Myös sisällä tapahtuu, sillä studion lankkulattia on nyt nostettu ylös ja kiikutettu verstaalle. Kiitos miehen sukulaisille, jotka olivat vauhdittamassa hommaa! Huomenna paikalle saapuu imuriauto, joka imee rossipohjan eristeen (hiekkaa ja sammalta) pois ja pääsemme tutkailemaan rossipohjan alalaudoituksen kuntoa. Päädyimme imuriautoon sen vuoksi, että haluamme saada homman rivakasti etenemään. Studio on 50 neliön suuruinen ja 50 cm syvällä rossipohjalla eristeen määrä on laskujeni mukaan 25 kuutiota, joten lapiolla ja jätesäkeillä saataisiin eristeen poistoon menemään varmasti koko syksy.
Pikku hiljaa pitäisi myös miettiä mitä lattialankuille tehdään. Ne ovat noin 120 vuotta vanhat ja ne on tarkoitus latoa takaisin samaan järjestykseen missä ovat tähänkin asti olleet. Niihin vaan pitäisi jollain konstilla saada höylättyä uusi pinta. Pelkkä maalinpoisto ja hionta ei valitettavasti riitä sillä lankun päällä ollut vaneri oli ruuvattu niin tiukkaan lankkuihin, että lattia kärsi vanerin irrotuksesta, vaikka varoen pyrimmekin työskentelemään. Klommot ja kolhut eivät tietysti haittaa mitään mutta nuo ruuvit vetivät lankkuihin osittain syviäkin koloja, joista irtoaa varmasti tuhat ja yksi tikkua. Lankut ovat onneksi paksua tavaraa, joten niissä on kevyesti varaa höylätä vaikka senttejä pinnasta pois. Nyt vaan pitäisi keksiä miten sen saisi järkevästi tehtyä.
Ja tosiaan, kuten kuvasta näkyy, 60-luvulla asennetun ensopahvin alta löytyi upea alkuperäinen tapetti! Katonrajassa, neljän metrin korkeudessä se on vielä ihan priimaa, eihän se siellä ole päässyt kulumaankaan. Käsittämättömän kaunista sinisenkultaista tapettia on aikanaan ollut siis veistosalin seinässä <3 |