22. tammikuuta 2014

Aikaa

Isosisko kysyi multa ruokapöydässä tänään " Miksi meillä on joskus niin kova kiire?" Omasta mielestäni meillä ei ole kiire juuri koskaan ja kysyinkin "Millaisia tilanteita tarkoitat?" "No esimerkiksi usein, kun ollaan lähdössä johonkin" vastasi neiti.

Jäin miettimään tuota kiirettä. Niin, onko meillä joskus kiire johonkin? Aika harvoin. Ollaan kuitenkin pääasiassa kotona, mihin meillä voisi kiire olla? Luulen neidin tarkoittavan sitä, kun aika usein hoputan pukemisessa tai syömisessä, kun muut on jo valmiina ja tytöllä on tapana jäädä haaveilemaan piiiiitkiksi ajoiksi.

Ehkä voisin antaa lisää aikaa sille haaveilullekin. Kuka sanoo, että lounasta pitää syödä puolelta päivin tai, että kävelylle lähdetään heti, kun pikkusisko herää uniltaan? Niin, kuka sanoo? Ei kukaan.

Huomenna taitaa olla aikaa haaveilla enemmän ja kiirehtiä vähemmän. Melkein tekisi mieli piilottaa kaikki talon kellot ja kuunnella itseään ja lapsiaan, milloin on sopiva hetki millekin asialle, myös sille haaveilulle.

Leppoisaa viikon jatkoa!

20 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :) Mä voisin piilottaa herätyskellon..........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa :D Oletkohan herännyt aamulla oikeaan aikaan, vai onko herätyskello ollut hukassa :D

      Poista
  2. Samaa olen itsekin miettinyt (tosin ilman lapsia) ja todennut, että päivä menee paljon leppoisammin, jos ei koko ajan kyttää kelloa vaikkapa ruoka-aikojen suhteen. Mutta jonkinlaista runkoa päivään kyllä helposti kaipaa, mulla ainakin menee muuten ihan lorvimiseksi ja illalla tuntuu, että päivä meni ihan hukkaan. Jos heittäisi kelloista minuuttiviisarit kokonaan mäkeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei järjettömän hyvä idea Jenni! Minuuttiviisarit on muutenkin ihan turhia :) Meidän päivä olikin tänään aika lorvimista mutta sekin tekee välillä hyvää :)

      Poista
  3. Itse oikein odotan loppukevättä ja kesää, kun ei tarvitse huolehtia kelloista ja aikatauluista, osaakohan sitä ollakaan. :) Teidän suunnitelmat kuulostaa siis aivan ihanilta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit Jenni, ihan loppusuora menossa jo! Kohta on aika heittää kellot nurkkaan ja lupaan, että kyllä sitä taas osaa ilmankin olla <3

      Poista
  4. Samaa asiaa olen itsekin pohtinut paljon viime aikoina. Paljon ollaan rauhassa kotona, mutta monesti, kun johonkin lähdetään, niin tulee sellainen kiirefiilis. Viimeksi eilen yritettiin ehtiä kymmeneltä alkavaan perhekerhoon, poika temppuili, tyttö oli väsynyt ja lopulta itkettiin kaikki kolme. Eihän sen näin pitäisi mennä. Kerho on kuitenkin tärkeä meidän sosiaalisen elämän kannalta, joten pyritään sinne viikottain menemään, vaikka välillä lähtö onkin uhmaikäisen takia haastavaa. Kerhoon lopulta päästiin, tosin puoli tuntia myöhässä.

    Itsehän sitä pitäisi aikuisena osata järjestää asiat ja menemiset niin, että homma sujuu ja varata tarpeeksi aikaa pukemiseen ja lähtöön, ettei tule kiire. Tässä on kyllä minulla opettelemista. Haluaisin kovasti antaa lapsille kiireettömän ja rauhallisen elämän ja ilmapiirin ja välillä se ihan onnistuukin. Ja jos kiire yllättää, niin yritän edes sanoilla välittää sitä kiireettömyyttä eli en sano esim. "puehan nyt äkkiä" vaan vaikka "puehan reippaasti". Vaikka kyllähän lapsi sen kiireen vaistoaa aikuisesta ilman sanojakin. Mutta silti tuo jälkimmäinen kuulostaa kivemmalta. :)

    Joka tapauksessa yritän minäkin opetella enemmän tuota kiireettömyyttä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi tutulta Maria! Joku siinä lähtemisessä on, että se vain kestää ja kestää ja sitten on monesti hermo kireällä ja tulee kiirekin vielä. Onneksi tosiaan välillä onnistuukin! Harjoittelun kautta, niin pienillä kuin isoillakin :)

      Hyviä kerhoonlähtöhetkiä teille <3

      Poista
  5. Mä haaveilen myös kiireettömästä elämästä. Pitkien työmatkojen ja 7-15.30 työpäivien ansiosta on karsittava tekemisiään ja laitettava niitä tärkeysjärjestykseen, mikäli haluaa arki-iltaisin tehdä jotain. Lisää kiireen tuntua tuo se, että haluaisin olla jokapaikassa hyvissä ajoin, inhoan myöhästymistä ja ehtimisestä tulee aina kauheat paineet. Mutta tässäpä on opeteltavaa, pitäähän sitä itsensä kehittämisen eteen vähän vaivaa nähdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään myös olla ajoissa ja täsmällinen ja erityisesti työelämässä tietysti. Nyt, kun on lasten kanssa kotona, niin ei oikeastaan ole mitään sellaista, joka pitäisi tapahtua minuutilleen tai edes tunnilleen oikeaan aikaan, joten kiireettömyyttä olisi melko helppo toteuttaakin. Silti se tuntuu välillä teettävän ongelmia :)

      Poista
  6. Tuo on niin tuttua. Esikoiseni kysyi eilen, että voisitko äiti joskus jutella minulle samalla tavalla kuin puhut vauvalle... En ollut edes ajatellut, että höpötän hassuja vain vauvalle ja juttelen isommille eri tavalla. Tänään lörpötellään höpöjä ihan koko porukalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teillä on Henna ollut kiva päivä höpötellessä! :)

      Poista
  7. Lapsissa on viisaus. :) Kotona ollessa mun täytyy useinkin muistuttaa itselleni, kenen vuoksi tässä kotona ollaan: lapsen (toki myös itseni vuoksi). Kai lapsellakin on oikeus olla mielipide siitä, mitä tänään tehdään. Enemmän fiilispohjalta tekemistä kaikkia osapuolia kuunnellen...

    Jos on hyvä leikki kesken, niin miksi pitäisi just tällä sekunnilla lähteä ulos, syödä lounasta tai laittaa päivävaatteet päälle. Mitä tahansa näistä voi lykätä vaikka vartinkin, jos ei oikeasti ole pakko lähteä jonnekin. Aika monet kiukut jää kiukuttelematta, kun osaa aikuisena vähän joustaa. Kyllähän aikuistakin ärsyttää suunnattomasti, jos joku tulee keskeyttämään kivaa tekemistä. Kiitos Anna, kun otit tärkeän asian puheeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari itsellesi, että kommentoit :) Tuo leikkiminen on meilläkin sellainen juttu, että kun se luistaa, niin silloin ei parane sotkea hommaa millään lailla ;)

      Poista
  8. Kauniita ajatuksia. Nauttikaa kiirettömyydestä ja yhdessäolosta. Niitä oikeasti kiireisiä koulu- tai päiväkotiaamujakin on varmasti vielä edessä. Itsekin huomaan sortuvani tuohon hoputtamiseen, turhaankin. Jos ulkona on mielenkiintoinen lumimuodostelma, niin sitä pitäisi ehdottomasti pysähtyä katsomaan itsekin. Avata silmät niinkuin lapsen sen osaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että Saga, olet niin oikeassa! Laput pois silmiltä ja avoimin silmin ympäristöä pälyilemään. Ja hiukan heittäytymistä matkaan, niin on kaikilla kivempaa :)

      Poista
  9. Ei kiirehditä turhia...nautitaan elämästä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri Irmastiina :) Kiirehtimällä jää helposti monet kivat jutut kokematta.

      Poista
  10. hyvää pohdintaa, oikeasti erinomaista pohdintaa ♥ lapsesi sanoissa on suuri viisaus! Mietin samoja asioita, monesti. Ketä varten kiirehdimme, hoputamme. Kun oikeasti olemme myöhässä vain omissa "suunnitelmissamme", siinä millä tahdilla ja millä kaavalla asioiden pitäisi mielestämme mennä. Mitä sitten jos vähän hidastamme tahtia. Tapahtuuko jotain kamalaa. Tuskin :)
    Ja tosiaan, koulumaailmassa ollaan sitten niiden aikataulujen kanssa, ja tosissaan! Ei ole päivää, välillä ma-pe, ettei saisi huolehtia että ehditään, keritään....
    Nauttikaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi <3 Niinhän se on, että aikuisten suunnitelmat on usein aika joustamattomia. Täytyy alkaa oikein treenaamaan sellaista sopivaa hölläämistä!

      Poista