Sitä, tätä ja tuota

Heissan, täällä taas!

Blogille ei näköjään meinaa millään irrota aikaa ja pakko myöntää, että olen kyllä miettinyt, että mitä sille oikein tekisin. Blogille siis. Instassa sen sijaan jaan kuvia lähes päivittäin, joten sinne kannattaa suunnata, jos haluaa vähän tiuhempaa päivitystä meidän puuhiin. Blogi yksinkertaisesti vie todella paljon aikaa ja olen jotenkin kummallisesti onnistunut laittamaan aikaani aika moneen muuhun juttuun. En kuitenkaan ajanpuutteesta huolimatta ajatellut lopettaa blogia, kun tänne on ihan eri tavalla mahdollista kirjoittaa suurempia kokonaisuuksia, esim. remontista.

Viimeksi kirjoittelin mitä kaikkea voisi puuhailla niin sisällä, kuin ulkonakin ja mehän todella ollaan puuhailtu. Lumet ovat jo kokonaan sulaneet ja olemme yrittäneet saada nurkkia siistittyä. Studiossa on sen remontin jälkeen ollut muutamia pikkujuttuja vielä vaiheessa ja ne ollaan saatu jo osaksi vedettyä listalta yli. Jatkoimme myös "julkisen" eteisemme remonttia. Peitimme kaksi vuosikymmeniä sitten tehtyä oviaukkoa ja eteinen on huomattavasti yhtenäisempi. Vielä tarvitaan paljon maalia mutta en kyllä malttaisi millään odottaa, että saadaan eteinen valmiiksi ja voin laittaa tänne nähtäväksi kuvia ennen ja jälkeen pintaremontin.

Eteisen pintarempan jatkaminen on tarkoittanut käytännössä myös muutoksia meidän makuuhuoneessa. Eteisestä nimittäin tuli kaksi ovea makkariin (entiseen opettajanhuoneeseen ja alkuperäiseen opettajan makuuhuoneeseen) ja nyt, kun ne peitettiin, niin saimme ovien tilalle kokonaisen seinän! Ajatuksena on ollut, että tiloille tehtäisiin aina yksi kerrallaan perusteellinen remontti aina alapohjasta katon paneeliin asti mutta ollaan ehkä tajuttu, etten minä tule kestämään todennäköisesti vuosia niin, ettei omassa kodissamme ole yhtään siistiä tilaa. Ollaan siis suunniteltu makuuhuoneen pinkopahvittamista ja tapetoimista. Voisin alkaa vaikka tältä istumalta tuohon hommaan, jos ei olisi listalla useampi juttu ennen sitä!


Sitten muutama kuva viimeisen kuukauden ajalta ja viimeisenä tunnelmakuva makuuhuoneesta, suunnitelmana on tehdä huoneesta hyvin tummasävyinen. Täytyykin muuten muistaa ottaa makkarista laajat kuvat vielä ennen hommaan ryhtymistä, niin muistaa sitten mistä lähdettiin!

Kiitos, kun luette <3 Palataan <3

Joskus se on niin pienestä kiinni

En tiedä miten hyvin te blogin seuraajat tunnette minua. Osa vanhoista lukijoista varmasti tuntee yllättävän hyvinkin, uudet eivät ole ehkä vielä päässeet pääni sisään.

Olen hyvin pitkälti fiiliksen mukaan menijä. Innostun usein ja paljon. Teen hetken yhtä, sitten taas jotain muuta ja lopulta palaan siihen mistä aloitin. Näin mielestäni pääsen tekemään mahdollisimman paljon ja usein sellaista mitä juuri sillä hetkellä haluaa tehdä. Eikö se ole ajatuksena aika kiva?

Kuvien suhteen olen vähän samanlainen, etenkin omien kuvien kohdalla menen hyvin pitkälti tunteella. En yleensä suunnittele ottavani jotain tietynlaista kuvaa, vaan nappaan kuvan, kun se tulee silmieni eteen, ymmärrättekö? Oman ympäristön visuaalisuus tai lähinnä sen keskeneräisyys ovat varmasti jarruttaneet omaa inspiroitumista lähiaikoina. Sen vuoksi varmaan blogikin on päivittynyt kovin harvakseltaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että jokin olisi muuttumassa. Ehkä saan voimaa syksyn erilaisesta valosta, en tiedä tai siitä, että koti näyttää koko ajan kivemmalta ja kivemmalta.

Meillä tapahtui myös viikko sitten iso harppaus keittiön kauneuden suhteen, sekin varmaan osaltaan inspiroi kuvaamaan, ainakin keittiöelämää. Olin jo alkuvuodesta tehnyt pientä kaunistusprojektia keittiössä ja päättänyt, että yhtään euroa en keittiöön upota ennen, kuin sitä aletaan ihan oikeasti joskus vuosien päästä remontoimaan. Muutin kuitenkin mieleni, kun ystäväni tarjosi edullisesti käytettyä saareketta omasta keittiöstään. Ja viimein sain idean, mihin saisin meidän koko perheen kaipaaman saarekkeen!

Samalla uusin keittiön avohyllyt. Koulun varastosta siirretyt valkoiset hyllyt saivat väistyä ja hain paikallisesta rautakaupasta saunan lauteille tarkoitettua lautaa tilalle. Halusin suht paksut hyllyt eikä muuta sopivaa höylättyä puutavaraa ollut siihen hätään saatavilla.

Saarekkeen ääressä ollaan nyt syöty tyttöjen aamu- ja iltapalat. Myös mummun ja minun lounashetket vietetään saarekkeella. Siihen myös sytytetään illalla kynttilät, kun ollaan miehen kanssa enää kahdestaan hereillä ja nautitaan hiljaisuudesta. Eipä olla tässä koulun suurtalouskeittiössä aikaisemmin näin paljon aikaa vietettykään, joten pieni panostus todellakin kannatti. Ehkä keittiöstä on pikku hiljaa muodostumassa kodin sydän.

Tänään sitten tapahtui jotain mitä olen todella kaivannut. Valmistelin päivällistä saarekkeen äärellä ja oli PAKKO tarttua kameraan kesken ruuan valmistuksen. Arjen (ja ruuan valmistuksen) kauneutta, sitä olen ikävöinyt.

Kiireinen työviikko jatkuu taas huomenna kuvausten merkeissä. Toki ennen sitä saan nauttia vielä iltahetken ja aamun saarekkeella. Toivotan kauniita hetkiä teidänkin arkeenne!

Teille

Olen viimeisen parin viikon aikana saanut teiltä lukijoilta aivan ihania kommentteja, viestejä, sähköpostia ja ihanaa palautetta blogista ja kuvista. Joten ajattelin kiittää teitä. Poimin teille aamulla kimpun valkovuokkoja ja katoin pöytään hyvää kahvia ja mehevät kierrepullat.

Kiitos, kun käytte. Kiitos, kun luette ja katsotte. Kiitos, kun kommentoitte. Kiitos tsempistä ja kannustuksesta. Kiitos, kun näette ja tunnette.

Kiitos, kun olette <3

Miksi ra-kas-tan tätä

Tässä blogivuosien aikana on tullut monta kertaa pohdittua bloggaamista, mitä se on, mitä se ottaa ja mitä se antaa. On tullut pidettyä muutama pidempi taukokin ja aina olen palannut takaisin. Jossain kohdissa myönnän miettineeni myös lopettamista mutta olen todella onnellinen, että olen aina löytänyt tien jatkaa.

Tärkein oivallus jatkamisen puolesta on ollut se, että olen päättänyt tehdä tätä vain itselleni. Kuvaan tänne niitä juttuja, joita haluan. Kirjoitan niitä asioita, joita haluan. Postaan, kun haluan. Teen juttuja itselleni ilman, että kukaan odottaa minulta mitään. Kirjoitan muistikirjaa, joka ei välttämättä ulkopuoliselle edes näytä muistikirjalta. Tekstien ja kuvien takaa löytyy kuitenkin aina jokin asia, josta ne minua muistuttavat. Iloja ja suruja.

Välillä on kuljettu hyytävävetisessä purossa nilkkoja myöten (jollain tapaahan lähes kaksi kuukautta sitten otettu kuva pitää tähän linkittää ;)) ja onneksi suurimmaksi osaksi on kuljettu kuivin jaloin pölkkysiltaa pitkin. Sen takia pidän bloggaamisesta niin paljon, se kerää itselleni talteen lähes kaiken.

Mikä sitten saa minut ra-kas-ta-maan sitä on se, että tekin saatte tästä kaikesta jotain irti. Saan aina silloin tällöin teiltä henkilökohtaisia yhteydenottoja, kuulumisia, fiiliksiä, kokemuksia, kiitosta. Sain jälleen tänään sellaisen viestin, että liikutuin. Olen tällä omalla muistikirjallani koskettanut, antanut oivalluksia ja luonut uskoa. Saan kiitosta pääni sisällä pyörivistä ajatuksistani ja kuvistani, jotka päätyvät tänne muistikirjaan. Vaikka teenkin tätä itselleni niin siksi rakastan tätä, että tekin saatte tästä jotain.

Kiitos sinulle Marianna <3 

Kiitos teille kaikille <3

Loppuviikon juttuja ja hiukan asiaakin

Onpa ollut mielenkiintoinen loppuviikko! Olikos se keskiviikko, kun pidin vapaapäivän nerokkaan ideani saattelemana!? Torstaina kuvattiin yhdet kivat kuvat täällä meillä kotona ja perjantai ja lauantai vierähtivät koulun penkillä. Tänään on ollut aika hyvä energia päällä. Mies on tehnyt olutta pihasaunan pienpanimossa, jotain katajalla maustettua, jos en ihan väärin kuunnellut. Me tytöt ollaan ulkoiltu ja tehty pitsaa leivinuunissa. Kaikenlaista pikkuista kivaa askaretta...jotenkin tosi rentouttava päivä, fiiliksen mukaan menemistä.

Ensi viikollakin on paljon kivaa tiedossa. Huomenna mun on tarkoitus julkaista yksi yhteistyöpostaus ja ajattelin pohjustaa sitä vähän jo tänään. 

Tässä blogissa ei juurikaan yhteistyöjuttuja näy. Tiedättekö miksi? Tai tiedättehän te, aika varmasti. Mulla on aika ristiriitainen suhtautuminen yhteistöihin, olen aiheesta useamman kerran kirjoittanutkin. 

Näen, että yhteistyöt ovat mahtava tilaisuus tuoda suomalaista osaamista ja tuotetta näkyville. Toisaalta, sellainen mainostus, joka mahdollisesti lisää jonkun lukijan ostohaluja, sotii omaa ideologiaani vastaan. Ostan mieluiten...no, en mitään...tai mahdollisimman vähän. Se minkä ostan, uutena tai käytettynä, pitää olla laadukas ja mieluiten suomalainen tuote, joka olisi myös valmistettu Suomessa. Tämän vuoksi blogissani ei juurikaan yhteistöitä näy, sillä tiukat kriteerini täyttyvät harvoin. Toisaalta muistan jonkun myös joskus kommentoineen, ettei blogeissa voi välttyä kaupallisuudelta tai ainakaan lukijassa mahdollisesti muodostuvalta ostohalulta. Lukija saattaa haluta saman tyylisen torkkupeiton, kuin mikä meidän sohvalla on, vaikka se vain esiintyisi kuvassa ilman kummempaa mainosta. Tai voihan joku haluta vaikka uuden objektiivin kameraan (kuvauskalustosta multa ainakin usein kysytään).

Mutta huomenna yhteistyöpostaus on tosiaan tulossa. Ihan siitä syystä, että tällä kertaa mun kriteerit täyttyivät niin mallikkaasti, etten nähnyt mitään estettä asialle. 


Nyt hyvää yötä ja pysykää kuulolla :)

P.S. Kuvan muki ei liity yhteistyöhön millään tapaa, vaikka Tuias on myös yksi yritys, joka kriteerini täyttääkin :)

Onko blogi kuollut?

Olen miettinyt tämän blogin jatkamista lähiaikoina todella paljon ja välillä fiilis on ollut se, että blogi on kuollut.

Blogin sisältö muuttuu, se on kai sanomattakin selvää. Bloggaaja muuttuu, se ihminen blogin takana, minä. Lukijoita tulee ja lukijoita poistuu. Välillä kommenttiboksi on ihan hiljainen, välillä se pursuaa teidän ajatuksia. 

Aloitin bloggaamisen itselleni ja jossain vaiheessa lukijoiden lisääntyessä, aloin miettiä enemmän lukijalähtöisesti. Ehkä jotenkin hassua mutta olen alkanut siirtyä taas entistä enemmän itselleni bloggaamiseen, vaikka se vähän nurinkuriselta saattaakin kuulostaa. Olen lähtenyt siihen suuntaan siitä syystä, että osa lukijoista odottaa yhtä ja osa odottaa jotakin muuta. Ja minä taas haluan jotain vielä muuta. Blogin sisältö on elämäni, tai osa siitä. Eihän sitä voi lähteä tekemään kenenkään muun, kuin minun ja perheeni kautta.

Tällä hetkellä tilanne on se, että opiskelen valokuvausta ja yritän kehittyä siinä. Teen kuvauskeikkaa niin paljon, kuin mahdollisuuksia saan ja yritän tehdä sitä jatkuvasti enenevässä määrin, koska sitä rakastan. Ja blogi muodostuu asioista, joita rakastan...jotka ovat elämässäni voimakkaasti läsnä. Ja sitä juuri olen miettinyt, saako tästä kukaan muu enää mitään vaikka itse saankin.

Rakas ystäväni kirjoitti minulle niin ihanan viestin viime viikolla, että on pakko jakaa se teidänkin kanssa. "Arvaa mitä näin aamulenkillä? Suloisia keijunhelmoja...puiden siivilöimän auringonvalon metsänpohjassa...korvia huumaavaa liplatusta ja lumpeita järvellä. Älä koskaan lakkaa jakamasta kuviasi meille muille, ne voivat muuttaa tavan huomioida ympäristöä <3"

Joten en lopeta, vaan jatkan. Itseni ja ainakin Niinan vuoksi <3

Kävin kuvaamassa itseäni tänään koulutehtävää varten. Itsensä kuvaaminen...ei vahvin alueeni mutta sain itseni näyttämään juuri sellaiselta, millaisena itseni näen.

Palataan <3

Uudet sivut!

Ei ollut tarkoitus pitää blogista juhannustaukoa mutta menihän tässä postausten välissä nyt aika paljon aikaa! Olen nimittäin viimeistellyt valokuvaussivustoa, johon myös Sinä olet lämpimästi tervetullut!

Sivustolta löytyy tietysti ottamiani kuvia mutta myös blogi, jossa kerron aina jotain juttua kyseessä olevien kuvien taustalta. 

Kehittelen sivustoja vielä mutta olen jo nyt hurjan innoissani! Sivustoon pääsette täältä, käykäähän kurkkaamassa! Ja käykää tykkäämässä myös facebookin puolella, niin pysytte kärryille, mitä tapahtuu :)

Kaunista viikon jatkoa <3

Älkää nyt järkyttykö...

...mutta suunnittelen muutoksia blogin ulkoasuun! Sama banneri on ollut tuossa jo...no kauan, eli se menee vaihtoon varmasti. Myös muita muutoksia on suunnitteilla. Nyt ajattelinkin kysyä teiltä blogin lukijoilta, miten tärkeänä te pidätte blogin ulkoasua ja mitkä ovat siinä teille merkityksellisiä asioita?

Ajatus muutoksista on muhinut päässä jo aika kauan! Katsotaan, jos nyt viimein saisin asiat myös vietyä suunnitelmia pidemmälle :)

P.S. Blogin nimi pysyy samana, sitä en ihan helposti lähde muuttamaan :)

I´m thinking of making some changes to the layout of my blog. Now I´m asking you how important is the visual look of a blog for you and what do you think are the key things in it?

Vuosikatsaus 2014 1/3

Pakko sitä kai on itsensä vuoksi käydä pian loppuvaa vuotta läpi. Tehdään pientä vuosikatsausta samalla siis tännekin.

Tammikuun alussa meinasin revetä liitoksistani, kun keittiöremontin ajankohta viimein varmistui. Innostusta seurasi hirmuinen siivouspuuska.

Tammikuun puolessa välissä koettiin pettymyksiä ja harjoitettiin itsensä harhauttamista. 

Välihuoneeseen naamioitiin huushollin ensimmäinen sisustustaulu :D ja tehtiin ympäripyöreitä uuden vuoden lupauksia :D

Pohdittiin lapsiperheen ajankäyttöä ja leikittiin Meridaa <3

Helmikuussa painittiin niiden hattaraisten housujen kanssa.

Helmikuussa blogi jäi myöskin ensimmäiselle määrittelemättömälle tauolle.

Maaliskuussa blogi palasi kuukauden kestäneeltä tauolta naistenpäivän kunniaksi.

Mietin myös, voisiko postaukset olla joskus vain kuvia ainaisten höpinöiden sijaan.

Leivottiin kaikettomia omenavaniljaskonsseja. 

Huhtikuussa oltiin vauhti päällä ja yritettiin revetä joka paikkaan.

Meidän koti oli saksalaisessa Living & More-lehdessä. Kuva: Krista Keltanen.

Tehtiin maidottomia ja jauhottomia kakkutikkareita isosiskon kaverisynttäreille. Seottiin (useampaan otteeseen) mullasta puskevista ihanuuksista. Vietettiin "kesän" ensimmäisiä puutarhajuhlia, tyttöjen yhteissynttäreitä.

Vietettiin hetkiä tuhansien valkovuokkojen (ja yhden metsähiiren) kanssa.

Toukokuussa alkaakin sitten se keittiöremppa. Siitä sitten jatketaan :)

Here are some pictures from this year, from january to march. Next post will sum up from april to july.

Hyvän joulun toivotukset ja blogimuutto

Meillä aletaan olla jo todella valmiit joulun vastaanottamiseen! Kuusi on jo sisällä, hyasintit tuoksuvat, kuistilla odottaa ystävän leipoma taatelikakku, puuhella ja kakluuni on tulilla, liedellä tuoksuu riisipuuro (instasta löytyy herkullinen maidoton versio :)) ja pihalla on lunta. Siis LUNTA ja vaikka kuinka paljon!

Me meinataan pulkkailla aattoon asti :)

Meidän isukki on toivonut pukilta jälleen joulurauhaa ja sen hän varmasti saakin <3 Ei stressiä, ei. Sitä meillä ei sallita. Vain nautiskelua ja mukavaa yhdessä olemista <3

Tulinkin oikeastaan jo toivottamaan teille ihanille blogin lukijoille hyvät joulut ja samalla kertomaan, että blogin osoite on muuttunut! Blogiin pääsee jatkossa osoitteesta www.aamuomenatarhassa.fi. Vanha osoitekin osaa sinne ohjata mutta klikkauksen kautta, joten siirtykäähän jatkossa suoraan tuonne uuteen osoitteeseen (muistakaa vaihtaa osoite myös oman bloginne blogilistaan). Uudessa osoitteessa on ihan samat näkymät ja jutut :) 

Ihanaa ja onnellista joulua teille <3 Nähdään varmaan pian aaton jälkeen <3

We are already waiting for Christmas. The Christmastree is already in and finally we´ve got snow. By the way my blog has moved and you can find it from now on from this address: www.aamuomenatarhassa.fi. I warmly welcome you to my new address :)

Merry Christmas to you all <3 See you soon after Christmas!

Mietinnässä tänään...

...montakin asiaa mutta erityisesti blogin tulevaisuus.

Mulla ei muuta tänään. Loppuun vielä isosiskon kirjoittama talvisatu:

Talvisää

Kylmä viima nyt puhaltaa. Talvi hauskin on. Pulkkamäki kutsuu. Kauniit kukat nukkumaan menee. Hauskin aina kivaa on. Mikään estää ei voi aina pulkkailla. Ihanaa joka päivä pulkkaillaan. Ne päivät hauskimmat on.

Isosisko 5v.