 |
| Muistaako joku vielä aikoja, kun tästä blogista löytyi innosta pursuilevaa reseptipostausta tuon tuostakin? Itse muistan hämärästi ;) Into taisi tulla siitä, että allergiaperheen haastava ruokavalio laittoi mielikuvituksen laukkaamaan aika ajoin hyvinkin lennokkaasti ja mikäs sen voimakkaampi innostaja, kuin haaste ja siinä onnistuminen. Haastava ruokavalio alkoi hiljalleen vapautua viime keväänä ja kesän loppuun mennessä olimme jo päässet vapaaseen ruokavalioon. Sen jälkeen olemmekin nauttineet siitä ihan tavallisesta ruuasta, siitä mikä ei vaadi ainesten lisäksi mitään muuta, kuin ajan tehdä. Mitään uutta ei ole siis ollut tarvetta luoda ja voin sanoa, että olen kyllä nauttinut siitä, että vaikka retkelle lähtiessä voi napata eväät suoraan kaupasta eikä ole pakollista tehdä niitä riisipiirakoita alusta asti itse mitä kummallisemmista raaka-aineista. Vapaudesta huolimatta olemme kuitenkin pyrkineet syömään mahdollisimman puhtaasti, sillä E-aineet, valkoinen sokeri ja ylipäänsä sellaiset sanat tuoteselosteissa, joita en ymmärrä, eivät oikein sovi meille. |
 |
| Nyt on siis nautittu vapaudesta ja hiljalleen alkaa tuntua siltä, että alan taas myös innostua ruuasta ja kokeilemisesta ja siitä itse ruuan valmistamisestakin. Ja yksi suuri tekijä on selvästi kevät, vihreys ja erilaiset tuoreet ravinnepitoiset herkut (jopa omasta pihasta). Vuohenputki tuli meille tutuksi jo viime kesänä, kun käytin sitä suolaisiin vuohenputkimuffineihin. Vuohenputki on siitä kiitollinen, että sitä ei liiemmin tarvitse kasvattaa, vaan se huolehtii ihan itse itsestään ;) Ainakin meidän pihan reuna-alueilla tuoretta kerättävää riittää vaikka joka päivälle. |
 |
| Nyt sillä on jatkettu pinaattilettutaikinaa ja pinaattikeittoa ja maistuu se makoisalta myös voissa paistettuna tankoparsan ja herkkusienten kera. Ilmaista, tuoretta, terveellistä ja hyvää. Voisi vielä sanoa ihan lähiruuaksikin :) |
Kiitos vinkistä. Täällä ei vielä kasva oikein mitään, mutta kohta se vuohenputkikin alkaa saunapenkin perällä rehottamaan. Voisihan sitä alkaa hyödyksi käyttämään, niin mulla olisi parempikin syy sen säilyttämiselle. Tähän mennessä ei ole ollut muita syitä kuin se, että minusta se on tosi nätti kukkiessaan :)
VastaaPoistaKannattaa ihmeessä kokeilla Viherrilli! Tein juuri iltapalaksi vuohenputkimunakasta :D Ja kyllä maistui! Ja kun kasvattaminenkin on niin vaivatonta, niin miksei sitä hyödyntäisi!
PoistaKukkiessaankin on tosiaan kaunis. Meillä oli kolme vuotta sitten jopa kastejuhlan kukissa vuohenputkea. Silloin taisin antaa sille tuoda pienelle sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä...ja niitä ollaan sitten saatukin ihan kunnolla :)
Amerikoissa vuohenputkea (tai suunnilleen samannäköistä kasvia) kutsutaan nimellä kuningatar Annen pitsi. Tuo nimi antaakin kasville ihan toisen statuksen!
VastaaPoistaNo todella, ihan erilainen status! Mikä ihana nimi ja ihan täydellinen tälle kukkakaunokaiselle :)
PoistaKuulostaa tutulta ruokatarinalta! Muistan, kuinka luin lastesi ruokavaliosta täällä. Sitten toisella lapsellamme olikin paha refluksi (ensimmäisellä myös ja maitoallergia) ja hain täältä vertaistukea. Joulupiparit ja monet muut herkut leivoin täältä löytyneillä resepteillä. Koko elämä pyöri ruuan ympärillä, mikä oli ahdistavaa monella tavalla. Nyt, kun ruokaa ei tarvitse enää miettiä niin tarkkaan, tulee oltua paljon laiskempi. Toinen lapsi täyttää pian kaksi vuotta ja lähes kaikki dieetit on saatu purettua.
VastaaPoistaIhana kuulla Sanna, että teilläkin on ruokavalio höllentynyt! On kyllä aivan valtavan suuri helpotus arkeen, kun ihan kaikkea ei tarvitse tehdä alusta asti itse. Noihin pahimpiin aikoihin tuli nimittäin vietettyä suuri aika päivästä vain keittiössä, vaikka olisikin tehnyt monelle aterialle samalla kertaa.
PoistaJa nyt on viimein ihana huomata, että into ruokaan alkaa palautua :)