Valmis studio, remonttikertomus jatkuu

Viimein pääsen jatkamaan studion remonttipostausta sanomalla, että studio on valmis! Okei, pari kattolistaa puuttuu vielä ja yksi lista lattiasta mutta valmis sillä tavoin, että täällä voi erinomaisesti työskennellä.

Heinäkuun lopulla kirjoitin remontin alkupuoliskosta, kannattaa lukea se heti alkuun ja virkistellä muistia. Postaus löytyy täältä. Heinäkuussa jäimme siihen vaiheeseen, että saimme rossipohjan alalaudoituksen valmiiksi. Sen jälkeen laudoitus paperoitiin, laitettiin yläjuoksut paikoilleen (niistä jouduttiin uusimaan suurin osa) ja puhallettiin Hunton puukuitueristettä lämmöneristeeksi, sen jälkeen paperoitiin jälleen. Kannoimme vanhat lankut takaisin omille paikoilleen ja vaikka ne oli numeroitu, oli palapeli varsin haastava. Myös lankkujen kiinnitys tuotti ongelmia sillä 7 cm paksut lankut oli muotoiltu/muotoutuneet vanhojen yläjouksujen muotoihin ja nyt suurin osa yläjuoksuista oli uutta suoraa ja sileää puuta.

Runsaan rehkimisen kanssa saimme lankut paikoilleen ja paikallinen lattiamestari veti pinnan ensin kutterilla ja sen jälkeen hioi lankut. Lankkuihin jäi (onneksi) jonkun verran korkeuseroja ja lankkujen reunoihin jääneet maalikerrokset hioimme itse puhtaaksi. Moni sanoi tämän lattiaurakan aikana, että kannattaisi harkita uutta lankkua. Se olisi ollut varmasti sata kertaa helppompaa eikä lopullisessa lattian hinnassakaan olisi varmaan ihan hullua eroa ollut mutta olen tyytyväinen, että kannoimme 120 vuotta vanhat lankut takaisin paikoilleen. Se oli kaiken sen vaivan arvoista!

Lattia kuurattiin (äitini toimesta!) lattiasuovalla. Lattiaa ei siis lipeöity sillä halusin pitää siinä lämpimän puun sävyn.

Seuraavaksi pääsimmekin pinkopahvittamaan ja miettimään seinän sävyjä. Tässä kohtaa myös Domus Classica osallistui remonttiin pinkopahvin ja Domus Natura-savimaalin osalta*! Pahvitettiin miehen kanssa kahdestaan tuo ensimmäinen seinä ja se meni yllättävän helposti. Ehkä liiankin helposti, sillä seuraavana oleva ikkunaseinä olikin aivan järkyttävän hidasta pahvitettavaa. Tämä siis johtui siitä, että ikkunoita on viisi ja jokaisessa välissä on följari (näkyy ylemmässä kuvassa). Ikkunaseinällä siis tehtiin käytännössä viiden seinän verran säätöä ja naulaamista. Onneksi vanhempani olivat apuna, niin saimme samalla tehtyä useampaa asiaa. Mieheni ja isäni pahvittivat, äitini esiliisteröi seinät maalia varten ja minä aloin säätää sävyjen kanssa.

Tein jo aikaisemmin testisävytyksiä pinkopahville ja siirtelin sävytettyjä liuskoja eri seinille eri vuorokauden aikoina ja tarkastelin niitä eri kulmista. Sävytys itsessään ei ollut haastavaa, lisäsin valkoiseen pohjamaaliin tippa kerrallaan punaista, okraa ja mustaa sävytetahnaa ja kokeilin eri variaatioita. Haasteellisinta oli sävyn valinta sillä maalattavaa seinäpintaa studiossa on noin 100 neliötä ja halusin olla sävystä varma. Suuri maalattava pinta-ala oli myös sillä tavoin haastava, että olisi ollut hyvä tehdä koko maalisatsi kerralla. Tein kuitenkin maalia pienemmissä erissä sillä en tarkkaan tiennyt kuinka paljon maalia kuluisi ja uudelleen sävytys onnistui yllättävän hyvin. Punnitsin maalin ja laitoin aina saman määrän sävytettä.

Sinertävä pinkopahvi tuntui silmään sen verran hämäävältä, että rakensin pari settiä koesävytysten eteen ja oikeastaan totesin sen, että mikä tahansa koesävyistä tulisi näyttämään hyvältä!

Mutta vielä muutama sana itse pinkopahvittamisesta. Pinkopahvit mitataan valmiiksi ja kostutetaan etukäteen. Pahvien kiinnitys aloitetaan ylhäältä ja alhaalta naulaamalla. Myös nurkat naulataan ja pystyreuna seuraavaan pahviin kiinnitetään liisterin ja liiman seoksella. Nurkkiin liisteröidään sitten erikseen nurkkapalat, jotka peittävät naularivit. Pahvit ovat kiinnitysvaiheessa jonkun verran kuprulla mutta kuivuessaan ne pingottuvat tasaiseksi pinnaksi.

Onneksi saimme ystäviltämme lainaan korkeat remonttitelineet ja ilman niitä emme olisi millään selvinneet näin korkeassa tilassa.

Pinkopahvin naulattaviin reunoihin käytetään tukinauhaa, jotta pahvi ei kiristyessään repeäisi. Nauhaa saa valmiina mutta sitä voi leikata suoraan myös pinkopahvirullasta. Naulaus tehdään perinteisesti pienillä nupinauloilla mutta me käytimme huopanauloja.

Savimaali oli itselleni aivan uusi tuttavuus ja pidin ensisijaisesti tietysti sen muovittomuudesta ja myrkyttömyydestä! Myös maalauspinta on todella kauniin mattainen ja eläväinen.

Maali peittää erinomaisesti jo yhdellä kerroksella, ainoastaan pinkopahvien ruskeisiin saumoihin sai laittaa maalia paksummin. Pidin maalin tunnusta ja valumia ei todellakaan tarvinnut miettiä. Mitä kuivemmaksi sudin suti, sen eläväisempi pinnasta tuli. Myöskään mitään rajoja maalin levityksestä ei tullut...ainoastaan niissä kohdin, kun jouduin tekemään uuden maalierän kesken seinän. Vinkkinä siis voisi sanoa, että sen verran pitäisi olla maalia purkissa, että yhden seinän saa samalla erällä tehtyä!

Maali vaalenee kuivuessaan ja pinkopahvi kupruilee maalin kosteudesta.

Savimaali on siitä erikoinen, että se näyttää vähän eri sävyiseltä erilaisessa valossa. Se on erilainen aamulla, kuin iltapäivällä ja erilainen kirkkaana päivänä, kuin pilvisenä. 

Seinän alaosasta jätettiin noin puoli metriä maalaamatta, sillä halusin tilaan matalan "paneloinnin" ja se maalattiin vaalealla sävyllä (näette seuraavasta kuvasta tarkemmin). Myös ikkunaseinä jätettiin vaaleaksi, sillä siinä on listaa listan perään ikkunoiden takia enkä halunnut seinästä raidallista. Seinän maalin sävytin vihreällä umbralla savimaaliin.

Nyt täällä näyttääkin jo tältä! Savimaalin alaosaan laitettiin kapea lista ja sen ja lattialistan väliin jäänyt pinkopahvi maalattiin listamaalilla. Vaihdoimme tilaan myös patterit. Löysin kesällä Purkutavarakirppikseltä vanhat valurautaiset patterit ja niitä sattui olemaan juuri viisi kappaletta, suht saman kokoisia. Patterit puhallettiin puhtaaksi hiekkapuhalluksella ja ne on tarkoitus vielä maalata samalla sävyllä, kuin listat. Kattolistojen lisäksi tilasta puuttuu vielä sähköt ja myös ovet on vielä tarkoitus maalata.

Tila on tarkoitus pitää melko tyhjänä ja stailata aina kuvauksiin sopivaksi.

Pääsin jo alkuviikosta tekemään ensimmäisiä kuvauksia ja ikkunoista tulviva valo on aivan ihana! Samoin seinän sävy toimii kuvien taustana juuri siten, kuin olin ajatellutkin!

Ja onhan se lopuksi kiva vielä katsoa mistä aloitettiin! Tämä kuva on kesältä 2016, jolloin kävimme koulua ensimmäistä kertaa katsomassa. Hullu urakka alkoi jo lähes yhdeksän kuukautta sitten, silloin aloitimme muovimaton poistamisen.

Kiitos kaikille tähän projektiin osallistuneille, olette olleet korvaamaton apu <3

Teen vielä erikseen postauksen runsaammilla kuvilla valmiista tilasta, nyt oli aika saada remppakertomus päätökseen :)

*Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

Store of Hope

Blogiyhteistyö

Olen tässä kevään aikana ollu Store of Hopen Anna Takalan kanssa yhteyksissä työasioissa ja muutama viikko sitten hän kysyi, jos haluaisin lähteä mukaan heidän tämän kevään kampanjaansa täällä blogin puolella. Harvemmin yhteistyöjuttuja lähden tekemään mutta tämä kampanja kolahtaa niin kovaa, että tätä on pakko rummuttaa teillekin!

Store of Hope kerää parhaillaan rahoitusta eettisen verkkokaupan perustamiseen. Tarkoituksena on kerätä yhteen osoitteeseen eettisiä tuotteita, jotka ovat reilusti ja tarkkaakin tarkempaa tarkastelua kestäviä, läpinäkyvästi tuotettuja. Store of Hopen tuotteet tulevat kehitysmaissa toimivista erilaisista projekteista, jotka kouluttavat ja työllistävät ihmisiä, joilta puuttuu toimeentulo. Tuotteet ostetaan suoraan niiden tekijöiltä, jolloin tekijä saa parhaimman mahdollisen hinnan työstään. Tavoitteena on jokaisen tuotteen myötä vaikuttaa köyhyyden vähenemiseen kehitysmaissa. Tässä projektissa on arvot niin kohdallaan, että tällaisella herkemmällä ihmisellä meinaa sydän pakahtua. Onko maailmassa mitään hienompaa asiaa, kuin auttaminen? Siitä tässä on kyse.

Kampanja on siis parhaillaan käynnissä ja sen sivuille pääset tästä linkistä. Kampanjasivulla pääset kasvattamaan kassaa verkkokaupan käyntiin saattamiseksi klikkaamalla ostoskoriin upeita cashmere tuotteita. Anna lupasi teille lukijoille koodin, jolla saatte kuvissa näkyvän huivin postikuluitta, koodisivulle pääsee tästä linkistä.

Kuva: Lauri Laukkanen

Kuva: Lauri Laukkanen

Kuva: Ashley Schulman

Kuva: Ashley Schulman

Kuva: Ashley Schulman

Tutustukaa, innostukaa tästä ja tukekaa <3 Mä olen mukana, entä te?

Perjantain fiiliksiä

Jotenkin ihan mieletön fiilis juuri nyt, näin perjantai-iltana. Kulunut viikko on ollut todella kiireinen töiden suhteen ja ensi viikko näyttää ihan yhtä kiireiseltä. Mutta nyt alkaa viikonlopun mittainen vapaa ja siitä olen kai näin fiiliksissä.

Itseasiassa jo perjantait ovat meillä melkein kuin vapaapäiviä, kun tytöillä loppuu koulu ja hoito jo puolen päivän aikoihin ja päivää riittää iltaan vaikka kuinka pitkään. Tänään ennätettiinkin tuomaan jälleen yksi isompi kaluste aikaisemmasta kodista, välihuoneen peilipiironki, joka sijoittui nyt eteiseen. Arvaatte varmaan mitä se sai aikaan, jep, vähän kaikenlaista säätöä. Mutta nyt on piironki paikoillaan ja eteinen taas myllätty uuteen asuun. Piirongin laatikkoja kantaessa mietin, kuinka helppoa näiden lipastojen ja piironkien muuttaminen on, kun voi vaan ottaa laatikot ja rungon erikseen kyytiin ja tavarat pysyvät omilla paikoillaan kuljetuksen ajan. Ei tarvitse pakata tavaroita erikseen mutta ei myöskään tule käytyä tavaraa läpi, kun laatikon saa perillä saman tien takaisin paikoilleen...eli se karsiminen jää tässä kohtaa kyllä tekemättä. No tytöt kyllä kävivät yhden laatikon perusteellisesti läpi, sillä piirongin alin laatikko on ollut tyttöjen leluja täynnä ja arvaatteko miten innoissaan tytöt leikkivät omilla tutuilla leluillaan, kun ne ovat olleet poissa käytöstä monta viikkoa!?

Huomenna suunnataan Tampereelle siskon perheen luokse synttäreitä juhlimaan ja sunnuntaina olisi ohjelmassa omenapuiden leikkaamista aikaisemmassa kodissa. Täytyy varata paketti nenäliinoja mukaan sillä itkulta ei varmasti vältytä. Niitä omenapuita (kaiken muun ohella) tulen kyllä ikävöimään kovin. Täytyy tänne koulunkin pihaan istuttaa muutama omenapuu näiden muutamien olemassa olevien lisäksi, vaikka se ei todellakaan ole sama asia, ei lähelläkään. Ei nimittäin ole montaakaan niin kaunista asiaa, kuin vanha omenatarha <3 Kuulostaa ehkä hassulta mutta ne puut ovat meille kuin läheisiä ihmisiä ja niiden mukaan meidän vuotemme ovat aikaisemmassa kodissa kulkeneet. No mutta, en vieritä niitä kyyneleitä ihan vielä. Ehkä sitten sunnuntaina.

Mutta nyt, perheen kanssa vielä sohvalle ja vaihde vapaalle <3 Oikein mukavaa ja onnellista viikonloppua teille jokaiselle <3

Yhteistyössä, Kukkahuone Verona.

Kukkajuttuja

Piti jo eilen kirjoitella kukista mutta päivä olikin niin täynnä ohjelmaa etten illalla enää jaksanut, vaan kävin nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Tapasin ensimmäistä kertaa entisen kotimme tulevat asukkaat ja olin koko loppupäivän niin fiiliksissä etten malttanut edes istahtaa alas. Kerron siitä sitten toisella kertaa ja nyt nyt niihin kukkiin!

Sain aivan unelmaduunin, joka tullee näkymään myös täällä blogissa säännöllisesti. Alan kuvata paikalliselle kukkahuoneelle lifestyle-tyylistä kuvaa yrityksen someen ja heidän nettisivuilleen. Erilaisia kukkia luvassa siis! Merkitsen nämä postaukset aina erikseen postauksen loppuun selvyyden vuoksi :)

Näiden kuvien myötä kaunista viikonloppua teille jokaiselle <3

Yhteistyössä, Kukkahuone Verona

Runotytöt

Saima taisi olla ensimmäinen Annastiinan työ johon törmäsin. Näin sen Lohja-värityskirjan kannessa ja ihastuin samalla sekunnilla. Seuraava ihastus oli erään lastenvaateliikkeen ikkunapiirros Helsingissä ja jälleen sama nimi löytyi kuvituksen takaa. Hyvin pian näiden ihastusten jälkeen Annastiina oli muhun yhteydessä, kun hän taas oli ihastunut kuviini. Ja mehän treffattiin, kun asutaan samassa kaupungissa ja mehän kehiteltiin yhteistyökuvioita tietysti saman tien. Annastiina suunnitteli blogini yläbannerin ja mä otin hänen yritykselleen kuvia.

Vajaa kuukausi sitten Annastiina esitteli Instassa Mirjami-runotytön ja kyseli pitäisikö Saimasta ja Mirjamista tehdä julisteet. Taisin kommentoida "Painoon vaan saman tien!" tai jotain muuta vastaavaa. Ja nyt julisteet ovat mulla jo olohuoneessa kehyksissä ja ihastun yhä vaan edelleen ja uudelleen.

Julisteiden lopullista paikkaa pitää vielä vähän miettiä, sillä tytöt ovat näihin runotyttöihin aivan yhtä ihastuneita, kuin äitinsäkin ja luulen, että meillä on pitkät neuvottelut edessä. Mun mielestä julisteet saisivat jäädä olohuoneeseen joko seinälle tai sitten näiden kaappien päälle mutta tytöt ovat sitä mieltä, että ainut oikea paikka on heidän makuuhuone. Kai mun on pakko antaa periksi tällä kertaa, vaikka toki tytöistä voisi tehdä ihan omatkin piirrustuksensa, Annastiina nimittäin tekee myös uniikkiteoksia tilauksesta.

Julisteita löytyy Annastiinan yrityksen, Kiinnosteen verkkokaupasta ja uniikkiteoksia kannattaa kysellä myös www.kiinnoste.fi.

Julisteet on saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Arjen hetkiä

Yhteistyössä Lambi (kuvissa näkyvät pehmopaperituotteet saatu)

Välillä jotain muutakin, kuin jouluista tunnelmointia, nimittäin ihan tavallista arkea viikon varrelta. Töitä, kahvihetkiä, lempiruokia ja auringon pilkahduksia. Tämä viikko vielä ja sitten on hiljalleen aika siirtyä joulumoodiin ja jättää työt vähemmälle. Huomenna on luvassa kotikuvaukset ja loppuviikosta koitan saada muut hommat hyvälle mallille. Muutamia projekteja varmaan kyllä suunnittelen lomallakin ja annan ajatusten ja ideoiden lentää mutta pääpaino päivissä saa olla fiiliksen mukaan menemisessä ja lasten kanssa joulua puuhastellessa.

Töitä on tarkoitus aloitella taas vuoden vaihteen jälkeen...uskomatonta, että vuosikin vaihtuu jo ihan kohta! Mutta nyt vielä tähän työviikkoon kova into päälle ja hommat kuosiin. Ensi viikolla tähän aikaan ollaan jo ihan toisissa tunnelmissa :)

Innostavaa viikkoa teillekin!

Mielen Melodiat vk 2

Itsensä hyväksyminen...paljon vaikeampi viikko takana, kuin edellinen. Mitä osaan tästä edes kertoa, asia on niin moniulotteinen! Koen tulleeni asian kanssa jo pitkälle, jos vertaa vaikka viiden vuoden takaiseen mutta silti, tämä on se asia, jossa minulla on eniten tekemistä.

Viikkoon kuului erilaisia tehtäviä itsearvostukseen liittyen, joissa pohdittiin asiaa koko elämän matkalta. Oman elämäni käänteet eivät tietenkään tulleet itselleni yllätyksenä mutta siitä huolimatta koin pienen herätyksen eri ajanjaksojen tilanteista ja siitä miten ne ovat vaikuttaneet itsearvostukseen. 

Oli mielenkiintoista huomata, että kirjaan ylös asioita, joita en ole aikaisemmin rekisteröinyt kovinkaan merkittäviksi. Ihanaa oli huomata myös se, että itsearvostuksen "loistokausi" alkoi siitä, kun tapasin mieheni <3 Ja edelleen koheni ja vahvistui omien lasten myötä <3 Tavallaan minusta irrallaan olevia asioita, jotka kuitenkin määrittelevät minua. 

Suuri mullistava tekijä on ollut myös vuoden tai kahden takainen oivallus siitä, että herkkyys on hyve. Se on aikaisemmin ollut enemmän tai vähemmän sellainen asia, jota olen halunnut piilotella. En enää muista mistä se alkoi mutta jossain kohtaa tajusin, että se on vahvuus ja asia, joka minun kannattaa valjastaa niin, että saan siitä hyötyä...sillä herkkyys on asia, jonka minä osaan!

Tehtävien avulla löysin ehkä sellaisia asioita, joita en olisi muuten oivaltanut. Itsearvostusta kohentavista asioista haluan pitää hyvää huolta kun taas sitä heikentävistä voin yrittää päästää irti. Oikealla tiellä siis selvästi ollaan...viikon tehtävien jälkeen taas hiukan viisaampana mutta itsensä hyväksymisen matka, se jatkuu vielä...varmasti läpi elämän tavalla tai toisella.

Mustion Linnassa

Yhteistyössä Mustion Linna

Sain alkusyksystä viestiä kotikylässäni asuvalta naiselta, että hän haluaisi minut kuvaamaan hänen ja miehensä hääkuvat. Ilomielin otin keikan vastaan, sillä on todella innostavaa alkaa suunnittelemaan kuvauksia, jollaisia en ole vielä aikaisemmin päässyt tekemään. Kuvien suunnittelu on ehdottomasti yksi valokuvauksen kutkuttavimmista vaiheista, sillä silloin kaikki on vielä mahdollista :) 

Kyselin hääparin ajatuksia ja mieltymyksiä kuvien tyylistä. Fiilistelin erilaisia hääkuvia ja innostuin erilaisista lokaatioista. Olisi ollut aivan ihana kuvata ulkona mutta marraskuun lopun säät ovat sen verran arvaamattomat, joten lähdin etsimään sopivaa suojaisaa miljöötä sisätiloista. Etsin kaunista ja harmoonista sisätilaa Lohjan lähettyviltä, kun mieleeni muistui Mustion Linna. Ilokseni pääsimme linnaan kuvaamaan ja lupasin kuvien esittelyn yhteydessä kertoa myös hieman linnasta täällä blogissani, jotta hieno paikka tulisi teidänkin tietoisuuteen.

Mustion Linnan historia ulottuu yli 200 vuoden taakse ja se on yksi Suomen arvokkaimmista kartanoista. Linna sijaitsee Mustiolla, noin 80 km Helsingistä Hankoon päin ja siellä toimii museo (jossa nämä kuvat on otettu), puisto, hotelli, ravintola sekä kokous- ja juhlatiloja. Pääsin nyt kuvausten yhteydessä tutustumaan museoon ja sitä kautta linnan historiaan ja suosittelen todella lämpimästi kierrosta linnassa!

Linnan puisto on aivan mieletön ja sinne on vapaa pääsy... valokuvaajan silmin se on monien upeiden kuvauspaikkojen keskittymä! Heti, kun ilmat muuttuvat vähän suotuisimmaksi, niin suuntaan tyttöjen kanssa sinne ehdottomasti eväsretkelle, kamera mukana tietenkin :) 

Ravintola on itseltäni vielä kokeilematta mutta listalla sekin on aivan ehdottomasti, sillä ravintola on sijoittunut White Guide Nordicin 2016 listalla Suomen 11. parhaaksi ravintolaksi! 

Mustion Linnan sivuilta löytyy tarkempaa tietoa palveluista, joten tutustukaa ihmeessä lisää! Vinkkinä vielä, että myös tässä joulun alla linnassa tapahtuu: 

Joululounas on tarjolla 7-18.12 

20.12 linnassa on joulubasaari, jossa myydään linnankrouvin herkkuja kodin joulupöytään

Iso kiitos Mustion Linna, että pääsimme upeisiin tiloihinne kuvaamaan! 

Kiitos myös hääparille, kun pääsin ikuistamaan tärkeää päiväänne <3