En vaatinut itseltäni mitään

Se on kyllä hassu juttu miten keho ja mieli toimii. Päätin jo viime vuoden puolella, että tämän vuoden on oltava erilainen. Parempi, onnellisempi ja kevyempi. Ei sillä, että viime vuodessa olisi ollut mitään erityistä huonoa, halusin vain, että perus fiilis olisi positiivisempi. Päätin, että olisi oltava enemmän aikaa. Ei välttämättä aikaa itselle vaan aikaa mille tahansa.

Kun maanantaina sain yhdet kiireelliset duunikuvat eteen päin, päätin, etten loppuviikosta vaatisi itseltäni mitään. Päätin, että voisin käydä takaisin nukkumaan, kun lapset ovat päässeet kouluun ja hoitoon. Päätin, että saisin tarttua juuri sillä hetkellä haluamaani askareeseen tai sitten olla tarttumatta. Päätin, että halutessani ruuan suhteen voisin mennä sieltä mistä aita on matalin. En vaatinut itseltäni mitään.

Yhtenäkään aamuna en käynytkään takaisin nukkumaan, kun tytöt olivat kotiovesta ulkona. Tartuin lukuisiin askareisiin ja olin tarttumatta. Tein itseasiassa myös kaikki ne työt, joita olin tälle viikolle aikaisemmin suunnitellut, sillä siinä hetkessä niiden tekeminen tuntui hyvältä. Annoin tilaa inspiraatiolle ja tartuin siihen halutessani. Tein hyvää ja ravitsevaa ruokaa monta kertaa useammin, kuin edeltävinä viikkoina. Halasin, pussasin, kuuntelin, olin kiitollinen. Ajattelin, paljon.

Tein kaiken sen, mitä olisin vaatimuslistani kanssa tehnyt ja vielä paljon enemmän. Erona vain se, että tein asiat sillä hetkellä, kuin halusin ja nautin kaiken tekemisestä. Sen sijaan, että vaatimuslistani kanssa olisin ollut aivan loppu päivän päätteeksi, olo oli hyvä ja rauhallinen.

Monta opettavaista päivää jälleen takana ja pakko sanoa, että tunnen itseni todella onnekkaaksi, kun voin ylipäänsä tehdä sellaisen päätöksen, etten vaadi itseltäni mitään. Yksin työskentelyn parhaita puolia ehdottomasti. Tunnen itseni onnekkaaksi myös sen vuoksi, että olen jo ainakin jossain määrin oppinut kuuntelemaan itseäni ja luottamaan siihen, mitä tämä ainutlaatuinen ihminen tuntee ja haluaa minulle kertoa.

Näiden ajatusten myötä toivotan teille onnellista ja tasapainoista loppuviikkoa.

Hieno päivä!

Täällä saaressa on ollut tänään aivan huikea päivä ja fiilis on myös sen mukainen! Aamu valkeni todella sankkaan sumuun ja kun sumu viimein selkeni, kuuran koristama maisema antoi aihetta hymyyn. Sain aamulla ihania vieraita kuvausten merkeissä ja vitsit, että jälleen kerran voi sen todeta, kuinka paljon toisen ihmisen energiasta ja positiivisuudesta voi saada virtaa ja inspiraatiota myös itselleen <3

Kuvausten jälkeen vedin lämmintä päälle ja lähdin ihailemaan kuuraa myös polun puolelta. Meillä ei ole vielä lunta, joten tuo kaikki valkoisuus toi valoa aivan mielettömästi. Ja tietysti kirpakka pikku pakkanen on aina piristävää!

Oli ihanan hiljaista. Kuului vain toppatakin hupun kahina korvissa.

Kellahdin hetkeksi selälleni polulle, koska silloin, kun siihen tarjoutuu hyvä mahdollisuus, siihen on todellakin viisasta tarttua. Tekee todella hyvää vaihtaa välillä tulokulmaa. Suosittelen lämpimästi.

Illemmalla piipahdettiin vielä kirjastoautossa ja pihasaunassa ja nyt mietin uskallanko avata lainaamani kasvihuonekirjan vai saako siitä tällaisen upean päivän päätteeksi liikaa mahtavia ideoita!

Kaunista ja aurinkoista viikon jatkoa <3 

Vähän joulua jo?

Ihana seurata somessa leijuvaa joulun fiilistelyä! Itse en ole kovinkaan syvällisesti siihen vielä ennättänyt, olen nimittäin paiskinut töitä aamusta iltaan aina siitä asti, kun sain studioon patterit paikoilleen. Useammat kuvaukset ovat jo takana sekä todella paljon kuvausten suunnittelua sekä sopivan valaistuksen testausta. Vaikka ollaankin luonnonvalostudiossa, niin kaikenlaisia hommia ei pysty luonnonvalolla tekemään vuoden pimeimpään aikaan.

Nyt on vielä vähän suunnittelua jäljellä ja kaksi kuvauspäivää ennen joululomaa. Ja kuvien editointia niin paljon, ettei mitään rajaa. Tarkoitus olisi kuitenkin saada hommat hienosti valmiiksi siihen mennessä, kun koululaiselta loppuu koulu perjantaina 22. päivä ja sitten alkaakin kunnon joululoma!

Tein asiakkaalle kuvia joulukukista ja siinä hetkessä, kun hain hyasintit (jotka eivät päässeet tähän kuvaan) kukkakaupasta tajusin, etten tarvitse jouluuni kauheasti enempää, kuin hyasintin tuoksua, tarpeeksi mandariineja, kynttilöitä ja läheiset ympärilleni. Ja mistäs sitä tietää, kuinka paljon sitä taas ennättää, kun työläimmät kuvaukset olivat jo maanantaina ja sen jälkeen töiden tekoon on riittänyt ihan tavallinen työaika, ei ole tarvinnut iltaan asti järkkäillä asioita.

Ja ollaanhan me tietysti mietitty lasten kanssa jo kuusen paikkaa ja mielessä on käynyt muutaman havukranssin tekeminen ulko-oviin. Niiden lisäksi mennään varmasti tunnelma edellä eli paljon kukkia ja kynttilöitä.

Ja samalla, kun tein kuvaa joulupöydän kukista, taisin samalla valita meille joulupöydän kattauksen ja mietin myös pitäisikö joulupöytä kattaa tänne sudioon, missä on aika paljon juhlavammat puitteet, kuin salissamme vanhojen repaleisten pinkopahvien keskellä.  Ei siis ihan joulumoodissa vielä mutta ehkä kuitenkin ihan hitusen.

Ihanaa fiilistelyä teille kaikille ja kaunista viikonloppua <3

Ja täällä taas

Jestas mitä menoa tämä syksy! Aikamoista haipakkaa kuvausten kanssa, kuin myös remontin. Viikonloppuna saatiin studiosta yksi seinä pinkopahvitettua, kerrassaan loistava ajoitus, sillä tänään kuvasin siellä ihanan odottavan äidin. Odottavat äidit eivät ihan kaikkea voi odottaa, joten sain kuvata hänet keskeneräisessä tilassa, muun muassa ilman lämmitystä ja sähköjä. Huomenna jatkuu taas seuraavien kuvausten merkeissä, tällä kertaa tosin taivasalla! Toivottavasti sää suo pienen poutaisen hetken johonkin väliin. Ja sitten jatkuu taas remonttiin keskittyminen! Vähän poukkoilevaa menoa tällä hetkellä!

Poukkoilevaa tai ei niin mulla on tunne, että lähiviikkoina saadaan paljon aikaan. Loppuviikosta ehkä saan jo savimaalit sävytystestaukseen ja pinkopahvitus toivon mukaan etenee. Sellaista täällä, aika kivaa ja hyvää :)

Ja sitten kuvia reilun viikon ajalta!

<3

Ja instatyypit hei, avasin uuden tilin työkuville! Käykäähän kurkkaamassa @annawallendahr

Pus ja moi!

Magneetti

Voihan maanantai mitä menoa tämä elämä parhaillaan on. Päivät todellakin täyttyvät töistä ja muusta puuhastelusta. Projektia toisen perään eikä ainakaan tarvitse miettiä mitä sitä näillä kaikilla vuorokauden tunneilla oikein tekisi.

Otin pienemmän tytön kanssa pienen irtioton kotoa viikonloppuna ja piipahdettiin mamman ja pappan luona nollaamassa arjen pyöritystä ja jätin jopa kameran ja läppärin kotiin aikeissa todellakin relata. Ja mitä vielä, tulin kotiin uuden projektin kanssa, tai oikeastaan kahden, jos tarkkoja ollaan. Tuli ihan mieleen, jos minussa on joku projektimagneetti...vai onko se vaan tällaisen herkästi innostuvan ihmisen "kirous", että projektia pukkaa.

Onneksi projektit myös valmistuvat yleensä, yksi kerrallaan. Tänään sain yhden projektin valmiiksi ja nyt olisi aika taas laittaa kaikki liikenevä aika studion remontin jatkamiseen. Lattiaa laitetaan parhaillaan paikoilleen ja ensi kuun puolen välin paikkeilla lattia hiotaan ja suopakuurataan. Sen jälkeen olisi luvassa pinkopahvitusta ja siihen on itse asiassa suunnitteilla kurssi näissä meidän tiloissa! Eräs todella taitava ja vanhoja työtapoja tunteva henkilö olisi tulossa kouluttajaksi! Olisikohan jopa jollakin teillä lukijoilla tarvetta ja intoa osallistua pinkopahvituksen saloihin!?

Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Niin se vaan etenee tämäkin projekti ja toivon todella, että se tulisi päätökseen vaikka lokakuun aikana. Katsotaan, katsotaan.

En tiedä voiko sopivan maton metsästystä sanoa projektiksi mutta siltä se todellakin tuntuu! Saliin nimittäin tarvittaisiin ehdottomasti iso matto. 3x4 metriä olisi jo suht ok kokoinen mutta isompikin kävisi. Tori.fi on kovassa syynissä ja hakusessa on kuvassa olevan kaltainen matto eikä haittaisi, jos se olisi punainen.

Sellaista projektisettiä tällä kertaa, kaikki onneksi mieluista tekemistä <3

Nyt selvitän muutaman eri projekteihin liittyvän seikan kera vihreän teen ja sitten unten maille, jotta huomennakin jaksaa taas. Energistä viikkoa teillekin!