrintamani näyttää. Teen itse parhaani näiden asioiden eteen, sen enempää en voi. Ja uskon myös, että kun tietää mihin suuntaan on menossa, niin oikeat asiat tulevat vastaan...kunhan muistaa olla mieli avoinna. Stressilista jäi siis yllättävän lyhyeksi. 

Huomasin kaksi asiaa, jotka stressasivat minua enemmän, kuin muut, sotku ja jatkuvat keskeytykset. Sotkusta olen puhunut viimeksi täällä, jonkun mielestä sotkusta/kaaoksesta stressaantuminen on naurettavaa mutta itselleni se nyt vain on listan kärjessä... Kirjasin siis stressikokemukset kiltisti paperiini ja heti kirjaamisen jälkeen kävin niiden kimppuun, kuin automaattisesti. Ärsyttävät pikkusotkut saivat kyytiä yhdessä illassa (toki niitä tulee koko ajan lisää) ja keskeytyksiin...no niitä nuo lapset ovat aika hyviä järjestämään. Mietin, miten voisin ratkaista keskeytykset niistä hetkistä kun pitäisi edes vähän keskittyä. "Äiti, mulla ei ole tekemistä" tai "äiti, toisitko sitä ja tätä", näitä meilläkin viljellään aika ahkerasti lasten toimesta. Jaksan sitä sen mukaan, miten hyvin nukuttu yö on takana, miten kuormittava päivä on alla ja miten paljon pitäisi keskittyä johonkin omaan hommaan. Päätin, että kun minun pitää saada olla hetki ilman keskeytyksiä, jotta saan taas palikkani kasaan ja saan kivasti loppupäivän kulumaan (kuulostaako tämä muuten ihan kamalalta?!?), niin minun pitää keksiä lapsille joku juttu, johon uppoutuvat itsekin ja joka ei vaadi tämän, sen ja tuon hakemista. Legot ovat olleet aika varma juttu...toki niiden kanssa on se mahdollisuus, että tytöt alkavat melkein heti tapella samasta legosta :D ...niin ei ole juuri tällä viikolla käynyt niissä hetkissä, kun olen tosiaan ollut siinä tiskiharjan varressa kiinni ja keskittynyt siihen, miltä lämmin vesi käsissä tuntuu. 

Stressipäiväkirjaa tulen varmasti jatkossakin kirjoittamaan, sillä stressitekijän ylös kirjaaminen sai heti miettimään, miten asian voisi ratkaista. Ja kiitollisuupäiväkirja taas...sitä jatkan enimmäkseen ajatuksissani, sillä tuntuu, kuin voisin kirjata siihen miltei jokaisen hetken. Itse asiassa aloitin eskarilaisen kanssa "iltasatuna" omanlaisen kiitollisuupäiväkirjan. Makaamme vierekkäin tytön sängyllä ja molemmat sanotaan vuorotellen yksi kiva asia siitä päivästä tai hetkestä. Iltasin ollaan toteutettu myös kehuhetkeä, joka sekin on ollut tosi tykätty...kuka nyt ei kehuista tykkäisi :)

Kokonaisuudessaan tuntuu, että viikko on ollut todella hyvä. Sen sijaan, että aikaa olisi kulunut valmennukseen jonkun muun toiminnan sijaan, tuntuu, että aikaa olisi tullut lisää ja ns. pakolliset asiat olisivat vähentyneet...Ehkä se tarkoittaa sitä, että olen ollut rennompi ja enemmän läsnä...vai miltä tämä teistä kuulostaa?

Miten 6-vuotias merirosvo liittyy tähän!?

Hetki oli ainakin yksi viikon hauskimmista! Isi taitteli tytöille merirosvohatut sanomalehdestä ja teki silmälaput pumpulilapuista... Tämä siis "mulla ei ole mitään tekemistä"-sanojen seurauksena :D

With an open mind

Aloitetaan siitä, että ystäväni on ihan hullu Lauri Tähkä fani. Hän laittoi minulle pari viikkoa sitten linkin Mielen Melodiat -tilaisuuteen, jossa Lauri oli puhumassa aiheesta "Rohkeus asuu sisälläsi" ja harmitteli, että olisi ollut niin mielenkiintoista mennä. Luin linkin ja innostuin aiheesta. Laitoin ystävälleni viestin "Pitäiskö sit mennä!!!" Ainakin kolmesta syystä, mulla olisi kyseisenä päivänä koulua ja olisin joka tapauksessa Helsingissä, aihe herätti suuren mielenkiinnon ja lisäksi kutkutti ajatus saada ystäväni (5 lapsen äiti) illaksi pois kotikuvioista. Ystävä harmitteli, kun mies olisi myöhään töissä ja sitä ja tätä ja tuota, että lähteminen olisi varmaan aika haastavaa. Pian kuitenkin puhelin piippasi taas ja ystävä ilmoitti, että naapuri tulee lastenvahdiksi ja hän kanssani Lauria tapaamaan...ja tietysti kuuntelemaan sitä aihetta!

Tilaisuudesta on kohta kaksi viikkoa. Muistatte ehkä, miten innoissani kerroin sen herättäneen ajatuksia. Ajatuksia läsnäolosta, luomisesta, pysähtymisestä, tilan ottamisesta. Koin aiheen puhuttelevan JUURI minua ja ajattelin ilmoittautua heidän kahdeksan viikon verkkovalmennukseensa aiheesta. Innostuin niin täysillä (kuten yleensä innostun) että lopulta otin Mielen Melodioihin yhteyttä ja kerroin ajatuksistani ja ilokseni he näkivät, että myös minulla voisi olla jotain annettavaa heille. Tulenkin nyt osallistumaan heidän verkkovalmennukseensa ja myös kertomaan kokemuksistani täällä blogissa. Teilläkin on siis mahdollisuus päästä teemoihin käsiksi kokemusteni kautta ja melko varmasti herätellä ajatuksia myös omaan elämään.

Nyt siis tulevana perjantaina, valmennus alkaa ja minä olen siinä mukana... Suurelta osin sen vuoksi, että ystäväni on hullu Lauri Tähkä fani ;) Ja siksi, että olin avoimin mielin. Arvatenkin olen innoissani ja motivoitunut...myös hieman jännittynyt, mitä eteen tulee. Tämän yhteistyön myötä tulen kertomaan teille fiiliksiä viikoittain kahdeksan viikon ajan. Jouluun on vielä kuukausi mutta onneksi valmennus alkaa jo kolmen yön päästä! Palataan tähän asiaan siis viimeistään ensi viikolla! 

Toivottavasti seuraatte mielenkiinnolla mukana :)