Valokuvaus osa 1

Minttu aikaisemmin kyseli juttua kuvaamisesta, joten sitä olisi nyt luvassa. Olen kuvannut vajaan vuoden Canonin EOS 550D rungolla ja 18-55mm objektiivilla. Muita välineitä kuvaamiseen ei ole tähän mennessä ollut. Ennen kyseistä kameraa kuvaaminen on ollut todella vähäistä, joten voisin sanoa, että olen harrastanut kuvaamista vajaan vuoden ajan. Olen treenaillut kameran käyttöä kokeilemalla eri asetuksia ja siskon mies on antanut myös joitakin vinkkejä (hän ymmärtää teknistä kirjallisuutta...minä en). 

En siis todellakaan ole mikään asiantuntija kuvaamisessa, mutta Mintun pyynnöstä kerron miten otan kuvia. Pidän kuvista, joissa vain osa kuvasta on terävä ja sen ympäristö häilyvä/sumuinen (tämä on kai sitä syväterävyyttä?) (myöskään kuvaustermit eivät ole ihan hallussa!). Tätä sumuisuutta kuviin saa säätämällä aukon kokoa, eli F-lukua. Mitä pienempi F-luku, sitä sumuisempi tausta. Otan mielelläni kuvia, joissa terävänä oleva alue (tai muu kuvauksen kohde) ei ole kuvan keskellä. Se tekee mielestäni kuvasta mielenkiintoisen.

Kamerassa on valmiita peruskuvausohjelmia, joiden kanssa aloitin kuvaamisen. Nyt käytän melkein vain ja ainoastaan M-asetusta, josta voi manuaalisesti säätää valotusta sopivaksi. Säädän siis melkein jokaisen kuvan kohdalla erikseen Valotusaikaa, Aukon kokoa ja ISO-herkkyyttä.  Tässä kuvassa valotusaika on 1/80, aukon koko on 5.6 ja ISO-herkkyys on 6400. Näillä säädöillä hiukan liian valoisa, eikö!?

Tässä kuvassa valotusaika on 1/250, aukon koko on 5.6 ja ISO-herkkyys on 6400. Kun ISO-herkkyys on näin korkea, niin kuvassa on näkyy kohinaa (erityisesti kameran linssinsuojuksen kohdalla).

Tässä kuvassa valotusaika on 1/13, aukon koko on 5.6 ja ISO-herkkyys on 200. Pidentämällä valotusaikaa (luku pienenee) ja pienentämällä ISO-herkkyyttä kohina vähenee. 

Yleensä pyrin rajaamaan kuvan hyvin jo kuvausvaiheessa, mutta onneksi rajausta voi tehdä myös jälkikäteen. Linssinsuojusta ikkunalaudalla ei välttämättä tässä kuvassa tarvita ;)

Tämä kuva on otettu muutama päivä sitten. Neidin kanssa kuvaamisessa ei ole useinkaan aikaa siirtää (tai rajata jo kuvasta pois) vaikka räikeää fleecetakkia sohvalta, joka näkyy neidin käden kohdalla.

Rajaamalla "häiritsevät" jutut pois, kuvasta saa hiukan yhtenäisemmän.

Minttu, toivottavasti saat tästä jotain hyötyä:) Kuvanmuokkausohjelmista sitten joskus myöhemmin.

Aurinko

Aurinko, pitkästä aikaa.

Läheisessä metsikössä aamukävelyllä.

Ihme ja kumma, että pihakuusi on vielä myrskyn jälkeen sijoillaan. 

P.S. Sain vihdoin aikaiseksi muuttaa aloituskuvan vähemmän kesäiseksi (vasta se vanha kuva kerkesi reilun kuukauden ärsyttämään) :) 

Joulun pyhät

Jouluaatto vietettiin rauhallisella tempolla.

Joulupäivä vieläkin rennommin.

Tapaninpäivä vietettiin kynttilänvalossa, koska sähköt olivat poikki suuren osan päivää.

Myrskyn suhteen selvittiin toistaiseksi (täällä edelleen puuskittain todella voimakasta tuulta) pienillä vaurioilla. Myrsky katkoi yhden kriikuna- ja luumupuun. Järjettömästä kolinasta huolimatta peltikatto on vielä paikoillaan.

Loppuviikko ollaan vielä koko perheen voimin vapaalla :)

Nro 23. ja 24.

Vieraiden kanssa on valmistettu erilaisia joulun herkkuja :) Rauhassa ollaan touhuttu ja välillä keskitytty glögin nauttimiseen :) 

Kuusi sai vihdoin koristeita ylleen.

Tunnelmallista ja rauhaisaa joulua kaikille!

Nro 22.

Kirkkaus yllätti tänään. Kevyt valkoinen peite.

Linnuille jouluiloa.

Kotikadulle pudonnut männynoksa täydentämään tulppaanikimppua.

Sattui olemaan todella hieno oksa.

Ensimmäiset jouluvieraat saapuvat.

Tyynyjä ja peittoja kaupunkilaisten lämmittämiseen ;)

Ihanaa aatonaatonaattoa :)

Nro 21. Jouluyllätys

Tänään me kohtasimme ihanan yllätyksen, joka ei varsinaisesti liity jouluun, mutta sattui sopivasti joulun alla. Tapasimme herran, joka poikkesi kotikulmillaan. Kyseiset kulmat ovat nyt meidän kotikulmat! Saimme tutustua 85-vuotiaaseen herttaiseen mieheen, joka on asunut talossamme yli kolme vuosikymmentä elämästään. Saimme paljon kaivattua tietoa talon historiasta, jota vain tällä miehellä on. Kuulimme myös miehen henkilökohtaisia muistoja oman perheen kanssa talossamme.

Mies kysyi lähes huolissaan, olemmeko purkaneet vanhan kakluunin olohuoneesta ja toimiihan sauna vielä? Me taas kyselimme asioita, joita olemme reilun vuoden tässä miettineet ja paljon muutakin. Kutsuimme hänet myös sisälle ja tiedämme nyt muun muassa, missä keittiön puuhella on ennen ollut ja mitä ratkaisuja mies on tehnyt. Herra on itse rakentanut esimerkiksi keittiön pienen astiavitriinin. Hän tunnisti myös vanhempiensa vanhan punotun arkun, jonka olen kantanut verstaan vintiltä talteen.

Enpä olisi ikinä uskonut, miten 85-vuotias tuntematon mies voi tehdä minut näin onnelliseksi. Ja mekin taisimme tehdä hänet onnelliseksi antamalla mahdollisuuden palata muistoissaan vuosikymmenien taakse.

Aivan uskomaton tunne!

Kuusessa on jo valot, koristeet saavat odottaa useampaa koristelijaa :)

Ihanaa iltaa kaikille!

Nro 20.

Toivottavasti olohuone on jouluna tuoksuja tulvillaan :)

Toiseksi tärkein.

Kaikista tärkein.

Enää neljä yötä jouluun!


P.S Äitille hyvää synttäriä :)

Nro 19.

Tähän emäntään on viikonlopun aikana iskenyt laiskamato! Huonompi juttu, kun se iski juuri joulun alla :) Onneksi ei sentään tuhmaikä tai ei-tauti ;) (Meillä siis seurataan silmä tarkkana tonttu Toljanteria joulukalenterissa joka päivä:))

Tekis mieli vaan laiskotella ja nautiskella. Onneksi sille ei ole estettä...ainakin kuvittelen kaiken olevan melkein valmiina joulua varten. Kuusikin haettiin neidin kanssa tänään ja kannettiin suoraan sisään. Isäntä saa töistä tullessaan kyllä auttaa sen suoristamisessa...ei meiltä tytöiltä oikein luonnistanut :)

Hyvää jouluviikkoa!

Nro 18.

Me ollaan tyttöenergialla pyyhitty pölyt ja pesty lattiat. Mitenköhän pitkään neidin reaktio siivoamiseen on niin innostunut, että äidin kutsu pölyjen pyyhkimiseen saa neidin hyppimään tasajalkaa kädet ilmassa ja huutamaan JEE!?

Neidin itsenäinen tyylinäyte lattialistojen putsaamisesta. Rättinä on käytöstä poistettu sukka, joka pysyy vauhdikkaankin siivoojan hyppysissä :)

Kun on siivottu, niin neiti leikkii sohvan viereen rakennetussa majassa.

Nyt tekee mieli käpertyä sohvan nurkkaan peiton alle ja hörppiä kahvia ja ihan vähän vaan maistella suklaata :)

Mukavaa neljättä advettia!

Nro. 17

Kaikki alkaa olla joulua varten tehtynä tai ainakin suunniteltuna.

Menu alkaa olla valmis, enää pitää tehdä kauppalista kaiken tekemiseen. Ja kuusi pitää hakea.

Veljeni ja siskoni perheineen saapuvat jo torstaina meille, niin voimme porukalla luoda joulun :)

Veli saapuu myös tänään, leipomaan Pikku-neidin kanssa pipareita :)

Vielä, jos lunta sais edes himpun verran! Mittari näyttää yhtä plusastetta, joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Ehkä se valkea joulu vielä koittaa :) (Kuvat ovat viime talvelta)

Tunnelmallista viikonloppua :)

Nro 15. Kattaus

Vaikka menu onkin vielä kesken, niin kattausta voi kai silti miettiä.

Suunnitelmissa taas mahdottoman yksinkertaista.

En laita ehkä edes liinaa pöydälle.

Kynttilöitä kuitenkin laitetaan ja joku kimppu tuoksuvia kukkia olisi ihana.

Ei sen ole väliä, että tuolit ovat eri paria.

Kokonaisuudessaan meidän ruokailuhuone näyttää tältä.

Tämä emäntä sai hirmuisen määrän "uusia" vaatteita vaatekaapin inventaarion jäljiltä. Kaapissa oli paljon valkoisia tai vaaleita vaatteita, jotka ovat roikkuneet kaapissa käyttämättöminä (koska valkoinen ei sovi mulle). Värjäsin ne siniseksi ja nyt tämäkin tunika pääsee välillä päälle :)