11. lokakuuta 2016

Päiväkahvin seurana

4K7A3054
Fiilistelin tänään taas lapsuuden muistoja päiväkahvin seurana...

Kun oli pieni, isovanhempani asuivat maaseudulla. Muistan, että heidän tuvassaan istuttiin usein pöydän ääressä, juteltiin niitä näitä ja joskus pelattiin korttia. Pöydän ääressä oli milloin naapuri, milloin pellon toisella puolella asuva pappasti tai joku muu tuttava. Pöydän ääressä hörpättiin kahvia ja syötiin kahvipullaa, jos sellaista sattui olemaan ja kyllä mammalla ainakin pakastimesta jotain pientä löytyi kahvin kaveriksi. Tunnelma oli lämmin ja leppoisa, sellainen ettei kenelläkään ollut kiirettä yhtään mihinkään. Ja lapsiakin muistettiin aina välillä jututtaa.

Palasin näihin muistoihin, kun vierailin tänään yhden maatilan tuvassa, ihan ensimmäistä kertaa. Siinä pöydän ääressä oli lämmin ja leppoisa tunnelma, sellainen ettei kenelläkään ollut kiirettä yhtään mihinkään. Ja lapsiakin muistettiin aina välillä jututtaa.

Tiedättekö, kun joidenkin ihmisten kanssa on vaan niin luonnollista olla, kuin olisi monta kertaa ennenkin istunut siinä pöydän ääressä. Aika jotenkin pysähtyy ja tuntuu, että asiat ovat sellaisia, kuin ovat ja sillä selvä. Elämä tuntuu yht äkkiä kovin yksinkertaiselta ja levolliselta.

(Kenenkään sähköposti ei piipannut, kukaan ei ottanut instaan kuvaa pöydän antimista, yksikään ei räplännyt puhelintaan.)

En tiedä oliko taika maalaisilmassa, aidoissa ihmisissä, hyväntahtoisessa kiinnostuksessa toisten elämään...ehkä nämä kaikki yhdessä. Viihdyin <3

8 kommenttia:

  1. Me ollaan asuttu tässä talossa, peltojen keskellä kohta viisi vuotta ja tuossa pisteessä ollaan. Niitä naapureita tulee kahville ja puhutaan paljonko Heikillä on peltoa ja mikä on kauran tiukka hinta. Nauretaan ja juostaan lasten perässä.
    Ehkä se on se maalaisilma, ♡ maalaisilma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan ihanalta Jonna! Aivan huikealta! Kyllä maalla vaan on erilaista <3

      Poista
  2. Ihana muisto ja kokemus! <3
    Luulen, että meidän nykyihmisten kiireen suurin syy on jatkuva tavoitettavuus. Ei olla läsnä oikeassa hetkessä, mitä ollaan juuri elämässä. Syyllistyn tähän itsekin. Se on itsetutkiskelun paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse täällä myös teen tuota itsetutkiskelua asian tiimoilta. Ja siis tulin tuohon samaan tulokseen, että tavoitettavuuden täytyy ainakin osaksi liittyä siihen, miksi tuo kokemani ei valitettavasti ole lähelläkään jokapäiväistä. Ja sosiaalinen media yleensäkin...se pinta, mikä siellä näkyy, on siirtynyt myös siihen mitä näytetään myös kasvotusten ihmisten kesken...

      Oikein ihanaa lokakuuta sinulle Riina :)

      Poista
  3. Kuulosta ihanlta. Niin se pitäiskin olla tai tuntuu että hyvä elämä voisi olla juuri tuota yksinkertaista ja levollista.
    Kaikki turha karsituu ympäriltä.
    Olisi ihanaa jos olisi paljon peltoa ja voisi pitää vaikka lampaita, se on unelma.
    Mutta arvostan meidän piilopirttiä metsän keskellä, täällä on hyvä olla.
    Ihanaa loppuviikkoa t-Hellen-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri noin! Niin sen pitäisi ollakin ja voit uskoa, että minulla oli kotoisa olo tällaisessa ympäristössä <3

      Metsän keskellä oleva piilopirtti kuulostaa aivan ihastuttavalta Hellen! Oikein ihanaa lokakuuta sinne metsän siimekseen <3

      Poista
  4. Piipahdukset naapuriin ei kuulu tämän kulmakunnan tapoihin, mutta kylätiellä kohdatessa kuulumiset vaihdetaan. Leppoisaa lokakuuta! 💚 Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Tuija, leppoisaa lokakuuta sinullekin <3

      Ja kuulumiset kylätiellä on myös <3

      Poista