Aamu

Elokuun viimeisen aamun valo.

Aamukasteessa kylpevät punaposkiset omenat.

Vähintään 20 vuotta vanha jättikokoinen villapaita.

Niistä on elokuun viimeinen aamu tehty <3

Elokuun jutut

Tulin vinkkaamaan lehtihyllyltä pari mun kuvaamaa kivaa juttua!

Elokuun Avotakassa on juttu meidän keittiöstä kera omenaisten reseptien. Jutun on kirjoittanut Kari-Otso Nevaluoma.

Glorian kodissa on värikäs juttu Iinan ja Tanelin kodista, jossa myös kissoilla on päätösvaltaa sisustusasioissa. Jutun on kirjoittanut Maija Tiensuu.

Huomasin juuri, etten ole ehtinyt muilta osin näitä lehtiä lukemaankaan, joten kahvia lisää ja lehtien pariin! Kivaa keskiviikon jatkoa teille!

Remppaa ja rakennusjuttuja

Siemailen täällä kuumaa inkiväärihunaja-juomaa ja yritän karkottaa jo neljättä päivää kestänyttä flunssaa, allergiaa tai mitä lie tämä nyt onkaan. Kaikki muut ovat terveitä ja vain minä niiskutan ja puhun käheällä äänellä.

Tämä päivä on kulunut enimmäkseen sisätiloissa ja ollaan pienemmän tytön kanssa mietitty mitä kaikkea sitä voisikaan täällä sisällä tehdä ja mieluiten siten, että äiti voisi maata sohvalla ja huilata kuuman juomansa kanssa. Tyttö ehdotti, että voitaisiin tehdä remppaa, tarkemmin ottaen taloremppaa ja siis sellaista, mihin tarvitaan työkaluja.

Sen verran ajatus leikkaa vielä, etten suostunut remppaan, vaan houkuttelin tytön rakennushommiin. Tällä kertaa rempan sijaan rakennettiin junarataa, kelpasi tähän remppa/rakennus intoon mainiosti.

Nyt lisää kuumaa juomaa kuppiin ja takaisin sohvalle!

Ihana koti myynnissä

Olen useamman kerran kesän aikana kertonut jonkun suuren asian olevan meneillään enkä ole halunnut vielä kertoa mistä on kyse. Tänäänkään en kerro ihan kaikkea asiasta mutta raotan kuitenkin, mistä oikein on kyse.

On asioita, joita ei odota koskaan tapahtuvaksi. On asioita, joita ei odota osuvan omalle kohdalle. Ja on asioita, jotka sitten kuitenkin joskus tapahtuvat. Mitä meille sitten on tapahtumassa, ei onneksi mitään vakavaa ollenkaan mutta jotain odottamatonta, olemme nimittäin luopumassa unelmakodistamme. Meidän ihanasta ja rakkaasta kodistamme, joka on ollut jo hetken myynnissä.

Kun kuusi vuotta sitten tähän taloon astuimme, tiesimme sen olevan juuri tämä, meidän unelmiemme talo. Se on muuttanut meitä todella paljon, voisin melkein sanoa sen olevan yksi lapsistamme, joka on olemassaolollaan muuttanut tapaamme nähdä, tapaamme ajatella, tapaamme kunnioittaa, tapaamme vaalia ja tapaamme elää. Kuusi vuotta sitten se valitsi meidät ja kuinka kiitollisia olemmekaan siitä valinnasta. Kuusi vuotta on opettanut niin paljon asioita, joista meillä ei ollut aikaisemmin aavistustakaan. 

Ikinä emme ajatelleet, että muuttaisimme pois, sillä täällä on ollut hyvä olla. Mutta sitten kuitenkin elämä vaivihkaa muokkasi unelmiamme ja alkukesästä tajusimme olevamme NYT siinä kohtaa, kun joko hypätään tai sitten ei. Saamiemme oppien saattelemana me päätimme hypätä ja seurata unelmiamme. Niistä unelmista ja tulevasta kerron joskus myöhemmin, toivottavasti pian!

Mutta nyt etsimme kodillemme uusia ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat kuunnella taloa ja ottaa siltä vastaan oppeja sen 92 vuoden kokemuksella. Ihmisiä, jotka ovat valmiita antautumaan vanhan talon hellään ja rakastavaan syliin. Keittiöön, jossa puuhella lämmittää talviaamuina ja olohuoneeseen, jossa kaunis kakluuni lämmittää talvi-iltoina. Puutarhaan, jossa alkaa rakastamaan omenoita vaikka ei olisi ikinä ennen antanut niille ajatustakaan. Etsimme ihmisiä katsomaan talon alkuperäisten ikkunalasien lävitse ja näkemään taikaa vanhan lasin väreilyssä. Ihmisiä, jotka haluavat painaa jalkansa samoille lattialaudoille, joihin on ennenkin astuttu kevein askelin. Ihmisiä, jotka tuntevat talon samalla tavoin, kuin me tunnemme.

Emme etsi ihan ketä tahansa. Etsimme ihmisiä, jotka ovat oikeat tälle talolle. Sillä tämä talo rakastaa ja sitä pitää rakastaa takaisin.

Tämä on siis se asia, jota en ole saanut tänä kesänä ajatuksistani ja voitte uskoa, että kirjoittaminen mistä tahansa muusta on ollut todella vaikeaa. Tämän kirjoittaminen tänne nyt tuntuu samaan aikaan vapauttavalta, aivan järkyttävän todelliselta ja myös haikealta. Yksi kausi elämästämme on loppumassa ja seuraavan osan jatko on vielä alkutekijöissään.

Tämä syksy

<3

Nyt se alkaa

Omenavyöry. Se on ihan nurkalla.

Tänään pidettiin harjoitus ilta noin kahden kuukauden koitosta varten. Paistettiin piirakkaa (kylläkin kirsikasta vielä tämä kerta) ja pilkottiin neljän litran kattila täyteen hilloaineksia. Voi olla, että harjoittelu jäi tähän yhteen iltaan ja huomenna vedetään jo kymmentä litraa :D

Tästä se omena-show alkaa!

Paras aamu alkaa luovuudella

Ainakin, jos meidän tytöiltä kysytään. Jo ennen aamupalaa (ja hiusten harjausta :D) voi hyvin kantaa askartelulaatikon olohuoneen ruokapöydälle ja antaa ideoiden virrata.

Pienempi katsoo jatkuvasti isommasta mallia ja harjoittelee käyttämään samoja työvälineitä.

Ja isommalla riittää ideoita ja keskittymistä. Kun sopivaan flow-tilaan päästään, vain taivas on rajana.

Samaa tarvitsisin itsekin joka aamu, aikatauluista huolimatta edes hetken verran.

Luovasta aamusta alkaa hyvä päivä <3

Elämänviisauksia

"Mustikka ilahduttaa, kuin halikin" sanoo meidän 3-vuotias <3

Heinäkuussa