16. elokuuta 2013

Hyvä päivä!

Täytyy myöntää, etten aamulla osannut odottaa hyvää päivää, kun pienokainen heräsi kuudelta ja omassa kurkussa tuntui alkavan flunssan kaktusmainen kuristus.

Oli kuitenkin ihanaa hörppiä aamukahvia kahdestaan vauvan kanssa rupatellen, kun isosisko vielä veteli sikeitä. Isosisko heräsi vasta puoli kahdeksalta juuri, kun olin kiikuttamassa pienempää aamupäikkäreille, joten sain rauhallisen aamuhetken isosiskonkin kanssa <3 Ja tuo kaktuskin kurkussani alkoi kadota päivän edetessä.

Päivästä tuli lopulta niin hyvä, että mietin, pitäisikö herätä pienemmän kanssa useamminkin jo kuudelta :) Hän nukkuu kyllä yleensä mieluusti kahdeksaankin asti, joten tapaa tästä tuskin tulee :)

Ja arvatkaas mitä isosisko oppi tänään?! Virkkaamaan ketjusilmukoita! Ja hermokin hänellä paloi vasta useamman tunnin virkkaamisen jälkeen :D

Se ois viikonloppu sitten ihan kulmilla, kaunista sellaista teille kaikille!

P.S. Kommentteihin vastaaminen nyt vähän laahaa perässä, mutta tarkoitus on vastata jokaiseen ihan lähipäivinä :)

P.P.S Olenko koskaan sanonut, että rakastan tuota meidän kaakeliuunia <3

19 kommenttia:

  1. Hienoa, että kaktus hävisi! Ota silti varovasti, mulla on ollut kaktus jo muutamana aamuna ja vetämätön olo, ja kun se on hävinnyt, oon ahkeroinut ja sitten tänään iski superpäänsärky ja tosi kipeä olo. Hörpin finrexiniä nyt villasukat jalassa. Ai niin, mutta nehän onkin aina koko kesänkin jalassa :-D
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaktus on onneksi pysynyt poissa, toivottavasti sullakin jo helpottaa!

      Mulla on kanssa aina villasukat jalassa :D

      Poista
  2. Kello kuuden herätys kuullostaa aika hurjalta, mutta onneksi ei päivä mennyt piloille :) Aikas kärsivällinen tyttö sinulla :) Lepposaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällinen ei nyt varsinaisesti ole tuon meidän tyttösen toinen nimi, mutta yllättäen virkkaaminen oli kiinnostavaa, että jaksoi keskittyä :D

      Poista
  3. Huh mikä herätys. Ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
  4. Kaakeliuunit ovatkin aika rakastettavia. <3

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin mielettömän ihanalta <3 hetki yhdessä, molempien lasten kanssa erikseen!
    Toisinaan tuntuu, että kun ajoissa herää, ehtii kaikkea eri tavalla ja kiireettä.
    Toivottavasti kaktus lähtee kokonaan pois, eikä tule jäädäkseen!
    Ja taitava on tyttösesi, ja uskomattoman sinnikäs!!!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa, kun saa kumman tahansa lapsen kanssa kahdenkeskisen hetken! Ja tosiaan, kun aikaisin herää, niin ennättää vaikka mitä :)

      Poista
  6. Joo, kyllähän tuo kaakeliuuni on upea <3
    Rentoa viikonloppua!!!

    VastaaPoista
  7. Hei! Olen seurannut blogiasi vasta kuukauden verran, ja kommentoin nyt ensimmäisen kerran. Ensiksikin haluan kiittää sinua siitä elämänilosta, joka blogistasi välittyy. Ja varsinkin ottamasi kuvat kukista ovat niin ihania: huomaan, että sinulla on lahja nähdä kauneutta kaikkialla ympärilläsi.
    Lämmin onnentoivotus uudelle vuosikymmenelle siirtymisesi johdosta!

    t. SoileSatu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SoileSatu kauniista sanoistasi <3 Kiitos itsellesi, että kommentoit!

      Poista
  8. Löysin blogisi Kotivinkin kautta. Ja onpa jännittävää nähdä kuvia talosta, minun isovanhempani asuivat siinä iät ja ajat vuoteen 2002 saakka! :) tuo olkkarin uuni on niin tuttu, sen edessä lapsena lauloimme ja esiinnyimme sukujuhlissa! Ihana talo ja ihania muistoja :)

    Hyvää syksynjatkoa teille!

    -Heini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Heini! Mahtavaa, että löysit tänne! Olenkin tavannut isoisäsi vajaa kaksi vuotta sitten joulun alla. Hän oli naapurissa viemässä joulutervehdystä meidän kanssa samaan aikaan ja pyysimme häntä meillekin katselemaan paikkoja ja muistelemaan menneitä <3

      Olisikin mielenkiintoista kuulla millaista talossa on aikaisemmin ollut!

      Ihanaa syksyä sinnekin!

      Poista
  9. No niinpä ukkini kertoikin, että oli päässyt katselemaan paikkoja. He muuten aikoinaan suunnittelivat myös terassin tekoa siihen olkkariin, alapihaan päin ja oli kovin "otettu" kun se siellä nyt oli :) Tuo Kotivinkki-lehti, missä juttu teidän kodista oli, oli myöskin ukilla tallessa. Rakas paikka ja paljon muistoja! Talohan oli silloin isovanhempieni aikaan paljon tummempisävyinen (en nyt ole varma oliko sitä remontoitu jo ennen kuin te muutitte sinne) sekä pinnoiltaan että sisustukselta. Mutta aivan ihanasti kyllä sopii vaaleus taloon ja muutenkin on niin kauniisti laitettu kuntoon, että silmä lepää.

    Teettekös muuten sitä omenasiideria ihan omiksi tarpeiksi vai jopa myyntiin saakka? meidän isäntä heti kiinnostui. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes kaikki pinnat on maalattu jo ennen meitä mutta yläkerran lattiat ollaan me maalattu valkoisiksi ja siis poistettu vuosikymmenien muovimatot ja muut pinnat.

      Ihan omiksi tarpeiksi ollaan siideriä tehty :) Myymiseen tarvitsee kaiketi kaiken maailman luvat, mutta maistamaan sitä toki meille saa tulla! Laita mulle sähköpostia aamuomenatarhassa@gmail.com, jos haluat tulla muistelemaan menneitä, maistamaan siideriä ja hakemaan omenoita!

      Poista
  10. Oi kiitos kovasti kutsusta! otan sun meiliosoitteen talteen. Ollaan tällä erää autottomia, mutta jos tilanne lähiaikoina muuttuu, olen yhteyksissä :)

    VastaaPoista