Hullua haikeutta

Jestas mitä kaikkea on ollut meneillään edellisen postauksen jälkeen!

Monenlaista, mutta suurimpana projekti, joka on ollut meneillään viimeisen vuoden. Se on tulossa päätökseen. Nimittäin jos en ihan väärin muista, niin ensimmäinen kesäkuuta vuosi sitten laitoimme vanhan kotimme myyntiin ja aloimme etsiä sille oikeita ihmisiä, jotta me voisimme saada tämän uuden projektin. Ja nyt tasan viikon päästä, toukokuun viimeisenä päivänä saamme vanhan kotimme kaupat viimein saateltua loppuun ja me jätämme taaksemme todella ison ja tärkeän osan meidän elämää. Tai taakse se ei ikinä jää eikä katoa meistä, me vaan emme sitten enää käy siellä. Onneksi meidän tilalle tulee aivan ihana perhe jatkamaan siitä, mihin me jäimme.

Tulevana viikonloppuna pitäisi saada viimeisetkin asiat hoidettua, otettua viimeisetkin muistot talteen, kuljettava vielä kerran niillä rakkailla lattioilla, katsottava vielä kauniiden vanhojen ikkunoiden läpi ja koettava omenapuut kukkineen viimeistä kertaa. Haikeaa, aivan äärimmäisen haikeaa. Vaikka elämän matkaan onkin hypättävä silloin, kun se vie eteen päin, niin siitä huolimatta nieleskelen niitä samoja kyyneleitä, jotka itkin jo silloin monta vuotta sitten, kun rakastuin tähän kouluun. Täytyy ehkä yrittää menetyksen sijaan miettiä, mitä kaikkea olemme oppineet ja saaneet kokea ja, että alkaa olla seuraavien vuoro muuttaa elämänsä.

Näin viikonloppuna sattumalta myös niitä ihmisiä, joilta me aikanaan talon ostimme. Tuntui hyvältä kuulla, että talo on heillekin edelleen äärimmäisen tärkeä, kuin läheinen ihminen. Talo valitsi hyvin silloin kuusi ja puoli vuotta sitten ja se teki jälleen hyvän valinnan, sen oikean. 

Mutta nyt en itketä itseäni enempää, vaan aion nauttia viimeisistä päivistä ja säästää pari kyyneltä sinne viikon päähän.

Store of Hope

Blogiyhteistyö

Olen tässä kevään aikana ollu Store of Hopen Anna Takalan kanssa yhteyksissä työasioissa ja muutama viikko sitten hän kysyi, jos haluaisin lähteä mukaan heidän tämän kevään kampanjaansa täällä blogin puolella. Harvemmin yhteistyöjuttuja lähden tekemään mutta tämä kampanja kolahtaa niin kovaa, että tätä on pakko rummuttaa teillekin!

Store of Hope kerää parhaillaan rahoitusta eettisen verkkokaupan perustamiseen. Tarkoituksena on kerätä yhteen osoitteeseen eettisiä tuotteita, jotka ovat reilusti ja tarkkaakin tarkempaa tarkastelua kestäviä, läpinäkyvästi tuotettuja. Store of Hopen tuotteet tulevat kehitysmaissa toimivista erilaisista projekteista, jotka kouluttavat ja työllistävät ihmisiä, joilta puuttuu toimeentulo. Tuotteet ostetaan suoraan niiden tekijöiltä, jolloin tekijä saa parhaimman mahdollisen hinnan työstään. Tavoitteena on jokaisen tuotteen myötä vaikuttaa köyhyyden vähenemiseen kehitysmaissa. Tässä projektissa on arvot niin kohdallaan, että tällaisella herkemmällä ihmisellä meinaa sydän pakahtua. Onko maailmassa mitään hienompaa asiaa, kuin auttaminen? Siitä tässä on kyse.

Kampanja on siis parhaillaan käynnissä ja sen sivuille pääset tästä linkistä. Kampanjasivulla pääset kasvattamaan kassaa verkkokaupan käyntiin saattamiseksi klikkaamalla ostoskoriin upeita cashmere tuotteita. Anna lupasi teille lukijoille koodin, jolla saatte kuvissa näkyvän huivin postikuluitta, koodisivulle pääsee tästä linkistä.

Kuva: Lauri Laukkanen

Kuva: Lauri Laukkanen

Kuva: Ashley Schulman

Kuva: Ashley Schulman

Kuva: Ashley Schulman

Tutustukaa, innostukaa tästä ja tukekaa <3 Mä olen mukana, entä te?

Kaunis aamu

Mikä ihana tihkusateinen herätys <3

Villiyrttikurssi su 28.5

Kuten eilen lupasin, tänään vähän asiaa villiyrteistä! Täällä meidän kylällä Lohjansaaressa järjestetään sunnuntaina 28.5 villiyrttikurssi, itse asiassa aivan meidän naapurissa.

Itse olen intoillut villiyrteistä jo muutaman vuoden ajan. Se oli sitä aikaa, kun meillä kamppailtiin ruokavalioasioiden kanssa ja käytännössä kaikki ruoka oli lasten yliherkkyyksien vuoksi valmistettava alusta asti itse mitä kummallisemmista raaka-aineista. Silloin taisin törmätä ensimmäistä kertaa myös villiyrtteihin ja kokeilut alkoivat. Olin alkuun aika varovainen, sillä olin kovin epävarma kasvien oikeasta tunnistamisesta, se kun on aika tärkeää, että nauttii sitä mitä suunnitteli eikä jotain ihan muuta huonoin seurauksin.

Kokeilussa ja käytössä ovat olleet ainakin vuohenputki, kuusenkerkkä, poimulehti, ketunleivät, villiorvokin kukat, apilan kukat ja lehdet sekä voikukan lehdet. Aika suppea lista siis siihen nähden mitä kaikkea villinä kasvavaa voisi hyödyntää. Sen vuoksi innostuinkin samantien, kun juttelin paikallisen tapahtumajärjestäjä Ravanti Eventsin Seijan kanssa ja kuulin hänen järjestävän kurssin ihan meidän naapurissa. Luvassa on tietoa villiyrteistä, ihan käytännön apua niiden tunnistamisessa samalla, kun keräämme niitä maisteltavaksi. Myös käytännön vinkkejä villiyrttien ruuaksi jalostukseen on luvassa kera reseptiikan.

Ajattelin, että myös joku teistä voisi tästä aiheesta innostua, joten kurkkaahan suoraan tapahtuman fb-sivuille tästä. Kurssille mahtuu rajallinen määrä osallistujia, joten ilmoittauduthan pian. Ja jos innostuneita on pilvin pimein, niin varmasti on mahdollista toteuttaa vielä toinenkin kurssi toisena ajankohtana :)

Itseasiassa juuri tänään pääsi uusi villiyrtti meillä kokeiluun! Näin Seijaa aamulla ja hän puhui ihanista vaahterankukista. Myöhemmin bongasin vaahteran ihan tässä omalla tontilla (aikamoinen yllätys näiden tammien ja mäntyjen seassa) ja pakkohan sitä oli heti maistaa. Toin maistiaiset koko perheelle ja kaikille upposi, isompi tyttö jopa sanoi niiden olevan parempia, kuin villiorvokkien kukat :)

Mutta se kurssi! Myös minun on tarkoitus osallistua, joten siellä nähdään! Olen se, joka todennäköisesti häärää isohkon kameran kanssa :) Suosittelen samalla reissulla poikkeamaan myös kuuluisalla Paavolan tammella, jolle johtava luontopolku lähtee ihan meidän pihan tuntumasta.

Tarkemmat tiedot kurssista ja ilmoittautumisesta löytyy tapahtuman sivuilta. Tervetuloa Lohjansaareen <3

Ilta-auringossa

Kiirettä on pitänyt, kuten kuun alussa ennustin. Ja sama meno jatkuu ainakin kesäkuun puoleen väliin, sen jälkeen olisi luvassa pikkuinen loma töistä.

Tänään piipahdin (työasioissa) tässä meidän metsässä, sillä yksi tuleva ylioppilas haluaa valmistujaiskuvansa metsässä ja kävin katsomassa sopivia ilta-auringon kuvauspaikkoja.

Kiireestä huolimatta jo huomenna olisi tarkoitus saada seuraava postaus julkaistua. Nimittäin kuun viimeisenä sunnuntaina järjestetään täällä meidän nurkissa villiyrttikurssi ja myös minun on tarkoitus siihen osallistua. Ehkä joku teistäkin innostuu! Mutta siitä lisää huomenna :)

Olin hiljaa

Tein sen mitä eilen illalla suunnittelin, olin hiljaa koko työpäivän ajan. En kuunnellut autossa radiota, kun ajoin kotiin tyttöjä kuskaamasta enkä soittanut siskolle, vaikka mieli tekikin. En tainnut puhua edes kissoille. Olen ollut ihan hiljaa. Olen kyllä kuunnellut puhumisen sijaan. Olen kuunnellut metsän ääniä, pyykkikonetta, näppäimistön naputusta ja mutteripannun puhinaa. Hiljaa oleminen antaa tilaa muille äänille, muille aisteille ja myös itsensä kuuntelemiselle. Mikä sen tärkeämpää, kuin kuunnella miltä itsestä tuntuu.

Kuvissa aamun kauneutta meidän makkarissa.

Pari kuvaa synttäreiltä ja muutama muukin

Meillä juhlittiin tänään 8-vuotiaan kaverisynttäreitä. Yhteensä 12 tyttöä pöydän ääressä, ihania kavereita! Viime vuonna synttärit oli täsmälleen samana päivänä ja silloin hypittiin trampalla ja heitettiin vesi-ilmapalloja maalitauluun. Tänään tuli lunta, ainakin viiteen otteeseen ja juhlat pidettiin sisällä. Tytöt kiipeilivät puolapuilla ja temppuilivat renkaissa.

Tarjoiluissa mentiin jälleen jätskibaarilla. Tyttö pääsi kehuskelemaan, että äiti on ollut joskus kokonaisen kesän jätskikiskalla töissä ja vieraat innostuivat oman annoksen koristelusta :)

Alkuviikko on ollut melkoista haipakkaa ja sama meno jatkuu viikon loppuun asti. Huomenna meinaan kyllä ottaa hiukan iisimmin ja käyttää työpäivän tulevien kuvausten ideointiin. Ajattelin olla koko päivän hiljaa ja silitellä kissoja ideoinnin lomassa.

Suloista viikon jatkoa teille!

Reissussa

Piipahdettiin miehen kanssa kahden päivän reissulla Tallinnassa. Mentiin mielenkiintoisen tapahtuman perässä, nimittäin Tallinnassa oli Tallinn Craft Beer Weekend. Meillä siis harrastetaan oluita ja tapahtumassa oli esillä pieniä (ja hiukan suurempia) käsityöläispanimoita. Itse tapahtumaan en ottanut kameraa mutta vajaan 30 kävellyn kilometrin aikana ennätin napata kuvan jos toisenkin. Vaarin filmikamera olisi lähtenyt ehdottomasti mukaan mutta mun mustavalkofilmit oli kaapista loppu.

Mahtava reissu ihan kahdestaan ja olipa kiva tulla myös kotiin <3