26. helmikuuta 2017

Tervetuloa meille, eteinen

RG7A7540
Hiihtoloma on kulunut aivan liian nopeasti! Paljon ollaan nähty läheisiä ja paljon ollaan saatu myös koululla aikaan. Aika kevyesti kyllä voisi lomailla vielä vaikka toisenkin viikon mutta ei auta mikään, huomenna jatkuu koulu, hoito ja työt.
RG7A7543
Pari viime illan aikana olen saanut raivattua meidän omaa eteistä käyttökuntoon. Tähän asti siis olemme käyttäneet talon toisen pään eteistä, jota myös koululaiset ovat käyttäneet. Se tulee jatkossa olemaan julkinen sisäänkäyntimme ja tämä kuvissa oleva on meidän omaan käyttöön.

Tila on L-muotoinen ja sen toinen pää on kai toiminut jonkinlaisena askartelu/nikkarointitilana. Seinäpinnat ovat maalattua ensopahvia ja jotain tasaista pahvia, katot alkuperäistä kattopaneelia ja lattiat pinnalta muovimattoa ja sen alta löytyy puukuitulevyä ja vinyyliasbestilevyä. Tila saa olla ainakin toistaiseksi tällainen, ihan toimivalta ainakin toimii näin alkuun. Ja väritkin ovat ihan pirteät :) 
RG7A7550

RG7A7556

RG7A7546
Eteinen on toteutettu rakennuksesta löytyneillä jutuilla. Pitkä penkki on pihasaunan pukkarista, naulakot toiselta käytävältä, kenkälokerikko toisesta eteisestä ja iso kaappi on tästä samasta tilasta.
RG7A7560
Ensimmäisenä eteisestä pääsee tyttöjen yhteiseen huoneeseen ja siitä seuraavana on tuleva telkkarihuone.
RG7A7557
Ja sitten sinne L-n toiseen osaan :D Siellä on kaikenlaista tiloista löytynyttä tavaraa. Jossain vaiheessa on tarkoitus rakentaa väliseinä ison kaapin taakse, jolloin suunnitteilla oleva kodinhoitotila sijoittuisi eteisen takaosaan.

Seuraavaksi saattekin nähdä pari ennen-kuvaa. Kuvat on otettu kesällä, kun kävimme koulussa ensimmäisiä kertoja sisällä. Tilat olivat suht samassa kunnossa vielä hetki sitten.
4K7A3467

4K7A3471

4K7A3478

15. helmikuuta 2017

Jotain kaunista

RG7A7210
Jaoin instassa tänään kuvan purkujätteestä ja ilta-auringon valosta. Purkujätettä ja "rumuutta" on joka paikassa ja ehkä oman kauneudenkaipuuni vuoksi olenkin kantanut koululle mukanani koria, jossa kulkee mukana kaikkea kaunista. Jotain mitä voin levitellä sinne tänne, katsella ilolla ja taas hetken päästä siirtää seuraavaan huoneeseen, kun ovat purkamisen tiellä. Seuraavana päivänä mukana kulkee taas jotain muuta kaunista.
RG7A7200
Tämä kauneuden kaipuu tuli itseasiassa eilen puheeksi uuden tuttavuuden kanssa. Puhuimme siitä, kuinka paljon omaa silmää miellyttävien asioiden viljely näkösälle parantaa omaa viihtyvyyttä. Ja siitä, kuinka turhalta moinen puuha voi näyttää henkilöstä, joka ei ole visuaalisesti yhtä "vaativa".
RG7A7211
Pian toivottavasti ollaan jo siinä vaiheessa, että pääsen laittamaan näitä asetelmiani johonkin huoneeseen jopa ihan pysyvästi ja sen jälkeen on tarkoitus saada teillekin joitain kuvamaistiaisia koulun sisätiloista. Meillä on työn alla keskelle rakennusta tulevat kolme huonetta, sali, telkkari-huone ja makuuhuone. Puramme siis lastulevyjä seinistä ja kattolevyjä katoista. Seinäpinnoilta on ilmestynyt jonkin verran paljasta hirttä ja paljon pinkopahvia, katoista on paljastunut alkuperäiset paneelikatot näistä kaikista kolmesta tilasta. Lattioille ei nyt tässä vaiheessa olla tekemässä mitään, sillä todennäköisesti ihan jokaisessa lattiassa on käytetty tasoitetta, joka sisältää asbestia, ainakin jos kaupungin vanhoja remonttiotteita on uskominen. Mennään siis muovimatoilla ja joillain jättikokoisilla kauniimmilla matoilla vielä toistaiseksi ja tehdään asbestipurkua sitten joskus myöhemmin. Myös pinkopahvit ja kattopaneelit saavat olla vielä jonkun aikaa sellaisenaan ennen, kuin ryhdymme tapetointi- ja maalauspuuhiin. Ja meidän on siis tarkoitus toteuttaa täällä ns. säästävää remontointia eli vanhoja pinkopahveja emme esimerkiksi aio turhaan poistaa vaan teemme paikkauksia revenneisiin kohtiin ja tapetoimme edellisten kymmenen tapettikerroksen päälle vielä yhdennentoista. Tapettikerroksia on toki tarkoitus myös katsoa sillä silmällä, että mikä on ollut alkuperäinen ja millaisia tyylejä huoneissa on ollut. Meitä kutkuttaa ajatus tuoda 1800 ja 1900 luvun vaihdetta takaisin tiloihin! 
RG7A7206

RG7A7216
Meillä on ensi viikko lomaa, joten toivon mukaan sen aikana saamme paljon hommia etenemään! Toivon, että saisin myös tämän punaisen, unelmien sohvakaluston omalle paikalleen telkkarihuoneeseen! Telkkarinkin voisi ehkä jo siirtää tai sitten vaan tuijotellaan iltaisin kynttilänvaloa, kuten tähän asti.

Palataan pian taas uusien kuulumisten kera, lähden nyt pakkaamaan koria huomista varten ;) Siihen asti, kaunista keskiviikon iltaa <3

13. helmikuuta 2017

Hyvin haaveiltu on melkein valmis - potager

RG7A6669
Arvaatte varmaan, että olen ehtinyt tästä kaiken odottelen lomassa vähän jo haaveilemaan. Yhtenä haaveilun kohteena on meidän potager!

Koulun pihalla on suurehko tasainen hiekkakenttä, joka on kuin luotu kauniille keittiöpuutarhalle. Hiekkakentän päätyyn olen suunnitellut joskus rakennettavan ison kasvihuoneen ja sen edustaa tulisi koristamaan puutarha, josta saisi hyötykasveja ja silmänruokaa runsaasti pitkin kesää ja syksyä. Olen selaillut Pinterestistä tiettyjä fiiliksiä ja nyt yhdessä lempiblogissani, Hernepensaskujanteessa oli juttua potagerin suunnittelusta ja tajusin, että pitäisi varmaan miettiä vähän muutakin, kuin fiilistä! Nyt olisi aika suunnitella kasveja, mittailla hiekkakenttää, luonnostella potagerin pohjaratkaisua jne. Eli ihan vielä ei tuota lapiota tarvita vaan ennemminkin voisi tarttua kynään ja paperiin. Kuinka paljon potagerille varataan tilaa, rakennetaanko se yhdessä vai useammassa osassa ja miten se käytännössä toteutetaan ja millaisin materiaalein? Se nyt on ehkä sanomattakin selvää, että tasaista hiekkakenttää ei lähdetä kaivamaan, vaan potagerin istutusalueet saavat nousta kentän pinnasta ylös päin. Aika monta juttua mietittäväksi näin haaveilun lisäksi!

Tällaisena haaveiluun taipuvaisena henkilönä olen ehtinyt haaveilemaan myös siitä jo mainitusta kasvihuoneesta, kuvan oikeassa reunassa näkyvän grillikatoksen kaunistamisesta, punaisen pienen 1914 rakennetun saunan kunnostuksesta ja muun muassa kukkivasta puutarhasta koulun toiselle puolelle. Jep, ei ehkä ihan kaikkea vielä ensimmäisenä kesänä!

11. helmikuuta 2017

Miten tänne päädyttiin

RG7A6501



Muistan lapsuudessa ihailleeni kyläkoulua, joka oli matkan varrella isovanhempieni luo. En muista ihailinko itse rakennusta vai olinko vaikuttunut sen tarinoista. Isäni nimittäin oli käynyt kyseistä koulua ja aina ohi ajaessamme hän kertoi, että tuossa koulussa hän lapsena kävi. Luulen, että taisin jo silloin rakastaa tarinoita. Muistan, kuinka isä kertoi, että oli pienenä vannonut ettei ikinä mene kouluun, armeijaan eikä naimisiin ja muistan, kun hän kertoi talvella hiihtäneensä kovassa pakkasessa kouluun. Sitä en muista oliko matka molempiin suuntiin ylämäkeä (;)) tai oliko lunta puoli metriä vai metri mutta muistan olleeni vaikuttunut tarinoista.



Asuin lapsuuteni 80-luvun omakotitalossa enkä koskaan muista haaveilleeni vanhasta talosta. Muistan kyllä, että isovanhempani asuivat vanhoissa taloissa maaseudulla ja siellä oli aina ihan oma maailmansa ja tunnelmansa. Noin kuusi ja puoli vuotta sitten kävin katsomassa vanhaa taloa ja rakastuin. Me ostimme sen mieheni kanssa ja aivan uusi maailma avautui meille. Vanha talo ja 25 omenapuuta <3 Paikka, joka myös synnytti tämän blogin. 



En muista missä kohtaa aloin haaveilla vanhasta koulusta vai oliko asia ollut mieleni sopukoissa ihan lapsuudesta asti mutta joskus kolmisen vuotta sitten olin ystäväni kanssa lenkillä ja siinä tulevaisuuden haaveiden kerronnan lomassa paljastin, että haluaisin joskus asua vanhassa koulussa. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa Lohjansaaren koulusta. Ystäväni tiesi, että sen ja muutaman muun kyläkoulun lakkauttaminen oli juuri ajankohtainen kaupungin päätöksenteossa. Tuskin silloin vielä ajattelin haaveen voivan joskus toteutua ja asia jäi siihen.



Asia kuitenkin nousi pintaan vielä samana talvena, jolloin ajoin Lohjansaareen ensimmäistä kertaa. En tullut koulun takia, vaan Paavolan tammen takia. Ajoin ensimmäistä kertaa pitkää siltaa pitkin. Aurinko paistoi jostain peltojen takaa ja sai kuuraisen kaislikon kimaltamaan niin, että henki salpaantui. Aivan käsittämättömän hieno tunne valtasi minut ja saavuin koulun pihaan voimakkaassa hyvän olon tunteessa. Ihastuin saaren luontoon, koulun lähellä olevaan metsään, saaren poikki mutkittelevaa tietä ympäröiviin peltoihin ja kouluun. Muistan edelleen sen, kun saavuin takaisin kotiin, avasin koneen ja aloin selvittää mikä tämä tällainen koulu oikein olikaan. Pian paljastuikin, että juuri muutama päivä aikaisemmin Lohjan kaupunki oli päättänyt koulutoiminnan lakkauttamisesta seuraavasta syksystä lähtien. Selvitin koulun tarinaa niin syvällisesti, kuin se nykytekniikalla on mahdollista. Todellisuudessa löysin muutaman lehtiartikkelin koulun lakkauttamisesta ja muutaman kuvan koulun sisältä. Seuraavien kuukausien ajan koulu oli mielessäni lähes joka päivä. Kuljin sitä ympäröivissä metsissä ja tunsin olevani kotona. Pian löysin myös tietoa koulun historiasta ja siitä, kuinka kyläyhteisö halusi vaatia rakasta kouluaan takaisin käyttöönsä. Koulu tuntui olevan tärkeä jokaiselle kyläläiselle, jokainen oli tavalla tai toisella juurtunut siihen vuodesta 1898 lähtien. Toisaalta koin surua kyläläisten menetyksestä, toisaalta etsin jatkuvasti kaupungin sivuilta myynti-ilmoitusta koulusta. Toisaalta itkin, miten ikinä voisin luopua ihanasta kodistani ja toisaalta paljon myöhemmin näin koulun tarjoamat mahdollisuudet työlleni ja harrastuksillemme.



Voin kertoa ajatelleeni koulua lähes jokaisena päivänä kuluneen kolmen vuoden ajan ja viime vuoden toukokuussa sitten viimein alkoi tapahtua. Tapasin yhtä henkilöä ensimmäistä kertaa ja koulu tuli ihan sattumalta puheeksi. Hän oli juuri kuullut, että kaupunki oli edellisenä päivänä päättänyt koulun myymisestä.

Olimme tietysti mieheni kanssa keskustelleet koulusta sadat kerrat. Mies ei oikeastaan siihen päivään mennessä ollut sanonut asiasta juuta eikä jaata. Mutta nyt hän sanoi, että jos olen näin pitkään ajatellut koulua, niin kyllä sitä on käytävä katsomassa. Pyysimme myös välittäjän arvioimaan kotiamme ja teimme kaikki mahdolliset myyntiin liittyvät työt kuntoon. Samana päivänä, kun koulu tuli virallisesti myyntiin, myös meidän kotimme ilmestyi etuoveen. Tässä kohtaa emme siis olleet vielä koskaan käyneet koulussa sisällä.



Mies lähti selvittämään koulun asioita kaupunginarkistoon ja pian pääsimme myös kouluun sisälle käymään. Koulu myytiin suljetulla tarjouskaupalla ja viimeinen tarjouspäivä oli 12.8, syntymäpäiväni. Koko kesää varjosti jatkuva ahdistus siitä, olisiko koululla muita kiinnostuneita, saisimmeko oman kotimme myytyä ja hyväksyttäisiinkö meidän tarjous. Blogikin näyttää päivittyneen kesällä lähinnä kuvien muodossa, sillä en halunnut kirjoittaa ajatuksiani ja paljastaa missä todellisuudessa mennään, ennen kuin kaikki olisi varmaa. Blogista kuitenkin löytyy viitteitä asiasta jo pitkältä ajalta aika monessa postauksessa, ainakin tässä marraskuun 2014 postauksessa puhun nimenomaan koulusta. 



Tuntuu aivan uskomattomalta kaiken tämän jälkeen, että olemme viimein täällä. Ja olen niin iloinen, että pystyn jälleen tuomaan ajatuksiani ja elämääni tähän blogiin ilman mitään rajoitteita. Kiitos, kun olette täällä ja koette näitä hetkiä kanssani blogin kautta <3

Aamun valo

RG7A7011
Kyllä se vaan niin on, että jos puolikkaan kahvikupillisen jälkeen on jo tartuttava kameraan, niin tästä päivästä on tulossa aivan loistavan hyvä! Konstailematon valo, se oikea ympäristö ja illalla pöydälle jääneet esineet, joille ei tässä remppahuoneessa ollut muutakaan paikkaa. Eipä siihen muuta tarvita, että inspiroituminen ja kauneuden näkeminen alkaa jo aamulla <3
RG7A7007
Oikein kaunista ja inspiroivaa lauantaita teillekin!

7. helmikuuta 2017

Keittiön kaunistusprojekti

RG7A6627
Jos ollaan rehellisiä niin, tämän koulun keittiö ei kuulu lemppareihini. Siis se ei ole missään nimessä ihan älyttömän ruma mutta ei se nyt ole silti lähelläkään sellaista, jonka itse tekisin. Ja tämä nyt on selvää, koulun keittiöllä ja kotikeittiöllä on vähän erilaiset lähtökohdat. Yhteistä niillä on se, että molemmissa tehdään ruokaa mutta siihen ne yhtälaisyydet taitavat jäädä ainakin tämän keittiön ja haaveideni keittiön kohdalla. Keittiö on kyllä ihan käyttökelpoinen ei siinä mitään. Miinusta tulee vain toimivuudesta ja visuaalisesta ilmeestä mutta onneksi kaikki on siistiä, ehjää ja neutraalia.
RG7A6624
Keittiöremonttia meillä ei ole luvassa vielä pitkiin aikoihin. Voi hyvin olla, että saan katsoa keittiötä tällaisenaan vielä kymmenen vuotta, joten aloitin pienen keittiön kaunistusprojektin. 
RG7A6491
(ennen)
Keittiössä on aika hulppeat määrät säilytystilaa, josta suuri osa on meille aivan turhaa, joten aloitin neljän ison kaapin (vasemmalla) ja vanhan pakastimen poistamisella ja toin tilalle pienen puisen hyllykön, joka odotti tyhjänä yhdessä luokkahuoneessa. Tilaa tuli varmaan muutaman neliön verran ja tässä suht pienessä, käytävämäisessä keittiössä muutos tuntuu isolta. 
RG7A6490
(ennen)
RG7A6489
(ennen)
RG7A6612

RG7A6618

RG7A6608

RG7A6606

RG7A6610

RG7A6603
Jotain pientä muutakin kaunistusta on mielessä ennen, kuin päästään ottamaan alkuperäinen katto madalluksen alta esiin, moukaroimaan yksi wc tieltä pois, johon on lohkaistu muutama neliötä keittiötä, kaivautumaan muovimattojen ja lastulevyjen alle, ehkä fiksaamaan alapohjaa ja palauttamaan lankkulattiaa ja toivon mukaan palauttamaan myös puuhellan omalle paikalleen.

Tällä pienellä muutoksella päästiin ihan kivaan alkuun, katsotaan mitä seuraavaksi keksitään :)
 

4. helmikuuta 2017

Lauantain puuhia

RG7A6520

RG7A6524

RG7A6512

RG7A6468

RG7A6467

RG7A6463

RG7A6476

RG7A6496

RG7A6518

RG7A6501
Kyllä se vaan niin on, että ihmisen on metsässä hyvä olla. Tai ainakin, jos allekirjoittaneelta kysytään, niin se on paras paikka mihin tahansa hetkeen. Lapsuudenkotini takaovelta pääsi suoraan metsään ja olen viettänyt siellä lukuisia hyviä hetkiä elämäni varrella. Lapsuudessa leikin siellä parhaan kaverini Jaanan kanssa ja aikuisiällä olen viettänyt siellä aikaa yksin, perheen ja ystävien kanssa, usein myös toisen metsän kasvatin kanssa, siis siskoni.

Melkein siitä asti, kun muutin lapsuuden kodistani pois, olen kaivannut mahdollisuutta lähteä metsään suoraan omalta pihalta. Ja nyt se on jälleen mahdollista <3 Metsän lisäksi käytiin kurkkaamassa läheinen luistelukenttä ja sumuinen kylätie <3 Lämmitettiin myös pihasauna ensimmäistä kertaa ja nyt luetaan iltasaduksi vanhaa koulukirjaa yöperhosista <3

Onnellista lauantai-iltaa teillekin <3

1. helmikuuta 2017

Koulun historiaa

RG7A6428
Aloitin jo kirjoittamaan postausta siitä, miten tänne kouluun päädyttiin mutta huomasin näppiksen olevan vähän ruosteessa niin aloitetaan ensin hiukan helpommalla eli koulurakennuksen historialla. Historiaa tällaisella vanhalla koululla olisi vaikka useamman kirjan verran mutta keskitytään nyt tällä kertaa enemmän itse rakennuksen historiaan ja suurimpiin tapahtumiin vuosikymmenien aikana.

Koulu on rakennettu vuonna 1898 ja sitä on laajennettu 1925. Yllä olevassa kuvassa näkyvä oikean puoleinen pääty on laajennusosaa, kaikki siitä vasemmalle on alkuperäistä koulua. Koulussa on alunperin ollut yksi luokkahuone ja veistosali sekä opettajan asunto. Laajennusosaan on rakennettu yksi luokkahuone lisää, eteishalli sekä yksi lisähuone opettajan asuntoon. Laajennusosassa on myös kellari, jossa on ollut aikanaan koulun keittola ja myös vintti, jossa on ollut myös työntekijöiden tiloja mm. vahtimestarin yksiö.

Vuosikymmenien aikana rakennukseen on tehty lukuisia remontteja. Muutamia seiniä on siirretty muutamaan otteeseen ja keskellä oleva opettajan asunto on otettu jossain vaiheessa koulun käyttöön. Keskiosaan on myös rakennettu kolme wc:tä, henkilökunnan pukutila ja siivouskomero luultavasti 80-90-luvulla. Pohjaratkaisu ei siis ole enää näin selkeä miltä tässä 1925 vuoden piirustuksessa näyttää.

Meidän näkökulmasta suurimmat muutokset on tehty 60-luvulla, jolloin siirryttiin silloin moderniin öljylämmitykseen. Samaan aikaan kaikki koulun tulisijat on purettu hyvin perusteellisesti. Emme ole päässeet vielä kaikkien tulisijojen paikkoja tutkimaan mutta valitettavasti näyttää siltä, että osa on purettu muureja, hormeja ja piippuja myöten. Muistan vieläkin, kun mies kävi kesällä tutustumassa Kaupunginarkistossa koulun papereihin ja sain viestin, että kaikki tulijat on purettu. Siinä kohtaa emme olleet vielä siis edes käyneet koulussa sisällä, joten se tuli täytenä yllätyksenä. Toivon mukaan joskus pääsemme vielä sellaiseen tilanteeseen, että pääsemme palauttamaan uuneja alkuperäisille paikoilleen.

60-luvulla on myös peitetty alkuperäiset lattiat. Kaupunginarkistosta löytyneiden remonttiselitteiden joukosta löysimme tiedon, että ainakaan kaikkia lattioita ei ole purettu vaan uusi pinta on asennettu vanhan päälle. Luokkiin ja isoihin eteisiin on asennettu muoviasbestilaattaa ja muualle muovimattoja ja muita kevyempiä ratkaisuja. 60-luvun jälkeen lattiat on vielä (ainakin) kertaalleen laitettu uusiksi eli päälle on asennettu paksu puukuitulevy ja sen päälle jälleen uutta muovimattoa.

Myös koulun ikkunat on uusittu 80-90-luvun vaihteessa. Tiedätte, miten iso asia vanhat ikkunat ovat mulle. Ei oikein löydy edes sanoja siihen miltä tuntuu, ettei rakennuksessa ole alkuperäisiä ikkunoita. Toki uudet on ihan hienosti tehty vanhojen mallien mukaan mutta se ei vaan millään muotoa ole sama asia. Ei millään. Mutta, jos voitamme lotossa, niin teetämme vanhat kunnolliset ikkunat puusepällä välittömästi! Siihen asti yritän saada silmät tottumaan ikkunalaseihin, joista näkyy kirkkaasti läpi.
RG7A6426
Miten meidän sitten on tarkoitus tänne asettua ja tehdä tästä koulusta meille koti? Aloitetaan vasemmalta. Vasen pääty tulee olemaan ns. julkista puolta. Vanhaan veistosaliin tulee mulle työtilat eli studio. Sen takana olevaan isoon luokkasaliin tulee tila, jossa voi pitää tapahtumia, koulutuksia jne. Julkisen ison eteisen jälkeen alkaakin sitten meidän omat tilat, joihin tietysti tulee muutama makuuhuone, sali, keittiö ja kodinhoitohuone. Niistä voisin kertoa enemmän uudemman pohjapiirustuksen avulla. Näillä näkymin kouluun sisälle ei ole tulossa nykyaikaisia peseytymistiloja, vaan ne ovat jo olemassa ja hyvässä kunnossa toisessa ulkorakennuksessa. Mutta katsotaan, kylpyhuoneen miettiminen ei tule olemaan ajankohtainen vielä vuosiin, joten ajatukset saattavat muuttua tässä välillä vielä sataan kertaan.

Ja kuten ylemmästä kuvasta paljastuu, kyseessä on Lohjansaaren koulu, joka sijaitsee vain 10 kilometrin päässä aikaisemmasta kodistamme. Se sama koulu, jolle olen antanut ajatuksia jo hyvin hyvin pitkään. Mutta kerron siitäkin sitten myöhemmin, kun näppiksen ruosteet irtoaa ;)