Ihan kuin iskä

Kun olin pieni ja joku laite tai esine vaati korjausta, iskä levitti sanomalehden keittiön pöydän vahakankaan päälle, laittoi valot pöydän päällä olevaan lamppuun ja nosti rikkoutuneen esineen pöydälle. Hän haki takavarastosta työkaluja sitä mukaa, kun niitä tarvitsi ja käänteli esinettä ja tarkasteli sitä eri kulmista. Itse istuin pöydän toisella puolella ja katsoin, kuinka ongelmia ratkotaan ja rikkinäinen tehdään taas toimivaksi.

Eilen istuin oman keittiön pöydän ääreen, laitoin valot pöydän päällä olevaan lamppuun, jätin levittämättä sanomalehden (nyt ymmärrän, että se laitetaan sen vuoksi, että monet esineet sisältävät likaisia/öljyisiä osia) ja aloin käännellä vanhaa kelloa ja tarkastella sitä eri kulmista. Hain ruuvarin ja pihdit sälälodjusta ja avasin kellon takakannen.

Soitin iskälle ja kysyin "miten korjataan kello, joka on vedetty tappiin asti eikä se lähde käyntiin?" Mietittiin yhdessä kellon osia ja niiden tehtäviä ja iskä sanoi jotenkin näin "Ne on mekaanisia laitteita, tutkit vaan tarkkaan ja etsit missä vika on." 

Tutkin niin tarkkaan ja hartaasti, että kahvikin ehti jäähtyä kupissaan. En löytänyt vikaa tai ainakaan vielä saanut kelloa korjattua mutta tajusin sillä hetkellä tehneeni jotain ihan samalla tavoin, kuin iskä aikoinaan keittiönpöydän ääressä. 

Hurjan hyvä ja ylpeä fiilis täytti mieleni siitä, että olin ihan kuin iskä. Tartuin toimeen, yritin löytää ratkaisuja, kokeilin ja punnitsin vaihtoehtoja, koska niin olen aina nähnyt kotonani tehtävän.

Näillä ajatuksilla viikonlopun viettoon <3