...meillä tarjotaan vieraille omenapiirakkaa (jotain muuta saa vain vakavissa allergiatapauksissa)!
...me annetaan sukulaisille ja tuttaville joulupakettina hilloa tai mehua!
Meillä on nyt säilötty niin paljon, että uuni on ollut tauotta päällä kaksi päivää! Naapurin rouva hoputti meitä kriikunoiden säilömisessä ja ihan kypsiähän ne olivatkin. Aikaisemmin luin jostain, että ne makeutuvat vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen mutta, jos sitä nyt jäisi odottamaan, niin puussa ei olisi enää ainuttakaan kriikunaa. Tein kriikunasta mehua mehumaijalla ja jämistä hilloa. Molemmista tuli sairaan hyvää! Ei tietoakaan kirpeydestä tai kitkeryydestä!
 |
| Meidän pihassa on neljä kriikunapuuta. Hedelmiä poimiessa alanaapuri huikkasi poimimaan myös heidän puista, säilöttävää on kuulemma niin paljon, ettei millään enää jaksa enempää! Meitä pyydettiin vielä maanantaina jatkamaan urakkaa...kiva, kun voi olla naapurille avuksi...ja saada palkaksi miljoona kiloa kriikunaa:) |
 |
| Kriikunamehu on todella suloisen väristä! |
 |
| Omppumehuakin tuli TAAS tehtyä. |
 |
| Mummu kävi kylässä ja "tilasi" omenapiirakan kahviherkuksi. No, se kyllä onnistuu:) Piirakan kaverina maistui kermavaahto ja vain rippeet jäi jäljelle. |
 |
| Illalla vielä käytiin poimimassa alapihalta omppuja. Pikku-neiti on aikamoinen apuri omenatalkoissa...haka kiipeämään tikkaille ja syömään kaikki eteen tulevat omenat! Ja joka ikinen kerta, (tällä hetkellä koko ajan) kun häärin omppujen kanssa keittiön pöydän ääressä, neiti ottaa oman jakkaransa viereen ja sanoo "Minä haluan auttaa äitiä!" Tehtäväksi annan muun muassa lajitella hyvät ja huonot omenat, mikä onnistuu neidiltä kuin vanhalta tekijältä sekä pestä ja kuivata säilöttäväksi tulevat omput. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti