 |
| Sitä tuntuu olevan nyt joka paikassa. |
 |
 |
| Ja mikä parasta, sitä on myös pihalla! Ainakin vähän :) Ja lunta, sitä ei ole enää yhtään! No okei, ihan pikku täplä mun yrttipenkissä mutta sehän ei haittaa, kun se täplä on valinnut paikakseen olla jo vihreää kasvavan ruohosipulin vieressä, niin eihän sitä täplää edes huomaa :) |
 |
| Huh mikä pääsiäinen takana! Arvatkaa mitä olen tehnyt? Töitä, aika tosi paljon töitä ja muun ajan olen hengannut perheen kanssa ja puuhannut monenlaista. Sen vuoksi mun työpöytä näyttää tältä :D Mutta ei se mitään, tulipahan saatua hyvä setti rästiin jääneitä hommia kuntoon, mukaan lukien kaksi joulukotiakin :D Tälle ja ensi viikolle jatkuu aikamoinen hoppu, kun kaikkea mukavaa onkin luvassa vastasyntyneistä yksivuotiaihin ja aina kahvilassa tehtyihin kuvauksiin asti. Mutta enköhän mä ennätä tänne teillekin kuulumisia huikkailla :) Kivaa viikon jatkoa! Mä jatkan nyt siivousta, muu koti on jo kivalla mallilla mutta tämä työpöytä... (otan nyt sen riskin, että jollain menee iltateet väärään kurkkuun tästä kuvasta, kun kellään muulla ei tietenkään milloinkaan ole sotkua missään ;)) |
 |
| Muistaako joku vielä miltä kesä tuntuu? |
 |
| Kun pionit kukkivat |
 |
| Kuinka aurinko tekee kaikesta taikaa |
 |
| Miltä syreeni tuoksuu |
 |
| Miten korkeaksi akileijat kasvavat |
 |
| Kun kukkien värit ovat kirkkaimmillaan |
 |
| Kuinka viimeiset juhannusruusut ja ensimmäiset jasmikkeet saa samaan vaasiin |
 |
| Miltä mansikka maistuu |
 |
| Kuinka tuoreita herkkuja löytyy yrttipenkistä ja kasvimaalta |
 |
| Muistaako joku? Kesää muistellessa ja odotellessa etsin kauniita kesäkoteja, puutarhoja ja mökkejä kuvattavaksi. Jos haluaisit kutsua minut ja yhden superhauskan Maijan (työparini :)) kesällä vierailulle ihanaan kesäparatiisiisi, niin laitahan viestiä anna.wallendahr@gmail.com, niin jutellaan lisää! |
 |
| Viime viikon loppu hujahti ohi hurjaa vauhtia. Perjantaina kävin kuvaamassa kaunista kotia Lahdessa ja lauantaina Helsingissä. Eilinen aamupäivä vierähti yrityksen tilinpäätöksen äärellä ja loppuilta kuvausreissujen saldoa kahlatessa. Tämäkin aamupäivä vielä hujahti tilinpäätöksen kimpussa, joka nyt on onneksi valmis. Mutta koneella on tullut istuttua sellaiset määrät, että mietin välillä, olenko valokuvaaja vai valokuvaajan sihteeri :D |
 |
| Ehkä tämä pään sisällä oleva tyhjiö on huomenna taas paremmassa iskussa, sillä käytiin koko perheen voimin pitkällä iltalenkillä. Tytöt menivät jo polkupyörillä ja me miehen kanssa käveltiin ja juostiin tyttöjen tahtiin. Ja mä painoin pari kertaa kameran nappia, ilman mitään ennakko-odotuksia tai paineita kuvan onnistumisesta. |
 |
 |
 |
| Mulla on muuten nykyään jatkuvasti tutka päällä, kuvauslokaatioiden, -rekvisiitan tai -ideoiden suhteen. Tähän näkymään olisin mieluusti ottanut jonkun pikkuisen pojan istumaan tuohon kaatuneelle rungolle kädessään vanha onki. Ehkä sitten keväämmällä saan jonkun tähän paikkaan ylipuhuttua :D Tämä viikko saa luvan olla vähän hiljaisempi, vaikka taisin juuri tänään jälleen lupautua yhteen uuteen projektiin <3 Minkä sitä ihminen itselleen mahtaa, kun kivoihin juttuihin on niin mukava lähteä mukaan :) |
 |
| Olen jo monena päivänä kulkenut kohdan ohi, jossa joka kevät lumen keskeltä nousee lumikellojen joukko rohkeina kevään ensimmäisiksi kukkijoiksi. Tänään ne viimein bongasin ja voisin melkein vannoa, etteivät olleet tuossa vielä eilen. Tai sitten olivat vaan liian hyvässä piilossa tai en vaan eilen katsonut tarpeeksi tarkkaan :) |
 |
| Ja on se kyllä niin kiva tunne, yhtä kiva joka kevät, nähdä ne ensimmäiset kukkijat. Riemun kanssa samaan aikaan meinasin kyllä myös vähän kauhistua, että nytkö tämä jo alkaa. Nimittäin kevät tulee olemaan todella kiireinen ja pelkään, että se vilahtaa ohi liian nopeasti. Tiedättekö, kun jossain kohtaa kevättä ei meinaa enää pysyä kasvun vauhdissa mukana. Täytyy siis pysähtyä jokaiseen päivään ja olla antamatta keväälle mahdollisuutta vilahtaa ohi kuin huomaamatta. |
 |
| Kurkkasin myös perennapenkkeihin ja sielläkin alkaa jo näkymään elämää niissä kohdin, missä lumi on jo sulanut. Ihan kuin olisin nähnyt scillan piipat jo valmiina ryöpsähtämään kasvuun ja särkynytsydänkin oli jo ihan selvästi hereillä. |
 |
| Kun tuo lumi tuosta vähän vielä sulaa, niin sitten alkaakin kukkapenkkien siivous...ehkä jo huomenna :) |
 |
| "Tiedätkö mitä äiti, meillä olisi tässä kerrankin ihan kahdenkeskistä aikaa" sanoi eskarilainen ja kaivoi työhuoneen kaapista jotain tekemistä. Pienempi oli nukahtanut hetkeä aiemmin, kun hain isompaa eskusta ja meillä ihanan rauhallista ja hiljaista. "Joku meidän yhteinen ompeluprojekti olisi tosi kiva" jatkoi tyttö Mekkotehdas-kirjaa selatessaan. |
 |
| Nostin ompelukoneen pöydälle ja käytiin yhdessä valitsemassa kankaat. Ja koska tarkoitus oli tehdä yhteinen projekti, molemmat saivat valita yhden kankaan ;) Tyttö valitsi ruusukuvioisen kankaan (rakastaa ruusuja yli kaiken), josta mulla on ollut ala-asteella hame koulun kevätjuhlassa. Mä valitsin kukkia myös, vanhasta retrolakanasta, jonka olen joskus ostanut kirppikseltä ihan kangastarpeiksi. |
 |
| Työnjako tälle yhteiselle projektille oli se, että mä tein ja tyttö katsoi vierestä. Tyttö halusi katsoa miten laukku tehdään, että osaa sitten seuraavaksi itse. Samalla tavalla olen itsekin lapsena opetellut, aika saman ikäisenäkin varmaan. Niin me sitten vietettiin se kahdenkeskinen aika ompelukoneen ja ruusukankaan äärellä ja saatiin projekti jopa valmiiksi asti. Nyt mietinkin, kun tuo tyttö on niin innostunut tästä ompelusta, niin pitäisikö seuraavalla kahdenkeskisellä ajalla keksiä taas joku projekti, vaikka hame tuosta ruusukankaasta :) Mikäs sen mukavampi tapa viettää kahdenkeskistä aikaa, kuin asia jonka äärellä molemmat viihtyy...ja samalla siirtyy osaaminenkin eteen päin. Äidiltä tyttärelle, tiedättehän. Juuri niin, kuin omassa lapsuudessanikin <3 |
 |
| No ei me mitään terassia suunniteltu, vaikka olin niin ajatellutkin. Sunnuntait on siitä kivoja, että ne rullaavat joka tapauksessa aina mukavasti eteenpäin, oli suunnitelmia tai ei...kunhan vaan ei ole aikatauluja (ainakaan aikaisia). |
 |
 |
 |
 |
| Näillä muutamalla arkisella sunnuntaikuvalla mennään ensi viikkoon, joka sitten taas sisältääkin aika paljon kaikkea aikataulua ja askaretta. Nyt unta kehiin ja sitten uudella innolla eteenpäin :) Hyvää pian alkavaa viikkoa teillekin! |
 |
| Tänään tuli pitkästä aikaa kuvattua täällä kotona yhtä juttua varten ja melkein tuntui siltä, kuin pieni sisustus- ja siivousvimma olisi puraissut. Varmaan ohimenevää (;)), sillä alkaahan tuolla pihallakin olevat asiat houkuttelemaan taas ihan uudella tavalla, kun aurinko paistaa ja lumi sulaa. |
 |
| Tämä päivä tuli vietettyä sisällä kameran ja läppärin kaverina mutta huomenna (heti, kun olen saanut pari työjuttua kunnialla kuntoon) alkaa meidän terassin kunnostusprojektin suunnittelu ihan toden teolla! Kevätkevätkevät...kevätkevätkevät... <3 |
 |
| Kukkia ja luettavaa :) Lehtihyllystä löytyisi jälleen ihana koti mun kuvaamana, Kotivinkki ostoksille siis! Hyvää viikonloppua jokaiselle! |
 |
| Huh, työpäivän vaikein osuus on takana. Piti nimittäin ottaa itsestä kuva yhtä juttua varten ja voin kertoa ettei ole ihan helppoa kuvata sokkona ihmistä, joka ei viihdy kameran edessä :D Onneksi sain tämän yhden kelpo kuvan ja nyt voin jatkaa muiden hommien kanssa. Luvassa olisi vähän kirjoitusjuttuja ennen kuin tytöt tulevat taas kotiin. Ja mainostetaanpa tässä samalla paria lähellä olevaa yritystä (tämä ei ole yhteistyö)! Pellavamekko, Josefiinan aitta Kaulakoru, Nouseva Myrsky Kahvimuki, Tuias Hyvää viikon jatkoa teillekin, mä annan nyt näppiksen laulaa :) |
 |
| Joskus pitää hukata jotain, ihan vaan uudelleen löytämisen ilosta. Ja mehän lähdettiin pienemmän kanssa etsimään paksun aamu-usvan keskeltä. |
 |
| Pienellä oli hukassa yksi pikkuinen orava, joka pujahti piiloon heti metsäretken alussa. |
 |
| Minä taas etsin jotakin vähän suurempikokoista mutta vaikeasti löydettävää, nimittäin itseäni. |
 |
| Olen tässä lähiaikoina miettinyt paljon...no, monenlaista mutta hyvin paljon kuvaamista. Seuraan paljon muiden kuvaajien tekemisiä ja yritän samalla vetää linjaa, mitä itse haluan tehdä ja mikä taas ei tässä hetkessä ole itseäni varten. Välillä se on haastavaa ja hukkaan sen, kuka minä todella olen. |
 |
| Tänään siis otin pari askelta taakse päin ja palasin alkuun. Mietin mitä minä todella haluan tehdä, mitä minä todella haluan kuvata ja miten minä sen todella haluan toteuttaa. Joskus tietysti pitää joustaa ja joskus on hypättävä mukavuusalueen ulkopuolelle mutta uskon, että olemalla uskollinen omille näkemyksilleni, saan sen mitä itse todella haluan saada. Ja hyvin suurella todennäköisyydellä myös asiakas saa sen mitä todella haluaa saada, vaikka ei aina itse etukäteen tietäisikään mitä se on. |
 |
| Saimme siis kadonneesta kiinni ja lähdimme hyvillä mielin retkeltä kotiin päin. Pieni orava tosin jäi vielä kadoksiin mutta tyttö olikin lopulta sitä mieltä, että todella halusi nähdä ennemmin sen tikkalinnun puunrungolla koputtamassa :) |
 |
| mut mitähän se jotain ois, mietitään me tytöt täällä... Ehkä tehdään mitä vaan... tai sitten ei yhtään mitään. |
 |
| Kuulkaa ahkerat puutarhakaverit, teiltä saattaisi löytyä juuri sellaista tietoa, mitä nyt tarvitsisin. Etsin kasvatettavaksi muutamien kasvien siemeniä, perennojen sekä yksivuotisten kukkien mm. kuvassa olevan isotähtiputken ja erilaisten unikkojen. Ja siihen kysymykseen...onko teillä tietoa mistä siemeniä löytyisi visuaalisesti kauniissa paperipusseissa? Arvaatte ehkä mitä ajattelin niille tehdä kasvien kasvattamisen lisäksi... ehkäpä kuvata ;) Nettikaupoista olen yrittänyt etsiä mutta vielä ei ole visuaaliset vaatimukseni täyttyneet. Ja tiedän, kuulostaa vähän tarhalta asialta mutta tässä kohtaa ihan tosissaan tarvitsisin kauniita paketteja kuvattavaksi. Huikatkaa siis ihmeessä, jos olette sellaisiin jossain törmänneet :) |
 |
| Eilinen päivä tuli vietettyä niin täysin ulkoillessa, ettei ennätetty laittaa kakluunia tulille lainkaan. Ja sen kyllä aamulla huomasi! Värjöttelin ensin tuolla välihuoneessa työpöydän äärellä, vaikka kakluuni olikin jo tulilla. Pakko oli kuitenkin siirtyä kakluunin viereen hommiin ja tässä onkin ihan mukavan lämmintä :) |
 |
| Tänäpäinen työpäivä on sisältänyt sähköpostia, sähköpostia ja vielä vähän sähköpostia. Lisäksi olen tehnyt kuva-analyysiä, se on varsin mielenkiintoista ja opettavaista. |
 |
| Lounasleivät ja päiväkahvi menivät näillä samoilla sijoilla. |
 |
| Pian kello onkin jo yksi ja haen pienemmän hoidosta ja isomman eskarista. Sitten on taas ihan eri kuviot luvassa, jos vaikka isosisko suostuisi mun kanssa sohvalle pikkusiskon päikkäriajaksi :) Päivänjatkoja :) |
 |
| Tiedättehän, kun bloggaajat joskus tekevät sellaisen "päivä mun kanssa"-postauksen. No tämä on vähän sen tapainen mutta ei ehkä ihan kuitenkaan. Aamu alkoi (instaseuraajat tietävätkin) pienellä veistelytuokiolla, kun eskarilaiselle piti saada makkaratikku nuotioretkelle mukaan. Veistely tuntui oikeastaan aika kivalta heti aamusta, sillä tykkään nähdä työni jäljen nopeasti ja selkeästi ja sitä makkaratikun veistely todella tarjosi. Kävin yöpaitasillani hakemassa sopivan oksan pihalta ja pikku pakkanen herätti oikein mukavasti. Eskarilaisen mentyä siivoilin hiukan eilisen jälkiä sieltä täältä ja mietin samalla aamupäivän ohjelmaa. Olin suunnitellut lähteväni pienemmän kanssa retkelle mutta innostuin eskarilaisen nuotioretkestä niin, että päätinkin laittaa meille ihan oman nuotion pihalle, sillä jääkaapissa oli vielä ne kolme makkaraa, jotka eivät eskureppuun mahtuneet :) |
 |
| Laitoin viestiä myös ihanalle ystävälleni, että ovat tervetulleita pihalle jakamaan tuota kolmea makkaraa kanssamme ja hyvässä seurassa olikin varsin mukavaa (kuten aina). |
 |
| Päikkäriaikaan ihana valo valtasi olohuoneen ja päiväkahvin seurana maistui pala suklaata ja muutama työmailikin siinä samalla tuli kirjoitettua. |
 |
| Isukki tuli aikaisin kotiin ja laitettiin nuotio tulille vielä toiseenkin kertaan, tällä kertaa päivällisen jälkkärin kuvat silmissä. Nuotiolla grillattuja vaahtokarkkeja. |
 |
| Omenapuiden leikkauskin eteni samalla hiukan ja niiden kanssa ollaan jo voiton puolella. Etualalla siis omenapuita, heti niiden takana korkeita kirsikkapuita. |
 |
| Lapset laskivat mäkeä puuroon asti ja piipahtivat jossain välissä vielä luistelemassakin. Puurot maistuivat ja muutama muukin iltapala siinä sivussa. Sellainen päivä, aika kivan kuuloinen eikö vaan? Mutta tiedättekö, että täällä tapahtui muutakin? Kyllä, ihan todella tapahtui muutakin, kuin mitä teksti antaa ymmärtää. Tiesittehän te, että blogijulkaisuni perustuvat ihan oikeaan elämään? Sellaiseen, josta kuitenkin haluan nähdä ne kauneimmat hetket selkeimmin. Sellaiseen, joka jättää itselleni ne kaikista parhaimmat muistot päällimmäiseksi. Olisin voinut esittää asiani aika monella muullakin tavalla. Esimerkiksi näin: Aamu alkoi hirveässä hässäkässä, kun en löytänyt makkaratikkuja mistään ja jouduin jo ennen aamukahvia veistelemään eskarilaiselle pihalta haetusta oksasta tikun nuotioretkeä varten. Olin niin väsynyt yön valvomisesta, etten jaksanutkaan lähteä pienemmän kanssa retkelle siihen metsään, kuin olin suunnitellut vaan jäimme "retkeilemään" omalle pihalle. Päikkäreille nukuttaminen kesti yhteensä tunnin ja viisitoista minuuttia, sillä meidän lapset nyt sattuvat olemaan sellaisia, että kun jokin vaivaa yöllä, niin se vaivaa myös päivällä. Ja ei, päikkäreiden pois jättäminen tämän lähes kolmevuotiaan jatkuvassa univajeessa olevan lapsen kanssa ei ole mahdollista. Jossain kohtaa mietin, olisiko paikkani ennemminkin suljetulla osastolla, kuin osaksi työssäkäyvänä ja osaksi kotiäitinä. Ja, että olin helpottunut, kun eskarilainen halusi jäädä laskemaan mäkeä suoraan eskarista ja sain olla hiljaisuudessa 30 minuuttia, kun pienempi vielä jatkoi unia. Hoidin siinä samalla muutamat työasiat ihan kunniakkaasti eteen päin. Ja niin edelleen. Asiat voi nähdä monella tavalla. Ja omaa ajatusta voi muokata näkemään ne tietyillä tavoin. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja samaten, jokaisesta päivästä on mahdollista löytää jotakin ikävää. Ihan 100% todellisia molemmat tarinat, ero on vain näkökulmassa. |
