 |
| Mulla oli tänään työpäivä eli klo 9-13 lapset olivat hoidossa ja eskarissa. Heti aamulla tuntui siltä, että tänään olisi aika tehdä tämä taas ihan yksin, lähteä metsään. Kirjoittelin tärkeimmät sähköpostit, pakkasin kameran laukkuun ja nappasin avocadon lounaaksi mukaan. |
 |
| Kuljin koko matkan polun sivussa. Halusin kuulla sateen aikaansaaman mutaisen kohdan äänen kengän alla. Halusin nostaa jalkoja kaatuneiden runkojen yli. Halusin kuulla lintujen laulavan sydämensä kyllyydestä. Halusin tuntea tihkusateen otsalla. Olin pukeutunut ehkä vähän liian kevyesti mutta oli ihan kiva palella vähän. Istuin lounastamaan kaatuneen kapean puunrungon päälle, vaikka polun varrella olisi ollut penkkikin tarjolla. Halusin antaa aisteille tilaa. Halusin antaa ajatusten ja ideoiden virrata. |
 |
| Halusin antaa keväälle tietä sydämeen. |
Oih, miten kauniisti kuvailet päivääsi:)
VastaaPoistaIhania keväisiä kuvia.
Täälläkin metsässä linnut pitää ihanaa konserttia.
Ihanaa viikkoa sinne
-Hellen-
Kiitos Hellen <3 Ihanaa viikkoa sinnekin <3
PoistaIhana postaus! <3
VastaaPoista<3 Kaunista viikon jatkoa Mirjam-Matilda!
PoistaKuulostipa huikealta! Sateen ropina kasvoilla on mukavaa, mutta silmälasilliselle hankalaa. Mekin kävimme kuopuksen kanssa suonsilmäkkeessä kahlailemassa. Huisin kivaa! Halauksin Tuija
VastaaPoistaTiedän tuon Tuija, itsellänikin on joskus ollut silmälasit ja muistan vielä pisarat linsseissä!
PoistaMahtavan kuuloinen retki teilläkin!!
Hyvää yötä ja huomenta <3
Anna, kuulosti niin sinulta, niin tutulta. Ikävä.
VastaaPoista<3
Sä tunnet Jutta mut paremmin, kuin moni muu <3 Metsä on se paikka, jossa ihan todella herään ja hengitän ja olen vain minä, en äiti, vaimo, valokuvaaja tai kukaan muu. Vain minä.
PoistaIkävä on mullakin <3
Ihanan positiivinen postaus! Niin kuin sulla aina <3
VastaaPoistaKiitos Eerika <3
Poista