Sunnuntailounas

Tänään kokeiltiin uutta reseptiä, joka osoittautui todella herkulliseksi! Resepti on Yhteishyvä Ruoka-vihkosesta ja on seuraavanlainen:

Uunipunajuuret:

600g punajuuria

1/2 dl öljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 1/2 tl kuivattua rosmariinia

ripaus mustapippuria

Kuori ja lohko punajuuret ja siirrä ne uunivuokaan. Lisää öljy, hunaja, rosmariini ja mustapippuri. Pyörittele punajuuria niin, että makuaineet leviävät tasaisesti. Kypsennä 225-asteisessa uunin keskitasolla 45 minuuttia tai kunnes punajuureet pehmenevät. Tarjoa kapristen, fetajuuston ja tuoreen tillin kanssa.

Meillä syödään aika paljon uunissa valmistettuja juureksia tai kasviksia. Punajuurten kanssa oli perussetti uunijuureksia: porkkanaa, perunaa ja palsternakkaa ruohosipulilla, suolalla ja öljyllä maustettuna. Punajuurten kanssa muuten se fetajuusto oli taivaallisen hyvä ja Pikku-neitikin söi hyvällä ruokahalulla.

Oliiviöljyä meidän keittiössä kuluu PALJON! Tämä merkki ei varmasti ole laadukkainta mahdollista, mutta se on meidän makunystyröille sopivan makuista ja sitä saa myös kolmen litran kanisterissa.

Jälkkäriksi naapurilta saatuja pieniä päärynöitä.

Kun lounas oli uunissa kypsymässä, siirryimme  perheen voimin pihalle. Pikku-neiti siirsi kesäkeittiönsä alapihalle, sillä äiti ja isi poimivat siellä omppuja. Neiti kokkasi pihlajanmarjasoppaa:)

Kaiken kokkaamisen keskellä, pitää välillä päästä halimaan:)

Yön aikana pudonneet omput kerättiin pois.

Pihan varjoisempi puoli on sopivasti sammaloitunut, joten pudokkaat eivät juuri kolhuja saa:)

Nämä punaiset (mitä lie) omput ovat jo hieman ylikypsiä mutta maukkaita toki! 

Syksy näkyy, kuuluu ja tuoksuu:)

Aina tästä lähtien...

...meillä syödään iltapuuroa hillon kanssa!


...meillä tarjotaan vieraille omenapiirakkaa (jotain muuta saa vain vakavissa allergiatapauksissa)!


...me annetaan sukulaisille ja tuttaville joulupakettina hilloa tai mehua!


Meillä on nyt säilötty niin paljon, että uuni on ollut tauotta päällä kaksi päivää! Naapurin rouva hoputti meitä kriikunoiden säilömisessä ja ihan kypsiähän ne olivatkin. Aikaisemmin luin jostain, että ne makeutuvat vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen mutta, jos sitä nyt jäisi odottamaan, niin puussa ei olisi enää ainuttakaan kriikunaa. Tein kriikunasta mehua mehumaijalla ja jämistä hilloa. Molemmista tuli sairaan hyvää! Ei tietoakaan kirpeydestä tai kitkeryydestä!

Meidän pihassa on neljä kriikunapuuta. Hedelmiä poimiessa alanaapuri huikkasi poimimaan myös heidän puista, säilöttävää on kuulemma niin paljon, ettei millään enää jaksa enempää! Meitä pyydettiin vielä maanantaina jatkamaan urakkaa...kiva, kun voi olla naapurille avuksi...ja saada palkaksi miljoona kiloa kriikunaa:)

Kriikunamehu on todella suloisen väristä!

Omppumehuakin tuli TAAS tehtyä.

Mummu kävi kylässä ja "tilasi" omenapiirakan kahviherkuksi. No, se kyllä onnistuu:) Piirakan kaverina maistui kermavaahto ja vain rippeet jäi jäljelle.

Illalla vielä käytiin poimimassa alapihalta omppuja. Pikku-neiti on aikamoinen apuri omenatalkoissa...haka kiipeämään tikkaille ja syömään kaikki eteen tulevat omenat! Ja joka ikinen kerta, (tällä hetkellä koko ajan) kun häärin omppujen kanssa keittiön pöydän ääressä, neiti ottaa oman jakkaransa viereen ja sanoo "Minä haluan auttaa äitiä!" Tehtäväksi annan muun muassa lajitella hyvät ja huonot omenat, mikä onnistuu neidiltä kuin vanhalta tekijältä sekä pestä ja kuivata säilöttäväksi tulevat omput.

Syyskuu

Ulkona on ankean harmaata ja taivaalta valuu vettä ihan urakalla.

Liedellä porisee tuoksuva ja ihanasti keittiötä lämmittävä omenamehukattila.

Käsissä kolisee syksyn ekat puikot ja pehmeän pörröinen lanka.

Tällainen on nyt tekeillä. Ohje on MODAsta 6/2010.

Lankana tämä houkutus kaupan lankahyllystä:)

Puikot 6 mm.