Luumumarmeladi

Luulin koko kevään ja kesän, että luumusato jäisi heikoksi.

Luulin siihen asti, kunnes sato alkoi kypsyä ja tajusin puiden latvusten lähes riippuvan luumujen painosta!

Nyt on ensimmäinen marmeladisatsi tehty ja fiilistelty samalla hiukkasen joulua ja talvea! Nimittäin tätä marmeladia päätyy meillä joulutorttuihin...ja nyt luumujen määrän perusteella myös moneen muuhunkin tarkoitukseen :)

Jouluinen luumumarmeladi

700g luumuja
1 pkt hillo- ja marmeladisokeria
1/4 dl madeiraviiniä
4 kanelitankoa
muutama tähtianis

Halkaise luumut ja poista kivet. Laita luumut kattilaan kerroksittain sokerin kanssa. Lisää madeira ja mausteet. Keittele hiljalleen kiehuttaen noin 2 tuntia (kattilankansi raollaan). Poista kanelitangot ja tähtianikset. Surauta tasaiseksi sauvasekoittimella ja purkita kuumiin lasipurkkeihin.

Meillä jo kolmatta vuotta tehdään samalla reseptillä tätä marmeladia, jonka ohje on alunperin täältä. Nyt valmistui tuplasatsi mutta useampi samanmoinen on varmasti vielä tehtävä, sillä luumuja vaan riittää ja riittää ja riittää...

Vai olisiko teillä hyviä vinkkejä luumusadon hyödyntämiseen? Piirakkaan on jo (isännän toiveesta) kokeiltu mutta ei sitäkään jaksa joka aterialla :D

Syksytyttää

Näin syksyn hiipiessä nurkkiin alkaa ihmeesti kutimet kilisemaan käsissä ja kerät kierimään jaloissa. 

Työn alla pikkusiskolle villahousut, tällä kertaa pitkillä lahkeilla. Tarkenee tyttösen sitten makoilla meidän vetoisilla ja vilpoisilla lattioilla :)

Kutimien kaveriksi harmaa ja tihkusateinen keli, iso mukillinen höyryävää teetä ja viltti niskaan. Eiköhän niillä ole syksyinen fiilis taattu :)

Villahousujen ohje löytyy täältä. Lankana pehmeää kotimaista hahtuvaa <3

Jokos teitä muita syksytyttää tai neulotuttaa?

Muitakin tämän perheen naisia syksytyttää :) Neiti virkkasi itselleen pannan matonkuteesta <3 Katsotaan miten kauan jaksaa ketjusilmukoiden virkkaamisesta innostua. Sitten, kun kyllästyy, niin taidan opettaa miten tehdään kiinteä silmukka :) Äidiltä tyttärelle taidot siirtyköön <3

Hyvä päivä!

Täytyy myöntää, etten aamulla osannut odottaa hyvää päivää, kun pienokainen heräsi kuudelta ja omassa kurkussa tuntui alkavan flunssan kaktusmainen kuristus.

Oli kuitenkin ihanaa hörppiä aamukahvia kahdestaan vauvan kanssa rupatellen, kun isosisko vielä veteli sikeitä. Isosisko heräsi vasta puoli kahdeksalta juuri, kun olin kiikuttamassa pienempää aamupäikkäreille, joten sain rauhallisen aamuhetken isosiskonkin kanssa <3 Ja tuo kaktuskin kurkussani alkoi kadota päivän edetessä.

Päivästä tuli lopulta niin hyvä, että mietin, pitäisikö herätä pienemmän kanssa useamminkin jo kuudelta :) Hän nukkuu kyllä yleensä mieluusti kahdeksaankin asti, joten tapaa tästä tuskin tulee :)

Ja arvatkaas mitä isosisko oppi tänään?! Virkkaamaan ketjusilmukoita! Ja hermokin hänellä paloi vasta useamman tunnin virkkaamisen jälkeen :D

Se ois viikonloppu sitten ihan kulmilla, kaunista sellaista teille kaikille!

P.S. Kommentteihin vastaaminen nyt vähän laahaa perässä, mutta tarkoitus on vastata jokaiseen ihan lähipäivinä :)

P.P.S Olenko koskaan sanonut, että rakastan tuota meidän kaakeliuunia <3