Meille kuuluu hyvää

Voi hyvä ihme miten tämä aika rientää, edellisestä postauksesta on lähes kuukausi!

Mitään sen kummallisempaa syytä ei blogihiljaisuudelle ole, kuin ihan tavallinen elämä. Päivät kuluvat työjuttujen ja kaiken maailman projektien kimpussa. Mies käynnistää omaa yritystään päivätyön lisäksi ja minä olen hurahtanut uuteen harrastukseen, joka onkin instassa näkynyt moneen kertaan. Olen jo vuosia haaveillut oman keramiikan tekemisestä ja hups vaan, nyt voin sanoa tekeväni sitä! Jälleen yksi toteen käynyt haave <3

Aurinko on antanut parastaan jo monta päivää ja tekisi mieli upottaa sormet multaan tai siivota pihaa.

Mullan sijaan olen upottanut kädet saveen ja siivouksen sijaan rymsteerannut. Ja hiukan turhautunut tuon rymsteerauksen kanssa, kun ei kalusteiden paikan vaihtaminen juurikaan meidän yleisnäkymää muuta...olisi siis ihana saada joku huone tästä omasta kodista edes seinien suhteen kauniimmaksi (lattioille kun ei asbestin vuoksi pystytä tekemään juuri nyt mitään). Vaikka meillä onkin iso talo, niin meidän koti on käytännössä 4 huonetta ja keittiö ja ne kolme huonetta, joissa vietän eniten aikaa, on todellisuudessa aika karun näköisiä (repaleisia pinkopahveja, vanhoja likaisia tapetteja, putkia ja lastulevyjä). Seinien pinkopahvitus vaikka yhdestä huoneesta ei sinänsä olisi iso juttu mutta, kun huoneisiin liittyy myös oviaukkojen muutoksia ja hormien uudelleen rakentamisia niin kyse on kuitenkin muustakin, kuin pelkästä pinkopahvituksesta. 

Mutta ei tässä auta, kuin katsella näitä pintoja siihen asti, kunnes jotain saadaan etenemään! Ollaan niin alkutaipaleella vielä tämän keskeneräisyyden kanssa, että parempi vaan suunnata katse aina siihen kivoimman näköiseen kohtaan ja ihailla ja päivitellä ihan ajan kanssa pieniäkin onnistumisia :)

Ehkä myös palaan takaisin tapettiunelmointiin ja -suunnitelmiin, jos se vähän antaisi potkua keskeneräisyyden sietämiseen!

Aurinkoa <3


Ja sitä piti vielä sanoa, että meille kuuluu hyvää :)

Eka vuosi koulussa

Pitkästä aikaa taas blogissa!

Viime viikolla tuli vuosi täyteen siitä, kun saimme avaimet tähän kouluun, nykyiseen kotiimme ja ajattelin tehdä pienen vuosikoosteen mitä täällä on vuodessa ennätetty saada aikaan. Ajattelin keskittyä asioihin jotka liittyvät remontointiin tai muuhun koulun kodiksi taikomiseen.

Kun saimme avaimet kouluumme, tartuimme sorkkarautaan heti ensimmäisenä viikonloppuna. Poistimme lastulevyt niillä vuoratuista huoneista ja poistimme muutamasta huoneesta päällimäiset muovimatot sekä kattojen haltexit. Kohtuullinen sisäilma muuttui saman tien paremmaksi.

Aloitimme pian nykyisen studion lattian avaamisen ja pelkäsimme pommia. Muovin, paksun vanerin ja vesivuotokohdan avaaminen paljasti onneksi tilanteen odotettua paremmaksi, joten jatkettiin ihan toisilla jutuilla.

Keväällä keskityttiin villiintyneen tontin raivaamiseen.

Uudistettiin alunperin leirikoulukäyttöön suunniteltu grillikatos kesäkeittiöksi ja kärrättiin kiviä ihan urakalla.

Kesäkeittiö sai raikasta väriä pintaan ja yrtti- ja daaliapenkin ikkunoiden alle.

Kesällä kaivettiin myös salaojat koulun pohjoispuolelle (kuva seuraavana) ja samalla madallettiin hiekkapihaa niin paljon, että saatiin kaikki ulkoportaat näkyviin ja myös peitetyt alapohjan tuuletusluukut. Samassa yhteydessä pääsimme myös ensimmäistä kertaa näkemään 1920-luvulla laajennetun osan alapohjaan. Alapohjasta löytyi vesivahinko, joka määrittelee meidän seuraavan isomman remonttikohteen  tuonne uudemmalle puolelle. Eteisen yhden käsienpesualtaan putki ei mennytkään kokonaan viemäriin vaan osittain ohi. Onneksi altaat eivät näytä ole olleet suurella käytöllä, sillä ne sijaitsivat kuvaamataitoluokan vieressä.

Kesäkuussa vaihdoimme kouluun lämmitysjärjestelmän. Aikaisemman öljyn rinnalle otettiin käyttöön ilma-vesi-lämpöpumppu. Uusi järjestelmä lämmittää vesikiertoiset patterit ja öljy lämmittää käyttöveden.

Heinäkuun nurkilla palattiin studion lattian kimppuun. Kaikki lankut nostettiin ja kannettiin ulkovarastoon talteen. Rossipohjan hiekka- ja turve-eriste poistettiin ja alta paljastui umpilahot rossipohjan alalaudat.

Keittiötäkin kaunistettiin jossain vaiheessa kantamalla iso määrä kaappeja pois ja tehtiin keittiöstä edes osaksi meidän näköinen kokonaisuus.

Studioon saatiin  korjattua koko rossipohja sekä tehtyä pieniä hirsipaikkauksia. Vanha lattia kannettiin paikoilleen, se putsattiin vanhasta maalista kutterilla ja hiottiin puhtaaksi.

Saatiin pinkopahvit seiniin (jossain vaiheessa siis purettiin myös ne vanhat paneelit ja laitettiin ne säästöön viereistä eteistilaa varten).

Studioon saatiin takaisin lämmitys. Vanhat valurautaiset patterit löytyivät purkutavarakirppikseltä ja ne hiekkapuhallettiin puhtaaksi.

Studion viereisestä eteisestä vedettiin alas väliseinä, jota ei olisi meidän tai museoviraston mukaan pitänyt alunperin rakentaakaan. Rakennuksen isoin ikkuna saatiin jälleen valaisemaan tilaa, miten se suunniteltiin 1898. Studiosta puretut paneelit kiinnitettiin eteisen seinään. Tämä eteinen tosin on edelleen kesken, kuvassa oleva puoli on valmis ja toinen puoli odottaa sopivaa hetkeä sekä muutamia lupa-asioita.

Studio saatiin valmiiksi niin, että siellä voi työskennellä. Tekemättä on edelleen sähköt ja muutamat listat.

Ollaan myös käyty läpi lähes kaikki koulun jäämistöstä ja sitä oli paljon. Kaikkea mahdollista lasipurkeissa olevista käärmeistä aina piirtoheitintelineisiin. Paljon on löytynyt aarteita ja sitäkin enemmän kaikkea muuta. Muun muassa muovitaskut meiltä ei varmaan koskaan tule loppumaan eikä myöskään välineet vanhanaikaiseen monistukseen.

Tänään aloimme tyhjentää toisessa piharakennuksessamme olevaa vanhaa navettaa. Opettajan palkkaan on 1800-luvun lopulla kuulunut monia tänä päivänä omituiselta tuntuvia asioita mm. lehmä ja tietty määrä viljelymaata, joten ilman muuta täällä on myös pieni kahden lehmän navetta. Navetta oli täynnä koulun ja leirikoulujen tavaroita, suksista retkisänkyihin. Tarkastelun alle pääsi myös neljä huussia ja niiden takana/alla olevat tilat, joissa oli monenlaista jätettä aina vanhoista lehdistä, tyhjiin viinipulloihin ja muurahaispesästä huussin reiästä tipahtaneeseen lähes täyteen vessapaperirullaan.

Tästä vanhasta pienestä navetasta olen nyt aivan innoissani, sillä sieltä löytyi paksun turvalasin takaa aivan ihana vanha ikkuna! Vanha ikkuna <3 Navetta tulee saamaan uuden käyttötarkoituksen, jotain aivan huikean siistiä!

Tämän verran sitä ehtii vuodessa saada aikaan 540 neliöisessä talossa, kun projektia on aikalailla joka nurkalla ja on myös ne tavalliset työt ja arki. Mutta aivan huikean hieno vuosi! Seuraava vuosi koululla ei näillä näkymin sisällä ainakaan yhtään lattian avaamista maahan asti, vaan keskitytään enemmän meidän työhön ja yrittämiseen täällä koululla. En malta odottaa <3

En vaatinut itseltäni mitään

Se on kyllä hassu juttu miten keho ja mieli toimii. Päätin jo viime vuoden puolella, että tämän vuoden on oltava erilainen. Parempi, onnellisempi ja kevyempi. Ei sillä, että viime vuodessa olisi ollut mitään erityistä huonoa, halusin vain, että perus fiilis olisi positiivisempi. Päätin, että olisi oltava enemmän aikaa. Ei välttämättä aikaa itselle vaan aikaa mille tahansa.

Kun maanantaina sain yhdet kiireelliset duunikuvat eteen päin, päätin, etten loppuviikosta vaatisi itseltäni mitään. Päätin, että voisin käydä takaisin nukkumaan, kun lapset ovat päässeet kouluun ja hoitoon. Päätin, että saisin tarttua juuri sillä hetkellä haluamaani askareeseen tai sitten olla tarttumatta. Päätin, että halutessani ruuan suhteen voisin mennä sieltä mistä aita on matalin. En vaatinut itseltäni mitään.

Yhtenäkään aamuna en käynytkään takaisin nukkumaan, kun tytöt olivat kotiovesta ulkona. Tartuin lukuisiin askareisiin ja olin tarttumatta. Tein itseasiassa myös kaikki ne työt, joita olin tälle viikolle aikaisemmin suunnitellut, sillä siinä hetkessä niiden tekeminen tuntui hyvältä. Annoin tilaa inspiraatiolle ja tartuin siihen halutessani. Tein hyvää ja ravitsevaa ruokaa monta kertaa useammin, kuin edeltävinä viikkoina. Halasin, pussasin, kuuntelin, olin kiitollinen. Ajattelin, paljon.

Tein kaiken sen, mitä olisin vaatimuslistani kanssa tehnyt ja vielä paljon enemmän. Erona vain se, että tein asiat sillä hetkellä, kuin halusin ja nautin kaiken tekemisestä. Sen sijaan, että vaatimuslistani kanssa olisin ollut aivan loppu päivän päätteeksi, olo oli hyvä ja rauhallinen.

Monta opettavaista päivää jälleen takana ja pakko sanoa, että tunnen itseni todella onnekkaaksi, kun voin ylipäänsä tehdä sellaisen päätöksen, etten vaadi itseltäni mitään. Yksin työskentelyn parhaita puolia ehdottomasti. Tunnen itseni onnekkaaksi myös sen vuoksi, että olen jo ainakin jossain määrin oppinut kuuntelemaan itseäni ja luottamaan siihen, mitä tämä ainutlaatuinen ihminen tuntee ja haluaa minulle kertoa.

Näiden ajatusten myötä toivotan teille onnellista ja tasapainoista loppuviikkoa.

Hieno päivä!

Täällä saaressa on ollut tänään aivan huikea päivä ja fiilis on myös sen mukainen! Aamu valkeni todella sankkaan sumuun ja kun sumu viimein selkeni, kuuran koristama maisema antoi aihetta hymyyn. Sain aamulla ihania vieraita kuvausten merkeissä ja vitsit, että jälleen kerran voi sen todeta, kuinka paljon toisen ihmisen energiasta ja positiivisuudesta voi saada virtaa ja inspiraatiota myös itselleen <3

Kuvausten jälkeen vedin lämmintä päälle ja lähdin ihailemaan kuuraa myös polun puolelta. Meillä ei ole vielä lunta, joten tuo kaikki valkoisuus toi valoa aivan mielettömästi. Ja tietysti kirpakka pikku pakkanen on aina piristävää!

Oli ihanan hiljaista. Kuului vain toppatakin hupun kahina korvissa.

Kellahdin hetkeksi selälleni polulle, koska silloin, kun siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus, siihen on todellakin viisasta tarttua. Tekee todella hyvää vaihtaa välillä tulokulmaa. Suosittelen lämpimästi.

Illemmalla piipahdettiin vielä kirjastoautossa ja pihasaunassa ja nyt mietin uskallanko avata lainaamani kasvihuonekirjan vai saako siitä tällaisen upean päivän päätteeksi liikaa mahtavia ideoita!

Kaunista ja aurinkoista viikon jatkoa <3