Hullua hommaa

Näin se vain on, ettei vuorokaudesta meinaa millään löytyä tarpeeksi aikaa ihan kaikkeen mitä sen aikana haluaisi tehdä. Ja sen vuoksi tämä blogi on joutunut olemaan hunningolla koko kevään ja pitkän kesän. Päivät täyttyvät aamusta iltaan hyvin tehokkaasti töistä, meidän projekteista ja harrastuksista eikä sellaista aikaa juurikaan ole, että istuisin alas, antaisin ajatusten virrata ja laskisin sormet näppiksen vietäviksi. Ja se kyllä harmittaa, ihan todella. Mutta en ole jaksanut ottaa siitä paineita. Kyllä se blogi täällä pysyy ja odottaa. Ja niinhän se tosiaan tekeekin, onneksi. Mitään syytä blogin lopettamiselle en näe, joten sitä en aio tehdä. Täytyy vain hyväksyä se, että se päivittyy silloin, kun sille on sopiva hetki. Toivon mukaan vielä joskus myöhemmin niitä sopivia hetkiä on tiuhempaan, sillä olen todella kaivannut kirjoittamista.

Meidän kesä on täyttynyt noista kaikista yllä mainituista, töistä, projekteista ja harrastuksista. Saimme heti alkukesästä meille perheenlisäystä kanojen muodossa ja tuolla pihalla niiden on ollut mukava kuopsuttaa. Ja meidän on ollut mukava seurailla niiden puuhia. Olemme käyneet runsaasti paperisotaa erilaisia lupia varten, muun muassa siihen liittyen, että ihan tosissaan saamme asua tässä omistamassamme vanhassa koulussa. Olemme myös hakeneet rakennuslupaa kyseisen asian vuoksi, vaikka rakennuksen käyttötarkoituksen muutos ei meidän kohdallamme tarkoita ainuttakaan vasaran lyöntiä.

Remonttia emme ole tänä kesänä tehneet lainkaan, sillä maalaaminen on meidän mielestä sisustamista eikä remonttia. Sen sijaan sitä sisustamista ollaan tehty ihan ajan kanssa isossa luokkahuoneessa, jota ollaan valmisteltu aika kivaan projektiin. Meillä nimittäin aukeaa tänne loppuviikosta kahvila! Se on ollut suunnitteilla jo siitä asti, kun tänne muuttaminen alkoi näyttää varmalta, sillä ihan naapurissa oleva kuuluisa Paavolan Tammi tuo tänne ihmisiä joka tapauksessa runsaat määrät kesäkuukausina. Ihanaa, että vihdoin voimme myös valmistaa herkulliset kahvit tuolle ihmisvirralle, jota joka tapauksessa seuraamme kotimme ikkunoista. Kahvila on nyt ainakin alkuun Pop Up- kahvila ja avoinna harvakseltaan ja tapahtumaluontoisesti. Kannattaa kurkata meidän sivuja @ocafe.fi facebookissa ja @oecafe instagramissa. Sivuille päivitämme kahvilan tapahtumat ja aukioloajat.

Joten kiirettä on pitänyt mukavissa merkeissä. Normiduunien lisäksi syksyn aikana puuhataan kanoille vielä talvikanala vanhan piharakennuksen päätyyn ja olisihan se aita mahtavaa saada tuohon tontin reunaan alkuun, kuten keväällä suunnittelin. Ei siis tarvitse stressata mihin sitä vuorokautensa käyttäisi.

Kuvina muutama maistiainen tuolta meidän kahvilasta!

Juustokakkua ja muita herkkuja on tarjolla 18-19.8 klo 11-15. Tapahtumasivuilta löytyy lisää tietoa: 

Pop Up Café .

Tervetuloa!

Kevättä ilmassa

On asioita, jotka eivät ikinä muutu. Yksi niistä on omenapuiden hienous.

Viime vuonna tähän aikaan leikattiin rakkaita ja tutuksi tulleita omenapuita toisaalla itku silmässä ja tänä vuonna aloitetaan homma ihan puhtaalta pöydältä. Tonttimme rajat varmistuivat loppusyksystä ja nyt voidaan miettiä piha-asioita ihan uudelta kantilta, muun muassa laskea omenapuut ja tietysti leikata ne. Niitä on kuusi virallisesti meidän puolella ja kaksi aivan tontin rajalla. Kolme puuta on sellaisessa kunnossa, että niistä voi vielä saada leikattua puun oikeaoppisesti hyvällä suunnitelmalla mutta sanoisin, että kolme muuta on sen suhteen aivan menetettyjä tapauksia, joten annetaan niiden jatkaa omaa villiä polkuaan. Puut eivät vaikuta mitenkään hurjan satoisilta, joten toivotaan, että leikkaaminen auttaa asiaa.

Kevät tekee selvästi tuloaan. Aurinko lämmittää jo ja pihalla on muutamassa kohtaa maa paljaana. Yrttipenkistä pilkistää jo timjamit, salviat sekä rakuunat. En millään malttaisi odottaa, että pääsen kunnolla kuopsuttamaan pihalle ja tekemään uusia suunnitelmia todeksi! Nyt olisikin oikeastaan aika järkevää puuhata ihan urakalla sisällä tehtäviä juttuja sillä, kun pihahommat alkaa, niin tiedän sisähommien jäävän siinä kohtaa jalkoihin.

Saimme raivattua vanhan navetan siistiksi ja kannoin kaikki keramiikkajutut sinne meidän toisesta eteisestä. Tuo eteinen on meidän "julkinen" eteinen ja nyt olisikin hyvä hetki laittaa sitä taas eteen päin kesää ajatellen.

Tietysti myös ihan oikeat työt olisi aiheellista saada hoidettua. Kuvauksia on luvassa paljon keväälle ja alkukesälle ja yhtä pienen pientä asiakasta ajatellen tartuin pitkästä aikaa kutimiin. Tästä tulee myssy vastasyntyneelle <3

Joku ehkä muistaa, kun vuosi sitten haaveilin keittiöpuutarhasta tähän koulun hiekkakentälle. No, viime kesän pihajuttuja oli kuitenkin "kukkivan puutarhan" aloitus ja kesäkeittiön tekeminen. Potager siis jäi muhimaan ja on muhinut jopa siinä määrin, että olen mitannut sopivan alueen, piirtänyt sen pohjan, miettinyt sen materiaalit sekä ymmärtänyt, että se on kokonsa vuoksi toteutettava osissa. Kova aikomus olisi saada se tulevana kesänä alulle, sillä suurempaa sisäremonttia ei ole juuri nyt luvassa. Näillä näkymin ollaan aika kiireisiä muiden asioiden kanssa toukokuun loppuun asti mutta ehkäpä sen jälkeen tämän homman voisi polkaista käyntiin.

Yksi ihan tärkeimmistä asioita olisi kyllä aidan rakentaminen tonttimme ympärille, joten saattaa olla, että pihahommat aloitetaan kuitenkin sillä! Mutta nyt on ainakin omenapuut hoidettu tämän kevään osalta, ensi vuonna jatketaan tästä taas eteen päin.

Monenlaista suunnitelmaa ja puuhaa siis täällä meidän nurkissa ja intoa riittää niin paljon, että parit kahvitkin on tullut jo tuolla pihalla haaveillessa hörpättyä. Selvästi kevättä ilmassa!

Meille kuuluu hyvää

Voi hyvä ihme miten tämä aika rientää, edellisestä postauksesta on lähes kuukausi!

Mitään sen kummallisempaa syytä ei blogihiljaisuudelle ole, kuin ihan tavallinen elämä. Päivät kuluvat työjuttujen ja kaiken maailman projektien kimpussa. Mies käynnistää omaa yritystään päivätyön lisäksi ja minä olen hurahtanut uuteen harrastukseen, joka onkin instassa näkynyt moneen kertaan. Olen jo vuosia haaveillut oman keramiikan tekemisestä ja hups vaan, nyt voin sanoa tekeväni sitä! Jälleen yksi toteen käynyt haave <3

Aurinko on antanut parastaan jo monta päivää ja tekisi mieli upottaa sormet multaan tai siivota pihaa.

Mullan sijaan olen upottanut kädet saveen ja siivouksen sijaan rymsteerannut. Ja hiukan turhautunut tuon rymsteerauksen kanssa, kun ei kalusteiden paikan vaihtaminen juurikaan meidän yleisnäkymää muuta...olisi siis ihana saada joku huone tästä omasta kodista edes seinien suhteen kauniimmaksi (lattioille kun ei asbestin vuoksi pystytä tekemään juuri nyt mitään). Vaikka meillä onkin iso talo, niin meidän koti on käytännössä 4 huonetta ja keittiö ja ne kolme huonetta, joissa vietän eniten aikaa, on todellisuudessa aika karun näköisiä (repaleisia pinkopahveja, vanhoja likaisia tapetteja, putkia ja lastulevyjä). Seinien pinkopahvitus vaikka yhdestä huoneesta ei sinänsä olisi iso juttu mutta, kun huoneisiin liittyy myös oviaukkojen muutoksia ja hormien uudelleen rakentamisia niin kyse on kuitenkin muustakin, kuin pelkästä pinkopahvituksesta. 

Mutta ei tässä auta, kuin katsella näitä pintoja siihen asti, kunnes jotain saadaan etenemään! Ollaan niin alkutaipaleella vielä tämän keskeneräisyyden kanssa, että parempi vaan suunnata katse aina siihen kivoimman näköiseen kohtaan ja ihailla ja päivitellä ihan ajan kanssa pieniäkin onnistumisia :)

Ehkä myös palaan takaisin tapettiunelmointiin ja -suunnitelmiin, jos se vähän antaisi potkua keskeneräisyyden sietämiseen!

Aurinkoa <3


Ja sitä piti vielä sanoa, että meille kuuluu hyvää :)

Eka vuosi koulussa

Pitkästä aikaa taas blogissa!

Viime viikolla tuli vuosi täyteen siitä, kun saimme avaimet tähän kouluun, nykyiseen kotiimme ja ajattelin tehdä pienen vuosikoosteen mitä täällä on vuodessa ennätetty saada aikaan. Ajattelin keskittyä asioihin jotka liittyvät remontointiin tai muuhun koulun kodiksi taikomiseen.

Kun saimme avaimet kouluumme, tartuimme sorkkarautaan heti ensimmäisenä viikonloppuna. Poistimme lastulevyt niillä vuoratuista huoneista ja poistimme muutamasta huoneesta päällimäiset muovimatot sekä kattojen haltexit. Kohtuullinen sisäilma muuttui saman tien paremmaksi.

Aloitimme pian nykyisen studion lattian avaamisen ja pelkäsimme pommia. Muovin, paksun vanerin ja vesivuotokohdan avaaminen paljasti onneksi tilanteen odotettua paremmaksi, joten jatkettiin ihan toisilla jutuilla.

Keväällä keskityttiin villiintyneen tontin raivaamiseen.

Uudistettiin alunperin leirikoulukäyttöön suunniteltu grillikatos kesäkeittiöksi ja kärrättiin kiviä ihan urakalla.

Kesäkeittiö sai raikasta väriä pintaan ja yrtti- ja daaliapenkin ikkunoiden alle.

Kesällä kaivettiin myös salaojat koulun pohjoispuolelle (kuva seuraavana) ja samalla madallettiin hiekkapihaa niin paljon, että saatiin kaikki ulkoportaat näkyviin ja myös peitetyt alapohjan tuuletusluukut. Samassa yhteydessä pääsimme myös ensimmäistä kertaa näkemään 1920-luvulla laajennetun osan alapohjaan. Alapohjasta löytyi vesivahinko, joka määrittelee meidän seuraavan isomman remonttikohteen  tuonne uudemmalle puolelle. Eteisen yhden käsienpesualtaan putki ei mennytkään kokonaan viemäriin vaan osittain ohi. Onneksi altaat eivät näytä ole olleet suurella käytöllä, sillä ne sijaitsivat kuvaamataitoluokan vieressä.

Kesäkuussa vaihdoimme kouluun lämmitysjärjestelmän. Aikaisemman öljyn rinnalle otettiin käyttöön ilma-vesi-lämpöpumppu. Uusi järjestelmä lämmittää vesikiertoiset patterit ja öljy lämmittää käyttöveden.

Heinäkuun nurkilla palattiin studion lattian kimppuun. Kaikki lankut nostettiin ja kannettiin ulkovarastoon talteen. Rossipohjan hiekka- ja turve-eriste poistettiin ja alta paljastui umpilahot rossipohjan alalaudat.

Keittiötäkin kaunistettiin jossain vaiheessa kantamalla iso määrä kaappeja pois ja tehtiin keittiöstä edes osaksi meidän näköinen kokonaisuus.

Studioon saatiin  korjattua koko rossipohja sekä tehtyä pieniä hirsipaikkauksia. Vanha lattia kannettiin paikoilleen, se putsattiin vanhasta maalista kutterilla ja hiottiin puhtaaksi.

Saatiin pinkopahvit seiniin (jossain vaiheessa siis purettiin myös ne vanhat paneelit ja laitettiin ne säästöön viereistä eteistilaa varten).

Studioon saatiin takaisin lämmitys. Vanhat valurautaiset patterit löytyivät purkutavarakirppikseltä ja ne hiekkapuhallettiin puhtaaksi.

Studion viereisestä eteisestä vedettiin alas väliseinä, jota ei olisi meidän tai museoviraston mukaan pitänyt alunperin rakentaakaan. Rakennuksen isoin ikkuna saatiin jälleen valaisemaan tilaa, miten se suunniteltiin 1898. Studiosta puretut paneelit kiinnitettiin eteisen seinään. Tämä eteinen tosin on edelleen kesken, kuvassa oleva puoli on valmis ja toinen puoli odottaa sopivaa hetkeä sekä muutamia lupa-asioita.

Studio saatiin valmiiksi niin, että siellä voi työskennellä. Tekemättä on edelleen sähköt ja muutamat listat.

Ollaan myös käyty läpi lähes kaikki koulun jäämistöstä ja sitä oli paljon. Kaikkea mahdollista lasipurkeissa olevista käärmeistä aina piirtoheitintelineisiin. Paljon on löytynyt aarteita ja sitäkin enemmän kaikkea muuta. Muun muassa muovitaskut meiltä ei varmaan koskaan tule loppumaan eikä myöskään välineet vanhanaikaiseen monistukseen.

Tänään aloimme tyhjentää toisessa piharakennuksessamme olevaa vanhaa navettaa. Opettajan palkkaan on 1800-luvun lopulla kuulunut monia tänä päivänä omituiselta tuntuvia asioita mm. lehmä ja tietty määrä viljelymaata, joten ilman muuta täällä on myös pieni kahden lehmän navetta. Navetta oli täynnä koulun ja leirikoulujen tavaroita, suksista retkisänkyihin. Tarkastelun alle pääsi myös neljä huussia ja niiden takana/alla olevat tilat, joissa oli monenlaista jätettä aina vanhoista lehdistä, tyhjiin viinipulloihin ja muurahaispesästä huussin reiästä tipahtaneeseen lähes täyteen vessapaperirullaan.

Tästä vanhasta pienestä navetasta olen nyt aivan innoissani, sillä sieltä löytyi paksun turvalasin takaa aivan ihana vanha ikkuna! Vanha ikkuna <3 Navetta tulee saamaan uuden käyttötarkoituksen, jotain aivan huikean siistiä!

Tämän verran sitä ehtii vuodessa saada aikaan 540 neliöisessä talossa, kun projektia on aikalailla joka nurkalla ja on myös ne tavalliset työt ja arki. Mutta aivan huikean hieno vuosi! Seuraava vuosi koululla ei näillä näkymin sisällä ainakaan yhtään lattian avaamista maahan asti, vaan keskitytään enemmän meidän työhön ja yrittämiseen täällä koululla. En malta odottaa <3

Joulu nyt (ja vuosi sitten)

Vuosi sitten elimme jännittäviä hetkiä, kun odotimme, pääsisimmekö jouluksi uuteen kotiin. Tai saisimmeko mahdollisuuden edes tuoda kyntteliköt ikkunoille tai pienen kuusen saliin. Silloin piti malttaa vielä ja ajatella sen ajan tulevan myöhemmin, sillä saimme vasta tammikuun lopussa tänne kouluun avaimet.

Nyt sitten jännitetäänkin sitä, että miltä ensimmäinen joulu täällä tuntuu! Viimeiset työrutistukset on saatettu kunnialla loppuun ja meillä tytöillä alkoi kauan odotettu joululoma. Kuusi on jo vajaa viikko sitten kannettu sisään ja hidastelu ja nauttiminen on jo aloitettu. Meillä on edessä kiireetön joulu, rauhoittumista rankan syksyn jälkeen ja aikaa toisillemme.

Toivotan teille kaikille kaunista ja rauhaisaa joulun aikaa <3 Pysähtykää, hidastakaa, nauttikaa ja antakaa onnellisten hetkien tulla <3

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu ihan tavallista arkea.

Aamuja, joina on mahtavaa saada lapset kouluun ja hoitoon ja keskittyä töihin. Aamuja, jolloin on ihana herätä kaikessa rauhassa, istua sohvalle, ottaa vastaan kaikki mitä tulee...parhaimmillaan kaksi kissaa, kaksi tyttöä ja oma rakas. Aamuja, jolloin silmät ristissä kauhistelee kissojen viimeöistä hiirijahtia. Aamuja, jolloin ehtii juomaan puoli mukillista kahvia ennen, kuin sängystä kuuluu heleästi "äitiiii" ja hetken päästä pienet käsivarret kiertyvät ympärille.

Iltoja, jolloin istumme puoliunessa miehen kanssa sohvalla ja katsomme puutarhakeskiviikkoa samalla miettien, eikö ne lapset ikinä nukahda. Iltoja, jolloin syömme koko perheen voimin syksyn ensimmäistä uuniriisipuuroa ja mietimme mihin joulukuusi tässä uudessa kodissa sijoitetaan. Iltoja, jolloin mies täyttää lupahakemuksia ja minä pohdin yhteneväistä sävymaailmaa kotimme julkiselle puolelle.

Päiviä, jolloin huomaa että salissa on yht´äkkiä 19 viherkasvia! Päiviä, joihin kohdistuvat odotukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa. Päiviä, jolloin saa kulkea ystävän kanssa metsässä ja keskustella syvällisesti samalla, kun lapset kulkevat edellä keräten värikkäitä lehtiä ja hienoja kiviä.

Mitä teille kuuluu?

Studion remontti alusta tähän päivään

Olisikohan viimein aika tehdä pientä remonttipäivitystä?!

Meillä on työn alla noin 50 neliön kokoinen tila, joka on alunperin 1800-luvun lopulla rakennettu koulun veistosaliksi, viimeisinä vuosikymmeninä (?) se on toiminut liikuntasalina.

Kuva otettu viime vuoden kesäkuussa, kuten kaksi seuraavaakin kuvaa.

Tilasta tulee minulle studio, sillä viisi isoa ikkunaa antavat tilaan pehmeää ja tasaista valoa pohjoisen puolelta mikä on varsin oivallista valokuvauksen kannalta.

Päädyimme aloittamaan varsinaisen remontoinnin tästä tilasta oikeastaan yhdestä syystä. Kuvassa olevan viimeisen ikkunan kohdalla alapohjassa oli viime kesän kuntokartoituksessa näkyvissä vauriokohta, josta halusimme päästä selvyyteen mahdollisimman pian. Etuna tämän tilan aloittamisessa oli myös se, että tämä on koko koulun lattioista ainut, joka ei sisällä asbestia ja halusimme tässä kohtaa säästää asbestipurkuun kuluvat eurot lämmitysjärjestelmän uusimiseen. Toisena etuna tässä tilassa on myös se, että saamme minulle tilan, jossa pystyn työn puolesta toteuttamaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Maaliskuussa aloitimme muovimaton ja sen alla olevan paksun vanerin poistamisen.

Alta löytyi jykevä alkuperäinen lankkulattia. Nostimme lankut vauriokohdasta ja totesimme, että tilanne ei ole pommi eikä mitään akuuttia kiirettä ollut. Vaurion taustalla oli vanha patterivuoto lattian yläpuolisesta patterin osasta. Teimme pari kuukautta muita projekteja ja kesäkuussa jatkuivat nämä hommat.

Lattialankut nostettiin ylös, numeroitiin ja kannettiin säilöön ulkorakennukseen. Tilasimme imuriauton poistamaan 25 kuutiota rossipohjan eristeitä (hiekkaa, sammalta, turvetta) ja alta paljastui aika paljon huonokuntoisempi lauta, mitä olimme odottaneet. 

Poistimme kaikki rossipohjan alalaudat sekä yläjuoksut.

Siivosimme alapohjan kaikesta ylimääräisestä ja eloperäisestä. Myös 60-luvulla alapohjaan pudotetut eristeet ikkunaseinältä (pattereiden asennuksen vuoksi lattia on ollut auki ikkunaseinältä) lapioitiin pois. Yksi alajuoksu piti uusia kokonaan ja muutamaan seinähirteen tehtiin pintapaikkauksia pinnallisen lahon vuoksi. Kengittämiseen ei onneksi tässä tilassa tarvinnut ryhtyä vaan hirsien laho oli varsin vähäistä.

Näiden toimenpiteiden jälkeen aloitettiin rossipohjan uudelleenlaudoitus, joka valmistui muutama päivä sitten.

Purkutöissä löytyi vanha paikka uunille, joka 60-luvun vimmassa oli moukaroitu alas ja rakennettu kaappi sen tilalle. Tässä kohtaa emme vielä tiedä missä kunnossa hormi on ja milloin tähän palautetaan uuni tai palautetaanko ylipäätään. Toivon mukaan se on joskus mahdollista mutta se ei näillä näkymin kuulu tähän hetkeen tässä tilassa.

Tänään poistimme seinäpaneelit (ne säästetään toiseen tilaan) ja seinältä paljastui kaksi ikkunan paikkaa. Ikkunoiden paikat olivat tiedossa entuudestaan ulkoverhouksessa olevien paikkojen vuoksi. Myös uuni on joskus rakennettu ikkunaseinälle, kun luokassa on ollut liian kylmä yhden uunin kanssa.

Seinän yläosan päällimmäinen pinkopahvi poistetaan (siinä on pelkkä muovimaali päällä) ja alkuperäinen tumma tapetti jätetään paikoilleen uuden pinkopahvin alle. Seinän yläreunasta otetaan hyväkuntoisesta tapetista näytepala toista tilaa ajatellen. Sinertävän vihertävän harmaa maali paneelissa on alkuperäinen ja myös siitä otetaan sävy talteen toista tilaa ajatellen.

Tilan korkeus on lattiasta kattoon (luonnollisesti) reilu neljä metriä ja paneelin korkeus oli noin 170cm. Paneeli poistettiin tästä tilasta siis sen vuoksi, että tästä on tarkoitus tehdä tila, joka palvelee sellaisenaan myös valokuvauksen taustana ja 170cm korkea paneeli leikkaa aikuisten päät kuvissa vähän inhottavassa kohtaa. Tämä siis perusteluna kyseisen paneelin poistoon. Paneeli tullaan hyödyntämään joko viereisessä eteisessä tai viereisessä luokkahuoneessa. Molemmista on osa paneeleista poistettu aiempien remonttien yhteydessä. Tilaan tulee uudestaankin panelointi mutta se on selkeälinjaisempi ja se yltää vain ovien alimman peilin yläreunan tuntumaan.

Seuraavaksi rossipohja paperoidaan, laitetaan yläjuoksut paikoilleen ja todennäköisesti uusitaan muutama. Sen jälkeen lisätään rossipohjan eriste ja mietimme tällä hetkellä Hunton puhallettavan puukuitueristeen ja perinteisen selluvillan välillä. Eristeen lisäämisen jälkeen paperoidaan taas ja tuodaan lattialankut takaisin omille paikoilleen. Lattialankuissa olevat tikkuja aiheuttavat kolot siistitään (klommot saavat mielellään jäädä, sileää/tasaista lattiaa emme haluaisi), jonka jälkeen lankut näillä näkymin hiotaan paikoillaan, ehkä maaleineen päivineen (näin yksityiskohtia emme ole edes miettineet). Tällä hetkellä lattian käsittelyn ykkösvaihtoehtona on perinteinen suopakuuraus, joka jättää puun näkyviin vaaleana ja pehmeänä. Toki 50 neliötä voisi käsitellä jollain vähän vähemmän työläällä menetelmälläkin mutta suopakuurattu pinta houkuttaa. Seinät pitää tietysti pinkopahvittaa sekä maalata ja rakentaa uudenlaiset paneelit.

Ja vielä lopuksi se, mikä teitä ehkä eniten (?) kiinnostaa, seinien sävy!! Pinkopahvi maalataan hyvin neutraalilla pehmeällä beigen/roosan sävyllä ja matala paneeli maalataan pehmeällä vaalealla sävyllä. Nämä kaksi sävyä sekoitin Photoshopissa, joten ne eivät vastaa mitään olemassa olevaa oikeaa sävyä. Sävyt tulevat olemaan tarkkaan harkittuja ja sellaisia, että ne palvelevat tilan uutta käyttötarkoitusta, toisin sanoen niiden pitää toimia hyvin kuvissa. Maalin pinnan haluaisin olevan mattainen ja pehmeä ja pinta saisi myös vähän elää. Toki pinkopahvi on jo alustana sellainen, että se tulee vähän kupruilemaan mutta maali saisi jatkaa sitä samaa linjaa, jotta talon ikä jäisi näkyviin remontin jälkeenkin. Olen miettinyt nyt savimaalia tai kalkkimaalia ja ensimmäisen suuntaan olen tällä hetkellä kallistumassa mutta vinkkejä sopivista maaleista otetaan ilomielin vastaan!

Huh, sellaisessa vaiheessa mennään tämän remontin suhteen. Paljon on vielä edessä mutta paljon on jo myös takana :)