Lunta, onko mitään ihanampaa!?

Nyt sitä saatiin tänne eteläänkin ja vitsit, miten mahtavalta kuulostaakaan riemunkiljahdukset pulkkamäessä ja nariseva pakkaslumi lenkkikengän alla. Voi kuulkaa, kyllä nyt on hymyissä pitelemistä :)

Täydellinen päivä

Olin viimeinen, joka aamulla laskeutui vintin portaita alakertaan, kello oli yhdeksän. Alhaalla tuoksui kahvi (kuten jokaisena aamuna, ihana mies <3) ja lapset olivat jo askartelupuuhien kimpussa. Kahvia, rakastan kahvia. Ja aamupalaa. Lenkille kameran kanssa. Kuuntelin hiekan rapinaa lenkkarin alla vaikka lehtien kahina puissa melkein peitti sen. Metsän kohdalla tuli selkeästi hiljaisempaa ja hiekka rapisi voimakkaammin. Jututin muutamaa vastaantulijaa. Ihmiset ovat sunnuntaiaamuna erinomaisella tuulella, tiesittekös.

Lenkin jälkeen sisätöitä, pihatöitä, lasten puuhien ihmettelyä, omppuhommia ja mitä näitä nyt on.

Päivällisen kuittaaminen leivällä, nerokas NEROKAS ratkaisu tähän päivään. Ja vähän tuhdimpi iltapala.

Nyt pihasaunan löylyjen jäljiltä rento ja puhdas olo. Lapsetkin jotenkin todella hyväntuulisia ja sopuisia. Saunan jälkeen pötköttivät vierekkäin sohvalla ja kun sanoin, että pitää lähteä hammaspesulle niin isompi sanoi "meillä oli just niin ihana tunnelma tässä" <3

Seuraavaksi lasi hyvää olutta miehen kanssa sohvalla ja sitten puhtaisiin lakanoihin huilimaan. Pian uutta ja innostavaa viikkoa kohti.

Ihan hurjan hyvä päivä, taas. Täydellinen.

Balettiaamu

Isosisko käy lauantaisin baletissa ja pienempi on tietysti myös fiiliksissä mukana, vaikkei vielä balettiin pääsekään <3 Hän on onneksi ihan tyytyväinen siihen, että saa tätinsä tekemän tyllipuvun päälle ja pääsee balettikoululle mukaan. Voihan sitä balettia tanssia ihan itsekseenkin odotustilassa tai vapaana olevassa balettisalissa ;) Kolmevuotiaille taitaa alkaa satubaletti, sitä siis odotellessa.

Viikonlopuksi on luvassa kotoilua, omppuja, valokuvausta, siivoilua ja pihasaunaa. Täydellistä <3

P.S. Huomaatte ehkä, että olen nyt aivan hullaantunut tähän mustavalkomaailmaan <3

Takaisin kipinän alkulähteille

Joskus on ihan hyvä palata ajassa taakse päin ja aloittaa alusta, jotain minkä aloitti ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten. Taitaa olla blogihistorian ensimmäinen kirjoitus liikunnasta, joten aloitetaan ihan alusta. 

Noin 25 vuotta sitten, joskus ihan koulun alun aikoihin, aloitin ensimmäisen (?) liikuntaharrastukseni baletin. Olin kuulemma aina halunnut balettiin :) Sen rinnalla kokeilin aika suuren määrän erilaisia muitakin yksilölajeja, kuten telinevoimistelua ja useita tanssijuttuja. Ehdin tanssia balettia varmaan 10 vuotta, jonka jälkeen sain päähäni vaihtaa sen karateen :D Ihan kivaa sekin oli, harrastin sitä pari vuotta. Sitten muutin Helsinkiin opiskelemaan suht liikunnallista alaa ja tein koko opiskeluajan töitä liikuntakeskuksessa yksilö- ja ryhmäliikuntaa ohjaten...ja tuli siellä tehtyä paljon muutakin...tapasin siellä nykyisen miehenikin, joka oli siellä myös töissä (huoh, voi niitä aikoja <3) :) Kun valmistuin ja aloitin työt, ohjasin myös työni puolesta säännöllisesti erilaisia liikuntaryhmiä ja jonkun aikaa vedin paria ryhmäliikuntatuntia vielä liikuntakeskuksessakin. No sitten tuli lapset ja liikunta loppui melkein, kuin seinään. Molempien tyttöjen odotukset olivat vaikeita ja olin sairaslomalla (ja vuodelevossakin) kuukausia. Se vain jäi, koska en jotenkin osannut sijoittaa sitä oman listani kärkeen, oli niin paljon muutakin.

Nyt olen vuoden verran ihaillut erään ystäväni liikuntakärpästä ja onneksi saanut nauttia hänen seuransa lisäksi myös raittiista ulkoilmasta ja sykkeen noususta yhteisten lenkkien aikana. Kuitenkin olen koko ajan sanonut itselleni ja ystävälleni myös, että odotan sitä innostusta tulevaksi, joka joskus liikunnassa oli aina läsnä. Tunnen itseni ja tiedän, että liikkuminen ei tule olemaan säännöllistä ja pitkäaikaista ilman tuota kipinää. 

Ja viimein päästään eiliseen, tai oikeastaan sitä edelliseen päivään. Sain puhelun isosiskon balettikoulusta, että hän voisi siirtyä jo nykyistä seuraavaan ryhmään. Eilen puhuin tästä oman siskoni kanssa ja fiilistelin tuota balettiasiaa ihan yleisesti. Sisko kyseli miksi aikanaan lopetin ja enkö voisi mennä aikuisbalettiin. Olin muutamia kertoja aikaisemminkin aikuisbalettia miettinyt ja laitoin heti googlen hommiin. Hetken kuluttua olin varannut itselleni paikan aikuisbalettiin ja pääsin heti tänään tositoimiin :) Oli kyllä niin ihanaa <3 En muistanut mikä on viides asento tai chassé mutta se ei haitannut yhtään. Katsoin vain mallia ja annoin mennä, liikkeet tulivat (joitakin takkuja lukuunottomatta) selkäytimestä, vaikka olimmekin baletin kanssa erossa melkein 15 vuotta. Tajusin myös miten kankeaksi olen tässä, kehtaanko sanoa ääneen, 6 vuodessa mennyt. Ja ihmekös tuo, että ihminen kangistuu aikaisempaan verrattuna, jos ei tee samoja asioita kuin ennen.

Mutta nyt tunnen, että tästä se kipinä syttyy. Ihan vain balettitermien selaaminen wikipediasta (en muistanut miten chassé kirjoitetaan) sai sydämen sykähtelemään <3 Voi olla, että aihetta sivutaan blogissa joskus tulevaisuudessakin :)

Kuvituksena päivän innostusta Instagramin puolelta :)