Ei sovi sisustukseen

Kuka inhoaa modeemeja ja niiden piuhoja, jotka ovat aina tuhannen solmussa? No ainakin minä!

Meidän ruokailuhuoneen lipaston päällä lojui aikaisemmin kirotut modeemit ja niiden tavattoman ärsyttävät johdot!

Nyt näkymä vaikuttaa piuhavapaalta ja sisätiloihin pelastetut pelargonit kaunistavat huonetta.

Ruokailuhuone (ent. työhuone) on kaiken keskiössä, se toimittaa läpikulkuhuoneen virkaa olkkarin ja keittiön välillä.

Ruokailuhuone, olkkari ja keittiö kiertävät kaikki vanhaa kakluunia, samalla muodostaen hyvän juoksulenkin Pikku-neidille. ..reittiä juostaan koko ajan, vain suuntaa vaihdetaan välillä:)

Niin, ne piuhat ja modeemit...missäs ne nyt sitten ovat?  Ne on nyt naamioituna punottuun koriin, jonka väleistä sain kätevästi pujotettua myös piuhat näkymättömästi. Saa nähdä palataanko vanhaan järjestykseen, kun isäntä palaa töistä kotiin. Nimittäin modeemit ja piuhat eivät kuulu mun vastuualueeseen:)

Asenne kohdallaan!

Aamulla, kun vein Pikku-neitiä hoitoon, heti kotikulmilla neiti huikkasi takapenkiltä "Katso äiti miten ihana taivas". Kohta 2,5 vuotias ei siis ajattele, että ompas taas vähän märkää ja joka aamu tuntuu eilistä hämärämmältä!

Oma koti ympäristöineen oli vielä heräilemässä tähän päivään...ihan niin kuin minäkin.

Vaihde vapaalle

Mun työviikko oli nyt tässä. Tämän illan tarkoituksena olisi laittaa vaihde hetkeksi vapaalle ja huomisesta taas opiskeluvaihde silmään. Kolmen päivän työviikko tuntuu todella lyhyeltä mutta kai sitä pikku hiljaa oppii toteuttamaan työtänsä kolmen päivän sykleissä. Kaksi päivää opiskelulle on myös ihan liian lyhyt, intoa olisi paljon enemmän. Hienoa on huomata, että opiskeluinto kahtena päivänä kertaantuu työinnoksi kolmena päivänä. Aika loistava yhdistelmä siis...ei voi muuta sanoa:)

Mikä olisikaan sen parempi tapa vaihtaa aivot vaihteelta toiselle, kuin kunnon löylyt! Löylyjen jälkeen kylpytakki niskaan, reinot jalkaan ja pihan poikki sisälle tätä maisemaan katsellessa.

Ensimmäinen osa viikosta takana, valmiina seuraavaan heti huomenna:)

Daaliat

Istutin keväällä esikasvatetut daalian taimet verstaan edustalle alkukesästä pakkasöiden mentyä tietämättä yhtään, miten ne tulevat pärjäämään. Paikka on melko suojainen tuulelta ja myös sateelta ja lisäksi auringossa lähes koko päivän. Hyvin ovat viihtyneet ja nyt mietinkin, että laitanko ne ensi keväänä samaan paikkaan? Alunperin suunnittelin laittavani seinustalle jotakin vanhaa ja kestävää ruusua, kuten tornionlaaksonruusua. Toisaalta verstaan terassia on tarkoitus jossakin vaiheessa kunnostaa ja vähän laajentaa, joten daaliat olisi helppo siirtää tarvittaessa tieltä pois. 

Daaliat on siitä kivoja, että niiden kukinta keskittyy loppukesään, jolloin ainakaan meidän pihalla ei kukkijoita enää juurikaan ole. Ensimmäinen kukka puhkesi heinäkuun puolessa välissä.

Daaliat eivät kestä pakkasia ja juurakkokin pitäisi muistaa nostaa maasta ennen, kuin ne paleltuvat.  Ajattelin varastoida juurakot paperikassissa pimeässä kellarissa.

Ne ovat myös hyviä leikkokukkia ja näyttävät maljakossa kauniilta ainakin viikon. Ne ovatkin kaunistaneet huushollia ensimmäisestä kukasta lähtien koko kesän ajan.

4 o, 2 n, 2oy, lk, 2n ja kolme kerrosta takaisin...

Aloitin torstaina uuden neulontaprojektin silmälläpitäen viikonlopun yhteensä noin 9 tunnin istumista junassa. Huivia ajattelin ensin vääntää, mutta pipohan siitä sitten tuli. Joustinneule onnistui ihan hyvin ja aloitin, tulevasta harmituksesta onnellisen tietämättömänä, pintaneuleen tekemisen. Muutaman kerroksen jälkeen tajusin, että vikaan taisi mennä. Kylmän rauhallisesti, silmukka kerrallaan, purin pipon juostinneuleeseen asti ja mietin hiljaa itsekseni, miten ylpeä olen itsestäni, etten pillastunut virheestä. Näin on nimittäin käynyt joitakin kertoja aikaisemminkin ja projekti on suurin piirtein yhtä useana kertana jäänyt niille sijoilleen lopullisesti. Ihanaa, olen vihdoinkin oppinut hieman itsehillintää mitä tulee käsityöprojektien ennalta arvaamattomaan käyttäytymiseen.


Purkamisen jälkeen katsoin ohjetta tarkemmin useita kertoja vakuuttuneena siitä, että nyt tämä menee oikein. JES! No...jostain syystä kuitenkin kämmäsin toisenkin kerran. Olin toki oppinut jotain ensimmäisestä virheestä, sillä en tehnyt samaa virhettä! Vieläkin sain hillittyä itseni. Purin taas työn joustinneuleeseen asti ja aloitin kolmannen kerran pintaneuleen. Taas katsoin ohjetta ja varmana siitä, että NYT menee oikein. No...kolmas kerta ei ollut yhtään menestyksekkäämpi. Silloin otin jo puhelimen kouraan ja soitin siskolle, mun neulontatukihenkilölle. Sisko parhaansa mukaan kuunteli turhautumiseni ja yhdessä sitten tavasimme puhelimen välityksellä ohjetta. Siskon oli tietysti hieman hankala saada tarkkaa käsitystä mokistani ja ohjeesta samalla seurustellen puolivuotiaan pojanpötkylän kanssa. Joka tapauksessa ääneen lukeminen (tai raivoaminen) auttoi hahmottamaan ohjeen TÄYSIN uudella tasolla ja neljäs yritys lähti käyntiin ja juuri niin, kuin pitikin.


Mitä tästä opimme? Jos harmittaa, niin se kannattaa purkaa jotenkin. Vaikka iskemällä lankarulla menemään. Miksi näin? No, koska vasta raivoamisen jälkeen projekti lähti etenemään oikeaan suuntaan:)


Ja sain pipon junassa valmiiksi ilman suurempia virheitä:)

Tällainen tuli! Sitten vaan odotellaan vilpoisampaa keliä:) Niin, jos joku haluaa kokeilla kyseistä ohjetta, se on uusimmassa Modassa 5/2011;)

Kyllä se jää kantaa...

Istun junassa Kuopiosta Helsinkiin ja surffailen netissä ja kuuntelen musiikkia. Arvatkaa mikä on paras suomalainen bändi? Olen kuunnellut sitä jo useamman vuoden ja kaikki levytkin löytyy...no sehän on Stella! Laulajalla aivan mahtavan kaunis ääni ja biisit koukuttavia ja sanat todella osuvia. Ihan parasta:)

Vähän vanhempaa...

...ja vähän uudempaa. 

Kramppi

Voisi kuvitella, että opiskelu aiheuttaa kramppia jossakin pään sisällä, eikö? No, juuri tällä hetkellä opiskelussa rankinta tuntuu olevan istuminen! Olen istunut aika lailla koko päivän, autossa, junassa, luennolla, ravintolassa ja kroppa on ihan jumissa. Tilanne vaatinee perusteellisen venyttelytuokion, että pääsen huomenna sängystä ylös! Ja huomenna sama juttu, mutta päinvastaisessa järjestyksessä...aamupalalle, luennolle, junaan, autoon...

Vanhat rautatien asemarakennukset on sitten kauniita:)

Nokka kohti Kuopiota

Huomenna pitäisi tämän osa-aikaopiskelijan suunnata polkunsa kohti Kuopiota, sillä ensimmäinen lähiopetusviikonloppu on nyt käsillä. Totaalisen käytännönläheisestä ihmisestä ei ehkä yhdessä viikonlopussa vielä leivota akateemista...sen eteen joutuu kaiketi tekemään hiukan enemmän;)


Tämä tarkoittaa sitä, että Pikku-neiti ja isi jäävät viikonlopuksi kahdestaan...saas nähdä kuinka äiti pärjää;) Pikku-neidille kerrottiin ruokapöydän äärellä, että äiti lähtee Kuopioon kouluun ja sinä saat jäädä isin kanssa kotiin. Pikku-neiti tokaisi välittömästi "Jää sinä isi kotiin, minä menen äitin kanssa Kuopioon!" Niin...siellähän olisi mukavia sukulaisiakin ja neiti tietysti haluaisi mukaan:) Ehkä vielä tämän vuoden puolella lähdetään koko porukallakin äitin opiskelujen varjolla:)

Neiti on muuten perustanut ulkovaatteiden varaosapankin, nappeja ja muuta sälää;)

Varaosat pitää olla järjestyksessä, ymmärrätte varmaan!

Varaosat mukaan ja menoksi:)

vuu vaiters

Meidän perheessä diggaillaan Foo Fightersia...siis jopa Pikku-neiti diggaa. Viime viikonloppuna katsottiin mieheni kanssa bändin keikkaa DVD:ltä neidin päikkäreiden aikana ja DVD jäi päälle, kun neiti heräsi horroksestaan. Neiti kysyi heti kiinnostuneena "isi, mitä tämä on?" "Foo Fightersia" vastasi isukki. Sen jälkeen meillä ei ole muusta puhuttukaan, kuin VUU VAITERSISTA:) Ja onhan se tosiaan ihan järjettömän hyvä! Parasta on ehkä se, että en meinannut osata päättää minkä biisin tähän laittaisin, kun ne on kaikki NIIIIN HYVIÄ:)

Omenaähky

(Huokaus). Olen nähnyt kesän ja syksyn aikana enemmän omppuja, kuin koko elämäni aikana yhteensä. Olen tehnyt noin sata omenapiirakkaa enemmän, kuin kuin koko elämäni aikana yhteensä. Olen syönyt omenoita enemmän, kuin minä ja mieheni elämämme aikana yhteensä. Olen säilönyt omppuja mehuksi, hilloksi, soseeksi, marmeladiksi ja lohkoina pakkaseen enemmän kuin...


Huh huh, nyt alkaa omppuähky iskeä. Taas olisi kaksi banaanilaatikollista vastapoimittuja omppuja keittiössä muistuttamassa "meille pitää tehdä jotakin ennen, kuin pikkukärpäset syövät meidät (tai Pikku-neiti, joka saa vatsanpuruja, jos syö yli kymmenen omppua päivässä...kukapa ei saisi siitä määrästä)!" Jopa kulkeminen keittiössä alkaa olla hiukan hankalaa, kun omppuja on lattiat täynnä.


Yksi ihan täysi omenapuu häiritsee nyt kovasti, sillä omenat alkavat pikku hiljaa putoilla (tai ovat putoilleet jo kaksi viikkoa) mutta ne ovat vielä aika kovia, eivätkä maistu vielä valmiilta. Ja mehän ei TODELLAKAAN tiedetä mistä lajikkeesta on kyse. Onko ne aikaisia talviomppuja, jotka pitäisi säilöä talveen asti vilpoisassa????? APUA!!!!!

Tällä kertaa ihmettelyn kohteena tämän näköinen omena.

Ompun pohjaväri on keltainen ja auringon puolella se on kirkkaan punainen, jopa syvän tummanpunainen.

Malto on punertavaa. 

Omenapuu on todennäköisesti istutettu viime vuosisadan alkupuoliskolla, eli melkoisen vanha lajike on varmaan kyseessä. Tunnistaako joku? Ai niin...meiltä saa sitten omppuja!

Omenatuorejuustoherkku

Mummu kävi meillä tänään kylässä ja sehän on mitä parhain syy kokeilla jotakin uutta herkkureseptiä. Tein oman variaation Kotiliesi 15/2011 olleesta Vadelmajuustokakku purkissa reseptistä.


Ohjeesta soveltamani versio on seuraavanlainen:

Omenatuorejuustoherkku

150 g kaurakeksejä

4 rkl maitoa

1,5 dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl vaniljasokeria

200 g omenakuutioita

3 rkl sokeria

2 rkl omenamehua

Murskaa keksit muovipussissa pieneksi muruseksi (vaikka kaulimella tai ihan käsivoimin). Jaa murut laseihin ja valuta kostukkeeksi hieman maitoa murusten päälle. Vaahdota kerma ja sekoita vaniljasokeri tuorejuustoon. Sekoita kermavaahto ja tuorejuustotahna keskenään. Kuumenna omenakuutiot kattilassa sokerin ja mehutilkan kanssa kiehumispisteeseen ja vähennä lämpöä. Omenat saavat vähän pehmetä. Nostele kermaseos laseihin murujen päälle ja annostele omenaseos päälle. Anna maustua viileässä reilu tunti ennen tarjoilua.

Ohje on neljälle mutta kolmestaankin saatiin hyvin annokset alas kahvin kera:) Ohje on tosi nopea ja siitä kiva, ettei vaadi uunissa lämmittämistä ja sen voi tehdä hyvissä ajoin ennen kahvitarjoilua. Ai niin, olihan se myös älyttömän hyvää!!!!

Pihalla alkaa olla jo hiukan syksyn tuntua. Vaahterakin värjäytyy ihaniin syksyn sävyihin.

Haravointiakin on siis taas luvassa, mutta se on onneksi ihan kivaa puuhaa:)

Jaahas, sitten olisi taas aika säilöä vähän omenaa (niin kuin kaikkina muinakin iltoina;)). Tänään laitetaan mehumaija asialle, koska se vaati vähiten panostusta. Hauskaa viikonlopun jatkoa:)

Yhden illan juttu vs. pidempi sitoutuminen (nyt puhutaan neulomisesta)

Aloitin kaksi viikkoa sitten tällaisen tuubikaulahuivin, joka on minun mittapuullani melko pitkä projekti. Neuloin sitä aina telkkaria katsellessa, eli aika pieniä pätkiä kerrallaan. Sain sen eilen valmiiksi...

...ja aloitin saman tien toisen vähän nopeamman jutun. Tämän kaulurin tekeminen sujui yhdessä illassa.

Molempia huiveja voi nostaa hieman ylemmäs, jolloin ne toimittavat myös pipon virkaa.

Kauluriin kiinnitin pienet napit. Kauluri on muunnelma Moda-lehdessä 5/2011 olleesta ohjeesta.

Tästä tuli noin 160cm pitkä suikale, jonka kiersin kerran itsensä ympäri. Päät siis ommeltiin toisiinsa kiinni. Tarkempi ohje löytyy Moda-lehdestä 6/2010.

Nopea vai hitaampi? Molemmat ovat kyllä kivoja, mutta taidan neulonnan kohdalla kallistua kuitenkin yhden illan juttuun:)

Just nyt hauskaa on...

...marssiminen jalat tömisten.

...hyppääminen korkealle.

...hiljaa hiipiminen.

...juokseminen nopeasti.

...ja tietysti värit. "Äiti katso, minä hiivin sinisellä!" Leikkialustana kirppikseltä ostettu vanha kangas, jolle neiti on jo keksinyt käyttöä:)

Plätyi

Plätyt elikäs letut kuuluvat kummasti moniin tärkeimpiin lapsuudenmuistoihin. Muistan, että pienenä oltiin sisarusten kanssa mamman ja pappan luona hoidossa ja siellä aina paistettiin lettuja. Mamma teki taikinan ja muistan vieläkin ihmetelleeni, ettei mamma koskaan mitannut mitään. Kaatoi vain maitoa kannusta ja jauhoja pussista ja aina taikinasta tuli täydellistä. Pappa yleensä hoiti paistamisen ja kertoi samalla meille mukuloille -itse juuri sillä hetkellä keksimiään- tarinoita. Pappa myös teki letun kääntämisen aina heittämällä, ei millään lastalla, vaan ihan kunnon ranneliikkeellä. Voi kumpa noihin hetkiin pääsisi vielä hetkeksi piipahtamaan...


Meidän perheessä kaikki tykkää letuista ja kaikenlaisista. Siskoltani olen oppinut, että lettutaikinan voi tehdä lähes mistä tahansa ja siihen voi lisätä lähes mitä tahansa. Meidän ykkössuosikkina onkin tällä hetkellä edellisen päivän kasvispyreen jämistä tehdyt kasviletut. Ja arvatkaas mitä!? Minä vain kaadan maidon suoraan tölkistä ja jauhot suoraan pussista ja Pikku-neiti katsoo silmä tarkkana vieressä nojaten kyynärpäillään pöydänkulmaan täsmälleen samalla tavalla, kuin minä yli 20 vuotta sitten. Todella liikuttavaa!


Tänään meillä paistettiin lettuja ihan oikean ohjeen mukaan. Hesarin välissä tulee silloin tällöin Valion Kotiruokaa-lehtinen, jossa oli ohje suolaisiin rahkalettuihin.


Tässä ohje hieman yksikertaistettuna ja hitusen muunneltuna:

Suolaiset rahkaletut:

2 munaa 

1 prk Valio maustettua rahkaa yrtit

3 dl Valio laktoositon maitojuoma

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa (suolaa en itse lisännyt, enkä kaivannut)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna turvota 30 minuuttia. Paista letut voissa paistinpannulla tai lettupannulla. 

Pikku-neiti istuu usein ruuanlaiton aikaan sivupöydällä hellan vieressä. Tällä kertaa ihmettelyn kohteena vanha vispilä.

Meillä suolaiset letut syödään puolukkahillon kera. Hyvää oli ja kaikki meni:) Seuraavalla kerralla taidan tehdä taikinan tavalliseen maitorahkaan ja maustaa sen omilla yrteillä.

Paluu menneisyyteen

Tänään tuli mahdollisuus poiketa vanhoilla opiskeluaikaisilla kotikulmilla Helsingin Vuosaaressa työhön liittyvän koulutuspäivän yhteydessä. Oli siellä vaan aika saman näköistä, kuin pois muuttaessa 2008.

Koulutuspaikassa oli tosi kauniit maisemat ja kaunis oli päiväkin, joka suurimmaksi osaksi tuli kyllä vietettyä auditoriossa istuen.

Ja nyt on taas aivokapasiteetti niin loppuun kulutettu, ettei ole mitään järkevää tai vähemmän järkevääkään kirjoitettavaa. Onneksi huomenna on vasta sunnuntai:)

Opiskelupäivä (ja paljon muutakin)

Tänään on ollut opiskelulle pyhitetty päivä mutta kotona opiskelussa on se hyvä puoli, että vähän jotain muutakin saa samalla tehtyä. Omat aivoni toimivat vain 45 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen on pakko pitää tauko ja tyhjentää pää vaikka kotiaskareilla:)

Aamulla, kun olin vienyt Pikku-neidin hoitoon, oli pakko olla hetki pihalla, koska ilma oli niin mahtava. Ja kaunis ilma jatkuikin koko päivän. Kuistin edustalla, ison kuusen vierellä on itsestään lähtenyt kasvamaan auringonkukka-pariskunta:)

Kuusen alla olevassa kukkapenkissä paahteisella paikalla kukkii maksaruoho somasti.

Aamukaste ja kevyt sumu ovat kyllä parasta syysaamuissa:)

Tein kyllä koulujuttujakin, ihan kaikki jutut mitä pitikin...niissä ei vain ole mitään kuvattavaa! Opiskelun lomassa tein suuren satsin jauhelihakeittoa, jonka maustoin tuoreella timjamilla. Se on yksi ehdoton lempparimauste! Toinen lemppari on rosmariini.

Posti toi tullessaan tällaisen kirjan! Kiitos siskolle ihanasta ylläristä:)

Nyt iltasella käytiin perheen voimin viemässä noin 30 kiloa omenoita paikalliseen omenamehustamoon. Ei kolmihenkinen perhe näköjään jaksakaan syödä 25 puun satoa (eikä myöskään säilöä). Isäntä meinaa tehdä mehusta siideriä. Käytiin myös syysmarkkinoilla ja ostettiin niin paljon lakua, että tänään on takuuvarmasti huono olo ja huomenna myös ja ylihuomenna ja...


Hauskaa viikonloppua:)

Toimii ankeana päivänä

Maroon 5 feat. Christina Aguilera: Moves like Jagger. Kertsi ihanan energinen, hauska ja mukaansa tempaava. Suosittelen kuunneltavaksi ankeana päivänä, kun motivaatio on muualla, kuin itse olet:)

< 20

Meillä on laskenut lämpötila taas alle 20 asteen, mikä vaatii muutamia toimenpiteitä! Keittiössä toki on lämpimämpää, koska siellä on säilömisen vuoksi koko ajan hella tai uuni päällä, mutta makkareissa on ihanan vilpoista...meillä aletaan taas nukkua sikeästi:)

Sisäikkunat on taas laitettu paikoilleen. Koko kesä ollaan oltu vain yksinkertaisilla ikkunoilla tuuletuksen helpottamiseksi...kaikissa sisäikkunoissa ei nimittäin ole saranoita, vaan ne pysyvät paikoillaan ihan ihme virityksillä. Vähän myöhemmin tilkitään ikkunanraot villalla ja liimapaperilla, niin saadaan "turha" veto pois...vanhassa talossahan on pakko vetää, muuten se ei voi hyvin:) Viime vuonna kyseinen toimepide tehtiin muistaakseni vasta lokakuun puolella ja ihan joka ikkunaa ei taidettu edes tiivistää.

Vanhoissa taloissa on ihan älytön määrä ovia! Kuistin ja eteisen välisistä kahdesta ovesta ulommainen on ollut koko kesän auki ja nyt se vihdoin vedettiin kiinni lämmön (jos sitä nyt lämmöksi voi kutsua;)) karkaamisen estämiseksi. Myös eteisen ja ruokailuhuoneen ovea tullaan pitämään taas suljettuna, sillä eteinen ja siitä alkava portaikko ovat talon kylmin osa, kun ilmat viilenee.

Myös lattianraoista vetää ihan hyvin, joten reinot on kaivettava taas villasukkien ohella käyttöön. Lattioiden alla alapohjassa on kyllä asianmukaiset tervapaperit vetoa estämässä, mutta siitä huolimatta vanhoissa taloissa nyt vaan vetää! Joten, jos suunnittelet vierailua meille, pakkaa mukaan villasukat ja villapaita:) Vieraat nimittäin hytisivät viime syksynä, talvena ja keväänä aika lailla. Itse olemme tietysti kylmyyteen tottuneet ja hikoilemme tuskissamme normaalilämpöisissä kyläpaikoissa:)

Jos on vilpoista sisällä, niin on myöskin ulkona! Huivi kaulaan ja takki niskaan aamulla töihin lähtiessä!

Sunnuntailounas

Tänään kokeiltiin uutta reseptiä, joka osoittautui todella herkulliseksi! Resepti on Yhteishyvä Ruoka-vihkosesta ja on seuraavanlainen:

Uunipunajuuret:

600g punajuuria

1/2 dl öljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 1/2 tl kuivattua rosmariinia

ripaus mustapippuria

Kuori ja lohko punajuuret ja siirrä ne uunivuokaan. Lisää öljy, hunaja, rosmariini ja mustapippuri. Pyörittele punajuuria niin, että makuaineet leviävät tasaisesti. Kypsennä 225-asteisessa uunin keskitasolla 45 minuuttia tai kunnes punajuureet pehmenevät. Tarjoa kapristen, fetajuuston ja tuoreen tillin kanssa.

Meillä syödään aika paljon uunissa valmistettuja juureksia tai kasviksia. Punajuurten kanssa oli perussetti uunijuureksia: porkkanaa, perunaa ja palsternakkaa ruohosipulilla, suolalla ja öljyllä maustettuna. Punajuurten kanssa muuten se fetajuusto oli taivaallisen hyvä ja Pikku-neitikin söi hyvällä ruokahalulla.

Oliiviöljyä meidän keittiössä kuluu PALJON! Tämä merkki ei varmasti ole laadukkainta mahdollista, mutta se on meidän makunystyröille sopivan makuista ja sitä saa myös kolmen litran kanisterissa.

Jälkkäriksi naapurilta saatuja pieniä päärynöitä.

Kun lounas oli uunissa kypsymässä, siirryimme  perheen voimin pihalle. Pikku-neiti siirsi kesäkeittiönsä alapihalle, sillä äiti ja isi poimivat siellä omppuja. Neiti kokkasi pihlajanmarjasoppaa:)

Kaiken kokkaamisen keskellä, pitää välillä päästä halimaan:)

Yön aikana pudonneet omput kerättiin pois.

Pihan varjoisempi puoli on sopivasti sammaloitunut, joten pudokkaat eivät juuri kolhuja saa:)

Nämä punaiset (mitä lie) omput ovat jo hieman ylikypsiä mutta maukkaita toki! 

Syksy näkyy, kuuluu ja tuoksuu:)