Lokakuun prinsessa

Viikonloppu on vierähtänyt tiiviisti kameran ja kuvankäsittelyn parissa :)

Eilen ennätettiin tyttöjen kanssa silti retkellekin ja tämä tyttö, joka ei alkuvuodesta halunnut millään kameran eteen, ehdotti itse, että voitaisiin ottaa jotkut kivat kuvat samalla <3 Ehdotus tuli ihan puskista, kun oltiin jo lähdössä. Nopeasti siis pari kurjenpolven lehteä mukaan ja lemppariputki kiinni kameraan.

Oltiin aika myöhään liikenteessä mutta löydettiin vielä hiukan valoa paikasta, jossa oli kaunis lehtikuorrutus maan peitteenä!

Pikkusiskokin oli tietysti mukana, joten pitihän sitä välillä osoittaa hiukan sisarusrakkautta :D

Syksyistä sunnuntaita teille!

Metsä

Ei mulla muuta <3

Joskus pitää...

Joskus pitää hypätä.

Korkealta.

Silmät suljettuina.

Tietämättä mitä alta löytyy. 

Irtautua tutusta, helposta ja varmasta. Olla aika hullu, ainakin muiden mielestä ja vähän itsensäkin.

Heittäytyä.

Luottaa.

Uskoa.

Toivoa, että pudotus on yhtä runollinen, kuin vaahteranlehden matka puusta nurmelle. Kevyt, pehmeä, soljuva ja tasapainoinen.

Joskus pitää olla rohkea.

Nyt se löytyi

Täydellinen kuvauspaikka nimittäin, enää ei tarvitse etsiä! Paikka, joka on varmasti kaunis kaikkina vuodenaikoina ja joka sopii mainiosti lasten ja perheidenkin kuvaamiseen.

Tehtiin tänne tänään pieni retki ja testasin samalla mikä objektiivi toimii tässä paikassa. Ensi viikolla täällä kuvataan 1-vuotiasta :) En malta odottaa!

Nyt kaikki irti näistä syksyn väreistä!

Kivaa alkanutta viikkoa teille :)

Maailman huipulla

Tai ainakin meidän kylän :)

Käytiin isosiskon kanssa tsekkaamassa kylän korkein (?) paikka yksiä kuvauksia ajatellen. Mielettömät maisemat kauas järvelle ja metsiin <3

Paikka, jossa tunsi olevansa ihan rauhassa <3

TTV

Kaksi intensiivistä opiskelupäivää takana. Mielettömän paljon uutta tietoa filmille kuvaamisesta, pimiössä työskentelystä ja monista erikoisemmista kuvaustavoista.

Tämä kuva on otettu Through the viewfinder, eli kuvattu digijärkkärillä vanhan filmikameran etsimen läpi. Aika hauska :)

Taas monta uutta ideaa ajatuksissa, joita en malttaisi lykätä tuonnemmas. Pidän ne tiukasti mielessä ja palaan niihin toivottavasti pian. Tämä ilta ja huominen on kuitenkin pakko huilata välillä ja heti maanantaina takaisin töiden pariin. Ensin taas kunnon aikataulutusta kehiin, että saan kaiken lupaamani tehtyä...siitä se lähtee :)

Leppoisaa viikonlopun jatkoa teillekin!

Ikkunan läpi

Olenko koskaan kertonut, että rakastan meidän vanhoja ikkunoita!? Ne päästävät valoa läpi ihanan pehmeästi ja kauniisti väreillen. Erityisen kaunis on aamuaurinko keittiössä <3 Varsinkin, kun valo osuu näihin hiukan vielä unisiin silmiin.

Lomalla ollaan nukuttu pitkään, eikä ole aamuisin aikataulua...parasta lomassa <3

Kaunista viikon jatkoa teille!

Metsässä

Mä rakastan metsää. Sammalta, varpuja, pieniä oksanpätkiä, kiviä, lehtiä, polkuja...kaikkea.

Isosisko rakastaa metsää myös. Mustikoita, kantoja, kuusien alusia, lintuja, ruohon korsia, heinän tupsuja...kaikkea.

Tänään alkoi jo hiukan hämärtää, kun vielä lähdettiin metsään. Kahdestaan. Tyttö ei olisi millään halunnut lähteä pois, en mäkään.

Huomenna mennään kuulemma jo heti aamulla ja otetaan pikkusisko mukaan <3 

Maalaushommissa

Aurinkoista maanantaita! Nyt on luvassa yhteistyöjuttuja, kuten eilen lupailin :)

Tänä syksynä saan osallistua yhteistyöhön, johon oli todella helppo lähteä mukaan. Sain nimittäin yhteydenoton Lambilta, pehmopaperimerkiltä. Tuotteita, joita jokainen käyttää joka tapauksessa joskus. Kotimaisia tuotteita, jotka myös suurelta osin valmistetaan Suomessa (Ruotsissa ja Saksassa tehdään muutamaa yksittäistä tuotetta). Sytyin yhteistyöajatukselle oikeastaan ihan välittömästi, sillä näen tuotteet myös todella mielenkiintoisena arkisena kuvauskohteena. Kaikessa on kaunista, kun katsoo oikealla tavalla.

Lähdin siis ilomielin mukaan Lambin ehdottamaan "Mihin kaikkeen meillä käytetään Lambia?" -yhteistyöhön, johon kuuluu syksyn mittaan 5 eri postausta. Tulette siis näkemään papereita meidän arjessa enemmänkin koko loppuvuoden ajan. Toivottavasti arki, se kaikista kaunein elämän osa-alue, ilahduttaa teitä lukijoita näissä meidän keittiön pöydän ääressä otetuissa värikkäissä kuvissa!

Yhteistyössä Lambi

Tällä viikolla onkin eskarista syysloma ja veikkaan, että maalaushommiin päästään moneen kertaan :)

Värikästä ja kivaa viikkoa teillekin! Kuullaan pian taas :)

Loppuviikon juttuja ja hiukan asiaakin

Onpa ollut mielenkiintoinen loppuviikko! Olikos se keskiviikko, kun pidin vapaapäivän nerokkaan ideani saattelemana!? Torstaina kuvattiin yhdet kivat kuvat täällä meillä kotona ja perjantai ja lauantai vierähtivät koulun penkillä. Tänään on ollut aika hyvä energia päällä. Mies on tehnyt olutta pihasaunan pienpanimossa, jotain katajalla maustettua, jos en ihan väärin kuunnellut. Me tytöt ollaan ulkoiltu ja tehty pitsaa leivinuunissa. Kaikenlaista pikkuista kivaa askaretta...jotenkin tosi rentouttava päivä, fiiliksen mukaan menemistä.

Ensi viikollakin on paljon kivaa tiedossa. Huomenna mun on tarkoitus julkaista yksi yhteistyöpostaus ja ajattelin pohjustaa sitä vähän jo tänään. 

Tässä blogissa ei juurikaan yhteistyöjuttuja näy. Tiedättekö miksi? Tai tiedättehän te, aika varmasti. Mulla on aika ristiriitainen suhtautuminen yhteistöihin, olen aiheesta useamman kerran kirjoittanutkin. 

Näen, että yhteistyöt ovat mahtava tilaisuus tuoda suomalaista osaamista ja tuotetta näkyville. Toisaalta, sellainen mainostus, joka mahdollisesti lisää jonkun lukijan ostohaluja, sotii omaa ideologiaani vastaan. Ostan mieluiten...no, en mitään...tai mahdollisimman vähän. Se minkä ostan, uutena tai käytettynä, pitää olla laadukas ja mieluiten suomalainen tuote, joka olisi myös valmistettu Suomessa. Tämän vuoksi blogissani ei juurikaan yhteistöitä näy, sillä tiukat kriteerini täyttyvät harvoin. Toisaalta muistan jonkun myös joskus kommentoineen, ettei blogeissa voi välttyä kaupallisuudelta tai ainakaan lukijassa mahdollisesti muodostuvalta ostohalulta. Lukija saattaa haluta saman tyylisen torkkupeiton, kuin mikä meidän sohvalla on, vaikka se vain esiintyisi kuvassa ilman kummempaa mainosta. Tai voihan joku haluta vaikka uuden objektiivin kameraan (kuvauskalustosta multa ainakin usein kysytään).

Mutta huomenna yhteistyöpostaus on tosiaan tulossa. Ihan siitä syystä, että tällä kertaa mun kriteerit täyttyivät niin mallikkaasti, etten nähnyt mitään estettä asialle. 


Nyt hyvää yötä ja pysykää kuulolla :)

P.S. Kuvan muki ei liity yhteistyöhön millään tapaa, vaikka Tuias on myös yksi yritys, joka kriteerini täyttääkin :)

Joskus sitä heittäytyy ihan hulluksi

Sain eilen illalla aivan hullun idean. Vai sittenkin loistavan? No, joka tapauksessa idean, joka oli ehkä ihan tarpeen myös toteuttaa.

Juuri ennen nukkumaan menoa sanoin miehelle "taidan pitää huomenna vapaapäivän!". Eikö olekin silkkaa hulluutta...vai oliko se kuitenkin silkkaa neroutta!? Päätin, etten tee koko päivänä töitä, en sitten yhtään. Paitsi, (aina on hyvä jättää joku takaportti auki :D) jos saan jonkun todella tärkeän yhteydenoton, niin siihen reagoin tai jos pääsen kameran kanssa johonkin ihan mielettömään flow-tilaan, niin saatan toteuttaa yhdet joka tapauksessa edessä olevat kuvaukset tuosta noin vaan, niiden toteutus kun on vain itsestäni kiinni. 

Kello lähenee puolta päivää, enkä ole tehnyt yhtään töitä :D (tietysti olen hoitanut nämä kotiäidin työt, isompi on eskussa ja pienempi päikkäreillä :))

Tulin tässä ajan kulukseni ajatelleeksi sellaista asiaa, josta olen kirjoittanut jo monta vuotta sitten (neljä, jos tarkkoja ollaan). Kirjoitin jotakin sen suuntaista, että ihmisten pitäisi tehdä enemmän niitä juttuja, joita haluavat ja omalla kohdallani olin tehnyt päätöksen, että teen joka päivä vähintään yhden asian, jonka HALUAN tehdä. Olen siis jo pidemmän aikaa tietoisesti pyrkinyt pois siitä -pitäis, pitäis, pitäis-ajattelusta. Tämä asia on kohdallani selkeästi aivan eri tolalla, kuin neljä vuotta sitten, sillä oikeastaan kaikki mitä teen, on sitä mitä haluan tehdä. Ehkä tämän päivän asia on ennemminkin se, että tekisin joka päivä jonkun asian, mitä haluan ja joka ei ole millään lailla aikatauluun sidottua.  Olisiko siinä taas sopivaa haastetta seuraavaksi neljäksi vuodeksi?

Päivän päällimmäisenä ajatuksena siis itsensä kuuntelu, omat tuntemukset ja oma tahto.

Kuunnelkaa tekin, tuntekaa ja tahtokaa <3

Aurinkoista keskiviikkoa!

Valo

Perjantain parhaat

Iloiset ja piristävät ihmiset, tänään erityisesti tämä pikkuinen sekä ystäväni, joka aamulla ilahdutti meitä visiitillään <3

100% Villamekko, joka voisikin olla viikon paras. Päällä  sunnuntaista asti. Lämmin ja pehmeä <3

Ruokana maukas kasvissosekeitto <3

Inspiroiva ja huikean kaunis neulekirja <3

Aurinkoinen syyssää <3

Pikkuinen joka tsemppasi äitiään kaupan kassalla. "Äiti, se on setä!" "Joo, niin on, se on setä." "Äiti sanoo sitten reippaasti moi sedälle!" "Joo joo, sanon reippaasti moi." :D

Jatkuva kaaos?

Olen siinä käsityksessä, että suurimmassa osassa lapsiperheitä on vallalla jatkuva kaaos, pieni tai iso. En tiedä olenko oikeassa mutta näin olen antanut itseni ajatella, ehkä helpottaakseni oloani oman kodin jatkuvasta kaaoksesta. Tiedän kyllä, että on niitäkin lapsiperheitä, joissa ei kaaosta ole. Tai siis, tiedän yhden sellaisen.

Kaaos merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kaaos on minulle sellainen sotku, joka aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta ja joka todella häiritsee läsnäolollaan. En pysty sulkemaan silmien kautta aivoihini tulevaa viestiä väärissä paikoissa olevista tavaroista ja kuormitun äärimmäisen helposti. Minulle siis pienikin sotku voi olla "kaaos". Tämä on myös syy siihen, miksi meillä on aika maltillisesti tavaraa (tästä kuvakulmasta ehkä omaan makuuni jopa liikaa :D), tulen nimittäin hulluksi, jos pääasiallinen oleskeluympäristöni ei ole selkeä ja hallittavissa.

Jatkuva ja häiritsevä kaaos on asunut meillä jo ainakin reilut kuusi vuotta, vaikka olen tehnyt jatkuvaa ja paikoitellen varsin intensiivistä "raivaustyötä" sen taltuttamiseksi.

Nyt viimein luulen löytäneeni asiaan ratkaisun, joka toimii ainakin meillä loistavasti. Ratkaisu on toiminut niin hyvin, että eilisen "kaaos" oli olohuoneen lattialla lojuvat isomman tytön yövaatteet, kaksi paria villasukkia sekä legolaatikko. Tänään ei kaaosta ole ollut lainkaan, sillä isosisko on yövaatteinensa mamman ja pappan luona ;)

Mikä teille muille on jatkuva kaaos ja häiritseekö se? Entä kiinnostaisiko kuulla, miten sain meidän kaaoksen taltutettua?

Asiasta toiseen vielä...olen alkanut kaivata ihan erillistä työhuonetta, vaikka toimii se tässä olohuoneessakin ihan mukavasti...